Miehessäkö vika, kun ei kiinnosta? Siis uuden auton hankkiminen

[Urlaub]

Olen tässä jo pitemmän aikaa ihmetellyt, että miksi uuden auton hankkiminen ei herätä mielessäni oikeastaan minkäänlaisia fiiliksiä. 

Kymmenen vuotta sitten ajatteli, että sitten kun opiskelut ovat kunnossa ja elämä muutenkin mallillaan, niin sitten on varaa ja halua panostaa autoiluun oikein tosissaan.

Nyt sitten on kohtuullisen hyväpalkkainen ja varma työpaikka, vaimokin on kahden lapsen jälkeen takaisin työelämässä ja tienaa minuakin paremmin. Asuminen on mallillaan, eikä asuntolaina tunnu oikeastaan missään. Asumiseen olen muutenkin niin tyytyväinen, että vaikka tulisi lottovoitto, niin tuskin tästä mihinkään muuttaisin. Kesämökkikään ei oikein ole ostoslistalla, kun on molempien vanhempien mökit melkeinpä vapaasti käytettävissä ja vielä anopin venekin.

Vaimoa ei kiinnosta autot muutoin kuin, että "Skoda kombi - istu ja pompi", "Skodaa ei tähän taloon tule!" ja "ruumisautolla (= mustat farmarit) ehtii sitten viimeisellä matkallakin ajamaan".

Miksi en sitten panosta kunnolla autoon?

Siinäpä se, kun ei ole fiilistä. 

Olen koettanut koeajaa erilaisia hyvätasoiseksi tiedettyjä kiesejä. Viimeksi Audi A4, A5 SB, Q5. Sitä ennen Volvo V70 ja XC60, BMW 530d, Mersun C 250 CDI ja E 200 CDI. Ihan kivoja pelejä, ei voi kieltää. Mutta ei niistä silti mitään sellaista ahaa-elämystä ole irronnut.

En tiedä haenko jotain nuoruuden, tai melkein lapsuuden, fiiliksiä. Muistan iäti sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa elämässäni ajoin Audi A4:lla, oisko ollut B5 korimallia. Kouvolassa Auto-Berneriltä sain sellaisen 18-vuotiaana räkänokkana koeajoon. Kokemus oli jokseenkin mykistävä. Samaan fiilikseen pääsin vielä pari vuotta myöhemmin, kun hämeenlinnalainen Autoilves halusi välttämättä antaa uuden V70:n yön yli koeajattevaksi. Voi sitä tuskan määrää, kun auto piti aamulla palauttaa ja hypätä omaan Corsaan.

Nyt mikään ei tahdo tuntua miltään. Niin Audeista kuin Mersuistakin löytyy tukku ominaisuuksia, jotka tökkivät pahemman kerran. Meinasin palauttaa A4:n takaisin jo liikkeen pihalta, kun erehdyin kääntämään radion mökää pienemmälle. Miten voi olla niin käsittämättömän ämpärimuovinen namiska premium-auton radiossa?

Mitä sitten vaihtoehdoksi?

Olen ajatellut mennä vielä kokeilemaan Dacia Dusteria. Siinä on jotain käsittämättömän vetovoimaista, ainakin näin lehtijuttujen ja nettikeskusteluiden perusteella. Jos uusi auto ei hotsita, niin pitäisikö sitten panostaa harrasteautoon? Vaikka Porsche 911 tai G-sarjan Mersu voisivat olla sellaisia, jotka ainakin periaatteessa kiinnostaisivat.

Olenko ongelmani kanssa yksin? Mikä olisi sopiva lääke autokuumeen nostatukseen?

[Arcca]

Olisiko vastaus se, että muut asiat tuovat tarpeeksi sisältöä elämään?
Minusta tuo oikeasti vain positiivista jos näin on. Autokuumetta ei mielestäni kannata erityisesti etsiä, se tulee itsestäänkin ja on aina kallista  .

Eräs asioista kiinnostumista vähentävä syy on masennus, mutta jääköön tämä vaikea asia sen enempää käsittelemättä tahollani.

