Tuolla promille-topicissa vilahtelee kommentteja väsyneenä ajamisesta, joten pistetäänpä sitä koskeva keskustelu pystyyn erikseen.
Itselle on muodostunut todelliseksi ongelmaksi, että kun tiet ja autot ovat parantuneet, alkaa väkisinkin torkuttaa, vaikka olisi päiväaika. Tiedän, miten vaarallista tuo on, ja vaimo vierellä yrittää tehdä voitavansa. -- Aiheesta taitaa olla jossain joskus keskusteltukin, mutta voihan olla myös uusia konsteja väsymyksen torjumiseksi.
Vastaukseni siis: Olen useinkin, valitettavasti. Rangaistava teko.
Itellä ei kyllä onneksi ole päiväsaikaan tällaista ongelmaa, mutta todella väsyneenä ja jollain puuduttavalla tiellä kuten Lahdenväylä tai Hämeenlinnanväylä tämmöistä saattaa sattua.
Hyvin usein on tullut torkuttua joskus jopa havahtunut hereille vastaantulijoiden kaistalla. Onneksi ei ole tullut ketään vastaan. Mielestäni on paljon vaarallisempaa ajaa väsyneen kuin pienessä humalassa... Olen aina ollut sellainen torkuttelija että nukahtelen missä vain jopa hammaslääkärissäkin on tullut nukuttua..
Lainaus käyttäjältä: cossu69 - 30.07.11 - klo:14:14
Hyvin usein on tullut torkuttua joskus jopa havahtunut hereille vastaantulijoiden kaistalla. Onneksi ei ole tullut ketään vastaan. Mielestäni on paljon vaarallisempaa ajaa väsyneen kuin pienessä humalassa...
Samaa mieltä tuon vaarallisuudesta verrattuna pienessä humalassa ajamiseen. Itsekin olen ajanut väsyneenä ja havahtunut oltuani osin vastaantulijoiden kaistalla. Tuohon ei sitten auta kuin pieni tauko ennenkuin jatkaa matkaa.
Olen, mutta yöaikaan.
Armeija-aikana Helsingistä konsertista tullessa nukahdin rattiin 2 km ennen majapaikkaa (taajama-alue, 60 km/h rajoitus, talviolosuhteet)...heräsin, kun auto oli sivuluisussa (etuvetonen Honda)...jotenkin sen sain suoristettua ja henkilö-/omaisuusvahinkoa ei päässyt syntymään...kyydissä oli tuleva vaimo ja tuleva lanko, molemmat nukkuivat, eivätkä heränneet.
Kyllä joutuu vastaamaan kyllä, en tiedä mikä on mutta iltapäivisin töistä kotiin ajaessa varsin monta kertaa havahtunut hetkisen pimennon jälkeen, tätä ei kyllä ilmaannu silloin kun olen pyörällä. ;D
Valitettavasti kyllä :-\ Kertaalleen yöaikaan ajaessa säpsähdin kun iso opastekyltti olikin yhtäkkiä paljon lähempänä, aivan kuin se olisi "hypännyt" lähemmäks mutta omalla kaistalla oltiin. Kävin siis varmaankin silmänräpäyksen verran unessa, ikkuna saman tien auki ja hiljoksiin seuraavalle pysäkille. Matka jatkui puolen tunnin tirsojen ja pienen jaloittelun jälkeen entistä ehompana, taisimpa vielä koukata sitten seuraavalla yöasemalla pitennetyllä kahvipaussilla.
Se oli kyllä aika säikäyttävä kokemus...
Kyllä.
Kuorma-autolla 8-tiellä havahduin hereille, kun auto alkoi ajautumaan levennetyllä risteysalueella tiehen maalattujen keltaisten viivojen päälle. Olin torkahtanut kunnolla todennäköisesti muutamaksi sekunniksi, joiden aikana auto alkoi hiljalleen siirtyä vastaantulevien kaistaa kohti. Tämän tapauksen lisäksi on useita kertoja, kun ajoin niin väsyneenä, että jälkeenpäin voi vain ihmetellä hereillä pysymisen onnistumista.
Ajoin jakeluajoa, mutta iltapäivällä usein väsytti valtavasti, kun työpäivällä alkoi olemaan siinä vaiheessa mittaa 12 tuntia ja jäljellä oli viimeisestä tiputuksesta pidempi rupeama takaisin terminaalille. Tuohon aikaan ilmastoimattoman kuorma-auton hytissä saattoi hyvinkin olla 40 astetta lämmintä ja työ oli samalla fyysisesti melko raskasta.
Noissa hommissa kesällä helteiseen ja valoisaan aikaan myös yöunet jäivät usein alle kuuden tunnin ja töitä kuitenkin oli 60 tuntia viikossa, mikä vaikutti myös väsymyksen määrään.
Henkilöautolla olen kahdesti ajanut yöllä Tanskasta Tukholmaan ja näinäkin kertoina nukahtaminen on ollut todella lähellä. Siinä vaiheessa tietää, että alkaa olemaan pää jumissa, kun miettii että "mistä tuo rekka tuohon tupsahti vai hetkinen olenkos sittenkin ajanut viimeisen tunnin juuri tuon auton takana".
Tyhmyydestä viisastuu, aika simppeli juttu kuitenkin tämä:
1) Yöaikaan väsähtämisen riski moninkertainen, vältän nykyään yöajoa jos mitenkään mahdollista.
2) Kun kunnon väsymys iskee niin ainoa mikä auttaa on 15 minuutin torkut. Niillä jaksaa monta tuntia kohtuullisen virkeänä. Ikkunan avaaminen, kahvin juominen ja musiikin lujemmalle laittaminen ovat itsensä huijaamista.
Kyllä olen, muistin mukaan pari kertaa on päässyt tapahtumaan näin. Kummatkin kerrat nuoruuvuosina muutaman vuoden sisällä kortin saamisen jälkeen. Näin vanhemmiten samaa ei ole onneksi päässyt käymään. Ehkä sitä osaa ennakoida nykyään paremmin kunnon levolla ennen pidempiä reissuja ja tajuaa pysähtyä jaloittelemaan tarpeeksi ajoissa, jos väsy meinaa tulla. Nuo pari torkahtamistapausta tapahtui kumpikin Kehä 3:lla, jonka olen moneen otteeseen arvioinut Suomen tylsimmäksi tienpätkäksi päästä päähän ajettuna. Viivasuoraa tietä 70-80km/h alueella kun ei ole kovin mielekästä ajoa. Yhdellä kertaa omat vanhemmat olivat mukana kanssa kyydissä ja huomasivat myös, kun simahdin rattiin. En tosin pitkään ollut poissa pelistä, mutta silti se säikäytti. Onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt. Näin vanhemmiten myös Kehä 1:llä on monesti väsy päässyt tulemaan työn jälkeisessä iltapäiväruuhkissa, mutta hereillä ollaan silti aina pysytty. Pakko kyllä myöntää, että tuollainen kova väsymys ainakin itsellä heikentää reaktio- ja havainnointikykyä merkittävästi.
