Onko saksan kielen asemasta syytä olla huolissaan?

[Urlaub]

Ranskalaiset samaa sarjaa, tai vieläkin haluttomampia puhumaan englantia.

Ranskalaiset vain grilliltä. 

Onnekseni ei tarvitse sen enempää olla ranskalaisten kanssa tekemisissä.

[TKe_]

Ranskalaiset vain grilliltä. 

Onnekseni ei tarvitse sen enempää olla ranskalaisten kanssa tekemisissä.

Lähdetääs OT linjalle. Yhdessä isohkossa järjestelmäprojektissa olen ollut mukana, jossa tilaaja oli Ranskalainen; siinä oli kaksi toimitusta kerralla (ensimmäinen ja viimeinen). Ei niiden kanssa voi töitä tehdä. Tosin onhan se kansa muutenkin outoa, kun millä ansiolla ne juhlivat Voitonpäivää 

[Quality]

Tälläkin sivustolla on jo aiemmin oltu huolissaan tai vähintäänkin uteliaita saksan kielen taidoista: http://www.vagarena.fi/index.php?topic=2927.0

Aihe on edelleenkin kiinnostava - mutta kannattaisiko nämä kaksi ketjua yhdistää?

[RoccoScientist]

Suomen kielen emeritaprofessori Auli Hakulinen kertoo Kotus-blogissaan (Kotus = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) Volkswagen-säätiön järjestämistä kielipoliittisista keskustelupäivistä, joilla oli pohdittu saksan kielen asemaa tieteen kielenä ja tieteen mahdollista monikielisyyttä. Keskustelijoina oli ollut Saksan poliittisen ja tieteellisen eliitin edustajia liittopresidentistä ja oikeusministeristä tiedeneuvoston puheenjohtajaan ja eri alojen eturivin tutkijoihin.

Vaikka saksa kielenä kuulemma sopiikin tieteeseen paremmin kuin englanti, tuntuu saksalaisten huoli turhalta. Ei se saksa nyt mitenkään ihan syyttä suotta ole asemiaan menettänyt; se vain ei yksinkertaisesti kovin hyvin sovellu tieteen kaltaisen globaalin ponnistelun kieleksi, jossa yhden kielen systeemi on kaikista luontevin ja helpoin vaihtoehto. Jos saksalainen kulttuuri ja siten myös kieli olisi läsnä ihmisten työssä ja arjessa muuallakin kuin Keski-Euroopassa, voisi asia olla toisin.

Blogista: "Kolonialismi tuli esiin anekdooteissa. Karmein kuulemani oli sellainen, että erään kansainvälisen luonnontieteellisen huippujulkaisun nuoret brittitoimittajat kehottivat saksalaista tutkijaa poistamaan lähteistään saksankieliset. (”Graeca sunt, non leguntur.”)"

Lähteiden listaamisen tarkoitus on, että kuka tahansa tutkimusta lukeva arvioijasta julkaisun tilaajaan voi itse halutessaan tarkistaa asian ja siihen liittyvän muualla julkaistun tutkimustyön. Jos nämä lähdetekstit on julkaistu kielellä, jota edes julkaisun toimittajat ja arvioijat eivät ymmärrä - kuten voi ihan hyvin saksan suhteen olettaa - ei niiden sisällyttämistä oikeastaan edes voida sallia. Jos tämä on ns. karmein anekdootti, niin asiat ovat ilmeisesti varsin hyvin.

[Filixon]

Minusta tuli oppikoulussa pitkän saksan lukija huonon arpaonnen vuoksi. Englannin opiskeluun oli jo tuolloin niin suuri tunku, että kelpo rehtorimme järjesti oppilaat käytävälle avoriviin, komensi luvun kahteen, käski kakkosia astumaan kaksi askelta eteenpäin ja ilmoitti: "Tässä on meillä saksanryhmä."

Koulun jälkeen osasinkin saksaa melkoisesti, mutta käytön puutteessa sekin taito on rapistunut lähes olemattomiin. Joskus olen ajatellut, että englannin taitoni olisi varmaan parempi, jos onni olisi suosinut aikoinaan pitkän kielen arpajaisissa...

[Simola]

Olen lukenut saksaa koulussa ala-asteelta lähtien, muistaakseni siis 12 vai 13 vuotta yhteensä. Olin myös puoli vuotta Saksassa vaihdossa, ja matkailtukin on.
Silti pitäisi alkaa nyt ylläpitämään taitoa, koska moni asia unohtuu yllättävän nopeasti.
Keskustelu onnistuu, mutta kielioppi on aina välillä aika pahasti hukassa. Onneksi keskustelukumppanit yleensä korjaavat ja auttavat.

