Oletko ajanut autoa niin väsyneenä, että olet torkahtanut hetkeksi?

[Quality]

Tuolla promille-topicissa vilahtelee kommentteja väsyneenä ajamisesta, joten pistetäänpä sitä koskeva keskustelu pystyyn erikseen.

Itselle on muodostunut todelliseksi ongelmaksi, että kun tiet ja autot ovat parantuneet, alkaa väkisinkin torkuttaa, vaikka olisi päiväaika. Tiedän, miten vaarallista tuo on, ja vaimo vierellä yrittää tehdä voitavansa. -- Aiheesta taitaa olla jossain joskus keskusteltukin, mutta voihan olla myös uusia konsteja väsymyksen torjumiseksi.

Vastaukseni siis: Olen useinkin, valitettavasti. Rangaistava teko.

[Pupa]

Itellä ei kyllä onneksi ole päiväsaikaan tällaista ongelmaa, mutta todella väsyneenä ja jollain puuduttavalla tiellä kuten Lahdenväylä tai Hämeenlinnanväylä tämmöistä saattaa sattua.

[cossu69]

Hyvin usein on tullut torkuttua joskus jopa  havahtunut hereille vastaantulijoiden kaistalla. Onneksi ei ole tullut ketään vastaan. Mielestäni on paljon vaarallisempaa ajaa väsyneen kuin pienessä humalassa... Olen aina ollut sellainen torkuttelija että nukahtelen missä vain jopa  hammaslääkärissäkin on tullut nukuttua..

[Tommi13]

Hyvin usein on tullut torkuttua joskus jopa  havahtunut hereille vastaantulijoiden kaistalla. Onneksi ei ole tullut ketään vastaan. Mielestäni on paljon vaarallisempaa ajaa väsyneen kuin pienessä humalassa...

Samaa mieltä tuon vaarallisuudesta verrattuna pienessä humalassa ajamiseen. Itsekin olen ajanut väsyneenä ja havahtunut oltuani osin vastaantulijoiden kaistalla. Tuohon ei sitten auta kuin pieni tauko ennenkuin jatkaa matkaa.

[MVA]

Olen, mutta yöaikaan.

[Hevosmies]

 Armeija-aikana Helsingistä konsertista tullessa nukahdin rattiin 2 km ennen majapaikkaa (taajama-alue, 60 km/h rajoitus, talviolosuhteet)...heräsin, kun auto oli sivuluisussa (etuvetonen Honda)...jotenkin sen sain suoristettua ja henkilö-/omaisuusvahinkoa ei päässyt syntymään...kyydissä oli tuleva vaimo ja tuleva lanko, molemmat nukkuivat, eivätkä heränneet.

[Ton-1]

Kyllä joutuu vastaamaan kyllä, en tiedä mikä on mutta iltapäivisin töistä kotiin ajaessa varsin monta kertaa havahtunut hetkisen pimennon jälkeen, tätä ei kyllä ilmaannu silloin kun olen pyörällä.  

[Karvis]

Valitettavasti kyllä Kertaalleen yöaikaan ajaessa säpsähdin kun iso opastekyltti olikin yhtäkkiä paljon lähempänä, aivan kuin se olisi "hypännyt" lähemmäks mutta omalla kaistalla oltiin. Kävin siis varmaankin silmänräpäyksen verran unessa, ikkuna saman tien auki ja hiljoksiin seuraavalle pysäkille. Matka jatkui puolen tunnin tirsojen ja pienen jaloittelun jälkeen entistä ehompana, taisimpa vielä koukata sitten seuraavalla yöasemalla pitennetyllä kahvipaussilla.

Se oli kyllä aika säikäyttävä kokemus...

[Keksimies]

Kyllä.

Kuorma-autolla 8-tiellä havahduin hereille, kun auto alkoi ajautumaan levennetyllä risteysalueella tiehen maalattujen keltaisten viivojen päälle. Olin torkahtanut kunnolla todennäköisesti muutamaksi sekunniksi, joiden aikana auto alkoi hiljalleen siirtyä vastaantulevien kaistaa kohti. Tämän tapauksen lisäksi on useita kertoja, kun ajoin niin väsyneenä, että jälkeenpäin voi vain ihmetellä hereillä pysymisen onnistumista.

