Oletko pitänyt yhteyttä autosi entisiin omistajiin?

[msvahn]

Käytettyä hankkiessa tai myydessä saattaa syntyä mitä erikoisempia ihmissuhteita. Alla olevat omat kokemukset sijoittuvat tuonne Saksan suuntaan parin auton perusteella.

Ensimmäinen keissi oli 2009, kun hain BMW Z3:sen roadsterin Frankfurtin alapuolelta. Kriteerit itselläni oli löytää hyväkuntoinen, ensimmäiseltä yksityiseltä omistajalta oleva auto, jotta historia olisi selvitettävissä. Tämä oli aika vaativa tavoite antiikkisten, silloin jo reilua 10v. täyttävien Zetojen kohdalla. Mobilesta löytyi kuitenkin yksi kriteerien mukainen hyvältä vaikuttava laite kattavalla varustuksella. Heitin Mobilen kautta yhteydenottopyyntöä ja olin melkein varma, että vastaus siihen olisi yhtä epätodennäköistä kuin nigerialaisten huijauskirjeisiin.

Toisin kuitenkin kävi ja Ralf soitteli englanniksi puhelimeeni heti seuraavana päivänä. Nortelin vehkeiden kanssa puuhaava reilu 50v. insinööri oli erittäin halukas kokeilemaan miten vaimonsa auton myyminen ulkomaalaiselle onnistuisi. Alkukeväästä avoautojen sesongin ollessa vielä hiljaista oli toki varmasti otettava kaikki oljenkorret vastaan. Auton kunto selvitettiin puhelimitse ja sain yksityiskohtaisia kuvia huoltokuiteista, virhekohdista ja kiveniskuista yms. Laite vaikutti oikein hyvältä ja päätin, että varaan sen näkemättä livenä. Varausrahaa Ralf ei halunnut, vaan luotti puheeseen.
Itselläni oli se etu, että tämä kaveri löytyi internetistä kotikaupunkinsa vapaapalokunnan sivuilta, joissa osoittautui erittäin arvostetuksi henkilöksi keskuudessaan.

Hommasin liput ja tiedustellessani hotellia Suomesta käsin, Ralf vaatimalla vaati, että yövyn heillä ja hän voi noutaa kentältä (110km matkaa kotiin). Ennen lähtöä piti koukata hakemassa vähän suomalaista designia matkaan, kun kerran hotelli säästyi hakukuluista. Aaltomaljakon kanssa lähti sitten reissu käyntiin. Auto oli hyvä ja kaupat syntyi. Hintakin oli ilmoitusten keskitasoa ja tässä yksilössä oli kuitenkin paljon lisävarusteita ja kova katto. Pariskunnan tarjoaman illallisen jälkeen teimme paperit ja ilta jatkui tuttavansa kanssa maistellen viskejä ja pelaten korttia. 

Seuraavana päivänä Ralf auttoi rekisteröinnissä ja halusi välttämättä tarjota vielä tankin täyteen ja nosti laatikollisen viinejä konttiin. Kotona selvisi, että sinne oli eksynyt useita ranskalaisia ja italialaisia vuosikertapulloja Reinin varrelta tuotettujen kaveriksi.

Olemme joka vuosi pitäneet yhteyttä auton haun jälkeenkin ja Ralf vaimonsa kanssa vierailikin viimeksi tällä viikolla Helsingissä risteilynsä yhteydessä. Toissa vuonna hain Audin http://www.vagarena.fi/index.php?topic=8007.0 niin ikään etelästä, jota ennen Ralf ajeli ympäri Saksaa 330d ja A4B8 kartoittamassa ihan hyvää hyvyyttään. Tänä kesänä sitten kakkosauto löytyi ihan Sveitsin ja Itävallan rajalta. Tällöinkin koukattiin yksi yö kotimatkalla Ralfia moikkaamassa.