[Markku]

Lukion lyhyt saksa suoritettu ja kirjoitettukin.
Muutaman kerran kun on siellä käynyt niin alussa ei meinaa sanat muistua mutta parin päivän päästä ne jo palailee.
Huimasti enemmän käyttöä kuitenkin on saksalla ollut kuin ruotsin taidolla.

[Maximus]

Pitkä saksa takana ja kirjoitettukin ihan ällänä. Väittäisin että vieläkin kielioppi on hanskassa, sillä saksa oli paras aineeni koulussa. Todistuksessa yleensä kymppi ja kokeiden keskiarvo kymppiplus. Joku sanoo, että kauhee pinko, mutta jostain syystä saksan kieli vaan kolahti minuun... Varmaan tein töitäkin sen eteen, paitsi että se ei tuntunut lainkaan rasittavalta. Oli hauskaa ja mielenkiintoista!

Saksasta on ollut kirjeenvaihtokavereita vuodesta 1968. Keräilin joskus sekä postimerkkejä että postikortteja. Kaikki  noin 10 kirjekaveria olivat siitä kuuluisasta DDR:stä. Yhteydet ovat säilyneet kolmeen kaveriin, joiden kanssa emailaillaan ja soitellaan puhelimessa silloin tällöin. Juttu sujuu puhelimessakin ihan OK. Saksassa en ole suuremmin aikaa viettänyt, mutta saksalaisia TV-sarjoja seuraan varsin paljon. En usko että siitä mitään haittaa on saksan taitamiselle.

Saksan kielestä ei mitään pahaa sanottavaa, ainakin tämmöiselle "matemaattiselle" ihmiselle se on sopinut hyvin. Ja vähän oon sitä mieltä, että kun englantia tulee joka tuutista, niin sen kielen oppii vähemmälläkin. Mutta jos saksan lukee vain lyhyenä, niin aika lailla sitä täytyy harrastaa, jotta käytännön taidoille pääsee. Ainakin itse tunnen hyvin monia lyhyen saksan joskus jotenkin taapertaneita, joiden osaaminen on sitten vuosien myötä hävinnyt aika olemattomaksi. Saksan kielioppikin vaatii työtä enemmän kuin englanti, jossa pärjää vähemmällä vaivalla jo aika pitkälle.

Taidan olla hieman "kielifriikki", sillä en totaalisesti ole ruotsinkaan opiskelua tyrmäämässä. Valitettavasti tilalle kun ei välttämättä tulisi mitään. Suurin osa nuorisosta ei vissiin opiskelisi suomeakaan. Englanti on ainoa kiinnostava ja heidän mielestään tarpeellinen kieli!!? Itse olen vielä aikuisiällä aloittanut opiskella mm. ranskaa, venäjää ja espanjaa. Espanja noista on tietysti parhaalla mallillaan, sillä sitä olen nyt ehtinyt tahkota jo 6-7 vuotta.

Sillehän ei mitään mahda, jos ei kielet tosiaan yhtään kiinnosta. Mutta kyllä se minusta hieman valitettavaa on. Kyllä monet maat paikanpäällä "aukeavat" kirkkaammin, kun osaa jotain muutakin kuin sitä englantia. Joka on tietysti ihan hyvä hätävara ja pelastusrengas...   

Ja vastaus otsikon kysymykseen on, että kyllä minä hieman olen huolissani sekä saksan että monen muunkin kielen puolesta. Englanti on tärkeä, mutta jotain muutakin saisi olla. Kielten opiskelu kannattaa aloittaa varhain. Itse sen olen kokenut, kun tällä iällä esim. venäjä ottaa aika koville. Olisinpa saanut opiskella sitä jo 10-15 vuotiaana. 

[Quality]

Hatunnosto niin Maximukselle kuin kaikille, joilta saksa sujuu. Englannin kielen yleistyminen niin kansainvälisessä kaupassa kuin eri tieteenaloillakin kuin myös matkailussa köyhdyttää kanssakäymistä ja on omiaan latistamaan myös kulttuuripiirteiden nyansseja. Kaikille yhteisen kielen vaatimus on sinänsä ymmärrettävää, tuohan se vaikkapa ei-natiivit neuvotteluosapuolet samalle viivalle. Toisaalta englantia äidinkielenään puhuvat ovat aina etulyöntiasemassa, ja heidän on todella vaikea perustella itselleen muiden kielten oppimisen merkitystä. Voisi jopa ajatella, että englanninkielisissä maissa melkoinen siivu oppimispääomasta siirtyy muihin aineisiin.