Ajoin jakeluajoa, mutta iltapäivällä usein väsytti valtavasti, kun työpäivällä alkoi olemaan siinä vaiheessa mittaa 12 tuntia ja jäljellä oli viimeisestä tiputuksesta pidempi rupeama takaisin terminaalille. Tuohon aikaan ilmastoimattoman kuorma-auton hytissä saattoi hyvinkin olla 40 astetta lämmintä ja työ oli samalla fyysisesti melko raskasta.

Noissa hommissa kesällä helteiseen ja valoisaan aikaan myös yöunet jäivät usein alle kuuden tunnin ja töitä kuitenkin oli 60 tuntia viikossa, mikä vaikutti myös väsymyksen määrään.

Henkilöautolla olen kahdesti ajanut yöllä Tanskasta Tukholmaan ja näinäkin kertoina nukahtaminen on ollut todella lähellä. Siinä vaiheessa tietää, että alkaa olemaan pää jumissa, kun miettii että "mistä tuo rekka tuohon tupsahti vai hetkinen olenkos sittenkin ajanut viimeisen tunnin juuri tuon auton takana".

Tyhmyydestä viisastuu, aika simppeli juttu kuitenkin tämä:
1) Yöaikaan väsähtämisen riski moninkertainen, vältän nykyään yöajoa jos mitenkään mahdollista.
2) Kun kunnon väsymys iskee niin ainoa mikä auttaa on 15 minuutin torkut. Niillä jaksaa monta tuntia kohtuullisen virkeänä. Ikkunan avaaminen, kahvin juominen ja musiikin lujemmalle laittaminen ovat itsensä huijaamista.

[pokkus]

Kyllä olen, muistin mukaan pari kertaa on päässyt tapahtumaan näin. Kummatkin kerrat nuoruuvuosina muutaman vuoden sisällä kortin saamisen jälkeen. Näin vanhemmiten samaa ei ole onneksi päässyt käymään. Ehkä sitä osaa ennakoida nykyään paremmin kunnon levolla ennen pidempiä reissuja ja tajuaa pysähtyä jaloittelemaan tarpeeksi ajoissa, jos väsy meinaa tulla. Nuo pari torkahtamistapausta tapahtui kumpikin Kehä 3:lla, jonka olen moneen otteeseen arvioinut Suomen tylsimmäksi tienpätkäksi päästä päähän ajettuna. Viivasuoraa tietä 70-80km/h alueella kun ei ole kovin mielekästä ajoa. Yhdellä kertaa omat vanhemmat olivat mukana kanssa kyydissä ja huomasivat myös, kun simahdin rattiin. En tosin pitkään ollut poissa pelistä, mutta silti se säikäytti. Onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt. Näin vanhemmiten myös Kehä 1:llä on monesti väsy päässyt tulemaan työn jälkeisessä iltapäiväruuhkissa, mutta hereillä ollaan silti aina pysytty. Pakko kyllä myöntää, että tuollainen kova väsymys ainakin itsellä heikentää reaktio- ja havainnointikykyä merkittävästi.

Itsellä muuten tehoaa järkyttävän hyvin väsymykseen autossa juominen (ei alkoholin ). En siis tarkoita kahvia tai energiajuomaa, vaan minkä tahansa juominen. Siksi pidemmillä reissuilla pidän nykyisin aina vesipulloa mukana. Kun ekat fiilikset tulee, että alkaa väsyttämään, niin muutama hörppy vesipullosta auttaa. En tiedä mikä tuossa on, mutta itseen se tehoaa.

[Uppe]

En väsymyksestä,mutta koeajettuani uuden Avensiksen,meinasin torkahtaa tylsyydestä. Onneksi mitään peruuttamatonta ei päässyt käymään,pääsin siitä sitten Seat-liikkeeseen ja nyt on reippaan vuoden ollut jo luksusauto alla.

[765turbo]

Kax kertaa pystyn muistamaan about sinne päin, muun ajan nukuin..höpö höpö.
Eka kerta  -90 luvun alussa ku olin ensin ollu su yön töissä 19:00-04:00 melko vaikeissa oloissa ja sit jonkun hullun (minä) piti lähteä toimittamaan paketti vielä aamuyöstä asiakkaalle Saloon ku hommat SEISO.. eli tehdas ootti varaosaa. Osa toimittettiin ok ja ukko kotimatkalle ja kauhee unileka otsaan kotimatkalla, Toyo pysy tiellä ok ja sit otettiin 3-tunnin tirsat p-paikalla.
Toinen unahduskeikka (10-30s) oli 90-luvun lopussa talvella vuokra VW-Poloa ajaessa Inari-Ivalo välillä kauheessa lumimyräkässä ku ihmettelin et jopas on tussu polo ku ei hangessa kulje vitosella ku 30km/h ja kaveri auraa piennarta onnessaan....no 2h tirsat lumimyräkässä auto käynnissä ja taas mentiin...eli unta palloon ajoissa jos ehtii tajuta ennen mällii.
Make

[Adolffi]

Näin kai voisi todeta.

