Autoilu nuoruudeesassani..., vuosikymmeniä sitten

[Geoman]

Foorumia seuratessani, huomaan olevani "kivikaudella".Sen vuoksi ajattelin tuoda joitakin nuoruuteni ehkä huvittaviakin piirteitä, jotka tuli vastaan. Yhden aiheen kerrallaan. Osa liittyy Volkswagen 1200 vm 1965 autooni.
RENKAAT:
- renkaat kuluivat ennenkin, kun ne olivat liian sileät, syvennettiin renkaan kulutuspinnan uria sähkökolvilla. Mikäli rengas oli sileä ja kuvio oli jo kadonnut oli helpoin tapa tehdä ruutukuvio - niilläkin läpäistiin katsastus
- nastojen pois vetäminen keväällä talvirenkaasta oli aika yleistä - jotkut tehnee sitä vieläkin
- sekrengastusta oli ainakin sen verran, että eri akseleilla oli erilaiset renkaat

[Vaarivanhus]

Ihan normaalia ajaa renkailla mahdollisimman pitkään. Itsellä kerran Rättärin eturengas räjähti, ensin loppui kulutuspinta, sitten kankaat näkösälle jonka jälkeen sisuskumi ja poks. Varapyörä alle ja matka jatkui.

Renkaita korjattiin laittamalla siihen ns.  "tossu". Jonkin verranhan se jumpsutti, mutta pikku juttu, jos ilmat pysyi renkaan sisäpuolella.

[jallucola]

Ja pinnatut renkaat olivat aivan yleisiä.     Faijalleni sattui joskus 60-luvun alkupuolella, että paikalla jossa hän autoaan (Opel Kadett vm -39!) pysäköi, oli etupyörän alla painanne, johon oli kertynyt vettä muutama sentti. Yöllä oli ollut pakkasta ja rengas jäätyi kiinni ja kun hän lähti aamulla liikkeelle, rengas räjähti aivan riekaleiksi.  - pinnattu rengas kyseessä.

[Vaarivanhus]

Nastoja alkoi tulla markkinoille 60-luvulla. Ensimmäisiä taisivat olla SPJ-Keinäsen valmistamat "Keinäshokit"? Muovirungon sisällä kovametallitappi. Tein yhden taivikauden aikana pientä tienestihommaa noiden kovametallitappien kanssa. Jostain syystä Keinäsen nastatehtaalle oli siunaantunut kovametallitappeja, jotka olivat liian pitkiä. Ne piti ennen valmistusta katkaista keskeltä poikki. Sitä varten oli pieni "kone", johon kovametallitappi asetettiin ja lyötiin vasaralla päälle. Hain moottoripyörällä noita kovametallitappeja selkärepullisen kotiin, jossa sitten niitä poikki paukuttelin. Valmiit tehtaalle repussa takaisin ja uusi satsi tilalle. Sitä en enää muista, paljonko siitä sai palkkaa, mutta urakkahommaa se kuitenkin oli.

[MJ]

Nastojen koko näyttää nykyisin olevan hiukan eri luokkaa kuin yli 40 v. sitten: Löysin aikanaan tallin hyllystä peltipurkillisen tikka -teräsnastoja ja massaa / ulkonemaa niissä riittää. Joitain vuosia sitten olin hommaamassa silloiseen kulkineeseeni talvirenkaita ja kysyin, josko voisivat nastoittaa renkaat näillä nastoilla. Eivät mokomat liikkeessä siihen suostuneet, mistä lienee kenkä puristanut

[JJ10]

- nastojen pois vetäminen keväällä talvirenkaasta oli aika yleistä - jotkut tehnee sitä vieläkin

Olenpa ollut mukana syksyllä talkoissa, kun niitä laitettiin takaisin. Nastasta kiinni kärkipihdeillä, kastaminen liukasteeseen ja reikään takaisin siten, että kärkipihdin sai työnnettyä nastan kanssa pohjaan saakka. Hauskaa oli ja olutta meni. Ulkonema  nastoissa oli melkoinen, kun renkaat oli kuluneet kesällä.