Arvostan toki saksalaisia siinä, että hekin vihdoin ovat alkaneet oivaltaa englannin kielen merkityksen. Siitä huolimatta on huomattava etu osata saksaa sikäläisten kanssa asioidessa. Sama koskee tietysti ranskaa, espanjaa, italiaa, venäjää, pohjoismaisia kieliä sekä yhtä hyvin Euroopan ulkopuolisia kieliryhmiä, nykyisin myös kiinaa.

Yksikielistä maailmaa emme halua. Myös pienten kieliryhmien, kuten suomen, asema on turvattava. Itse pidän merkityksellisenä jopa ruotsin kielen opetusta. Mutta ei tehdä tästä ketjusta pakkoruotsikinastelun areenaa.

[Leroy]

Ranskaa tuli opiskeltua yläasteen ja lukion läpi saksan sijaan...Saksaksi en osaisi kyllä järkevää lausetta muodostaa, ainoat opitut sanatkin ovat tainneet tulla tämän VAG -orientaation myötä ikäänkuin vahingossa.

En myöskään ole huolissani saksan kielen asemasta. Jotenkin se on maailman huolista siellä pienemmässä päässä ainakin allekirjoittaneen asteikolla.

[poloboy]

Saksaa on tullut opiskeltua 'muutaman' vuoden verran, aina yläasteelta opiskeluvuosiin asti. Silti en päässyt hyödyntämään enkä harjoittelemaan saksan kielen taitoani kuin vasta silloin kun lähdin Saksaan opiskelijavaihtoon. Samaan aikaan olin myös harjoittelijana Stadtsparkasse-pankissa Keski-Saksassa, missä silloin vielä alkeellinen puhutun saksan kielen taitoni tuli  _todella_ tarpeeseen, hädin tuskin kukaan osasi siellä englantia. Saksaa puhutaan myös melko yleisesti ensimmäisenä vieraana kielenä Balkanilla, johtuen suuresta määrästä Saksan vierastyöläisistä, jotka ovat muuttaneet takaisin kotiseuduilleen. Muistan hyvin kun olin käymässä Bosnian pääkaupungissa Sarajevossa; yritin ravintolassa tilata sapuskaa itselleni englanniksi, mutta tarjoilija sen kuin tuijotti minua hermostuneena. Mutta a vot kun vaihdoin saksan kielelle, silloin alkoi tapahtua, täti oli oikein ystävällinen ja selitti, ettei ollut ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä olin häneltä yrittänyt kysyä englanniksi. Nykyään ylläpidän saksan kielen taitoani lukemalla saksankielisiä lehtiä, Auto Motor und Sport on tullut kotiin jo pitkään, ja nyt lähtivät tilaukseen uusi VW Classic Magazin ja Motor Klassik Youngtimer.

[Urlaub]

Taidan olla hieman "kielifriikki", sillä en totaalisesti ole ruotsinkaan opiskelua tyrmäämässä. Valitettavasti tilalle kun ei välttämättä tulisi mitään. Suurin osa nuorisosta ei vissiin opiskelisi suomeakaan. Englanti on ainoa kiinnostava ja heidän mielestään tarpeellinen kieli!!?

Ruotsinkielen vastuksessa on paljon täysin turhaa porua.

Vaikka pakkoruotsista luovuttaisiinkin, niin kai nyt sentään kahta kieltä pitäisi siltikin opiskella. Oletettavasti pakkovenäjäkin alkaisi tökkimään heti alkuunsa, kun alettaisiin aakkosia myöten opiskelemaan.

Pohjois-Karjalassa vuosia asuneena ja nykyisinkin Lappeenranta - Joensuu välillä usein käyvänä ymmärrän, että paikallinen liike-elämä kannattaa venäjän opiskelua. Ei siellä ruotsia asiakkaat puhu, mutta venäjää tahtoo puhua vähintään joka toinen.

Eikä esim. yliopistojen virkamiesruotsi mihinkään katoaisi. Jos ruotsia ei olisi yläkoulussa tai lukiossa opiskeltu, niin sitten se aloitettaisiin yliopistossa nollasta. Ei sekään mikään erityisen hieno asia olisi.