Ja viimeinen mieleen tuleva vaihtoehto on ikä, mutta tuttujen perusteella sellainen 70v on vasta ikä kun auton vaihdosta kiinnostuminen vähenee selkeästi iän takia.

[Emil]

Uuden auton vuosittaisen arvonalennuksen hinnalla voi tehdä kaikkea muutakin kivaa. Onhan noita muitakin, kalliita harrastuksia. Prätkä, mönkijä, radio-ohjattavat laitteet. Ja jos omia leluja ei perustele muille sillä, että "lapsille hankin", niin noihin saa oikeasti menemään kiitettäviä summia rahaa. Kannattaa kokeilla.  

[Urlaub]

Eräs asioista kiinnostumista vähentävä syy on masennus, mutta jääköön tämä vaikea asia sen enempää käsittelemättä tahollani.

Masennus olisikin kelpo vastaus, kun saisi sentään diagnoosin paperille. En kuitenkaan usko siihenkään, kun se fiiliksettömyys tuntuu kohdistuvan vain ja ainoastaan auton hankintaan.

Ja viimeinen mieleen tuleva vaihtoehto on ikä, mutta tuttujen perusteella sellainen 70v on vasta ikä kun auton vaihdosta kiinnostuminen vähenee selkeästi iän takia.

Ikää on puolet tuosta eli 35 tulee juuri mittariin. Sitäkin tässä mietin, että mahtaako tämä olla sitä keski-ikäistymistä?

Jos omaa lähipiiriäni ajattelen, niin 50 - 60 vuotiailla sukulaisilla olisi kyllä rahaa rällätä, mutta ei se ainakaan autoihin ole kohdistunut.

[Bisti]

Mikä olisi sopiva lääke autokuumeen nostatukseen?

Eikös se lääkitseminen mene yleensä juuri toisinpäin, joten kannattaa vaan olla tyytyväinen tilanteeseen ja käyttää säästyneet rahat johonkin muuhun...

[tn62634]

Eihän niissä uusissa autoissa mitään hienoa olekaan, niitä kun saa kaupasta. Hommaa uuden sijaan joku mielenkiintoinen harrasteauto. Mielenkiintoisia löytyy Atlantin molemmin puolin valmistettuina.

Jos itsellä olisi varaa, ostaisin jonkun muskeliauton. Niissä ei tarvi arvonalenemaakaan juuri pelätä. Kyllä siinä jonkunlaista tyydytystä saa kun ajaa Shellin pihaan tankkaamaan ja huoltoaseman kahviossa astiat helisevät...

[Urlaub]

Eihän niissä uusissa autoissa mitään hienoa olekaan, niitä kun saa kaupasta. Hommaa uuden sijaan joku mielenkiintoinen harrasteauto. Mielenkiintoisia löytyy Atlantin molemmin puolin valmistettuina.

MacGyverin Jeep Wrangler voisi olla kelpo ajokki.

Ehkä pitäisi katsella niitä hitusen uudempia eli pyöreillä lampuilla varustettuja, kaiketi 97->, autoja. Uusi neliovinen Unlimited-malli on kylläkin aivan liian kallis.

[Quality]

Kyllä meidän kanssafoorumilaisten ehdoton velvollisuus on koettaa etsiä sopivaa lääkettä Urlaubille, joka rehellisesti tunnustaa ongelmansa. Eikös tällainen foorumi ole mitä mainioin vertaistukiverkosto?

Olisiko kuitenkin niin, että Urlaubilla on asiat poikkeuksellisen hyvin: rakastava vaimo, kuuliaiset ja hyvin kasvatetut lapset, moderni, riittävän tilava asunto, hyvä ja vakaa työpaikka ja toimeentulo. Taisivat nuo ja muut välttämättömyydet tulla jo tuossa avausviestissä.

En väitä, että uusi auto hankitaan vain silloin, kun elämässä jokin mättää. Mutta jonkinlaisena korvikkeena sitä ehkä kuitenkin voi pitää. Toisaalta, jos vieläkin välttämättömämmissa asioissa on kohentamisen varaa, ei autoon "sijoittaminen" ainakaan taloudellisesti sitä edistä. Jonkinlainen oravanpyörä se autonhankinta on aina. Olisiko vähän kuin bordellissa käynti? Lisää on saatava, mutta entä sitten?