70-luvun autoista ja autoilusta jää mieleen lähinnä moottorirempat ja loputtomat ruostehitsaukset.

[Geoman]

TALVIKÃ,,YNNISTYS:
Talvikäynnistykseen liittyi omia piirteitään varsinkin 6 V:n sähköjärjestelmien kanssa (kupla volkkari, opel...).
- Akku kannettiin yöksi sisälle lämpimään, akku laitettiin kuumaan veteen, rikkoutuneen akun kantta korjattiin piellä...
- auton nokka peitettiin, auton moottoripää ajettiin lumihankeen
- bensiiniä kaadettiin kaasuttajan kurkkuun, nestekaasua laskettiin imuaukkoon
- jäähdyttäjä tyhjennettiin ja aamulla vietiin hellalla lämmitetyt nesteet jäähdyttäjän
- moottorin öljytilan alla pidettiin avotulta
- autojen vetäminen, työntäminen ja mäkistartit olivat tavanomaista, kuten starttikaapelitkin
-öljyt olivat yksiasteisia mineraaliöljyjä' 10, 20, 30 tai 40?
- autoja lämmitettiin pitämällä käynnissä muutaman tunnin välein

[kt]

Olin Vaaralassa kesätöissä 70-luvun alussa ja tehtiin kovametallinastanpätkiä. Raaka-aineena oli mustaa massaa, joka sisälsi tarvittavia metalleja sopivassa suhteessa. Massa oli ulkonäöltään lakritsin tapaista muovailuvahaa. Sitä lapioitiin automaattiseen pursottimeen, joka alapäästään puristi mustaa pyöreää taipuisaa paksua lankaa.
Valokenno ja mattopuukon terät asennettuna paineilmasysteemiin sitten katkoivat nauhaa usealla linjalla sopiviin pätkiin.

Pätkintäpituutta säädettiin niin, että langanpalat uunissa paistamisen jälkeen olivat oikean pituisia ja paksuisia. Uunissa pätkät kutistuivat ja lopuksi ne  tarkastettiin tärylevyllä ihan ihmissilmällä.
Oi niitä aikoja!

[Pertsa]

Olenpa ollut mukana syksyllä talkoissa, kun niitä laitettiin takaisin. Nastasta kiinni kärkipihdeillä, kastaminen liukasteeseen ja reikään takaisin siten, että kärkipihdin sai työnnettyä nastan kanssa pohjaan saakka. Hauskaa oli ja olutta meni. Ulkonema  nastoissa oli melkoinen, kun renkaat oli kuluneet kesällä. ...

Tämähän kuulostaa kätevältä. Täytynee alkaa itsekin harrastamaan. Ei tarvi sitten kuin yhdet renkaat. Tosin "renkaiden vaihto" varsinkin syksyllä voi viedä useita päiviä 

[Vaarivanhus]

Eipä nuo keksinnöt tosiaankaan lähteneet kuin palmun alta. En muista mitään lohkolämmittimiä autoissani olleen, mutta sitten piti ottaa konstit käyttöön.

Goggomobil Isar T 700 oli kranttu pakkaselle. Siinä ei ollut erillistä starttimoottoria vaan suoraa kampiakselia vääntävä ns. DynaStart. Kyseinen laite toimitti auton käydessä myös laturin virkaa. Hieno teoriassa, mutta muutaman asteen pakkasella startin voima ei enää riittänyt moottorin pyöritykseen riittävää vauhtia, jotta moottori olisi käynnistynyt.