Tämän toisen auton myyjä löytyi taas sillä, että myyjän pitää olla yksityinen kun vanhaa autoa olen ostamassa. Passatin myyjä asusteli ihan Itävallan rajan tuntumassa ja työskenteli Sveitsissä viikot. Taas Mobilen kautta mailia menemään ja odottelin päivän verran. Päätin sitten soittaa myyjälle, kun ei vastausta kuulunut. Puhelimeen vastasikin myyjän vaimo, joka ei paljoa englantia puhunut. Yritin saksaksi kommunikoida ja hän kertoi miehensä soittavan minulle hetken kuluttua Sveitsistä. Daniel soitteli ja taas auton kunto selvitettiin juurta jaksain. Myyjä ehdotti WhatsAppin asennusta puhelimeen, jotta voisi napsia minulle helposti kuvia reaaliajassa kohdista jotka haluaisin tarkastaa ennen lentoa maahan.

Myyjän lukuisien auton ympäri konttausten jälkeen minulla oli taas melko hyvä käsitys auton optisesta kunnosta pohja ja moottoritila mukaan lukien. Tekniikka jäi enää puheiden varaan. Tein myyjälle ystävällisesti selväksi, että tulen läppärin+VCDS:n kanssa autoa katsomaan ja nyt olisi oikea hetki keskustella sähkövioista ym. kun hinta oli kerran sovittu etukäteen. Vikoja ei kuulemma ollut.
Seuraavina päivinä chattailtiin WhatsAppilla jo muistakin asioista, kuten lemmikeistä, asumisesta, Audeista (tyypillä oli työsuhdeautona 3.0TDI A5SB).

Vaimon kanssa lento Saksaan ja vuokra-autolla perille. Passatti http://www.vagarena.fi/index.php?topic=15745.0 todella oli tallissa säilytetyn oloinen eikä VAG-COMilla Xenonin etuakselin LWR-anturia lukuunottamatta muuta sanottavaa löytynyt. Jopa penkin- ja peilinlämmittimet toimivat 12v. vanhassa autossa. Kesäkuun tulvasateet myös todistivat, ettei luukkukaan ollut vuotanut, jos jotain positiivista haluaa hakureissun keleistä löytää..

Myyjä taas auttoi omistajanvaihdosprosessissa ja maksoi jopa siirtokilpien ajalta ajoneuvoveron, koska se piti tehdä saksalaiselta pankkitililtä tai juosta erikseen pankkiin. Tällä kertaa kotimatkalle tuli Heimenkirchin paikallisen panimon erikoisuuksia myyjän kotikylästä vaihtokauppana suomalaiselle suklaalle.. 

Olemme viestitelleet silloin tällöin Danielin kanssa auton haun jälkeen ja satuin kertomaan meneväni työmatkalle Zürichiin. Tänään Daniel pisti viestiä ja kyseli onnistuisiko tavata kaupungissa, kun kuitenkin työskentelee Sveitsissä viikot. Mikäs sen mukavampaa kuin lähes paikallinen oppaana.. 

Näin suomalaisesta tuntuu oudolta, että molemmat myyjät ovat noinkin vieraanvaraisia ja ystävällisiä ihmisiä. Ottaen vielä huomioon, että ovat myyneet vanhat autonsa minulle, luulisi olevan vaivautunutta kysellä miten laitteet pelaavat, kun mitä tahansa vikaa voisi ilmetä hetkessä. Taisin jossain yhteydessä tänne kirjoitellakin, että välillä tuossa auton haussa itse auto jää jo melkein sivuseikaksi, kun saa uusia ystävyyssuhteita eripuolilta palloa.

Onko muilla vastaavia tarinoita ulkomailta tai Suomesta?

[Pertsa]

Edellisen 3BG Passattini uuden omistajan kanssa jonkinverran mailailtiin ja tsättäiltiin tämän fooruminkin kautta privalla kun on myös täällä pyörinyt. Muiden kanssa en.
Kesällä myytiin vaimon vanha A3 Suomessa n. 13v. asuneelle 50+ virolaiselle pariskunnalle. Täytyy sanoa että meni auto oikeaan osoitteeseen ja olen tyytyväinen ettei se mennyt autoa ensin katsomassa käyneelle lippispäälle joka ei koeajolla a) meinannut saada autoa käyntiin b) ei tiennyt onko vaihde vapaalla vai ei, kun oli kyseessä manuualivaihteinen auto c) ei meinannut saada autoa peruutettua ulos parkkiruudusta ja sitten tarjosi jotain ihan naurettavia autosta. Ko. virolainen pariskunta olivat todella miellyttäviä ihmisiä ja mies tutki autoa tarkoin ja tiesi muutenkin autoista paljon. Eikä edes tinkinyt pyyntihinnasta senttiäkään. Tekisi mieli joskus kysellä miten A3 on pelannut.