Itsellä muuten tehoaa järkyttävän hyvin väsymykseen autossa juominen (ei alkoholin :)). En siis tarkoita kahvia tai energiajuomaa, vaan minkä tahansa juominen. Siksi pidemmillä reissuilla pidän nykyisin aina vesipulloa mukana. Kun ekat fiilikset tulee, että alkaa väsyttämään, niin muutama hörppy vesipullosta auttaa. En tiedä mikä tuossa on, mutta itseen se tehoaa.
En väsymyksestä,mutta koeajettuani uuden Avensiksen,meinasin torkahtaa tylsyydestä. Onneksi mitään peruuttamatonta ei päässyt käymään,pääsin siitä sitten Seat-liikkeeseen ja nyt on reippaan vuoden ollut jo luksusauto alla.
Kax kertaa pystyn muistamaan about sinne päin, muun ajan nukuin..höpö höpö.
Eka kerta -90 luvun alussa ku olin ensin ollu su yön töissä 19:00-04:00 melko vaikeissa oloissa ja sit jonkun hullun (minä) piti lähteä toimittamaan paketti vielä aamuyöstä asiakkaalle Saloon ku hommat SEISO.. :) eli tehdas ootti varaosaa. Osa toimittettiin ok ja ukko kotimatkalle ja kauhee unileka otsaan kotimatkalla, Toyo pysy tiellä ok ja sit otettiin 3-tunnin tirsat p-paikalla.
Toinen unahduskeikka (10-30s) oli 90-luvun lopussa talvella vuokra VW-Poloa ajaessa Inari-Ivalo välillä kauheessa lumimyräkässä ku ihmettelin et jopas on tussu polo ku ei hangessa kulje vitosella ku 30km/h ja kaveri auraa piennarta onnessaan....no 2h tirsat lumimyräkässä auto käynnissä ja taas mentiin...eli unta palloon ajoissa jos ehtii tajuta ennen mällii.
Make
Näin kai voisi todeta.
Itselleni tämä tapahtui siten, että kaikki muut autossa olijat nukkuivat ja minulla silmät menivät kiinni 2-3 sekunniksi. Vaikka olin koko ajan omalla kaistalla, säikähdin tapahtunutta niin pirusti, että loput 100km matkasta menivät kai adrenaliinipurskeen ansioista ilman mitään oireita väsymyksestä.
Itse olen simahtanut parikymppisenä rattiin niin että tuli ajettua keskellä tietä olevaan jalankulkijoiden levennyskiveykseen. Rengas taittui alle ja siitä vastaantulijoiden kaistan yli kävelytielle. Kello oli aamulla 5.30. Ei mennyt kuin auto remonttiin.
Koko yön olin kuskannut kännikavereita ja lopulta sain kaikki heitettyä kotiin. Yksin lähdin ajamaan kohti kotia ja mielestäni minua ei edes väsyttänyt yhtään. Mietin siinä hetkeä ennen että ajanko moottoritietä vai kyläpahasen keskustan läpi. Käännös kylän keskustaa kohti ja 300m päässä 2s mikrouni--> kohti jalankulkijoiden kivetystä...
Kaikki kävi niin nopeasti että yhtäkkiä vaan säpsähdin ratista ja sitten oli myöhäistä tehdä mitään.
Kaikkein huvittavinta oli se, että minua ei väsyttänyt mielestäni sillä hetkellä yhtään. Silmäni ei lurpanneet taikka tuntuneet painavilta.
Asiaan varmasti vaikutti se että olin viimeisessä määränpäässä syönyt mahani täyteen, autossa laitoin lämmityksen täysille ja ei ketään kuskattavaa enään/rento olo..
Tuo pelästytti sen verran paljon että pelkään ajaa yöllä. Tosi väsyneenä voi tulla niin nopea muutaman sekunnin mikrouni joka riittää...... Vaikka silmät eivät tuntuisikaan raskailta.
Joo mikrouni ehtii tappaa, ku reaktiot oikeaan ratkaisuun kestää sekunteja..eli huilii huilii ja ja enkelien ylitöitä.
Ajaa ehtii virkeenäkin, no ite kans kuskailin junnuna kamuja kamujen autoilla yömyöhään ja ihmettelin miten sitä jakso..no selvänä jaksaa jotain rajusti ja känäs ei.
Mut kuski on silti vastuussa kaikesta AINA.
Olen, Tampereelta Espooseen muuttaessa tuli suhattua päivän aikana useammin edes takas ja viimenen siivu meni aika sumussa. Ei järkeä.
Kerran suuressa viisaudessani päätin lähteä Rukalle laskemaan mäkeä. En nukkunut edeltävänä yönä ja lähdin ajamaan yksin Espoosta 00:00. Ilman taukoja ja parin Battery litran voimalla. TDI kyllä meni nätisti ilman taukoja, mutta Kuusamon keskustan ja Rukan valillä meinasin unessa vetää ojaa, havahduin juuri ajoissa. Ã,,ärimmäisen typerää.
Nykyisin en aja yli 2h siivuja pidempiä ilman taukoja, väsyneenâ tulee mentyä rattiin vain lentokentältä työmatkoilta palatessa. Senkin voisi lopettaa ja alkaa kannattaa takseja.
Lainaus käyttäjältä: cossu69 - 30.07.11 - klo:14:14
Hyvin usein on tullut torkuttua joskus jopa havahtunut hereille vastaantulijoiden kaistalla. Onneksi ei ole tullut ketään vastaan. Mielestäni on paljon vaarallisempaa ajaa väsyneen kuin pienessä humalassa... Olen aina ollut sellainen torkuttelija että nukahtelen missä vain jopa hammaslääkärissäkin on tullut nukuttua..
Kuulostaa jo narkolepsialta...
Yövuorosta kotiin ajellessa on pari kertaa huomannut, että "mites mä jo tässä olen menossa". Eli osa matkasta ikäänkuin "kadonnut" ::) En puhuisi niinkään torkahduksesta, vaan sellainen "alentunut tietoisuuden tila" on pikemminkin ollut kysymyksessä..