Sähkö oli jo tuolloin keksitty ja sähköllä toimivat hellanlevyt. Suikaleesta ja pyörylästä sinkittyä peltiä syntyi lieriö, jonka päälle sähkölevy istui kanneksi. Lieriön kylkeen kojepistoke, sellainen joka jöytyi vanhanmallisesta sähkösilitysraudasta. Silitysraudan johto ja jatkoroikka, niin siinäpä se säteilylämmitin olikin öljypohjan alle laitettavaksi. Lämmitin parimertisen lankun päälle, työntö auton alle, nosto ja tiiliskivi kiilaksi. Hetken lämmitys, niin sitten vain menoksi. Tosin oikein kovilla pakkasilla piti antaa lisäksi koneelle sen kurkun kirkastamiseksi pieni ryyppy. Apteekista piti käydä ostamassa pikku pullo eetteriä, sitä teelusikallinen suoraan auton henkitorveen niin jopahan kukkopilli riemastui

[Ton-1]

Vuonna 1986 sai 50 mk:lla tankkiin bensaa sen 17 litraa.

[Vaarivanhus]

Vuonna 1986 sai 50 mk:lla tankkiin bensaa sen 17 litraa.

Samana vuonna oli kilometrikorvaus oman auton käytöstä oli 1,20 mk/km. Kokopäiväraha keväällä 114 mk, syksyllä nousi 123 mk:aan.

[Filixon]

1960-luvulla aura-auton kuljettaja meni töihin kuplavolkkarilla. Siinä oli takamoottori ja takaveto sekä isot pyörät, joiden hakkapeliitoissa oli isoja piikkejä tiheässä. Pito ei loppunut umpihangessakaan ja jos loppui, otettiin lumilapio käyttöön...

[kuvaustakin]

Muistan kuinka omassa -65 tonnikakssatasessa kuplassa oli peltinen kojetaulu. Tuntui valtavalta edistysaskeleelta kun ostin 1302 kuplan jossa oli vinyylillä verhoiltu kojetaulu. Se tuntui ihmeelliseltä ja modernilta asialta...
Samaten 80-luvulla sitten vähäteltiin tuoreempia autoja kun niissä oli "automaattiryyppy". Sitä pidettiin ihan mahdottoman huonona asiana ja epäiltiin kuinka se vie polttoaineen kulutuksen ihan mahdottomiin ja oltiin tyytyväisiä kun oli "käsiryyppy" ja kun sai auton käyntiin ja liikkeelle niin äkkiä ryyppyä pienemmälle vaikka se kuinka nyki. Eipähän mennyt pensaa kuten automaattiryypyllä olevissa vehkeissä...
Muuten, pieni pullo "pihlajanmarjaa" maksoi Alkossa 6 markkaa 40 penniä. Paperipussiin puettuna, josta siitä oli tyylikästä naukkailla aamukankkuseen...

[ierikka]

Faijan 1200 kupla -65 oli eka ajokkini 70-luvun loppupuolella. Jotkut helkkarin ristikudosrenkaat oli talvirenkaina, ja kovalla pakkasella maata vasten oleva jäätyi littanaksi. Pikkuisen renkaat jumputti pari ekaa kilsaa.
Moottori kesti aina sen 100tkm, ja lopun alkua oli kolmospytyn tulpan irtoaminen ajossa. Kyllä se vielä toimi ja kulki, mutta tehoja puuttui pahasti. Mutta ajamalla kotiin.
Moottoreita oli korjaamolla hyllykupalla, ja vaihto oli parin tunnin homma. Ei ollu pahan kallis juttu.
Moottorilämmittimenä oli roikkalamppu konetilassa. Myöhemmin kuumailmapuhallin.
Akku oli 6V, ja takapenkin alla. Kerran se jäätyi rikki, ja hapot valui lattialle. Sitten siellä alkoi ruostumaan ja päivä paistamaan läpi. Kiertoon meni peltoautoksi jollekkin.
Hyvä auto se oli. Kerran oli 9 nuorta aikuista kyydissä tanssireissulla, ja ryhdikkäästi homma hoitui.

[pikkuvika]

Vuonna 1974 ostin helmikuussa uuden Tunturi Sportin. Eka tankkauksella maksoi bensa 0.97 mk litra ja seuraava tankkaus 1.40 mk litra. Silloin elettiin energia kriisissä.

