Miehessäkö vika, kun ei kiinnosta? Siis uuden auton hankkiminen

[Urlaub]

Omasta mielestäni tuo on siinä mielessä selvää, että työsuhdeautojakin maksetaan erissä ja premium-autot taitavat olla aika suosittuja tässä kategoriassa.

Tuosta olen täysin samaa mieltä. Työsuhdeautoilu on käytännössä sama asia kuin auton ostaminen osamaksulla, paitsi ettei osamaksaminen tule päättymään koskaan.

Sitten hetkeksi takaisin aiheeseen. Voi olla, että tämä on jo sanottukin, mutta joskus asian haluttavuutta lisää se, ettei siihen ole varaa. Sitten kun on, saattaa hommasta kadota hohto. Ainakin itse olen huomannut tämän niin isompien kuin pienempienkin asioiden suhteen. Kysessä on siis vähän samanlainen asia kuin nk. buyers remorse, mutta tulee ennen varsinaista ostotapahtumaa.

Tuokin on niin totta. Koko ihmiselämä unelmoidaan aina jostakin. Jos ja kun sen sitten saavuttaa, niin illuusiot särkyvät.

Ala-asteella odotti kuumeissaan yläastetta ja maagista 15-vuoden ikäpyykkiä. Sen jälkeen saisi ajaa mopolla! Sama juttu yläasteella, kun odotettiin täysi-ikäiseksi tulemista. Eipä mennyt siitäkään pitkään, kun armeijassa odotteli siviiliauringon nousua ja silloinkin tunsi kaiken lutviutuvan, kunhan kasarmin portit jäävät taakse. Jne jne. Todellisuudessa elämä ei kovin radikaalisti muuttunut ja edelleenkin oli pedattava sänky ja vääntäydyttävä aamulla työmaalle.

Sama se on ollut hienoissa tai ainakin kalliissa autoissa. Ei se elämää miksikään muuta, mutta samalla takaraivossa kalvaa ajatus siitä, että oliko järkeä laittaa vähäisiä pennosiaan johonkin Volkkariin, olkoon sitten turbolla tai ilman. En kokenut Beetlen kanssa pahempaa ostokrapulaa, mutta ei sillä autolla kyllä elämänlaatukaan parantunut. Autohan se vain oli..

[skriko]

Rocco puhuu asiaa, niinkuin aina. Muistan lukioajoilta psykologian opettajan opetuksista juuri tuon. Jos ihminen haluaa jotain ja kuitenkaan ei sitä saa, syystä tai toisesta, niin keksitään verukkeita,ettei se ollutkaan hyvä. Sitten kun sen saa, vähän aikaa on tosi hienoa ja sitten kyseisestä asiasta tulee arkipäiväistä. Muistan aina mikä tunne oli nuorempana kun vaihtoi autoa ja lähti sillä kaupungille. Samoin kun osti ensimmäisen asuntonsa ja teki muuttoa. Ehkä tämän ketjun todellisen aiheen syy on juuri tuo, että jos on ollut jo monia uusia autoja ei ne enää niin kiinnosta. Väistämätöntä mutta silti niin harmillista. Mutta sanottua sanaa ja mennyttä aikaa ei saa koskaan takaisin. Nauttikaamme silti siitä mitä meillä on nyt.

[downtime]

Mutuiluksi mennee väittää sitten kumpaa vain. Olisi sinällään kyllä mielenkiintoista kuulla onko tuota joku jaksanut tutkia. Omasta mielestäni tuo on siinä mielessä selvää, että työsuhdeautojakin maksetaan erissä ja premium-autot taitavat olla aika suosittuja tässä kategoriassa. Väitteeseen sisältyy vielä sellainen epämääräisyys, että "iso osa" ei ole sama asia kuin "suurin osa" ja siten vaikkapa prosentuaalinen suhde jää varsin avonaiseksi.

