Hyvä ajoasento

[Vesihiisi]

Olen esimerkiksi tuolla Autonvaihtopohdiskeluissa kiinnittänyt huomiota puutteisiin hyvän ajoasennon löytämisessä. Areenalla näyttää siellä täällä asiasta keskusteltu, mahdollisesti tällainen kooste paikallaan?

Itselläni pituus, n. 190 cm, aiheuttaa haastetta monissa autoissa, tuntuu että hyvän reisituen löytäminen vaatii toisinaan yliluonnollisia ponnisteluja. Jostakin syystä asia on alkanut iän myötä vaivata enemmän, en muista asian vaivanneen joskus silloin kun ajokortin sain ja autot olivat paljon nykyistä vaatimattomampia. Ehkäpä selkävaivat, krampit, yms. vaikuttavat asiaan. Kumpi lienee syy, kumpi seuraus???

Nyt tuoreen autonvaihdon yhteydessä olen asiaan taas erityisesti kiinnittänyt huomiota. Istuin oli aluksi säädetty sopivaksi kaupunkiajoon, mutta ensi kerran moottoritielle siirtyessäni tuumasin että ei helkkari, eihän näin voi istua, aivan liian pysty asento ja jotenkin joutui itseään pingottamaan ratin ja selkänojan väliin.

Kun Q5:ssä on sport-istuimen myötä hyvät säätömahdollisuudet, olen niitä ruuvaillut laidasta laitaan. Samaa kokeilin Passatissakin hiljattain. Yksi linjaus on ollut laittaa istuin niin alas kuin pystyy ja säätää muut asetukset tuon perusteella. Toinen äärilaita taasen on nostaa istuinta oleellisen ylös ja vastaavasti taas muut säädöt tuon pohjalta. Tuntuu että kummallakin järjestelyllä pääsee kelvolliseen muttei täydelliseen lopputulokseen. Noiden välillä on sitten tullut ruuvailtua erilaisia kompromisseja...

Liekö kukaan muu kiinnittänyt huomiota samaan kuin minä, mutta tuntuu että monessa autossa POLKIMET ovat liian lähellä. Siis siinä mielessä, että kun kaikki muut asiat ovat säädettynä ja ratti ja namikat tuntuvat olevan luontevasti, polkimet jäävät liian lähelle. Olisikohan anatomiassani jalkojen mitta suhteessa kokonaispituuteen jollakin tavalla poikkeuksellinen

Edelliseen liittyen, kun istuimen siirtää jalkojen kannalta sopivalle etäisyydelle, ratti jää liian kauas, tai sitten selkänoja on nostettava epämiellyttävän pystyyn. Tuntuu siltä, että lähes autossa kuin autossa ratin syvyyssuuntainen säätövara on aivan liian niukka, saisi tulla senttitolkulla ulommas kojelaudasta.

Kengät ja muu vaatetus tietenkin vaikuttavat asiaan oleellisesti, eli täydellistäkin säätöyhdistelmää pääsee ruuvailemaan uusiksi kun popot vaihtuvat...

Nämä siis tällaisia yleisiä pohdiskeluja ja havaintoja, ei erityisesti johonkin merkkiin tai malliin liittyviä.

[MMV]

Itsekin olen n. 190 senttinen ja varustettuna kohtuullisen pitkillä koivilla. Voin allekirjoittaa reisitukiongelman valtaosassa autoja erityisesti vakiopenkein. Minun onnekseni olen omaksunut hyvin pystyn ajoasennon (johtunee autourheilutaustastani), jolloin saan jalat riittävän suoraksi. Penkissä pitää olla vain riittävästi varoja taaksepäin.

[pomo]

Sama vika,pitkät jalat ja pituutta vain 182cm. Minä ajan vakkarilla kaupungissakin elin aina kun mahdollista, penkki pystyn niin jalatkin mahtuu! Se on selällekin paras asento!

[Markku J]

Minulla oli nuorempana tapana ajella penkki aika korkealla - mukamas paremman näkyvyyden toivossa kaiketi (tottumuksesta). Nyt on jo vuosia ollut tapana laittaa penkki lähes alimmaiseen asentoon ja rakentaa ajoasento siltä pohjalta. Meillä on onneksi avopuolison kanssa aika harvoin ristiinkäyttöä toistemme autoille, niin säätäminen ei ole kovin iso ongelma. Mutta kyllä muistillisia, avainkohtaisesti ohjattuja sähköpenkkejä silti on viikottain ikävä.