[Skula]

.

[Mikko83]

Ei ole miehessä vika. Onko nykyinen auto sitten sellainen josta pidät? Minulla oli aina jokavuotinen autokuume ja sitä ei ole ollut kohta kolmeen vuoteen,kun löysin sellaisen auton mistä todella pidän.

[Kärki]

Täytyy sanoa, että oikeastaan aika tuttu tunne tuo Urlaubin aloituksen mukainen tuntemus.
Yli kymmeneen vuoteen mulla ei ole yksikään auto ollut näin pitkään kuin nykyinen, eikä tässä vaiheessa ole aikomustakaan vaihtaa sitä mihinkään. Tai sanotaanko vielä mieluummin niin, ettei ole käynyt edes mielessä vaihtaa sitä ns. "parempaan". Viime aikoina on yhä useammin ja useammin käynyt mielessä vaihto esimerkiksi A4:seen. No, tottakai ymmärrän että A4 on sekin erittäin laadukas ja hieno auto aloitusmallista lähtien ja jo sellaisenaan, ja ihan syystäkin, monelle unelma-auto. Minulle se ainakin tuntuisi riittävän enemmän kuin mainiosti ja päivä päivältä paremmin ja paremmin. Joku 2.0 TFSI quattro olisi mitä hulppein ajopeli.
En oikeastaan edes tiedä mistä tämä oikein johtuu? Tähän saakka olen ollut nuorukaisesta saakka aika kova autofanaatikko ja olen myös suunnattomasti nauttinut kaikenlaisista autoihin ja niillä ajamiseen liittyvistä asioista. Nyt vaan jotenkin tuntuu, ettei se enää ole lähellekään niin iso juttu kuin nuorempana oli. Liekö sitten iän karttumisen aikaansaamaa muutosta ihmisessä ja ennenkaikkea arvomaailmassa?! Tai sitten sitä, että kun on oikein kovasti jotakin tavoitellut ja tehnyt ankarasti töitä sen saavuttamiseksi ja sitten kun sen saavuttaa, tuntuukin että "höh, tässäkö tämä nyt oli?! Eikö se tämän kummallisemmalle tunnukaan?!" Tuon fiiliksen olen kokenut erään toisen asian parissa useampaan kertaan tavoitteiden täyttyessä. Lieneekö nyt se sama koettu autojen kanssa? Mene ja tiedä?!
No, tiedän kyllä miltä tämä kaikki saattaa joidenkin korvissa kuulostaa, mutta niin se vain on: aika kuluu ja ihmisen arvostuksen ja mielenkiinnon kohteet muuttuvat ikääntymisen (viisastumisen?!) mukana. Tietysti noita unelmia ja tavoitteita tarvitaan ajamaan meitä eteenpäin, mutta jossain vaiheessa ne lakkaavat motivoimasta tarpeeksi..silloin on aika keksiä jotakin muuta?!

[ptme]

Urlaubille pikalääkkeenä voisi toimia palstan yhdessäkustantama saunailta esim Skulan Ja Peevelin kanssa?

[Urlaub]

Ei ole miehessä vika. Onko nykyinen auto sitten sellainen josta pidät?

Kehtaako sitä tällaisella automiesten palstalla edes paljastaa?

Volvo 850 vuodelta 1996. Pappasedan, 2,4-litrainen vapari, 10 venttiilisenä. Viininpunainen metalliväri on oikeastaan melkoisen ruma sekin, kuten mustat peltivanteet ilman koristekapseleita.

Auto tuli meille viime kesänä oikeastaan vahingossa. Mökkinaapurissa oli perinnönjako meneillään ja halusivat hukata johonkin paapan silmäterän. Maksoin 1500 euroa. Autolla oli ajettu vain 160 tkm eli tasan 10 tkm per vuosi. Huoltokirjassa moitteettomat leimat 10 tkm välein ja korinkin kunto virheetön.

Mutta se on todella mukava. Ei kitinöitä eikä kolinoita, edes koiranluissa ei ole ollut välyksiä, tilaa on mukavasti ja on hiljaisempi kuin useimmat nykyautot. Toki maltillisella 15" rengaskoolla lienee osansa niin meluttomuuteen kuin alustan helojen hyvään kuntoonkin.