Näinpä näin. Jos alkuperäisen jutun kirjoittajan kaveripiiri/tuttavapiiri sattuu koostumaan ko. henkilöistä, niin ei se vielä tarkoita että tuo "iso" osa ihmisistä niin tekisi. Tosin kuten kirjoitit, tuo kokonaisuus jää määrittelemättä mistä tuo iso osa on otettu.
Tai mistäs minä tiedän jos vaikka kirjoittajan tuttavapiirissä on suurin osa Suomen autoilevasta kansasta.

Itselläkin työsuhdeautoilu vie reilun 500 â,¬ kuussa tuloista, mutta en silti koe joutuvani tinkimään mistään. Tosin en antaisi tuon suhteen koskaan siihen mennäkään että auto veisi leijonanosan käytettävissä olevista tuloista. Perhe, asuminen, nautiskelut ja auto, ja tuossa järjestyksessä.

Tälläkin palstalla tuntuu vaan kaikki olevan meklarin taidoilla ja Warren Buffetin vaistoilla varustettuja sijoittajaguruja ja vähintäänkin monimiljonäärejä. Veikkaanpa vaan että todellisuus ei taida olla ihan näin vaan täältäkin löytyy niitä henkilöitä jotka tinkivät muusta elämisen laadusta saadakseen sen himoitsemansa auton. Kuka uskaltaa tunnustaa eka?

Ehkä tämän ketjun todellisen aiheen syy on juuri tuo, että jos on ollut jo monia uusia autoja ei ne enää niin kiinnosta.

Tismalleen samaa mieltä. Jo yksi kerta riittää. Yksi uusi auto ja senkin ostamisen hohto on sen jälkeen mennyttä.

[VAG!]

aa

[RoccoScientist]

Tuokin on niin totta. Koko ihmiselämä unelmoidaan aina jostakin. Jos ja kun sen sitten saavuttaa, niin illuusiot särkyvät.

Filosofikaverilta tuli opittua asiaan liittyvä hieno käsite: hedonic treadmill. (http://en.wikipedia.org/wiki/Hedonic_treadmill)

Itselle tuo armeija oli aikoinaan todella kouriintuntuva esimerkki tuosta status quo:hon turtumisesta. Muistan hyvin miten sitä reserviin ja vapauteen pääsyä odotti, mutta ei se vapaus kauaa jaksanut innostaa. Asian huomasi itse asiassa jo viikonloppuvapailla. Koko lomia edeltävän viikon saattoi haaveilla mahdollisuudesta suhailla (isän) autolla auringon paistaessa ja musiikin soidessa, mutta loppupeleissä jo autoon istuutuessa mietti "mitäköhän muuta sitä tänään tekisi". Sama toimi toki toiseenkin suuntaan: Viikonloppulomilta palatessa hatutti, mutta maanantai-iltaan mennessä oli kasarmi yleensä taas se "home away from home".

[xmasa]

Kyllähän noita autoja olisi mukava vaihdella, mutta mitään tarvetta siihen ei sen ihmeellisemmin kuitenkaan ole ollut. Jokin vaan pään sisällä niin kehoittaa tekemään. Turhaa rahan menoahan se on, etenkään jos tarvetta ei auton vaihtoon ole. Nykyisellä autollakaan ei ole ajettu kuin n.15tkm, mutta silti sitä tekisi mieli jo vaihtaa. Tiedän sen jo etukäteen, että jos nyt menisin seuraavan "unelma-auton" jostain hommaamaan, niin tuskin sekään loputtomiin jaksaa kiinnostaa. Tuollainen kierre on loputon, sen olen huomannut prätkien/autojen suhteen. Aina tulee se, että tuollainen pitää hommata seuraavaksi.

[Urlaub]

Sain juuri mailia BMW-dealeriltä.  

Aiemmin sopimamme koeajo on peruutettu, koska koko kaupungissa ei ole ensimmäistäkään 1-sarjan autoa koeajettavaksi.   Tai niin, myyjän mukaan yksi 116i on ehkä olemassa, mutta siihen ei ole laitettu talvirenkaita. Myyjä ei myöskään osannut kertoa, milloin ne renkaat saataisiin laitettua alle. Lupasi nyt kuitenkin ilmoitella, jahka asia etenee, mutta luultavasti joskus ensi viikolla.  