Kyllä sitä monta kertaa varsinkin vielä kun yövuoroja teki, oli aika myrkkyä lähteä aamulla 'vielä yks keikka' ajamaan ja ei ollu nukahtaminen aina kaukana...onneksi ei sentään.
Kahdeksantoista vuotiaana nukahdin kuorma-auton rattiin aamuyöisellä moottoritiellä. Volvo pysyi onneksi pystyssä ja kärsi vain kosmeettisia vaurioita, mitä nyt kuorma oli kaapissa vähän sekaisin ;D
Edellä mainittua filmin pätkän puuttumista on kyllä sittemminkin joskus huomannu.
Vähän samaan kastiin menee risteyksessä vihreiden odottelu ja hetken päästä tajuaa ettei ole valoja koko risteyksessä.. Ehkä vähän syventynyt puhelimeen höpöttelyyn..
Inttiaikana 80-luvun puolivälissä ajelin Hyvinkäältä Parolaan. Heräsin siihen kun vastaantuleva rekka huudatti torveaan ja välkytti valoja. Olin siis vastaantulevien kaistalla. Ei nukuttanut sen jälkeen enään.
Joku kymmenisen vuotta takaperin talvisena iltayönä, rekan perävaunu meinasi tulla keulaan (siis minä törmätä siihen) juuri h-hetkellä havahduin ja sain väistettyä. Kyydissä olleet kaverinikin heräsivät ja varmistivat loppumatkan, että pysyn hereillä. Nykyään tulee kyllä onneksi pysähdeltyä sen verran paljon, jotta väsymys ei pääse yllättämään ja jos pääsee, niin auto parkkiin ja torkuille.
Tietääkseni vain kerran, joitakin vuosia sitten ollessani palaamassa kotiin kertausharjoituksesta. Alkumatka meni vielä hyvin kun oli kyytiläisiä, mutta viimeiset 25 km ajelin yksikseni ja silloin kävi tuo torkahdus. Filmin katkeaminen säikäytti kyllä, mutta muistaakseni en pysähtynyt jaloittelemaan vaan käänsin vaan puhallukset kylmälle ja suuntaus naamalle. Tämä tapahtui päiväsaikaan.
En ole nukahtanut kunnolla, mutta -95 tulin Nummirokista nukkuvien kavereiden kanssa takaisin sivistykseen. 4 päivää oli tintattu viinaa ja nukuttu ~3 tuntia "yössä". Koko automatkasta jäi päähän vain yksittäisiä valokuvamaisia muistoja. Jossain vaiheessa makasin taukopaikan pöydällä, mutta en muista miten sinne päädyin ja miten sieltä lähdettiin. Kännissä en ollut, sillä puhalsin poliisin pilliin nollat ennen kuin matkaan lähdettiin. Sekin oli kyllä mysteeri, kun mielestäni olin kännissä kuin ankka.
Mutta monesti varsinkin talvella pimeässä tulee ajettua transsissa - eli ajan jonkun toisen auton perässä ja vain tuijotan sen takavaloja. Välillä kello on hypännyt puolituntia eteenpäin, eikä minulla ole mitään muistikuvaa koko aikaväliltä.
Liikenneturvan kyselyjen mukaan joka viides suomalainen kuljettaja on nukahtanut tai kokenut muita väsymysongelmia liikenteessä.
Lähde: http://www.autotoday.fi/page.php?page_id=2&news_id=201106016 (http://www.autotoday.fi/page.php?page_id=2&news_id=201106016)
Melkoinen lukema! Itse voisin tähän todeta että en ole torkahtanut mutta turtumista olen havainnut pitkillä matkoilla. Enkä kyllä sitäkään mitenkään hyväksi näe. Ei siinä enää skarpeimmillaan ole, silloin olen vetäissyt huoltoasemalle kahville ja pienelle venyttely tauolle.
Nuoruudessa, kun tein tehtaassa raskasta kolmivuorotyötä, yövuoron jälkeen piti vaan lähteä ajamaan. BMC-Mini oli alla, ja havahtuessani huomasin, että auto kulki kokonaan luiskan puolella. Onneksi järki pelasi ja ohjasin maltilla takaisin tielle. Minissä painopiste on niin alhaalla, ettei välitöntä vaaraa auton kaatumisesta ollut.
Toinen tapaus sattui ollessani samassa työpaikassa, kun tulin Helsingistä pitkälle iltamyöhään jatkuneista pääsykokeista. Kovin raukea oli olo, ja kerran säpsähdin, kun näin rekan keulan edessäni muutaman kymmenen metrin päässä, kun olin ajautunut väärälle kaistalle. Ajoin lähimmälle levähdyspaikalle, mutta uni ei tullut, sen verran säikähdin. Onnellisesti pääsin kuitenkin kotiin.
Nukahdin tänään sitten rattiin :( Olin tulossa lomille varuskunnasta Golffilla, kun n. 9 km ennen kotia alkoi väsyttämään. Pari kertaa silmät menivät kiinni, ja säpsähdin hereille, ja oikaisin autonkin, kun oli menossa ojaa kohti. Ajattelin, että pysyn hereillä kotiin asti. No, noin 1 km ennen kotia sitten nukahdin, ja heräsin, kun alkoi kauhea rahina ja kolina. Auto ajoi pienessä ylämäessä vasemmalla puolella lumipenkassa, mutten siinä vaiheessa tajunnut/pystynyt kääntämään autoa tielle, painoin vain jarrua. Auto pysähtyi penkan päälle oikeanpuoleiset renkaat tiellä ja vasemmanpuoleiset melko matalassa ojassa. Auto oli kulkeutunut muutamien senttien päästä puhelinpylväästä ja siinä olevista metallisista kiipeilytapeista. Onneksi tie oli pieni soratie täällä maaseudulla, ja vauhtia oli varmaan jotain 20-40 km/h, kun heräsin. Onneksi myöskään ei tullut vastaantulijoita, sillä olin tullut juuri pienen nyppylän takaa väärää puolta tieltä, että minua ei olisi ehkä huomattu, ja auto jäi nyppylän päälle. Tosin näillä teillä ei autoja kuljekaan kuin ehkä jotain 10-30 kpl päivässä.