En oikein tiedä, mitä tuolle tekisin. Toisilta saan sääliviä katseita, mutta useimmille auto on tietysti täysin toisarvoinen seikka. Saisi siitä tietysti omansa pois, mutta eipä tuollaisilla rahoilla mitään takuuvarmaa ajokkiakaan saisi.

[Emil]

Volvo 850 vuodelta 1996. Pappasedan, 2,4-litrainen vapari, 10 venttiilisenä. Viininpunainen metalliväri on oikeastaan melkoisen ruma sekin, kuten mustat peltivanteet ilman koristekapseleita.

No mutta tuossahan yhdistyy käyttöauton ja harrasteauton kaikki hyvät puolet. Minen mikään volvomies ole, ennemminkin päinvastoin, mutta tuommoisella ajelisin mielelläni.

Uudet perheautot ovat jossain määrin tylsiä. Eivätkä nekään tunnut uusilta kovin pitkään.

[Notmi]

On tainnut Urlaub kasvaa aikuiseksi, toisin kuin suurin osa meistä pojista

[Skula]

ei mulla mitään sanottavaa ollutkaan..

[1.8 "APR" Q]

Pakko on kyllä tähän keskusteluun osallistua. Itse myönnän kanssa olevani aikamoinen "autoholisti"...laskeskelin tuossa äsköin,et mulla on itsellä ollut vuodesta 1997 alkaen 10 autoa,josta 8 uutta ja siihen lisäksi vielä 5 talouden kakkosautoa,jotka myös kaikki on ollut uusia. Pisimpään yksi auto on ollut itsellä 2 vuotta ja lyhimmillään 3 kuukautta. Jotenkin sitä itselleen keksii kaikenlaisia syitä vaihtaa autoa ja sit se fiilis,kun saa uuden auton alle. No tuo fiilishän menee jo puolessa vuodessa ohi...no siitähän se kierre sitten alkaa. En uskalla edes laskea kuinka paljon on mennyt rahaa arvonalennuksiin,kun vaihtaa uuden auton "liian nopeasti" nyt on taas pientä autokuumetta ilmassa ja tekisi mieli vaihtaa molemmat vuoden vanhat autot. No tätä vois myös ajatella siltä kantilta,et jokainen pistää rahansa minne tykkää. No onhan itsellä kyllä muutenki asiat aikalailla kohdillaan,on vuosi sitten ostettu uudehko omakotitalo,ihana avovaimo ja pari koiraa. Työpaikka on hyvä ja palkkakin ihan kohtuullinen...eli mihinkä muuhun sitä rahaa pistäisi,kun autoihin;-)

[LS]

Eihän niissä uusissa autoissa mitään hienoa olekaan, niitä kun saa kaupasta. Hommaa uuden sijaan joku mielenkiintoinen harrasteauto. Mielenkiintoisia löytyy Atlantin molemmin puolin valmistettuina.

Samaa mieltä.

Vanhemmista autoista löytyy autotalliin huomattavasti mielenkiintoisempaa täytettä kuin uusista autoista.

[muusi]

Jos saturaatiopiste on autoilusta saavutettu, suosittelen sitten lentämistä ja eri lentokoneita (mikäli vain terveys ja pälli sen sallivat). Niissä piisaa runsaasti haastetta, valinnanvaraa ja tuo junnuaikainen fiilis tulee takuulla takaisin. 

[Mikko83]

Paras junnufiilis tulee,kun hommaa harrastepeliksi wanhan mopedin. Pappatunturi, Solifer Export yms....  (Nämä ovat taas sellaisia asioita,mitä naisväki ei oikein tahdo ymmärtää)

[jf]

Mutta se on todella mukava. Ei kitinöitä eikä kolinoita, edes koiranluissa ei ole ollut välyksiä, tilaa on mukavasti ja on hiljaisempi kuin useimmat nykyautot. Toki maltillisella 15" rengaskoolla lienee osansa niin meluttomuuteen kuin alustan helojen hyvään kuntoonkin.