[Ton-1]

Itse olen alle 180 cm ja varsin lyhytkoipinen, miltei poikkeuksetta saan autossa kuin autossa asennon itseäni miellyttäväksi, joskus penkki jää hieman omaan makuuni korkealle, tosin se on useimmiten ratti joka jää liian ylös ( tykkään pitää rattia alhaalla/ todella lähellä reisiä).

Eli aikaisempia mukaillen pitkäkoipiset voivat tosiaan tuntea olonsa tukalaksi.

[skriko]

Sitten kun vihdoin saa ajoasennon kuntoon, niin joko huoltomies tai pesumies sekottaa sen. Olen tehnyt sellaisen ihmeellisen huomion, että mitä vähemmän säätömahdollisuuksia, sen paremmin löytää hyvän ajoasennon. Japseista löydän helpommin sopivan ajoasennon, mutta taas sakuissa on kovemmat penkit ja japseissa aika löysät ja pehmeät. Selkävikaiselle kovat penkit ovat paremmat. Ã,,ärimmäinen hirvitys on penkistä pullistuva ristiseläntuki.

[Markku J]

Minulla on selässä välilevyongelma (=tyrä nuoruusvuosilta armeijassa), joka usein vihoittelee. Olen kokenut säädettävän ristiseläntuen oikein hyväksi varusteeksi. Tähän mennessä kokemani paras säätö oli Bemun F30 335i:n sporttipenkeissä (lisävaruste). Laaja säätöalue ja selkeän tunnokas säätää - toisin kuin Audissa ja Volkkarissa.

[Ton-1]

Olen kokenut säädettävän ristiseläntuen oikein hyväksi varusteeksi.

Sama vika, muita itse penkin säätöjä en ole kaivannutkaan ( eli ei koske korkeus-/ pituussäätöä).

[skriko]

Minä kun en mistään lisävarusteesta halua maksaa mitään, paitsi ehkä metalliväri ja autom. ilm. jos ei vakiona. Ainoa varuste josta ilomielin maksaisi olisi penkinsäädön muisti. Joku kun sekottaa säädöt, sais napilla vanhan takaisin. Eipä ole Sciroccossa edes lisävarustlistalla.

[Ktk]

Helvetin monella on ajoasento aivan päin persettä, syystä että se jakkara säädetään lepoasentoon tai ties mihin, tavoitteena sama fiilis kuin löhöisi sohvalla. Sitten jos tulisi happipaikka niin oikeasti penkki alhaalla ja selkänoja 45 asteen kulmassa auton hallinta on mitä on.

Meitsi diggaa että asento pitää olla napakka, niin kuin sopivan tiukka nahkahanska. Sellatti että tuntee olevansa yhtä auton kanssa!

Esim. A4 B8 + Sporttijakkara on meitsille hyvä. Pituutta 181 cm ja runko atleettinen... Nostan jakkaraa 9-10 pumppausta lattiasta ylöspäin (pää ei ole katossa). Reisituki ihan ylös ja sentin eteenpäin. Ratti max. sentti taka-asennosta eteenpäin ja korkeus jossain puolessavälissä. Penkin etäisyys ja selkänojan kaltevuus niin että manuaalissa polkimet saa pohjaan ilman että jalka suoristuu liikaa + kun olkapäät ovat kiinni penkissä niin kädet suorana ranteet yltävät juuri ratin yläosaan. Tämä asento on monille ihmetys, mulle se on napakka ja just semmoinen että joka juttu on sopivalla etäisyydellä. Mä makaan mieluummin sohvalla kuin auton penkillä.

[Ton-1]

Minä kun en mistään lisävarusteesta halua maksaa mitään, paitsi ehkä metalliväri ja autom. ilm. jos ei vakiona.

Kerro välillä jotain uutta  .

[Vesihiisi]

OT: muutin tuota näkyvää nimimerkkiä kun ei ole enää aikoihin ollut Superb Combia...

EDIT: Siis ent. 4wdsuperbkombi...

[skriko]

Kerro välillä jotain uutta  .