Oli kyllä epätodellinen olo, kun auto meni penkkaan. Soitin sitten kotiin, ja isä tuli hinaamaan minut traktorilla. Sitten kun auto oli taas tiellä jälleen, en tajunnut painaa jarrua, ja auto liukui hitaasti traktorin perässä ollutta perälevyä päin. Painoin juuri silloin jarrua, kun perälevy osui autoon, mutta auton takapuskuriin tuli pari naarmua, ja pieni muovinpalanen lähti. Pohjasta lähti ojaanajossa ilmeisesti se moottorin suojamuovi ja joku toinen muovinpalanen, ja moottoritilan alaosiin tuli jonkin verran lunta. Pakoputkikin alkoi pörisemään enemmän, en tiedä, menikö se rikki vai irtosiko vai mitä. Täytyy huomenna tutkia autoa tarkemmin. Tästä lähtien täytyy kyllä ottaa pienet nokoset, jos alkaa väsyttää ajaessa, ettei käy vielä pahemmin... :P
Lainaus käyttäjältä: Peräkylän Pertti - 25.01.13 - klo:21:23
Nukahdin tänään sitten rattiin :( Olin tulossa lomille varuskunnasta Golffilla, kun n. 9 km ennen kotia alkoi väsyttämään. Pari kertaa silmät menivät kiinni, ja säpsähdin hereille, ja oikaisin autonkin, kun oli menossa ojaa kohti. Ajattelin, että pysyn hereillä kotiin asti. No, noin 1 km ennen kotia sitten nukahdin, ja heräsin, kun alkoi kauhea rahina ja kolina. Auto ajoi pienessä ylämäessä vasemmalla puolella lumipenkassa, mutten siinä vaiheessa tajunnut/pystynyt kääntämään autoa tielle, painoin vain jarrua. Auto pysähtyi penkan päälle oikeanpuoleiset renkaat tiellä ja vasemmanpuoleiset melko matalassa ojassa. Auto oli kulkeutunut muutamien senttien päästä puhelinpylväästä ja siinä olevista metallisista kiipeilytapeista. Onneksi tie oli pieni soratie täällä maaseudulla, ja vauhtia oli varmaan jotain 20-40 km/h, kun heräsin. Onneksi myöskään ei tullut vastaantulijoita, sillä olin tullut juuri pienen nyppylän takaa väärää puolta tieltä, että minua ei olisi ehkä huomattu, ja auto jäi nyppylän päälle. Tosin näillä teillä ei autoja kuljekaan kuin ehkä jotain 10-30 kpl päivässä.
Oli kyllä epätodellinen olo, kun auto meni penkkaan. Soitin sitten kotiin, ja isä tuli hinaamaan minut traktorilla. Sitten kun auto oli taas tiellä jälleen, en tajunnut painaa jarrua, ja auto liukui hitaasti traktorin perässä ollutta perälevyä päin. Painoin juuri silloin jarrua, kun perälevy osui autoon, mutta auton takapuskuriin tuli pari naarmua, ja pieni muovinpalanen lähti. Pohjasta lähti ojaanajossa ilmeisesti se moottorin suojamuovi ja joku toinen muovinpalanen, ja moottoritilan alaosiin tuli jonkin verran lunta. Pakoputkikin alkoi pörisemään enemmän, en tiedä, menikö se rikki vai irtosiko vai mitä. Täytyy huomenna tutkia autoa tarkemmin. Tästä lähtien täytyy kyllä ottaa pienet nokoset, jos alkaa väsyttää ajaessa, ettei käy vielä pahemmin... :P
Onneksi ei kellekkään käynyt mitään.
Itsekkin nukahtelin yhdessä vaiheessa parisen kertaan rattiin ja kummallakin kertaa oli hyvää tuuria.
Nämä kerrat sattuivat n. 3 vuotta sitten kun lapset olivat vauvoja, joten yöunet olivat jääneet vähiin ja töissähän pitää käydä vaikka kuinka nukuttais (jatkuvaa kolmivuoro hommaa).
No ekalla kerralla tulin yövuorosta kotia kohti js yks kaks heräsin kun auto osui monttuun tiessä.
Toisella kerralla taas olin tulossa yövuorosta pois ja heräsin kun auto oli jo reilusti pientareella ja noin metrin päästä kaiteesta.
Sitten on näitä kertoja yövuoron jäljiltä ettei muista kotimatkasta yhtään mitään. On vaan niin erikoinen tunne olla omassa pihassa autossa istumassa eikä muista kuinka siihen pääsi työmaan parkkipaikalta.
Sent from my GT-I9000 using Tapatalk 2
Henkilöautolla ajaessa heräsin kerran kun alkoi sora rapisemaan pientareella. Sain auton pysäytettyä pientareelle eikä vahinkoa tullut.
Kerran kesähelteillä oli vähän enemmänkin töissä keikkaa ja lopulta nukahdin kehä 3:lla liikennevaloihin.
En tiedä nukuinko 10 sekuntia vai kenties minuutteja. Kun havahduin oli valot just vaihtumassa vihreästä punaiseksi...
Rekkaa ajaessa en ikinä varsinaisesti tainnut nukahtaa. Kerran olin kuitenkin tulossa rekalla Oulusta Vantaalle
yöaikaan. Aamuyöstä havahduin puhelimen ääneen ja soittaja kysyi missä kohtaa olen tulossa, en osannut vastata muuta kuin että Oulusta olen lähtenyt. Siinä jutellessa tuli sitten tienviitta Jyväskylä 20km.
Oikeastaan mitään muistikuvia ei matkasta ollut.
Nykyisin kyllä tulle stopattua kahville jos vähänkin alkaa uni tulemaan.
Univelkaa, yksin autossa, lämmin mukava hiljainen auto, aurinko paistaa tai meneillään aamuyön tunnit, suora tie, vähän liikennettä, ajatukset jossain menneessä tai tulevassa... pää nyökähtää, tie alkaa hyppiä silmissä (ilmeisesti silmät seisoo päässä), sitten menee pätkiä, joista ei muista mitään...
Kymmenen minuutin tirsat, pari palaa eväsleipiä, pieni kävelylenkki päälle, niin taas pääsee muutaman kymmenen kilometriä eteenpäin.
Väsyneenä ei saisi ajaa, mutta joskus sitä vaan joutuu ajamaan. Vaarallista "urheilua". Eikös noissa paremmissa autoissa jo ole tarjolla tekniikkaa, joka "kyttää" kuskin vireystilaa. Miten tehokkaita "unilukkareita" ne mahtaa olla ja ottaneeko kuski onkeensa niiden varoituksesta?