En oikein tiedä, mitä tuolle tekisin. Toisilta saan sääliviä katseita, mutta useimmille auto on tietysti täysin toisarvoinen seikka. Saisi siitä tietysti omansa pois, mutta eipä tuollaisilla rahoilla mitään takuuvarmaa ajokkiakaan saisi.

Tuossahan on oikeasti auto kohdillaan. Autoa on pidetty ilmeisesti erittäin hyvin ja kunto sen mukainen. Hinta liki ilmainen, joten eihän tuollaisesta ole mitään järkeä luopua ennen kuin rempat tulevat kohtuuttomiksi. Ei sitä muiden katseista kannata välittää. Laita ennemmin uuteen autoon suunniteltu summa talteen ja säästä lisää päälle (sijoita fiksusti). Joskus ehkä törmäät siihen autoon minkä haluat ja sitten on pakka kunnossa, vaikka auto olisi hintavampikin.

Meissä kolmekymppisissä taitaa olla pahasti vikaa, kun itsellä on aika pitkälti samat ajatukset. Paremmalle puoliskolle ihmettelin, kun ei mitään fiiliksiä tullut auton hankinnasta, enempi vain sellainen hoidetaan paska pois alta. Tunnustan olen väsynyt/ärtynyt myyjien tyhjäpäisiin juttuihin (markkinointiesite puppua) ja ammattitaidottomuuteen (tuotteita ja varusteita ei tunneta) ja mukama omistavat ne autot joita myyvät (ei helpolla uskoisi, että työskentelevät provikka palkalla). Suurin syy nykyisen hankintaan oli edellisestä eroon pääsy. Jos mikään ei pahasti räjähdä käsiin, nykyinen saa olla niin pitkään, kuin kulkee.

[Tourano]

Aiemmin autot muuttuivat varusteiltaan, erityisesti turvavarusteiltaan, paljon muutamassa vuodessa. Uuteen vaihtaessa tuli mukana enemmän tai vähemmän runsaasti sellaisia varusteita, joita aiemmassa saman mallinimen omaavassa autossa ei ollut (Airbag, ABS, ESP, ilmastointi...). Konehuoneeseenkin saattoi tulla samalla laiskan dieselpannun tilalle tehokas TDI.

Mitään radikaaleja muutoksia ei nykyisin ole havaittavissa. Volkswagenin kohdalla ei edes malliuudistuksissa! 

Nykyisin autot kestävät kilometrejä ja ikää kiitettävän hyvin. Mallista riippuen, mutta voi kyllä ajatella myös automallien välisten kestävyyserojen vähentyneen

[Kärki]

Olen laskeskellut ja lähestynyt tätä autohommaa myös rahan ja mitä sillä saa- suhteen kautta viime aikoina.
Siinä asiassa olen päätynyt siihen, että kun käyttää autoon rahaa noin 60-65t, niin sillä saa ehdottomasti KAIKEN oleellisen mitä vaativampikin automies autoltaan toivoo. Sitten kun käytettävä rahasumma menee tuon yli, saa yleensä lisää tehoa (ja useimmiten vähemmän mukavuutta) mutta eipä juuri muuta. Laatuvaikutelma ym. ym. menevät tappiinsa jo tuolla noin 6-kympin rahalla.

Nyt siis puhutaan uusista autoista ja Suomen hinnoista. Tietenkin 65t on rutosti rahaa autoon ja harva kai autoonsa koskaan niin paljoa siihen raaskii laittaakaan, mutta asian varsinainen pointti onkin vasta tässä: Miettikääpäs sitä, paljonko tuollainen 65t euron A4 quattro maksaa 2-3v ikäisenä ja noin 30t ajettuna? Ja sitten verratkaa sitä siihen, minkä verran auto on "huonontunut" tuona aikana?
Tarkoitan siis sitä, että oikeasti huippuhyvän auton saa tänä päivänä jo suhteellisen siedettävään hintaan, kunhan huomaa että autot eivät paljoakaan parane tietyn tason saavutettuaan (se noin 65t uutena) ja toisaalta ne eivät paljoa myöskään huonone ensimmäisinä ajovuosinaan, arvo vain laskee merkittävästi.