Itselleni tämä tapahtui siten, että kaikki muut autossa olijat nukkuivat ja minulla silmät menivät kiinni 2-3 sekunniksi. Vaikka olin koko ajan omalla kaistalla, säikähdin tapahtunutta niin pirusti, että loput 100km matkasta menivät kai adrenaliinipurskeen ansioista ilman mitään oireita väsymyksestä.

[livejungle]

Itse olen simahtanut parikymppisenä rattiin niin että tuli ajettua keskellä tietä olevaan jalankulkijoiden levennyskiveykseen. Rengas taittui alle ja siitä vastaantulijoiden kaistan yli kävelytielle. Kello oli aamulla 5.30. Ei mennyt kuin auto remonttiin.
Koko yön olin kuskannut kännikavereita ja lopulta sain kaikki heitettyä kotiin. Yksin lähdin ajamaan kohti kotia ja mielestäni minua ei edes väsyttänyt yhtään. Mietin siinä hetkeä ennen että ajanko moottoritietä vai kyläpahasen keskustan läpi. Käännös kylän keskustaa kohti ja 300m päässä 2s mikrouni--> kohti jalankulkijoiden kivetystä...
Kaikki kävi niin nopeasti että yhtäkkiä vaan säpsähdin ratista ja sitten oli myöhäistä tehdä mitään.
Kaikkein huvittavinta oli se, että minua ei väsyttänyt mielestäni sillä hetkellä yhtään. Silmäni ei lurpanneet taikka tuntuneet painavilta.
Asiaan varmasti vaikutti se että olin viimeisessä määränpäässä syönyt mahani täyteen, autossa laitoin lämmityksen täysille ja ei ketään kuskattavaa enään/rento olo..

Tuo pelästytti sen verran paljon että pelkään ajaa yöllä. Tosi väsyneenä voi tulla niin nopea muutaman sekunnin mikrouni joka riittää...... Vaikka silmät eivät tuntuisikaan raskailta.

[765turbo]

Joo mikrouni ehtii tappaa, ku reaktiot oikeaan ratkaisuun kestää sekunteja..eli huilii huilii ja ja enkelien ylitöitä.
Ajaa ehtii virkeenäkin, no ite kans kuskailin junnuna kamuja kamujen autoilla yömyöhään ja ihmettelin miten sitä jakso..no selvänä jaksaa jotain rajusti ja känäs ei.
Mut kuski on silti vastuussa kaikesta AINA.

[McVAG]

Olen, Tampereelta Espooseen muuttaessa tuli suhattua päivän aikana useammin edes takas ja viimenen siivu meni aika sumussa. Ei järkeä.

Kerran suuressa viisaudessani päätin lähteä Rukalle laskemaan mäkeä. En nukkunut edeltävänä yönä ja lähdin ajamaan yksin Espoosta 00:00. Ilman taukoja ja parin Battery litran voimalla. TDI kyllä meni nätisti ilman taukoja, mutta Kuusamon keskustan ja Rukan valillä meinasin unessa vetää ojaa, havahduin juuri ajoissa. Ã,,ärimmäisen typerää.

Nykyisin en aja yli 2h siivuja pidempiä ilman taukoja, väsyneenâ tulee mentyä rattiin vain lentokentältä työmatkoilta palatessa. Senkin voisi lopettaa ja alkaa kannattaa takseja.

[tsiih]

Hyvin usein on tullut torkuttua joskus jopa  havahtunut hereille vastaantulijoiden kaistalla. Onneksi ei ole tullut ketään vastaan. Mielestäni on paljon vaarallisempaa ajaa väsyneen kuin pienessä humalassa... Olen aina ollut sellainen torkuttelija että nukahtelen missä vain jopa  hammaslääkärissäkin on tullut nukuttua..

Kuulostaa jo narkolepsialta...