Repetitio est mater studiorum.

[Karvis]

ent. 4wdsuperbkombi...

Tämän voisi lisätä allekirjoitukseen joksikin aikaa

[V-O]

Jos palataan tohon ajoasentoon niin....

Onneks on niin pieni auto että kuskin penkki aivan takana ja ihan alhaalla. Selkänoja pystyhkössä asennossa eli kädetkin ylettyy rattiin klo 12 kohdallekin 

[765turbo]

Kertaus on opintojen äiti kuten Skriko jo lohkaisi ulkomaan kielellä.
Eli säädä, säädä ja vielä kerran säädä. Itse olen parhaan ajoasennon löytänyt Volvoista, tarpeeksi isot jakkarat.
Olen 185cm enkä mikään kukkakeppi ja kädet on aikas pitkät ja samoin jalat. Pikkuautoissa tosiaan toi reisituki muodostuu ongelmaksi, kun sitä ei ole.
Onneksi on autoissa ja istuimissa ihan reilusti valikoimaa, siksi tuo Rav4 lähti myyntiin, kun kuskinpenkki on semmonen teelusikka. 

[jf]

Bemun vitonen sportti tai mukavuus penkein on ainoa +190 kuskille riittävin säädöin varustettu kulkine. Penkki itsessään ei pahemmin eroa rinkelin kuutosesta, mutta säätövaroissa ne oleelliset sentit löytyy.

[Kale]

Makuja on monia mutta eikö "virallisten" ohjeiden mukaan istuinkorkeus pitäisi säätää niin, että pään ja katon välissä olisi nyrkki?

[JJ10]

Superbissa oli kolme säätöä, etäisyys, korkeus, selkänoja, oli helppo löytää hyvä ajoasento. Ainoa, mitä kaipasi oli reisituki, istuinosa oli varsin lyhyt.

Nykyisessä BMW:ssä on M-sportin penkit ja säätöjä joka lähtöön, en tähän päivään mennessä ole löytänyt sopivaa ajoasentoa. Ajaessa tulee laitettua muistiin joku hyvä ajoasento...seuraavan kerran kun istuu autoon, tulee mieleen vanha Lada apinamaisine ajoasentoineen ja taas säätämään...yhteenvetona vois sanoa: Liian  monipuoliset säädöt aiheuttaa vain hifistelyä 

[Vesihiisi]

Liian  monipuoliset säädöt aiheuttaa vain hifistelyä 

Tässä taitaa olla vinha perä!

[tuRboman]

Tähän nyt on on ehkä paha lisätä mitään kovin uutta mutta laitetaan mielipidettä 

Itsellä muuttui ajoasento aikalailla kertalaakista pari vuotta sitten sattuneen selkäjutun takia. Selkä kipeytyy herkästi ja yhdessä asennossa pitkään on tuskallista, oli se asento mikä hyvänsä. Jokatapauksessa asentoa olen korjannut pystympään ja korkeammalle kuin aiemmin. Ja se auttaa. Eli lähes "kirkonpenkki" asento ois mulle paras. Ja kovin moni auto ei tarjoa korkeus säätöä kovinkaan paljoa. Ja toinen tähän vaikuttava on ratin etäisyyssäädön puutteellisuus mikä myös tuntuu vaivaavan useita merkkejä. Eli rattia ei saa tarpeeksi lähelle. Pahimpana esimerkkinä näin äkkiä oma "suosikki" Saab, joissa ratti jää aivan toivottoman kauas vaikka säädetään maksimiin. Ja ristiseläntuki on äärimmäisen tärkeä. Ei tarvitse olla säädettävä, kunhan penkki selkeästi tukee ristiselästä. Vastikään kuljettu matka hieman vanhemmassa mersussa oli mulle painajainen kun olo selässä oli kuin ois soppakauhassa istunut. Pehmeä ja aikalailla tukematon keskiosasta.