[Filixon]

Ei siitä hirmuisen kauan ole, kun bensiinin hintaa säännösteltiin. Kun tuli tieto, että litrahinta oli kallistumassa muutaman pennin, se tiesi pitkiä jonoja tankkausasemille. Aika moni sen ajan vielä muistanee.

[kuvaustakin]

80-luvun alussa autojen osia vielä korjattiin eikä vaihdettu pelkästään uusiin.
- jarrulevyjä ja jarrurumpuja sorvattiin
- jarrusylinterit hoonattiin ja vaihdettiin mäntään uudet tiivisteet
- sytystulppien kärkiväli säädettiin rakotulkilla ja tarkistettiin tulpan väri. Tarvittaessa vaihdettiin "kuumempiin" tai "kylmempiin" sytystulppiin.
- alustassa oli vielä pallonivelissä rasvanipat joihin painettiin rasvaa
- rumpujarrujen jarruhihnoihin niitattiin uudet pinnat

[Vaarivanhus]

Hyvin paljon tehtiin autoon omatoimisesti korjauksia siitä syystä, ettei varaosien saatavuus ollut yhtä helppoa kuin nykyisin eikä pojankoltiaisilla ollut edes rahaa niiden ostamiseen. Hyvä, kun jonkinlaisen autorisan sai ostettua ja siihen silloin tällöin polttoainetta. Elintaso on myös muuttunut vaikkapa 50:ssä vuodessa eikä aivan vähänkään.

[pikkuvika]

Itse valmistuin v -79 autoasentajaksi ja vuonna -83 -teknikoksi. Olin huoltoasemalla kesäisin töissä ja siellä oli sellainen tulppien puhdistus ja tarkistuslaite. Minäkin niittasin asiakkaiden autoihin uusia jarruhihnoja. Kansityöt olivat myös yleisiä jolloin hiottiin venttiilit ja laitettiin uudet varren kumit. Moottorin rengastus oli myös siihen aikaan kannattava remontti teetättää korjaamolla.

[makkis]

Itse "tein" kasarilla Mazda 818 Savanna Coupeen koneremontin helposti. Tilasin Finoililta Car & Parts sinilohkoisen vaihtokoneen, vuokrasin TI-hallin päiväksi ja vaihdettiin kone. Car & Parts markkinoi tuohon aikaan kovasti vaihtomoottoreitaan ja laadusta käytiin kovaa keskustelua Finoilin baarissa.

Kyllä minä Car & Partsilla eräänkin kymmentonnisen päästelin ilman huolia.

[Vaarivanhus]

Oli melko normaalia tehdä vielä 70-80-luvuilla moottorin peruskorjaus osin omatoimisesti. Tekniikka oli yksinkertaista. Kone pois nokalta (tai perästä), purku, pesu. Osat moottorikoneistamoon, jossa tekivät porauksen ja hoonauksen, kampiakselin hionta (tarvittaessa kaulojen täyttö). Siinä samoilla lämpimillä meni kansityökin. Uudet ylisuuret männät, laakeriliuskat ja tiivistesarjan ym. toimitti koneistamo. Osien kanssa kotiin ja äärimmäistä puhtautta ja huolellisuutta noudattaen kone kasaan. Kone paikoilleen, öljyt ja vedet, käynnistys. Paras hetki oli se käynnistysvaihe, kun metallimöhkäle heräsi uuteen eloon. Pikainen tarkistus, vuotaako mistään ja se oli siinä.

[makkis]

Juu ja joka kylältä löytyi koneistamo tai useampia. Niiden laaduissa oli eroja jopa henkilöittäin, kuka koneistukset hoiti.

[Vaarivanhus]

Juu ja joka kylältä löytyi koneistamo tai useampia. Niiden laaduissa oli eroja jopa henkilöittäin, kuka koneistukset hoiti.