[Leroy]

Yövuorosta kotiin ajellessa on pari kertaa huomannut, että "mites mä jo tässä olen menossa". Eli osa matkasta ikäänkuin "kadonnut" En puhuisi niinkään torkahduksesta, vaan sellainen "alentunut tietoisuuden tila" on pikemminkin ollut kysymyksessä..

[savolaiskollega]

Kyllä sitä monta kertaa varsinkin vielä kun yövuoroja teki, oli aika myrkkyä lähteä aamulla 'vielä yks keikka' ajamaan ja ei ollu nukahtaminen aina kaukana...onneksi ei sentään.

[Antti]

Kahdeksantoista vuotiaana nukahdin kuorma-auton rattiin aamuyöisellä moottoritiellä. Volvo pysyi onneksi pystyssä ja kärsi vain kosmeettisia vaurioita, mitä nyt kuorma oli kaapissa vähän sekaisin 

Edellä mainittua filmin pätkän puuttumista on kyllä sittemminkin joskus huomannu.
Vähän samaan kastiin menee risteyksessä vihreiden odottelu ja hetken päästä tajuaa ettei ole valoja koko risteyksessä.. Ehkä vähän syventynyt puhelimeen höpöttelyyn..

[makelja]

Inttiaikana 80-luvun puolivälissä ajelin Hyvinkäältä Parolaan. Heräsin siihen kun vastaantuleva rekka huudatti torveaan ja välkytti valoja. Olin siis vastaantulevien kaistalla. Ei nukuttanut sen jälkeen enään.

[RK]

Joku kymmenisen vuotta takaperin talvisena iltayönä, rekan perävaunu meinasi tulla keulaan (siis minä törmätä siihen) juuri h-hetkellä havahduin ja sain väistettyä. Kyydissä olleet kaverinikin heräsivät ja varmistivat loppumatkan, että pysyn hereillä. Nykyään tulee kyllä onneksi pysähdeltyä sen verran paljon, jotta väsymys ei pääse yllättämään ja jos pääsee, niin auto parkkiin ja torkuille.

[tet]

Tietääkseni vain kerran, joitakin vuosia sitten ollessani palaamassa kotiin kertausharjoituksesta. Alkumatka meni vielä hyvin kun oli kyytiläisiä, mutta viimeiset 25 km ajelin yksikseni ja silloin kävi tuo torkahdus. Filmin katkeaminen säikäytti kyllä, mutta muistaakseni en pysähtynyt jaloittelemaan vaan käänsin vaan puhallukset kylmälle ja suuntaus naamalle. Tämä tapahtui päiväsaikaan.

[tdi_tdo]

En ole nukahtanut kunnolla, mutta -95 tulin Nummirokista nukkuvien kavereiden kanssa takaisin sivistykseen. 4 päivää oli tintattu viinaa ja nukuttu ~3 tuntia "yössä". Koko automatkasta jäi päähän vain yksittäisiä valokuvamaisia muistoja. Jossain vaiheessa makasin taukopaikan pöydällä, mutta en muista miten sinne päädyin ja miten sieltä lähdettiin. Kännissä en ollut, sillä puhalsin poliisin pilliin nollat ennen kuin matkaan lähdettiin. Sekin oli kyllä mysteeri, kun mielestäni olin kännissä kuin ankka.

Mutta monesti varsinkin talvella pimeässä tulee ajettua transsissa - eli ajan jonkun toisen auton perässä ja vain tuijotan sen takavaloja. Välillä kello on hypännyt puolituntia eteenpäin, eikä minulla ole mitään muistikuvaa koko aikaväliltä.

[RTWteam]

Liikenneturvan kyselyjen mukaan joka viides suomalainen kuljettaja on nukahtanut tai kokenut muita väsymysongelmia liikenteessä.

Lähde: http://www.autotoday.fi/page.php?page_id=2&news_id=201106016

Melkoinen lukema! Itse voisin tähän todeta että en ole torkahtanut mutta turtumista olen havainnut pitkillä matkoilla. Enkä kyllä sitäkään mitenkään hyväksi näe. Ei siinä enää skarpeimmillaan ole, silloin olen vetäissyt huoltoasemalle kahville ja pienelle venyttely tauolle.

[Quality]

Nuoruudessa, kun tein tehtaassa raskasta kolmivuorotyötä, yövuoron jälkeen piti vaan lähteä ajamaan. BMC-Mini oli alla, ja havahtuessani huomasin, että auto kulki kokonaan luiskan puolella. Onneksi järki pelasi ja ohjasin maltilla takaisin tielle. Minissä painopiste on niin alhaalla, ettei välitöntä vaaraa auton kaatumisesta ollut.