Näistä em syistä olen kokoajan enemmän kallistumassa tuonne cittariosastolle ihanneautona, kun niissä yleensä asento on lyhyempi ja korkeampi. Ja autoihin joko noustaan tai siirrytään, mutta ei laskeuduta. Ja kun näkyvyys on hyvä (yleensä) niin mie tykkään. Nykyisessä Outbackissä penkin saa korkealle ja ratin lähelle, mutta reisituki on hieman lyhyt jopa tällaiselle 180cm tampille. Auton korkeus maasta ja korkealle säädetty istuin aiheuttaa sen, että sinne mennään kuin cittariin eli sivusuunnassa siirtymällä. Ja kun säädettävä ristiselän tuki on todella jämäkkä ja korostettu, niin asento sopii kohtalaisen hyvin. Korkea ajoasento matalassa autossa tosin voi aiheuttaa sen, että taustapeili tulee näkökenttään ja estää näkemästä etuviistoon. Samaten pitkälle ulottuva katon etureuna häiritsee liikennemerkkejä katsellessa ja joskus liikennevaloissakin. Tämäkin piirre oli vahvana Saabissa (9-3).

Viikonlopun autoliike kierroksella kävin tutustumassa ja fiilistelemässä useammissakin autoissa. Huonoimpana jäi mieleen Peuqeot RCZ. Sinne meno oli aika työlästä ja ajoasento sellainen karting auton tyylinen. Tottakai tällaiseen autoon kuuluukin tuollainen istuintuntuma, mutta mulle tuo on se huono ääripää. En varmaan jaksaisi istua kahta tuntia putkeen tuossa autossa. Miellyttävin asento säätyi Volvon XC90 autosta ja taas paras penkki V40 R-Design (nahka alcantara) mallista. Mutta lähes kaikista uusista autoista joissa kävin istumassa, jäi miellyttävä ensivaikutelma siitä miten asennon sai säädettyä. Tuolla istuskelukierroksella jäi mieleen myös eräs rankka pettymys: Kia Optima. Näyttää hienolta, mutta kun istuin sisään niin ihmetys oli kyllä suuri. Aivan kuin penkki olisi kokoa liian pieni (ole180cm / 77kg). Hartiatukea ei ollut vaan penkin reunat painoi lapoihin ja etureiden alle jäi kumma moukku? Onkohan muut havainneet tällaista jos ovat autossa istuneet? Muutenkin tuo auto vaikutti luonnossa pettymykseltä kun sitä oli kuvissa ihaillut!?

Niskatuki taas tuntuu olevan "oma maailmansa". Toisia häiritsee jos se on kovin edessä. Mulla taas häiritsee, jos se ei ole tuntumalla siinä omassa ajoasennossa. Ja tässä on merkkien ja mallien välillä suuriakin eroja.

Viime keväänä ajelin 10vkoa BMW 530xda:lla jossa oli nahkaiset, sähkösäätöiset ja komeat sportti (tai mikälie?) istuimet, jotka äkikseltään tuntuivat mainioilta ja runsaine säätöineen hienoilta. Oli reisitukea ja säätyvää hartitukea jne. Mutta eipä nekään pitkällä matkalla autuutta tuoneet. Istuinosan muotoilemattomuus sai samanlaisen saunajakkara-fiiliksen kuin tuttavan Passatin Highline istuimet. Alkuun kiva, mutta persus puutuu nopeasti, eikä auta muu kuin nostaa takapuolta välillä irti penkistä jalkojen ja hartioiden avulla. Toki tuo puutuminen vaatii pidemmän ns matka-ajon.

Loppujen lopuksi mulle yks tärkeimmistä varusteista on kuskin penkin sähkösäädöt. Kun alkaa paikat väsyä tai selkä kipeytyä niin pystyy muuttelemaan ja korjailemaan asentoa helposti ajon aikana. Kun se ongelma yleensä on, että jos korkeutta muuttaa (mikä manuaalisäätöisissäkin on helppoa) muuttuu myös kaltevuus ja jalkojen etäisyys polkimiin yms. Tähän sähkösäädöt on mahtava varuste. Parin napauksen jälkeen asento on taas hyvä.

Ja tunnistan Skrikon moitteet huollon sekoittamista asennoista. Ja niihin muistipenkki on ollut loistava varuste. Tosin joissakin malleissa muisti nollautuu kun akku käy irti (mitä huollossa joskus tapahtuu) on paikat taas hukassa! Mutta tuota muistia kaipaisin nykyiseen kulkineeseen. Muutamassa autossa se on ollut ja varsinkin, jos se toimii siten että kätevästi voi ennen autoon istumista yhdellä painalluksella saada asennon kohdalleen, on se todella hieno varuste.