Ei ole todellista! BMW:llä pyörii laaja mainoskampanja, jossa hyssytellään 1 ja 3-sarjalaisten erikoiskampanjaa, mutta halut kaupantekoon ovat ilmeisen vähissä.

Jos henkilökohtaiset intohimot eivät ole saaneet nostatettua autokuumetta, niin ei kyllä tällainenkaan "palvelu". Kuitenkin autokaupassa puhutaan usein tavallisen tallaajan nettovuosiansioiden suuruisesta hankinnasta. En tarkoita, että palvelun pitäisi olla mitään liian mielestelevää jenkkihöpötystä, mutta voisi sitä edes hieman osoittaa asennetta.

Kun pohditaan sitä kateissa olevaa autokuumettani, niin ei tällainen toiminta ja monien muiden kokemusten lukeminen eri ketjuista esim. takuukorjausten "palvelun" suhteen kyllä ole omiaan nostamaan minkäänlaista autokuumetta.

Tuosta synkistelystä huolimatta, tämä on oikeastaan melko hauska juttu.   Samaan aikaan, kun AKL:n edusmiehet itkevät autokannan vanhenemista ja asiakkaiden puutetta, niin käytännön tasolla toiminta on kuin Neuvostoliitosta.

[Wilburi]

Tuttua toimintaa BMW-kauppiailta. Itse en saanut paikallisesta BMW-liikkeestä millää autoa koeajettavaksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis Audi. Voi tietysti olla, että kaverin kanssa, kun oltiin liikkeellä ja autokaupassa oltiin työpäivän jälkeen puvut päällä, niin vaikutettiin ehkä epäilyttäviltä asiakkailta...tiedä häntä? Eikä oikein myyjät tienneet liikkeessä kuka myy käytettyjä ja kuka uusia Bimmereitä. No meillä on kyseisestä tapahtumasta jäänyt huvittavat muistot.

[Wilburi]

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää ihan todellisia lukuka +50 kiloeuroisten autojen rahoituksesta. Villi veikkaus on, että merkittävä osa näistä on työsuhdeautoja. Mutta miten suuri osa on hankittu autoliikkeen rahoituksella? Toki pankistakin saa lainaa, mutta käsittääkseni usein autoliike tarjoaa paremmat ehdot.

Enpä oikein usko, koska 50 kâ,¬:n työsuhdeautot ovat kuitenkin aika harvassa tai sitten IT-alalla ne ovat harvassa tai sitten ollaan kavereiden kanssa väärissä firmoissa töissä.  

Mitä tulee rahoitukseen, niin kertaakaan en ole saanut liikkeestä parempaa tarjousta kuin pankista eikä ainakaan minulla ole lainaa autoon sitä varten, että ei ole käteistä, vaan auton vaihto osui viimeksi sellaiseen ajankohtaan (syksy 2009) jolloin ei yksinkertaisesti ollut mitään järkeä realisoida osakesalkusta tarvittavaa rahasummaa. Korko autolainassa noin 2% ja OMXH noussut hankintajankohdasta noin 50%. Jos olisin käteisellä ostanut, niin olisi nykyinen Audi H******n kallis.

[repe59]

Realismia on tajuta ettei ole järkeä uutta ostaa näillä palkoilla, kiinnostusta varmaan olisi monellakin. Tyytymyninen toisten vanhoihin eli käytettyihin, tarkoitan siis autoja

[rob-s]

Tyytymyninen toisten vanhoihin eli käytettyihin, tarkoitan siis autoja

Tässä iässä on tyytyminen myöskin käytettyihin naisiin..

[repe59]

Kierrätys on muotia

[Quality]

Vanhassa vara parempi - siis sekä-että 

[repe59]

Toimiva pitää kuitenkin olla, semmone mikä on tarpeisiin nähden tyydyttävä

[Ton-1]

Mulla on adidas tuulipuku vuodelta 1995 

Mulla taasen Adidaksen punainen sellanen ökyverskapuku vuodelta -90. 