Tiedon hyvistä paikoista sai siihen aikaan puskaradiosta, kun ei ollut vielä Facebookia tai VagArenaa

[JJ10]

80-luvun alussa autojen osia vielä korjattiin eikä vaihdettu pelkästään uusiin.
- jarrulevyjä ja jarrurumpuja sorvattiin
- jarrusylinterit hoonattiin ja vaihdettiin mäntään uudet tiivisteet
- sytystulppien kärkiväli säädettiin rakotulkilla ja tarkistettiin tulpan väri. Tarvittaessa vaihdettiin "kuumempiin" tai "kylmempiin" sytystulppiin.
- alustassa oli vielä pallonivelissä rasvanipat joihin painettiin rasvaa
- rumpujarrujen jarruhihnoihin niitattiin uudet pinnat

Tohon voisi vielä lisätä sytytyksen säädön, kärjellisen sytytyksen kärkivälin säädön ja kun rupesi olemaan piikkiä kärkien välissä, konkan vaihto. Nämä oli aika yleisiä toimenpiteitä. Syyläreitä tinailtiin, täydet koneremontit tuli tehtyä pihalla, tai vaihdelaatikon vaihdot pukkien päällä jne. Kantapään kautta opittiin virheistä ja rautalanka oli melko yleinen varaosa. 60-luvun ja 70-luvun alkupuolen 100tkm ajettu auto alkoi olla jo ehtoopuolella....ja lelutkin oli puisia   

Välilllä näkee joillain palstoilla nuorien kirjoituksia tekemistään isoistakin autorempoista, täytyy nostaa heille hattua varsinkin, kun autot on hieman monimutkaisempia nykyisin. Nykyajan ihmiset kun ovat jakautuneet täysin kahtia uusavuttomien ja tekevien kanssa.

[Geoman]

LÃ,,MMITYSLAITE:
Kuplan lämmityslaitteen lämmitysilma lämmitettiin äänenvaimentajien ympärillä olevissa lämmönvaihtimissa, josta moottorin jäähdytysilmapuhaltimen yhteydessä oleva puhallin puhalsi lämpöisen ilman kynnyskoteloita pitkin ohjaamon etuosaan. Lämpöä tuli kun oli kierroksia riittävästi. Vanhemmiten äänenvaimentaja rikkoutui tai kynnyskotelot ruostuivat puhki - sitten piti tuulilasi sulattaa muilla keinoilla, vaikka spriillä.

Tuulilasin pesulaite otti paineen vararenkaasta.

Kotikapunkini lämpöisin auto oli Popeda, takapenkki oli otettu pois ja tilalla oli hiilikamina.

[Vaarivanhus]

LÃ,,MMITYSLAITE:
Kuplan lämmityslaitteen lämmitysilma lämmitettiin äänenvaimentajien ympärillä olevissa lämmönvaihtimissa, josta moottorin jäähdytysilmapuhaltimen yhteydessä oleva puhallin puhalsi lämpöisen ilman kynnyskoteloita pitkin ohjaamon etuosaan. Lämpöä tuli kun oli kierroksia riittävästi. Vanhemmiten äänenvaimentaja rikkoutui tai kynnyskotelot ruostuivat puhki - sitten piti tuulilasi sulattaa muilla keinoilla, vaikka spriillä.

Tuulilasin pesulaite otti paineen vararenkaasta.

Kotikapunkini lämpöisin auto oli Popeda, takapenkki oli otettu pois ja tilalla oli hiilikamina.

Minun -58-mallin kuplassa lämmityslaitteen ilma oli vielä sylinterinen jäähdytysripojen läpi puhallettua moottorin jäähdytysilmaa. Mukavat rasvankäryt tuli sisälle, kun työntötankojen suojaputkien haitaripäät tahtoivat vuotaa öljyä.