Toinen tapaus sattui ollessani samassa työpaikassa, kun tulin Helsingistä pitkälle iltamyöhään jatkuneista pääsykokeista. Kovin raukea oli olo, ja kerran säpsähdin, kun näin rekan keulan edessäni muutaman kymmenen metrin päässä, kun olin ajautunut väärälle kaistalle. Ajoin lähimmälle levähdyspaikalle, mutta uni ei tullut, sen verran säikähdin. Onnellisesti pääsin kuitenkin kotiin.

[Peräkylän Pertti]

Nukahdin tänään sitten rattiin Olin tulossa lomille varuskunnasta Golffilla, kun n. 9 km ennen kotia alkoi väsyttämään. Pari kertaa silmät menivät kiinni, ja säpsähdin hereille, ja oikaisin autonkin, kun oli menossa ojaa kohti. Ajattelin, että pysyn hereillä kotiin asti. No, noin 1 km ennen kotia sitten nukahdin, ja heräsin, kun alkoi kauhea rahina ja kolina. Auto ajoi pienessä ylämäessä vasemmalla puolella lumipenkassa, mutten siinä vaiheessa tajunnut/pystynyt kääntämään autoa tielle, painoin vain jarrua. Auto pysähtyi penkan päälle oikeanpuoleiset renkaat tiellä ja vasemmanpuoleiset melko matalassa ojassa. Auto oli kulkeutunut muutamien senttien päästä puhelinpylväästä ja siinä olevista metallisista kiipeilytapeista. Onneksi tie oli pieni soratie täällä maaseudulla, ja vauhtia oli varmaan jotain 20-40 km/h, kun heräsin. Onneksi myöskään ei tullut vastaantulijoita, sillä olin tullut juuri pienen nyppylän takaa väärää puolta tieltä, että minua ei olisi ehkä huomattu, ja auto jäi nyppylän päälle. Tosin näillä teillä ei autoja kuljekaan kuin ehkä jotain 10-30 kpl päivässä.

Oli kyllä epätodellinen olo, kun auto meni penkkaan. Soitin sitten kotiin, ja isä tuli hinaamaan minut traktorilla. Sitten kun auto oli taas tiellä jälleen, en tajunnut painaa jarrua, ja auto liukui hitaasti traktorin perässä ollutta perälevyä päin. Painoin juuri silloin jarrua, kun perälevy osui autoon, mutta auton takapuskuriin tuli pari naarmua, ja pieni muovinpalanen lähti. Pohjasta lähti ojaanajossa ilmeisesti se moottorin suojamuovi ja joku toinen muovinpalanen, ja moottoritilan alaosiin tuli jonkin verran lunta. Pakoputkikin alkoi pörisemään enemmän, en tiedä, menikö se rikki vai irtosiko vai mitä. Täytyy huomenna tutkia autoa tarkemmin. Tästä lähtien täytyy kyllä ottaa pienet nokoset, jos alkaa väsyttää ajaessa, ettei käy vielä pahemmin...

[Santtu123]

Nukahdin tänään sitten rattiin Olin tulossa lomille varuskunnasta Golffilla, kun n. 9 km ennen kotia alkoi väsyttämään. Pari kertaa silmät menivät kiinni, ja säpsähdin hereille, ja oikaisin autonkin, kun oli menossa ojaa kohti. Ajattelin, että pysyn hereillä kotiin asti. No, noin 1 km ennen kotia sitten nukahdin, ja heräsin, kun alkoi kauhea rahina ja kolina. Auto ajoi pienessä ylämäessä vasemmalla puolella lumipenkassa, mutten siinä vaiheessa tajunnut/pystynyt kääntämään autoa tielle, painoin vain jarrua. Auto pysähtyi penkan päälle oikeanpuoleiset renkaat tiellä ja vasemmanpuoleiset melko matalassa ojassa. Auto oli kulkeutunut muutamien senttien päästä puhelinpylväästä ja siinä olevista metallisista kiipeilytapeista. Onneksi tie oli pieni soratie täällä maaseudulla, ja vauhtia oli varmaan jotain 20-40 km/h, kun heräsin. Onneksi myöskään ei tullut vastaantulijoita, sillä olin tullut juuri pienen nyppylän takaa väärää puolta tieltä, että minua ei olisi ehkä huomattu, ja auto jäi nyppylän päälle. Tosin näillä teillä ei autoja kuljekaan kuin ehkä jotain 10-30 kpl päivässä.