Pidän yksilöllisyydestä, ei ole pelkoa että tulee toista vastaan. 

[repe59]

Adidasverkkarit vm -80, sininen, vähän tiukka

[Ton-1]

Adidasverkkarit vm -80, sininen, vähän tiukka

Jaa täällä nousee panokset ja korkeelle.  

Ikävä kyllä ne Asko Aution pertsasukset olen jo myynnyt.   

[Pekka T]

Ton-1:lla ja repe59:llä on sitten adidasverkkarit sävytetty auton väriin sopivaksi, tai toisinpäin.  

[HiTecci]

Ton-1:lla ja repe59:llä on sitten adidasverkkarit sävytetty auton väriin sopivaksi, tai toisinpäin.  

Ei mitä, sininen on ihan hyvä väri. Valkoiset raidat vain taitaa noista autoista puuttua

[Ton-1]

Joskus joutuu joustamaan, onneksi niissä toisissa verskoissa on myös ne raidat .

[Wilburi]

Ei mitä, sininen on ihan hyvä väri. Valkoiset raidat vain taitaa noista autoista puuttua

Ã,,kkiäkös teippausfirma autoon raidat teippaa. Minulta ei varastosta löydy enää muuta kuin 90-luvulla muodissa ollut kirkkaan oranssi laskettelutakki. 

[Newman]

Filosofikaverilta tuli opittua asiaan liittyvä hieno käsite: hedonic treadmill. (http://en.wikipedia.org/wiki/Hedonic_treadmill)

Tuo tulkinta perustuu vain ja ainoastaan tilastoihin sekä siihen, miten niin kutsuttu onnellisuus lopulta määritellään. Ihminen on kuin pikkulapsi, joka haluaa kaiken mutta pettyy kun mikään ei kelpaa. Pettymyksen jälkeen on aika haluta taas kaikkea.

[Quality]

Erilaisten halujen hallinta tuottaa mielestäni ehdottomasti suuremman tyydytyksen kuin jo kliseeksi muodostunut "mulle kaikki heti" -periaatteen noudattaminen. Aivan samoin kuin lapsesta, joka saa kaiken pyytämänsä, kehittyy epäkelpo kansalainen, myös aikuinen, joka pyrkii toimimaan samoin, ei voi pitkän päälle onnistua elämässään. Onneksi useimmilla rajoitteena ovat taloudelliset realiteetit, mutta niitäkin voi melko pitkälle uhmata.

Ehkä inhorealistisesti voisi sanoa, ettei mikään materia voi tuottaa maksimaalista onnellisuutta, vaan siihen tarvitaan jotain aineetonta.

[Reneto]

Koska täällä on kehuskeltu vanhoilla verkkareilla, niin kerrottakoon että vaatekaapista löytyy yksi helmi: Vuoden -91 lätkän mm-kisojen verkkatakki ja on mökkitalkoissa edelleen käytössä. Hienona yksityiskohtana selkämyksessä osallistuneiden maiden liput incl. Neuvostoliitto 

[tn62634]

Muistatteko 1980-luvulta sellaiset skoodansiniset lahkeeseen päin kapenevat verkkarit, jossa oli adidastyyliset valkoiset raidat ja jalan alta kiersi kuminauha?

Nykyisin käytän toisinaan kotioloissa 1970-luvun lopulta peräisin olevaa mustakeltaista Karhuntalja-mainospipoa. Mistäköhän löytyisi vanha puna-valko-sininen Järvinen-piponi? Pitääkin kysellä äidiltä...

[Wilburi]

Ehkä inhorealistisesti voisi sanoa, ettei mikään materia voi tuottaa maksimaalista onnellisuutta, vaan siihen tarvitaan jotain aineetonta.

Tämä keskustelu alkaa menemään filosofoinniksi.

[Reneto]

Ehkä inhorealistisesti voisi sanoa, ettei mikään materia voi tuottaa maksimaalista onnellisuutta, vaan siihen tarvitaan jotain aineetonta.