[Kale]

Niskatuki taas tuntuu olevan "oma maailmansa". Toisia häiritsee jos se on kovin edessä. Mulla taas häiritsee, jos se ei ole tuntumalla siinä omassa ajoasennossa. Ja tässä on merkkien ja mallien välillä suuriakin eroja.

Mä en ole vielä törmännyt sellaiseen autoon missä niskatuki olisi liian edessä. Yleensä se on liian takana ja nukkuessa niska/kaula kipeytyy tai ei pysty nukkumaan.

[tuRboman]

+1

[Vesihiisi]

Tähän nyt on on ehkä paha lisätä mitään kovin uutta mutta laitetaan mielipidettä 

Oikein osuvia huomioita mielestäni pystyit tuomaan tähän aiheeseen Paria komppaisin erityisesti
- sama huomio: sisäpeili tosiaan tuntuu peittävän näkymiä joskus liiankin tehokkaasti
- niskatuessa on erittäin harvoin syvyyssuuntaista säätöä. Jossakin noista hiljan koeajamissani uusissa (Forester/Kuga/CX-5) tuollainen oli ja kovaati tykästyin. Mielestäni usein niskatuki tosiaan tulee liian lähelle jos haluaa että hartiat ovat OK selkänojan yläreunassa kiinni.
- Vanhemmiten ilman sen kummempaa diganosoitua syytä on alkanut erityisesti selkä mutta myös muu kroppa puutua helposti. Eli tosiaan ajon aikana olen havahtunut asennonmuutoksen tarpeeseen ja päätynyt joko itseäni tai istuinta kohentamaan. Eikä siis tarvitse kyseessä olla jokin neljän tunnin yhtäjaksoinen siivu.

[Qwea]

Omassa vanhassa japsissa (ihan oikeasti ) on itselleni mukava matkata kuskinpenkin puolesta. Penkin lasken niin alas kuin menee, jolloin säädöstä johtuen muodostuu "kuppi" kun takaosa laskeutuu etuosaa alemmas, ei se mielestäni oikea korkeusäätö edes ole. Ristiselän tuki niin isolle kuin menee ja niskatuen säätö etukenoon kompensoimaan taaksepäin kaadettua penkkiä. Istuma-asento on matala ja hieman takakenossa, mutta itse viihdyn siinä pitempääkin siivua. Parhaimmilaan päivässä taitettu melkein 1000km. Ratin lasken myös melko alas, jolloin kädet suoraan eteepäin ojennettuna ranteet tulee kello kymmenen ja kahden kohdalle. Huonoille jaloille asento ei varmaankaan sovi kun ratin alareunan ja etureunan väli on 13cm jolloin penkille pitää luiskahtaa ja sama poistuessa, vasemmalla jalalla noustaan ja oikea seuraa perästä.

Ristiselän tuki tässäkin on hyvin tärkeä, tukevoittaa asentoa ja tekee istumisen mukavammaksi.

[HAL9000]

Minulle, pers'jalkaiselle 180-senttiselle ovat VW:n "astetta paremmat" (GT, Highline) aina toimineet hyvin, oli sitten Golf tai Passat. Suberissa (Ambition) oli huonompi istuin, varsinkin jakkara oli lyhyt. Istun korkeussäädön puolivälissä, selkänoja melko pystyssä (ratti ranteissa) ja töpöjaloista johtuen melko lähellä polkimia. Mutta hyvin tuo minulle toimii. Tykkään tosin istua niin että on myös jonkinlainen polvikulma istuessa, ei kuten vanhemmissa 300-sarjan penareissa tai C-mersussa - jalat suorana lattialla.

Hyvästä ajoasennosta puhuttaessa. Oletteko panneet merkille nämä junnut joista ei ajaessa näe kuin pään (tai lippalakin)? Mikä ihmeen ajoasentovillitys tuo nyt on? Vai meinääkö Jari-Petteri että auton painopiste alenee ja III-Golffi kulke kurvit kovempaa?? 