No, mihin tämä kaikki sitten liittyy? Vaikkapa siihen, että aina joskus on tullut mietittyä kuinka paljon rahaa sitä onkaan autoihin tullut laitettua, erityisesti pariin viimeisimpään, suhteessa siihen mitä sillä rahalla sitten kuitenkaan on saanut. No on sillä rahalla valtavasti iloa, nautintoa ja hyviä fiiliksiä saanut..mutta kuitenkin. Ikä ja järki (-kö) nostaa meikäläisessä päätään??? !!!!  

[Filixon]

Keväisin on käynyt mielessä, että saisipa vielä joskus käyttöönsä alkuperäisessä kunnossa olevan VW Kuplan 1960-luvulta. Se on ainut automalli, jolla olen vinguttanut renkaita kaarteissa kuumalla asvaltilla... ja ajanut myös kerran kumolleen kaseikkoon.

[PTG]

Jaahas hukkasin sitten tekstin jonnekin...

Jep eli oli, mutta eipä tuossa mitään ajatusta tälläkään kertaa tietty mukana ollut...

[Quality]

Oliko PTG:n tarkoitus jotenkin kommentoida nimim. Kärjen postausta?

[Sande]

Kärjellä hyvä kommentti. Itse kuitenkin ajattelen niin, että jos olen valmis laittamaan autoon 35-40 t ja vaihtoehtona on uusi auto jossa takuu tai pari-kolme vuotta vanha käytetty, mutta kilometrejä jo mittarissa yli 150 t, niin valinta on aina tähän saakka ollut uusi auto.

Asiaa on helpottanut usein automyyjien hinnoittelu jolloin vähänajetun ja uuden hintaero on ollut naurettavan pieni.

[Taky]

Olen tässä jo pitemmän aikaa ihmetellyt, että miksi uuden auton hankkiminen ei herätä mielessäni oikeastaan minkäänlaisia fiiliksiä.  

Olisiko niin kun niistä on tullut käyttöesineitä kuten leivänpaahdin tms - ainakin itsellä kun 30 vuodean aikan on autoissa aikaa viettänyt reilut 1 500 000 km:ää....

Kyllä uusi auto vanhan jälkeen jonkin aikaa tuntuu uudelta vaihtoruljanssi on jos sitten sen varran haasteellinen että ei juuri jaksaisi lähteä vääntämään, kuunnella myyjien selityksi erinomaisuudesta ja vanhasta olemattoman hyvityksen syistä jne.
Viimeiset viisi autoa ainakin olen jo ostanut koeajamatta, kolme viimeistä 1. nettia/sähköpostitarjouksen perusteella josta sitten parhaan tarjouksen tehneelle näyttöön.

Viimeiksi jopa harkitsin vaihtopalvelun käyttöä, http://www.autoagentfinland.fi/

Ei vaan jaksa "vääntää"...  

Toisaalta tallissa on harrastuspeli jonka kanssa sitten voi pulata kun innostus iskee, mutta ei ole pakko.

[Urlaub]

Tuossahan on oikeasti auto kohdillaan. Autoa on pidetty ilmeisesti erittäin hyvin ja kunto sen mukainen. Hinta liki ilmainen, joten eihän tuollaisesta ole mitään järkeä luopua ennen kuin rempat tulevat kohtuuttomiksi. Ei sitä muiden katseista kannata välittää. Laita ennemmin uuteen autoon suunniteltu summa talteen ja säästä lisää päälle (sijoita fiksusti).

Joo, en minä autoa naapureita varten ostakaan. Muutoinkaan ei paljoa kiinnosta, mitä naapurit autoistani ajattelevat.

Tuossa sijoittamisessa lienee yksi merkittävistä jarruista auton ostamiseen. Näin kuvainnollisesti tupakka-askin kanteen räknättynä jonkin 40 tonnin A4:n tai V70:n hinnasta menisi yli puolet J. Käteisen kassaan.

1. Myisin osakkeita 50 tonnilla, joista olkoon voittoa maltilliset 50 %. Myynnistä tulisi siten 7.000 euron verot.

2. Auton hinnassa on autoveroa noin 10.000 euroa

3. Autoverottomasta hinnasta maksetaan alviakin 6.000 euroa.

yht. Osakesalkkuun 50.000 euron lovi ja siitä suoraan J. Käteisen kassaan 23.000 euroa!