Eikö inhorealismiksi voisi sanoa sitä, jos mikään ei voi tuottaa maksimaalista onnellisuutta?

[quuviis]

 

Hauskaa keskustelua tässä ketjussa. Minäkin heitän keittoon pari hiukan provokatiivistakin ajatusta.

Mielestäni se, että ihminen on sopivan tyytymätön nykyhetken olosuhteisiin, on yksi elämää ja ihmiskuntaa eniten eteenpäin vievistä voimavaroista. Täytyy haluta jotain, että on valmis tekemään työtä haluamansa eteen Kun jokin taso on saavutettu, täytyy "haluta jotain lisää..."

Itse ainakin jaksan monesti pinnistellä ja ponnistella työelämässä (ja sovitella sitä siviilielämään) juuri niillä pienillä mielessä olevilla porkkanoilla, joita sillä työstä mahdollisesti saatavalla rahalla sitten voisin hankkia / toteuttaa. On kiva luoda itselleen motivaatioketjuja, jotka sitten toteutuessaan palkitsevat ainakin hetkeksi. Veneet, moottoripyörät, autot, asunto, matkat - siinä muutamia minua tähän mennessä motivoineita asioita.

Työssäni huomaan monesti, miten terveesti ahneet alaiseni haluavat onnistua työssään - ja onnistuvatkin - selkeästi useammin, kuin he, jotka ovat liian tyytyväisiä nykytilaan. Tietenkin tyytymättömyys voi kääntyä kaiken myrkyttäväksi negatiiviseksi taakaksi, mutta tarkoitankin tässä sellaista positiivista ja realistista halua menestyä - omien rajojensa puitteissa.

Itse olen toiminut viime vuosina muutaman kerran niin, että kun työmotivaatio on meinannut nuukahtaa, niin olen käynyt ottamassa pankista vaikkapa x0 kâ,¬ lainaa ja olen "sijoittanut" sen autoon tai sijoitusasuntoon - kyllä taas työnteko maittaa!

Minä pelkään sitä hetkeä, kun nettimotossa, -autossa tai -veneessä ei ole enää yhtään kiinnostavaa kohdetta Vielä kun lapset muutaman vuoden päästä muuttavat pois kotoa, niin minkäs takia minä niitä euroja sitten käyn töistä hakemassa?! Meetwurstia leivänpäälle saisi varmaan pelkillä puolisonkin ansioilla. Sitähän voi alkaa laiskottamaan!

Tämän jälkeen totean, että raha ja sen mahdollistamat esineet / asiat eivät tietenkään ole minunkaan elämässä niitä tärkeimpiä asioita. Näin haluan ainakin itselleni uskotella. Onnistuneet ihmissuhteet, terveys, luontokokemukset ja moni muu juttu menevät niiden ohitse, jos yritän analysoida, mistä "onnellisuuteni" muodostuu.

Pidetään rattaat pyörimässä

-quuviis-

[repe59]

Suurimmat kesinnöt ja edistysaskeleet ovat kautta aikain sijoittuneet sota-aikoihin, tyytymättömyys vallitseviin olosuhteisiin on ihmisryhmiä ajanut tekosiinsa, toiset ovat hyötyneetkin, ainakin hetken aikaa. Mitä tästä opimme? Edistyksen nimissä rattaisiin öljyä vaan

[Ton-1]

Itse olen toiminut viime vuosina muutaman kerran niin, että kun työmotivaatio on meinannut nuukahtaa, niin olen käynyt ottamassa pankista vaikkapa x0 kâ,¬ lainaa ja olen "sijoittanut" sen autoon tai sijoitusasuntoon - kyllä taas työnteko maittaa!

Motivaatiosta ja sen nostamisesta en tiiä mutta olen huomannut että lainavapaana olo on tuntunut paljon paremmalta. 

Jos rupee oikein jurppimaan niin voi jopa nostaa kytkintä.

Tuossapa tuli maanantaina hymähdettyä oiken ääneen että 'olipa eilisessa Turkkarissa paljon työpaikkailmoituksia'.