Valitettavasti näin on käynyt :-[
Aikoinaan katkeamatonta kolmivuoroa tehdessä kun alkuun oli mahdollisuus ajaa eri reittiä kotiin joka aamu, näin myös tein... loppuajasta asuinpaikan vaihdon vuoksi ei ollutkaan enää kuin yksi reitti, ja tuli todettua se, että väsyneenä ajaminen + tuttu (ja yksitoikkoinen) tie on todella vaarallinen yhdistelmä. :o
Nykyään ammattikuljettajana onneksi osaa tunnistaa väsymyksen ensimmäiset "oireet", jolloin pitäisi pitää se tauko ja ottaa vaikkapa kuppi kahvia, ja oikoa vähän koipiaan... Rekalla ja tilausbussilla tuo onkin mahdollista, mutta entäs sitten kun ajat linjaliikennettä? Pikkuisen hankalaa on mennä matkustajille sanomaan, että "pidetääs tuossa huolttiksella vartin tauko, että ei kuskille tuu nukku silmään". Joskus on vaan yksinkertaisesti pakko ajaa...
Omalla kalustolla liikkuessa tulee taukoja pidettyä huomattavasti enemmän ja useammin kuin sen "pakollisen" 4,5h välein...
Ehkä ihan kokonaan nukahtamista ei vielä ole päässyt tapahtumaan, mutta sellaista "hämärän rajamailla" ajamista on pari kertaa tullut kokeiltua. Ei ole mukava tunne sekään, kun huomaa että silmät alkaa seisoa päässä ja ajatus ei kulje ollenkaan. Siinä ei mulla kahvit, happihyppelyt eikä muut auta. Pitäisi päästä vetämään ne vartin nokoset.
Nuo intin lomallelähdöthän on tutkitusti erittäin vaarallisia. Vikaa on kyllä sielläkin päässä: meillä oli -80-luvun alkupuolella Hyrylässä joka lauantai-aamupäivä joku hiihtokilpailu tai muu aktiviteetti. Siitä kun sitten lounaan jälkeen lomille, niin lopputuloksen arvasi.
Kerran työautolla tapahtu ns. mikronukahtaminen, yht'äkkiä oli tienreunassa oleva kaide viistosti keulan edessä mutta sain rauhallisesti käännettyä. Nyttemmin osannu tunnistaa väsymyksen ja 15min unet auttaa taas jaksamaa loppupäivän. vähän ongelma väsymys 14-15 tunnin työpäivissä, missä n. 9h ajoa
Lainaus käyttäjältä: Peräkylän Pertti - 25.01.13 - klo:21:23
Nukahdin tänään sitten rattiin :( Olin tulossa lomille varuskunnasta Golffilla, kun n. 9 km ennen kotia alkoi väsyttämään.
Minun inttiaikoina joka kerta ennen lomia varoittelivat tuosta rattiin nukahtamisesta ja jos ennen lomaa oli ollut leiri tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jonka takia unta ei ole kunnolla saanut, niin saattoivat evätä yhden lomapäivän niiltä, jotka olivat omalla autolla liikkeellä.
Itsekin olen pari kertaa nukahtanut pariksi sekunniksi rattiin nuoruusvuosina kun kortti oli ollut vasta vähän aikaa hallussa. Onneksi itsekin selvisin molemmilla kerroilla pelkällä säikähdyksellä. Vanhempana on joko tullut viisaammaksi eikä väsyneenä lähde rattiin ollenkaan tai sitten oma toleranssi nukahtamiseen on kasvanut :)
Lainaus käyttäjältä: pokkus - 26.01.13 - klo:18:44
Minun inttiaikoina joka kerta ennen lomia varoittelivat tuosta rattiin nukahtamisesta ja jos ennen lomaa oli ollut leiri tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jonka takia unta ei ole kunnolla saanut, niin saattoivat evätä yhden lomapäivän niiltä, jotka olivat omalla autolla liikkeellä.
Itsekin olen pari kertaa nukahtanut pariksi sekunniksi rattiin nuoruusvuosina kun kortti oli ollut vasta vähän aikaa hallussa. Onneksi itsekin selvisin molemmilla kerroilla pelkällä säikähdyksellä. Vanhempana on joko tullut viisaammaksi eikä väsyneenä lähde rattiin ollenkaan tai sitten oma toleranssi nukahtamiseen on kasvanut :)
Yövuoron jälkeen puoli matkaa menee unessa.
Lainaus käyttäjältä: pokkus - 26.01.13 - klo:18:44
Minun inttiaikoina joka kerta ennen lomia varoittelivat tuosta rattiin nukahtamisesta ja jos ennen lomaa oli ollut leiri tai jotain muuta vastaavaa toimintaa, jonka takia unta ei ole kunnolla saanut, niin saattoivat evätä yhden lomapäivän niiltä, jotka olivat omalla autolla liikkeellä.
Onneksi meillä ei ollut käytössä vastaavaa systeemiä. Lomille päästiin lauantaina n.klo12(aamuruokailun jälkeen), ja takaisin piti tulla sunnuntaina klo24.00. Jos tuosta oltaisiin tingitty yksi lomapäivä, niin eihän sitä olisi ehtinyt kuin käydä kotona kääntymässä.
en ole. Lähellä on kyllä käynyt. Parhaiten auttaa kun pureskelee jotain, karkkia yms. Töissä onkin usein yöksi varattu karkkipussi, jos sitä ei ole ehtinyt jo päivällä syömään..
Reppurin hommissa aikanaan ollessa tuli kyllä jokunenkin Vitanova -pullo huoltsikoilta ostettua, että pysyi ajokunnossa ilta/yömyöhällä. Siihen aikaan ei ollut vielä muita vastaavia (tai parempia) tuotteita saatavana.
Pääasiassa tulee isolla valtatiellä koettua se väsymys, mutta onneksi 8-tie millä ajan paljon on täristysviivaa täynnä. Nykyään osan matkaa myös keskiviiva on kahdella lähes metrin päässä toisistaan olevalla täristyksellä. Nuo kyllä toimivat ja säpsäyttävät vireäksi, kun auto alkaa seilaamaan omalla kaistallaan. Joskus tulee jopa työpäivän aikana kaupunkia vaihdettaessa lounaan jälkeen otettua 5-10 minuutin torkut, että jaksaa ajaa perille saakka.
Töissä en ole koskaan, vaikka rekkaa ajelenkin. Enkä siviili/omalla autolla. Mutta armeijassa missä myös ajoin rekkaa, niin tuli pitemmissä siirtymissä vähä torkahdeltua. Se on aika huono yhdistelmä kun on vähän unta, pimeetä, ulkona kylmä ja hytissä tietysti lämpö ihan täysillä kun kerranki pääsee lämmittelemään ::)
Lainaus käyttäjältä: Väpä - 26.01.13 - klo:19:28
Töissä en ole koskaan, vaikka rekkaa ajelenkin. Enkä siviili/omalla autolla. Mutta armeijassa missä myös ajoin rekkaa, niin tuli pitemmissä siirtymissä vähä torkahdeltua. Se on aika huono yhdistelmä kun on vähän unta, pimeetä, ulkona kylmä ja hytissä tietysti lämpö ihan täysillä kun kerranki pääsee lämmittelemään ::)
Mitä vaikuttaa rekkakuskin ajatuksiin, kun selän takana on tukkikuorma, betonielementtejä, teräspalkkeja tms.? Tuleeko mieleen, mitä tapahtuu, jos nukahtaisi?