[Janneh]

Ratin säädöt tuppaavat loppua kesken. Jos laitan penkkiä lähemmäs että ratti on mukavasti ralliasennossa niin jalat menevät jo niin koukkuun että oikeanpuoleinen polvi hinkkaa avaimeen.. Penkki lähes lattiassa niinkuin se kuuluu ollakkin

[JarnoF]

Helvetin monella on ajoasento aivan päin persettä, syystä että se jakkara säädetään lepoasentoon tai ties mihin, tavoitteena sama fiilis kuin löhöisi sohvalla. Sitten jos tulisi happipaikka niin oikeasti penkki alhaalla ja selkänoja 45 asteen kulmassa auton hallinta on mitä on.

Kyllä nämäkin autokoulussa opettettiin, mutta kuka niitä muistaa... Tuttujen ja tuntemattomien ajoasentoja kattellessa olen todennut, että 95%:lla on asento päin helvettiä.

Selkänoja alas, pitäähän kalliissa autossa mukava asento olla. Penkki vielä niin taakse, että jalkoja voi rötköttää mukavasti suorana. Jaa niin enhän mä enää ylläkään ratille ilman että kädet väsyy roikottamiseen? No varmaan riittää, että parilla sormella pidän kiinni tuosta ratin alalaidasta.

[RoccoScientist]

Hyvästä ajoasennosta puhuttaessa. Oletteko panneet merkille nämä junnut joista ei ajaessa näe kuin pään (tai lippalakin)? Mikä ihmeen ajoasentovillitys tuo nyt on? Vai meinääkö Jari-Petteri että auton painopiste alenee ja III-Golffi kulke kurvit kovempaa?? 

Jälkimmäinen ajatus saattaa toki ihan oikeastikin olla noilla mielessä, mutta matala ajoasento tuo myös enemmän sellaisen fiiliksen, että ollaan osa autoa.

Itse ajelen niin paljon lyhyttä matkaa, että optimaalisen ajoasennon löytää vasta ajan kanssa. Sciroccossa taisin muutella säätöjä vielä kolmantena vuonnakin, osin toki omien mieltymysten jalostumisen seurauksena. Itse tykkään istua suhteellisen matalalla (kuitenkin niin, että näkee ulos ), selkänoja melko pystyssä ja ratti kohtalaisen lähellä. Sciroccon penkki oli omaan makuun erinomainen ja ainoa miinus oli pitkästä kytkinpolkimen liikkeestä johtuva pakkokompromissi reisituen suhteen: kun reisituki oli muuten kunnossa, painoi penkin reuna takareiteen aina kun painoi kytkimen pohjaan. Pitkä plussa Sciroccolle myös siitä, että se muisti asennon, vaikka sen siirsi takapenkille kulkua varten eteen.

Velosterissa on ihan ok penkit ja sähköinen ristiselän tuen säätökin löytyy. Vielä ei tosin ole selvillä mikä on se itselleni paras säätö, mutta eiköhän se seuraavalla pitkällä reissulla taas vähän kirkastu. Miinuksia Veloster saa sivuttaistuen keveydestä, jota nahkaverhoilu hieman korostaa, sekä säätöjen rajallisuudesta: Ratissa on vain kaltevuussäätö, mikä ei kyllä onneksi hirveästi haittaa oman kropan mittasuhteilla, eikä penkkiä saa ihan niin alas kuin haluaisin. Lisäksi penkin siirtäminen takapenkille kulkua varten hukkaa penkin säädöt. Onneksi on se yksi takaovi...

[Vesihiisi]

Hyvästä ajoasennosta puhuttaessa. Oletteko panneet merkille nämä junnut joista ei ajaessa näe kuin pään (tai lippalakin)? Mikä ihmeen ajoasentovillitys tuo nyt on? Vai meinääkö Jari-Petteri että auton painopiste alenee ja III-Golffi kulke kurvit kovempaa?? 

Itse olen kiinnittänyt huomiota - lähes poikkeuksetta junnumpiin - kuljettajiin, joista takana ajaessa näkyy istuimen oikealla puolella oleva pää. Siis ikäänkuin olisi koko ajan kumartunut sinne hanttimiehen penkin suuntaan. Hetkellisestihän noin voi toimia kuka tahansam mutta että kilometritolkulla ajellaan noin... Mikähän tuossa on ideana, haetaanko akustista keskipistettä oikean ja vasemman kaiuttimen väliltä...