Oli kyllä epätodellinen olo, kun auto meni penkkaan. Soitin sitten kotiin, ja isä tuli hinaamaan minut traktorilla. Sitten kun auto oli taas tiellä jälleen, en tajunnut painaa jarrua, ja auto liukui hitaasti traktorin perässä ollutta perälevyä päin. Painoin juuri silloin jarrua, kun perälevy osui autoon, mutta auton takapuskuriin tuli pari naarmua, ja pieni muovinpalanen lähti. Pohjasta lähti ojaanajossa ilmeisesti se moottorin suojamuovi ja joku toinen muovinpalanen, ja moottoritilan alaosiin tuli jonkin verran lunta. Pakoputkikin alkoi pörisemään enemmän, en tiedä, menikö se rikki vai irtosiko vai mitä. Täytyy huomenna tutkia autoa tarkemmin. Tästä lähtien täytyy kyllä ottaa pienet nokoset, jos alkaa väsyttää ajaessa, ettei käy vielä pahemmin...

Onneksi ei kellekkään käynyt mitään.

Itsekkin nukahtelin yhdessä vaiheessa parisen kertaan rattiin ja kummallakin kertaa oli hyvää tuuria.
Nämä kerrat sattuivat n. 3 vuotta sitten kun lapset olivat vauvoja, joten yöunet olivat jääneet vähiin ja töissähän pitää käydä vaikka kuinka nukuttais (jatkuvaa kolmivuoro hommaa).

No ekalla kerralla tulin yövuorosta kotia kohti js yks kaks heräsin kun auto osui monttuun tiessä.

Toisella kerralla taas olin tulossa yövuorosta pois ja heräsin kun auto oli jo reilusti pientareella ja noin metrin päästä kaiteesta.

Sitten on näitä kertoja yövuoron jäljiltä ettei muista kotimatkasta yhtään mitään. On vaan niin erikoinen tunne olla omassa pihassa autossa istumassa eikä muista kuinka siihen pääsi työmaan parkkipaikalta.

Sent from my GT-I9000 using Tapatalk 2

[Petri M]

Henkilöautolla ajaessa  heräsin kerran kun alkoi sora rapisemaan pientareella. Sain auton pysäytettyä pientareelle eikä vahinkoa tullut.
Kerran kesähelteillä oli vähän enemmänkin töissä keikkaa ja lopulta nukahdin kehä 3:lla liikennevaloihin.
En tiedä nukuinko 10 sekuntia vai kenties minuutteja. Kun havahduin oli valot just vaihtumassa vihreästä punaiseksi...

Rekkaa ajaessa en ikinä varsinaisesti tainnut nukahtaa. Kerran olin kuitenkin tulossa rekalla Oulusta Vantaalle
yöaikaan. Aamuyöstä havahduin puhelimen ääneen ja soittaja kysyi missä kohtaa olen tulossa, en osannut vastata muuta kuin että Oulusta olen lähtenyt. Siinä jutellessa tuli sitten tienviitta Jyväskylä 20km.
Oikeastaan mitään muistikuvia ei matkasta ollut.

Nykyisin kyllä tulle stopattua kahville jos vähänkin alkaa uni tulemaan.

[Vaarivanhus]

Univelkaa, yksin autossa, lämmin mukava hiljainen auto, aurinko paistaa tai meneillään aamuyön tunnit, suora tie, vähän liikennettä, ajatukset jossain menneessä tai tulevassa... pää nyökähtää, tie alkaa hyppiä silmissä (ilmeisesti silmät seisoo päässä), sitten menee pätkiä, joista ei muista mitään...
Kymmenen minuutin tirsat, pari palaa eväsleipiä, pieni kävelylenkki päälle, niin taas pääsee muutaman kymmenen kilometriä eteenpäin.

Väsyneenä ei saisi ajaa, mutta joskus sitä vaan joutuu ajamaan. Vaarallista "urheilua". Eikös noissa paremmissa autoissa jo ole tarjolla tekniikkaa, joka "kyttää" kuskin vireystilaa. Miten tehokkaita "unilukkareita" ne mahtaa olla ja ottaneeko kuski onkeensa niiden varoituksesta?