Lainaus käyttäjältä: dosetti - 26.01.13 - klo:19:01
en ole. Lähellä on kyllä käynyt. Parhaiten auttaa kun pureskelee jotain, karkkia yms. Töissä onkin usein yöksi varattu karkkipussi, jos sitä ei ole ehtinyt jo päivällä syömään..
Olen yrittänyt tätä pastillina väkevää Fishermans Friendiä, mutta itsellä tämä ei auta kun sen hetken kun savu nousee suusta.
Pää ikkunasta ulos on joskus nuorenpana kokeiltu mutta ei kuulosta nyt hyvältä pakkasessa motarilla tai suolamoska liikenteessä.
Onko porukalla muita ideoita, jota voi käyttää ajon aikana?
Laulaa täysillä biisejä unohtamatta selkeitä showliikkeitä. Yle Puhetta tulee myös kuunneltua jos tulee jotain mielenkiintoista.
En.
Lainaus käyttäjältä: Arcca - 26.01.13 - klo:19:51
Onko porukalla muita ideoita, jota voi käyttää ajon aikana?
Lämmöt pois tai mahdollisimman viileälle, musiikki kovalle. Jos muita on matkassa, heillä on koko joukko keinoja takataskussa ... Taitaa vaan useimmiten olla yksinäisen matkanteon ongelma. Puhelimen soittoääni vaikka mykkäsoittona aika ajoin voisi havahduttaa.
Kyllä ikkuna auki talvella piisaa.
Joskus nuorena n.20v. oli pitkiä ajosessioita ja tuo auttoi, ainakin 100A Datsunissa.
Nykyään auto huolehtii väsymyksestä.
Eipä ole ollut tarvetta sitten nuoruusvuosien, mutta homma menee päälaelleen. Silloin kun sitä olisi tarvinnut, ei ollut driver supportia.
Lainaus käyttäjältä: -TimoS- - 26.01.13 - klo:20:08
Nykyään auto huolehtii väsymyksestä.
Eipä ole ollut tarvetta sitten nuoruusvuosien, mutta homma menee päälaelleen. Silloin kun sitä olisi tarvinnut, ei ollut driver supportia.
Jep, jep. Kyllä tuo Volvon edistyksellinen "kuskinpaimennusjärjestelmä" on vailla vertaa ;). Harmittaa ehkä hitusen, että itseltä se jäi ruksimatta, vaikka monta kertaa olisi ollut tarpeen. DriverSupportissahan on monta toimintoa, joista mukautuva vakkari ja torkkuvahti (vai millä nimellä Volvo sitä kutsuikaan?) ovat ne tärkeimmät. - Valaisehan, Timppa, vähän tuon torkkupaimentimen toimintaperiaatetta?
Lainaus käyttäjältä: Quality - 26.01.13 - klo:20:12
Valaisehan, Timppa, vähän tuon torkkupaimentimen toimintaperiaatetta?
Kaistavahti > kuljettajan ohjausliikkeet vs. kaista > ratin tärinä.
Lumikeli haittaa, kun tutka ei pysty lukemaan viivoja. On ollut mielessä kokeilla simuloida nukahdusta, kokeillaan....
Kai joku kamera kuvaa lärviä myös.
Ei siis syvempää faktaa...
Näin ei ole käynyt koskaan. Mutta muutaman kerran on alkanut ajaessa tuntua siltä, että tarkkaavaisuus alkaa herpaantua ja meno muuttua mutkittelevaksi. Silloin auttaa vartin torkut huoltoaseman parkkipaikalla. Montaakaan minuuttia ei tarvitse nukahtaa, kun siitä virkistyy niin paljon, että jaksaa ajaa taas useampia tunteja. Suosittelen - ei kannata riskeerata, pieni pysähdys ja silmien sulkeminen auttaa.
Kerran tosin Webaston lämmittäessä nukutti niin hyvin, että taisin lopulta koisia puolisen tuntia Tähtihovin pihalla. No jaksoipa loppumatkan varsin hyvin.
En kyllä muista, että torkahdusta olisi tapahtunut. Kerran erehdyin tekemään 3krt putkeet klo 15:00-07:00 työvuoroa ja täytyy myöntää, että aivan järkyttäviä oli nuo kotiinpaluu reissut duunista. Välillä sai ihan tosissaan miettiä, että minkä väriset valot tuossa risteyksessä olikaan omalle kohdalle, kun risteyksestä oli ajettu läpi. :o Onneksi ei tarvinnut mitään pitkää reissua ajella, mutta kuitekin pistää mietityttämään väsyneenä ajaminen. Jos vaan pystyy välttämään tuollaisen tilanteen, niin sitä parempi.
Ei ole onneksi tullut nukahdettua rattiin mutta myöntää voin että liian väsyneenä olen ajanut. Ei ole mikään kovin nautinnollinen tapahtuma. Neljä kertaa olen Helsingissä käynyt siten että lähtenyt aamulla ja illaksi takaisin kotiin. Matkaa kierähtää vajaa 900km ja se on liikaa. Minusta ei olisi ammattiksi ajamaan.
Lainaus käyttäjältä: -TimoS- - 26.01.13 - klo:20:25
Kaistavahti > kuljettajan ohjausliikkeet vs. kaista > ratin tärinä.
Lumikeli haittaa, kun tutka ei pysty lukemaan viivoja. On ollut mielessä kokeilla simuloida nukahdusta, kokeillaan....
Kai joku kamera kuvaa lärviä myös.
Ei siis syvempää faktaa...
Täristääkö 40:en siis rattia samalla kun kaistavahti varoittaa ? Tiedän että joillakin merkeillä noin tekee, mutta edellisessä eikä nykyisessä 60:ssä ei ainakaan tuota ominaisuutta ole.
EDIT: Vastataan vielä topicin kysymykseen että valitettavasti olen. Joskus on herätty soran ropinaan 8-tiellä. Kyllä tuo Volvon systeemi tunnistaa aika nopeasti kun tarkkaavaisuus herpaantuu kun ajelee töiden jälkeen kahdeksan aikoihin aamulla kotiota kohti.
Eikös se merssukin mainoksessaan jostain väsymisen tunnistimesta mainitse?