[msvahn]

Myin golffin 3vkoa sitten virolaiselle perheelle, jotka ilmeisesti asustelevat osittain Suomessa. Ostaja oli erittäin ystävällinen ja miellyttävä, mutta itseäni ihmetytti ettei tehnyt minkäänlaista koeajoa. Heidän onnekseen olin rehellinen myyjä ja auto oli hyvässä kunnossa, mutta luulisi 425tkm ajettu neloskoppa vaativan edes pienen koeajon..

[Pertsa]

Tuo meidän A3 kuitenkiin käytiin koeajolla, lyhyellä, mutta käytiin kuitenkin. Auto oli kyllä siistissä kunnossa niin sisältä kuin päältäkin ja teknisesti erittäin hyvässä kunnossa, 2000 mallinen ja ajettu 164tkm. Kun ostaja avasi kuskin oven, niin hän kysyi että uskaltaako tänne mennä sisälle Piruuttani sanoin että joo jos otat kengät pois jalasta

[dosetti]

Enpä juurikaan, ostin autoni kuolinpesältä.
Sitä edellisen kaverilta, joten kyllä, ja sitä edellisen myös kaverilta.

[msvahn]

Enpä juurikaan, ostin autoni kuolinpesältä.

Joo, tuossa on parempi antaa entisen omistajan olla rauhassa..

[Torsti]

Nykyisen auton osaltaen ole pitänyt yhteyttä; Avis Saksa kun kyseessä, tai Berliinin yksi merkkiliikkeistä. Edellisen osalta kyllä kiinnostaa miten menee ja osittain siitä saa luettua myös täältä foorumeilta.. Kai näihin kulkuvälineisiin tulee pieni tunneside että haluaa omistuksen jälkeenkin tietää vanhan voivan hyvin?

Sitä edellisen osalta tylsänä hetkenä katsoin rekisteritunnuksen osalta kuka omistaa ja sama ostajahan se oli vielä. Onnistunut kauppa siis.

[Nipademu]

Hui hitto, ettäkö joutuis jonkun kanssa keskustelemaan???

Ei stna! 

Entisiin omistajiin en ole pitänyt, mutta jonkun kerran omien autojeni uusiin omistajiin.

[Quality]

Ulkomailta en ole ostanut yhtään autoa. Yhden auton ostin -70-luvulla Helsingin saksalaisen koulun rehtorilta, mutta ei hänellä ja vaimollaan ollut erityistä kiinostusta pitää yhteyttä. Joitakin olen ostanut tutuilta, ja siinä on tietysti ollut normaalia jutustelua. Samoin on omieni myynnin laita. Eli ei mitään erikoista.

[Korvaton]

Sain yhdestä auton ostajasta hyvän kaverin minkä kanssa soitellaan auto asioita ja ollaan muutamat autokaupat tehty vuosien varrella ja välimatkaa on se 200km ja pyyntöä tulee välillä et tänne saunomaan ja jos siellä päin missä hän asuu tulee ajeltua niin tulee soiteltua että oon siellä päin et käydäänkö kaffilla.

[manni]

Olen. Nykyinen (ja vielä ainoa) autoni on hankittu vanhemmilta.

[RTWteam]

Kyllä olen. Edellinen autoni oli Golf GTI mk4 ja sen verran koville otti myyjällä luopua autosta että sovittiin että lähetän raportin 10tkm ajon jälkeen. Lähetin s-postia ja raportoin kuinka matka on taittunut. Hyvinhän se taittui kuten koko minulla olo ajan.

[Vaarivanhus]

Kolme autoani olen aikoinaan myynyt työkavereilleni eikä mitään ongelmaa, kun kertoo kauppaa tehdessä, mitä ovat ostamassa. Minkäänlaisia konflikteja ei tullut jälkikäteen, koska jokainen tiesi, että ostivat käytetyn auton.