Tuon laskelman tuijottaminen on sellaista shokkihoitoa, että autokuume pysynee poissa vielä pitkään!   Eihän se ongelma olisikaan, jos osakesalkussa olisi tuollaisia 50 tonnin eriä loputtomiin, mutta kun niin ei todellakaan ole.

Tiedän, että lähestymistapani on typerä. Kunnon automies laskee vain kuukausierää ja kieltäytyy ajattelemasta suurempia kokonaisuuksia. Sekin laskelma pyydetään mieluusti vielä suurimmalla mahdollisella jäännöserällä.

[Kärki]

Kärjellä hyvä kommentti. Itse kuitenkin ajattelen niin, että jos olen valmis laittamaan autoon 35-40 t ja vaihtoehtona on uusi auto jossa takuu tai pari-kolme vuotta vanha käytetty, mutta kilometrejä jo mittarissa yli 150 t, niin valinta on aina tähän saakka ollut uusi auto.

Jep, mutta katsoppa mitä tänä päivänä saat 4-kympillä muutaman vuoden ikäisten, 30-50tkm ajettujen autojen luokasta? Hyvin lähelle tuolla rahalla pääsee jo kiinni mm. sellaisiin Audeihin joista on uutena ensimmäinen ostaja maksanut sen 60-65t.
Arvonlasku on viimeisten vuosien aikana muuttunut niin hurjaksi, ettei ole enää mikään ihme että uusien autojen myynti hiukan takkuaa ja toisaalta muutaman vuoden ikäisten autojen kysyntä on välillä kovempi kuin tarjonta. Ja mitä kalliimmista autoista puhutaan, sitä hurjempaa on arvonlasku!
Kääntöpuoli tässä sitten on tietysti se, että välirahatarve on myös kasvanut hirmuisesti ja se ei tietenkään helpota autokaupan kaltaista kauppaa, jossa suurin osa kaupasta on vaihtoautokauppaa. Toisaalta se hillitsee aika tehokkaasti monen orastavaa autokuumettakin.
Sen tämä kehitys on kuitenkin aiheuttanut, että minä en uutta autoa enää oikein pidä edes vaihtoehtona. Niin vähän siinä tuntuu olevan taloudellista järkeä, että se "järjettömyys" ei enää oikein ole edes minun mittapuussani olevan tasolla "siedettävä". Tuumailin mm. tuota AMG-Mersua josta kirjoittelin taannoin hiukan toisessa keskustelussa. Sen hinnasta on lähtenyt muutamissa vuosissa 6-numeroinen summa euroja pois   - auto itsessään ei juurikaan ole sinä aikana huonontunut ja veikkaan, että suorituskykykin alkaa vasta nyt olemaan parhaimmillaan. No, eihän se enää ole se uusin korimalli, mutta esim. A4:sta ja A5:sta saa myös sitä uusinta korimallia jo sopivasti käytettynä mukavaan hintaan.
En tiedä sitten, paljonko tuo asia on muuttanut asennoitumistani autoihin?! Nykyisin vain jotenkin tuntuu, että niissä menee rahaa niin paljon ja niin nopeasti ettei se aina enää vastaa sitä iloa ja nautintoa mitä autosta saa?! Tiedä häntä, mutta ei ole kyllä autokuume raastanut meikäläistä pitkään aikaan, eikä ole nähtävissä että se alkaisi edes nostamaan päätään!? Eikä se johdu yksinomaan siitä, että olen hyvin tyytyväinen nykyiseen autooni.
Ihan en vielä urlaubin ajatusketjun mukaisesti ajattele, vaikka se kyllä enemmän kuin totta onkin! Tietysti on houkuttelevaa ajatella mm. sitä että jospa luopuisin autosta kokonaan, koska oikeasti en edes tarvitse sitä, ja sitten miettiä miten siitä eri tavoin säästyvän rahan saisi poikimaan. Mutta sen verran automiestä minussa on vielä kuitenkin jäljellä, etten edes moista ajattele..enhän..enhän..hmm