Itelle ei varsinaista nukahtamista ole sattunut, kofeiinitabletit jne. toki testattu pahimman rumban aikaan. Esim. 16 tuntia +huoltotyöt kivimurskaamolla kesäloman tuurauksessa pisti ajokyvyn koitokselle pe iltana>tornio-espoo välillä polliisi pysäytti 80 ohituskaista pätkällä jyväskylän korkeuksilla,kun satasta päästelin.
No jarrutuskin meni läheskonstaapelin varpaille, pilli suuhun ja lappu kouraan....hyvää matkaa.
Tosiaankin turvallista toilailua?, nykyisin 2 tuntia ja tauko kuten muuan rallikuski
MM-tasolta aikoinaan vinkiksi antoi.
Toimii ja varsinkin perheen kanssa hyvä idea.
On vaan vanhallakin autolla senverta tylsää puuhaa (uusilla vieläkin tylsempää,passiivinen turvallisuus jne.) nykyisillä rajoituksilla, jotta aistit tuppaa turtumaan melko nollaan parissa tunnissa, eli eipä paljo reagoi jos yllättävää tapahtuu.
Joskus järki pettää ja voi mennä 450km (4-5 h) yhtä jaksoisesti, minkä sitten myöhemmin kropassaan huomaa kipuina ja särkyinä sekä pään "tukkoisuutena".
Tuota ei enää nykyisin yksinkään ajaessa tapahdu, on vaarallista ja perhe tarvinnee isääkin.
Jotenkin tuntuu, että se riehuminenkin vois liittyä tuohon tauottomaan ajosuoritukseen uutta "ennätystä" jne. nopeasti määränpäähän ajattelumalliin?
Yhden pysähdyksen taktiikka jne. pakko olla kiire/ekana jonossa,paikalla trendit?
Kyllähän tuo väsytutka hyvä lienee, kuten perään ajo,vilkku,ajonopeus,sääolosuhteet,hirvet,jne pysäyttävät tekniikat ns. tulevaisuuden innovaatiot joilla sitä hintaa korotetaan ja turvallisuudella myydään.
Me vaan ei oikeasti osata, pakko se on myöntää.
Voi kun vihdoinkin saatas se tietokone kuskin paikalle, liikenne sujuisi varmasti paremmin jos nykyisiin suorituksiin vertaa ja ajoväsymyksen tunnistinkin olisi ns. vanhaa tekniikkaa, koska eihän koneet väsy ;D.
Kolaritkin menis aina tietokoneviaksi ja vakuutukset hinnoiteltaisiin sille suorittimen kyvylle hoitaa asiat mahdollisemman tehokkaasti.
Tauot ja tirsat tekee terää.
Kyllä olen, kerran. Inttiaikoina ajoin paljon iltaisin ja yksi kerta huomasin kyllä, että olen väsynyt, mutta matkaa oli enää kilometri kotiin ja ikkuna auki ajoin ja yritin lauleskella, mutta niin vain yhtäkkiä tajusin, että perkele ollaan vastaantulijoiden kaistalla ja oja tulee jo vastaan. Onneksi ei ketään osunut kohdalle ja onneksi olin vain varmaan sekunnin "unten mailla". Tuossa kuitenkin se 60-70km/h vauhtia tuolla tiellä niin siinä olisi voinut sattuakkin jotain.
Selvästikkin mitä muidenkin vastauksia lukee niin tuttu ympäristö + väsymys niin on varmaan pahimpia yhdistelmiä.
Valitettavasti täytyy myöntää, että on sitä jokunen kerta juostu auton ympäri levähdyspaikalla, varsinkin silloin, kun joutui enempi ajelemaan öisin. Onneksi ei sentään niin tiukkoja aikatauluja koskaan ollut, ettei näin voinut tehdä ja jos torkku uusiutui, niin sitten piti vaan ottaa pienet nokoset (10-15min) suosiolla seuraavalla sopivalla paikalla ja yleensä tämän jälkeen jaksoikin hyvin perille.
Joka viikko kun tulee osallistuttua Tks :n cruiseihin :-\
Lainaus käyttäjältä: Qrainderi - 26.01.13 - klo:22:54
Selvästikkin mitä muidenkin vastauksia lukee niin tuttu ympäristö + väsymys niin on varmaan pahimpia yhdistelmiä.
Samaa itekki olen tässä huomannut.
Itellä on ollu sellasia fiilareita parikertaa et oonko nukahtanut. Auto on kyllä ollut omalla kaistalla eikä mitään ihmeellistä ole ollut.
Muuan rekkamies kertoi, että hän oli joskus ollut niin väsynyt tien päällä, että kun oli saanut auton pysäytetyksi levähdyspaikalle, hän oli heti lyyhistynyt ratin päälle täydessä unessa.
Lainaus käyttäjältä: Filixon - 26.01.13 - klo:23:45
Muuan rekkamies kertoi, että hän oli joskus ollut niin väsynyt tien päällä, että kun oli saanut auton pysäytetyksi levähdyspaikalle, hän oli heti lyyhistynyt ratin päälle täydessä unessa.
Tässä on kyllä järjetön epäkohta. Henkiloautoihin kehitellään kokoajan kaiken maailman kaistavahtia ja 'lepuutan silmiä'-vahteja mutta raskaassa liikenteessä jossa niitä oikeesti tarvittais ei tehdä mitään. Digipiirturi on ainoa turvaväline joka sinne puolelle on tullu viimeisten vuosin aikana.
Ajelin tuossa viimeviikolla uudella FH4 Volvolla ja vitut, ei mitään uutta auringon alla tässä suhteessa. Energiansäästöä kyllä on ajateltu kun vehe sammuu itsekseen jos jätät kuskinpenkin mutta kaistavahdeista ja torkkuhälyttimistä ei tietoakaan.
Lainaus käyttäjältä: Keke78 - 26.01.13 - klo:23:49
Tässä on kyllä järjetön epäkohta. Henkiloautoihin kehitellään kokoajan kaiken maailman kaistavahtia ja 'lepuutan silmiä'-vahteja mutta raskaassa liikenteessä jossa niitä oikeesti tarvittais ei tehdä mitään. Digipiirturi on ainoa turvaväline joka sinne puolelle on tullu viimeisten vuosin aikana.