[kt]

Itse en ole juurikaan soitellut ostamieni autojen perään. Sen sijaan muutaman kerran on ostaja, joka vaihdokkini sai liikkeestä, soittanut ja kysellyt joko ennen tai jälkeen kauppansa. Jotain pikku asioita on puhuttu tai selvitelty.

Olin sensijaan tulkkina noin 10 vuotta sitten, kun ostattelimme Hampurissa Jaguaria. Mobilesta olin katsonut valmiiksi 3-4 Hampurin lähellä olevaa Jaguaria. Otimme pidennetyksi viikonlopuksi lennon Hampuriin ja varasimme hotellin vastapäätä rautatieasemaa. Olimme laittaneet viestiä, että tulemme Hampuriin ja olkaa tavoitettavissa, jos kiinnostaa.

Soitimme ensin kahdelle myyjälle ja sovimme ekan näytön heti täksi illaiksi ja toisen huomisaamuksi. No myyjä tuli hotellin eteen illalla Jaguarinsa kanssa ja ajelimme 5 km lenkin. Palasimme parkkiin hotellin eteen ja kiertelimme autoa ja tutkimme konehuonetta. Yksilö oli hyvä. Hinnasta neuvoteltiin ja päästiin sopimukseen siten, että hän pudotti 500 euroa.
Sovittiin, että hän auttaa rekisteröinnissä aamulla. Toiselle myyjälle soitettiin, että kauppatilanne meni nyt ohi.

Aamulla klo 9 oli myyjä Jaguarinsa kanssa hotellin edessä papereineen ja lähdettiin noin 20 km päähän pikkukylään. Rekisteritoimiston pihalla herra sitten sanoi, että oikeastaan eteenpäin ei nyt mennäkkään, ennenkuin hän saa rahat käteen. Ja niin parikymmentä 500:sta siinä vaihtoi omistajaa.
 
Hommat hoituivat ja kilvet kiinnitettiin. Lähdettiin viemään myyjään kotiin. Kotona herra esitteli muunkin autokalustonsa ja moottoripyörän. Sanoi tarvitsevansa Jaguarista tulleet pikkurahat pyörän kunnostukseen, kun edessä on moottoripyörällä ajo Amerikan halki.
Jaguaari jäikin lopuksi vielä omaan entiseen talliinsa, kun arvelimme olevan helpompaa mennä keskustaan junalla ja palata tänne aamulla. Siihen herra suostui mielihyvin ja kaupan sinetöimiseksi nautimme muutaman konjakin talon patiolla ennenkuin hyppäsimme junaan.

Aamulla tulimme junalla paikallisasemalle, jossa oltiin iloisesti vastassa. Ja niin Jaguar pääsi kohti kotimatkaa.
No tuskin viikko meni, kun Rolf otti yhteyttä. Hänellä oli tiedossa, että muutama muukin naapuri olisi halukas luopumaan rakkaista ajokeistaan. Jotta jos tiedät innokkaita ostajia, niin ota yhteys. Muutama sähköposti vaihdettiin, mutta siihen se jäi.

[msvahn]

Viikon Zürichin (työ)matka takana ja tuli Daniel tavattua samalla. Tuolla muuten autokanta on vaikuttavaa. Ferrarit, Porschet, Audi R8:sit murisevat keskustan kaduilla. Huvittavaa on, että vedättelevät autoillaan kuin teinit. Suomessa harvoin kuulee kenenkään yli 100ke autoaan pieksevän julkisesti.

No tuskin viikko meni, kun Rolf otti yhteyttä. Hänellä oli tiedossa, että muutama muukin naapuri olisi halukas luopumaan rakkaista ajokeistaan. Jotta jos tiedät innokkaita ostajia, niin ota yhteys. Muutama sähköposti vaihdettiin, mutta siihen se jäi.

Auton ostettuani ja illastaessani Ralfilla, Jürgen (heidän ystävänsä) kuuli mitä vastaava Z3 maksaa Suomessa, alkoi tämä unelmoimaan, että mitähän hänen Alfasta maksettaisiin ja yritti tyrkyttää sitäkin minulle. Kieltäydyin kohteliaasti vedoten, että minulla on jo yksi italialainen - vaimo nimittäin. Ristin Jürgenin Matulaksi, kun ajelee Alfalla.. 