Rättärin lämmityslaite olikin oma lukunsa. Mieluummin ajelin talvipakkasilla moottoripyörällä kuin Sitikalla. Moottoripyörän selässä sai liukkaalla talvitiellä sentään sen verran liikuntaa, ei tarvinnut palella niinkuin Sitikan kyydissä.
Sitikan lasinpyyhkijät saivat käyttövoimansa nopeusmittarin vaijerista. Mitä kovempaa ajoit, sitä nopeammin pyyhki. Portaaton säätö, oikeastaan loogista.

[MJ]

Varhaislapsuuteen -70 -luvulla kuului kasvaminen rasvamontun / autotallin kulmilla. Lelut olivat mopoista ja ukin Volgasta ja B Kadettista purettuja osia; paljon mielenkiintoisempia ja kestävämpiä kuin Made in Hong Kong -muovikrääsä.

Perheen eka auto oli Datsun 1000 DeLuxe, se 100 A:ta edeltänyt takavetoinen pikkukoppi. Tuolloin 6 v. / 100 tkm ajettu kottero oli täyden kunnostuksen tarpeessa: Isäukko teki siihen täyden moottoriremontin, tarkasti vaihdelaatikon, kunnosti apulaitteet, teki uudet etulokasuojat lasikuidusta ja lopuksi vielä maalasi koko komeuden sähköruiskulla.

Joka vuosi lämpimään vuodenaikaan oli vähintään kaksi auton täysmaalausta kaikkine pohjatöineen, välillä tuli moottoreita / vaihdelaatikoita pahvilaatikkotavarana, joita sitten pestiin, koottiin ja kunnostettiin. Vanteet hiekkapuhallettiin, tuulilaseja vaihdettiin ja kaikki kunnostettavissa / korjattavissa olevat osat korjattiin. Esim. mopon hajonnut puola käämittiin ja lakattiin itse. Ja sitten vielä ne kaikenlaiset hitsaustyöt...

Kun itse tulin ajokortti-ikään -90 -luvn alussa, oli autotallimme jostain syystä monen kaverin suosiossa kun niitä melkein kuljettajansa ikäisiä autoja korjailtiin isäukon antaessa samalla oppitunteja esim. jarrujen, alustan ja moottorien toiminnasta. Kolmella kaverilla oli Foordi, jotka jokaisen tunnisti äänen perusteella jo kaukaa erilaisista räminöistä ja kolinoista - kaikki vakiovieraita tallissamme

Jälkikäteen arvioiden parempaa kasvuympäristöä ei olisi voinut sattua omalle kohdalleni. Joitain asioita siinä oppi, sellaisia joista on edelleenkin hyötyä - myös taloudellisessa mielessä pienempien huolto- / korjaamokulujen muodossa.

[kuvaustakin]

Kuplassahan kun alkoi kytkin luistamaan niin ensiapuna kun coca-colaa kytkimeen virutti niin kytkimessä taas pitoa riitti seuraavaan tiliin asti jolloin sai kytkinlevyn vaihdettua...
Ja jos joku epäilee nykyautojen valoja huonoiksi niin kuplan 6 voltin järjestelmän pitkien valotehoa voi vain kuvitella...
Ja aika pieneen tilaankin sitä silloin mahduttiin. Minillä tuli käytyä Lapissa. Kaksi aikuista edessä, kaksi lasta takapenkillä plus kultainen noutaja. Majoitus tietenkin teltassa kun ehän siihen aikaan kovin monella ollut varaa hotellissa yöpyä ja kattotelineellä sitten loput matkatavarat. Ei kukaan kyllä tilanahtaudesta valitellut. Eikä myöskään ilmastointilaitteen puuttumisesta.
Ja takasivuikkunaan tietenkin yksi tarra lisää kun oli Hammerfestissä käyty...

[Geoman]

Ennen "poikien" aika kului autojen kanssa puuhastellessa. Nyt se kuluu tietokoneiden ja puhelimien kanssa todeten: Kyllä nää nykyautot on huonoja.

Jos vaivaudumme jotain tekemään pitää saada kunnolla rahaa. Ei ole enään halpoja VW-vaihto-osiakaan.