Ajelin tuossa viimeviikolla uudella FH4 Volvolla ja vitut, ei mitään uutta auringon alla tässä suhteessa. Energiansäästöä kyllä on ajateltu kun vehe sammuu itsekseen jos jätät kuskinpenkin mutta kaistavahdeista ja torkkuhälyttimistä ei tietoakaan.
http://www.volvotrucks.com/trucks/finland-market/fi-fi/newsmedia/pressreleases/Pages/pressreleases.aspx?pubId=14223 (http://www.volvotrucks.com/trucks/finland-market/fi-fi/newsmedia/pressreleases/Pages/pressreleases.aspx?pubId=14223)
Lainaus käyttäjältä: Ishvan - 27.01.13 - klo:00:40
http://www.volvotrucks.com/trucks/finland-market/fi-fi/newsmedia/pressreleases/Pages/pressreleases.aspx?pubId=14223 (http://www.volvotrucks.com/trucks/finland-market/fi-fi/newsmedia/pressreleases/Pages/pressreleases.aspx?pubId=14223)
Ei tainnu olla tossa mun kokeilemassa yksilössä tätä... Tän pitäis olla vakiovaruste jota ilman ei saa leimaa jo nyt. Teknisesti helppo toteuttaa ja varmasti säästää muutaman hengen vuodessa.
Lainaus käyttäjältä: Ishvan - 26.01.13 - klo:20:51
Täristääkö 40:en siis rattia samalla kun kaistavahti varoittaa ?
Noinhan se tekee.
Näytössa näkee myös meneekö liikaa oikealle/vasemmalle. Optiona saa myös blingbling äänihälytyksen, jos tarvis.
Kaksikaistaisella tiellä vilkun käyttö poistaa hälytyksen, kun vaihdetaan kaistaa.
Lainaus käyttäjältä: Arcca - 26.01.13 - klo:19:51
Olen yrittänyt tätä pastillina väkevää Fishermans Friendiä, mutta itsellä tämä ei auta kun sen hetken kun savu nousee suusta.
Pää ikkunasta ulos on joskus nuorenpana kokeiltu mutta ei kuulosta nyt hyvältä pakkasessa motarilla tai suolamoska liikenteessä.
Onko porukalla muita ideoita, jota voi käyttää ajon aikana?
mulla toimii tuo pureskelu, mitä sitkeämpi karkki, sen parempi. Toinen tehokas keino on jutella jonkun kanssa. Yöllä vähän hankalaa jos yksin on, mulla onnistuu työparin kanssa, tai potilaan, jos on puhekunnossa..
Yövuorojen jälkeen monta kertaa. Mulla ei ole auttanut muu kuin vetää sivuun ja nukkua "rekkamiehen unet", eli muutama minuutti unessa ja sit taas jaksaa.
Ihme ettei koskaan sattunut mitään... ???
Olen. Heräsin siinä vaiheessa kun Volvo 242 kynti pientareen paksuhkoa lumivallia. Pääsin takaisin jonoon hätäisellä ohjausliikkeellä kanssaautoilijoiden ihmeteltäväksi.
Tosiaan tällä tavalla pääsi käymään perjantaina, täytyy nyt pian mennä tutkimaan niitä mahdollisia vaurioita, kun en eilen jaksanut... muovin pistin moottorin alle jo perjantaina, että jos sieltä sattuu jotain nesteitä valumaan, niin ei sitten mene maahan.
EDIT: kävin nyt tutkimassa, ei ollut mitään vuotanut. Ainoa vika, mitä huomasin, oli se, että ratti ja samalla koko auto alkoi täristämään 60 km/h nopeammissa vauhdeissa. 100 km/h kun testasin niin oli ihan kauhea jo ajaakin, kun ratti vispasi niinkuin viimeistä päivää. Ajateltiin jo, että onkohan rengas mennyt soikeaksi, jos se on osunut tuossa alemmassa kuvassa näkyvään sähkötolpan vaijeriin. No, kotona huomasin, että vanteissa oli vähän lunta, sorkin niitä sitten kepillä pois, jonka jälkeen ei enää täristänyt ohjaus, onneksi :)
Lainaus käyttäjältä: Peräkylän Pertti - 27.01.13 - klo:12:08
Tosiaan tällä tavalla pääsi käymään perjantaina, täytyy nyt pian mennä tutkimaan niitä mahdollisia vaurioita, kun en eilen jaksanut... muovin pistin moottorin alle jo perjantaina, että jos sieltä sattuu jotain nesteitä valumaan, niin ei sitten mene maahan.
EDIT: kävin nyt tutkimassa, ei ollut mitään vuotanut. Ainoa vika, mitä huomasin, oli se, että ratti ja samalla koko auto alkoi täristämään 60 km/h nopeammissa vauhdeissa. 100 km/h kun testasin niin oli ihan kauhea jo ajaakin, kun ratti vispasi niinkuin viimeistä päivää. Ajateltiin jo, että onkohan rengas mennyt soikeaksi, jos se on osunut tuossa alemmassa kuvassa näkyvään sähkötolpan vaijeriin. No, kotona huomasin, että vanteissa oli vähän lunta, sorkin niitä sitten kepillä pois, jonka jälkeen ei enää täristänyt ohjaus, onneksi :)
Kieltämättä aikasta läheltä on mennyt...
Sent from my GT-I9000 using Tapatalk 2
Ollappa kaistatutka, niin ei tuotakaan pääsis käymään?
Kaipa se pimpelipom ei paljo oikeesti lumitiellä auttelis :P?
Hyvä ,ku säikähdyksellä selvisi. Olishan tuo tolppakin ollu tarjolla.
Huhhuh! Likeltä meni!
Itse kerran kanssa nukahtanut rattiin, Ranua - Pudasjärvi välillä. Herätysraita säväytti hereille oikeassa reunassa, ei nukuttanut enää sen jälkeen pätkääkään. Kortti oli ollut alle vuoden, kyydissä isoisä, äiti ja pikkuveli, autona äidin Passat '97.
Lainaus käyttäjältä: Vaarivanhus - 26.01.13 - klo:19:47
Mitä vaikuttaa rekkakuskin ajatuksiin, kun selän takana on tukkikuorma, betonielementtejä, teräspalkkeja tms.? Tuleeko mieleen, mitä tapahtuu, jos nukahtaisi?
No itse en edes ajattele tuollaisia. Koska lähtökohtana on se että rattiin ei nukahdella, oli kyydissä sitten mitä tahansa tai ei mitään.
Kyllä tavallaan. Armeija-aikana jollain leirillä tekan rattiin torkahdin. Pankku oli täynnä miestä ja kaikki muut nukkui jo siinä vaiheessa kun omat silmät lopsahti vähien yöunien takia kiinni.
Ei onneksi käynyt mitenkään, heräsin kun pankku kynti lumista ojanpenkkaa ja risut hakkasi tuulilasia. Muut jatkoi unia episodista huolimatta, omista silmistä karisi kyllä unihiekat