Vaimon Audi tosiaan löytyi täältä foorumilta melko hauskasti, kun olin tuonut oman Audini 2011 ja vaihdeltiin foorumilla kokemuksia 3.0TDI moottorin luonteesta jäsenten kesken. Torsti otti yhteyttä 2011/2012 vaihteessa tarjoten mahdollisuutta kokeilla hänen vastaavaa autoaan vertailuksi. Lounaan merkeissä tavattiin ja tehtiin koeajot autoilla. Omani on enemmän sporttivarusteisiin painottuva S-line ja Torstin peli oli perusalustalla, mutta sisältäen lähes kaiken mitä tuolloin on ko. malliin ruksailla saanut. Olin itsekin etsinyt etäisyystutkalla olevaa ja nyt pääsin sitä kokeilemaan käytännössä. Samoin, enemmän vaalean sisustan ihannoijana, tämä yksilö vaaleilla nahkoilla ja panorama luukulla teki vaikutuksen. Viimeinen niitti oli B&O, jonka jälkeen omani äänentoisto kuulosti lähinnä pahvilaatikon sisältä tulevalta kuminalta.

Eipä olisi tuolloin uskonut, että nämä molemmat Audit seisovat puolen vuoden päästä vierekkäin omassa pihassa. Kaupat syntyi tosiaan samana keväänä/kesänä, kun Torstille tuli tarve saada vähän lisää kuljetuskapasiteettia. Myynti-ilmoituksen nähtyäni en yksinkertaisesti voinut ohittaa tätä yksilöä vaikka vaimolle oltiin suunniteltu monenlaista muuta seuraajaa FL-Ocun perään. Oli ilo ostaa huolella pidetty yksilö. Luopumisen tuska oli silmin nähtävissä ja koeajolle lähtiessäni muistan, kun Torsti muistutti parkkipaikalla auton moottorin olevan kylmä (ettei huudateta kylmällä koneella). Harva autoaan myyvä enää siinä vaiheessa on aidosti huolissaan miten laitetta jatkossa käsitellään. Pisteet siitä myyjälle ja tämä lisäsi luottamusta, että auto on ollut hyvässä hoivassa.

Kaupan jälkeen oltu yhteyksissä enimmäkseen viestien välityksellä. Lounastreffit olisivat taas paikallaan kuulumisien vaihtoon.

[Janneh]

Entinen omistaja ajaa taksia tässä samalla kylällä niin väkisinkin tulee törmäiltyä. Muutoin olen jättänyt entiset omistajat rauhaan.

[Huikko]

Annan aina yhteystiedot auton mukaan, että voi kysellä minulta jos törmää ongelmiin tms. Myös liikkeisiin annan mukaan tai jätän kortin jonkin kirjan väliin että voi soitella. Pari on soitellut koeajolta että "olen ostamassa sun entistä autoa"...Itse en aktiivisesti ole koskaan soitellut että "mitä sille kuuluu?"

[MarkoL]

Kerran olen itse soitellut kun autosta puuttui avainkoodikortti. Sain kortin ja ostin samalla puhelulla korjausoppaan ja kattotelineet. Oli varsin asiallinen kaveri.

Muutaman kerran minulle on soiteltu ja kyselty jotain tietoja. Kerran soitti kaveri ja kysyi 2v aikaisemmin myymäni auton mittarilukemaa. Kerroin että muistaakseni 24 tonnia oli silloin kun sen myin mutta mistä minä siitä eteenpäin tiedän ja miksi kysyt? Noo, mää olen ostamassa sitä Autovahinkokeskukselta ja siinä on vaan 46 tonnia mittarissa että pitääkö paikkansa. Tätä kysyy minulta, miksi ei siltä toiselta omistajalta??

[Ghzeit]

Rovaniemellä asustaessa sattui ensimmäisen autoni, Ibizan, ex-omistaja valoissa viereen, Keski-Pohjanmaalta olivat lähteneet reissuun. Soitin nopsasti ja kutsuin kahville ennen kuin ehtivät pois kaupungista, mukava pariskunta rupateltiin mukavia ja neuvoin lapin nähtävyyksissä ennen kuin päästin jatkamaan matkaa.