[kt]

Maximuksen kirjoitus ja asenne on kohdallaan! Itselläni on takana pitkän ruotsin (8v) ja saksan (7v) opinnot ja lyhyt englanti (3v). Lyhyen englannin vaihtoehtona oli lukiossa aikoinaan erittäin lyhyt (ranska+piirustus). Se oli selvästi "taiteilijoille" tarkoitettua.
(edit: Jälkeenpäin kun katsoo, niin ne (ranska+piirustus)-lukijat ovat sijoittuneet selvästi näkyvämmille paikoille tähän yhteiskuntaamme kuin englannin valinneet. Heillä kielitaito koulusta oli siis: ruotsi, saksa,ranska!)
Jos omaa työelämää ajattelee, niin englantiahan lähinnä käytettiin, mutta sekä saksan että ruotsin tiedot kruunasivat monesti työpäiviä. Espanjaa jouduin opettelemaan 40-vuotiaana työhommien takia.

Huvittaa kiistely siitä, mitä kieliä tarvitaan työelämässä. Monia kieliä tarvitaan. Työ jakautuu tekijöilleen kielitaidon mukaan varsinkin työryhmissä. Ei kannata ajatella niin, että luen vain englantia tai venäjää. Ja ei kielenopiskelun tule loppua koulunpenkin jäätyä.
Nörtiksi jää, kun vain englantia osaa. Aikoinaan, jos norttia veti, niin ojan kaivuuseen suositeltiin.

[makelja]

Itse olen huolestunut saksankielen asemasta Suomessa. On hyvin lyhytnäköistä että siihen ei panosteta enempää, vaikka Saksa on Suomen suurimpia kauppakumppaneita. Muutenkin kielitaito on parhainta yleissivistystä, mitä ihminen voi saada. Ajatelkaa vaikka amerikkalaisia jotka osaavat sitä omaansa vain eikä muita. Millaisia ressukoita ovat maailmalla ja minkälaisina moukkina heitä pidetään.
Se että ruotsinkielen asemaa halutaan huonontaa on myös lyhytnäköinen ajatus. Miksi emme voisi olla ylpeitä siitä että olemme kaksikielinen maa? Minun milestäsni on siistiä että osaa puhua myös toista kotimaista sujuvasti. Mitä pahaa siinä on?
Olemme kannustaneet lapsiamme kielten opiskeluun ja voimme tyytyväisenä todeta että kaksi lasta puhuu nykyään sitten äidinkielen lisäksi myös ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa.
Oma mielitaitoni on äidinkielen lisäksi ruotsi ja englanti. Saksa ei oikein koskaan maistunut, ja nyt se ottaa päähän.

[Vesihiisi]

Kieliä on hyvä osata. �,,idinkielen kunnolla opettelemisesta se lähtee liikkeelle; muutoin on hankaluuksia edessä.

Kuulun siihen kansanryhmään, jolla on kohtuullisen hyvä kielipää (ja sitten vastaavasti muuta päätä heikommin). Suomen, ruotsin ja englannin lisäksi on tullut opiskeltua saksaa, espanjaa, italiaa ja hiukan latinaa. Saksaa vajaat 10 vuotta, josta osa työn ohessa ja kansalaisopistossa.

Käytännössä istelläni työnteko onnistuu kuitenkin vain suomeksi ja englanniksi. On varsin työlästä (ja hidasta) oppia kieli niin hyvin että sen kanssa oikeasti pärjää työelämän tilanteissa. Eri asia on sitten hallita kieltä sen verran, että pärjää jotenkuten erilaisissa "pikkutilanteissa" vaikka sitten turistikohteissa tai kauppareissulla. Tai seurata vaikkapa Almodovarin elokuvaa alkukielellä.

[skriko]

Täällähän on kielitaitoista väkeä, melkein puolet on opiskellut Saksaa koulussa. Minunkin opiskeluni rajoittuvat kielien osalta tuohon koulumaailmaan. Saksaa tuli päntättyä 5, ruotsia 6 ja englantia 10 vuotta. Lisäksi nuo kaikki tuli kerrattua lukion toisen luokan tuplaamisella, kun tuli ehdot historiasta. Kielitaidosta on tietysti hyötyä aina. Asiakaspalvelussa ei kovinkaan usein Suomessa tapaa Saksankielen taitoisia. Olen huolissani Suomen kielestä.. Ovat laittamassa nykykielessä verbiä lauseen loppuun Saksan tavoin. "Huomenna voi joitakin lumikuuroja tulla"yäk. Nuo sanatkin muuttuvat jatkuvasti, on sairauslomaa ja päättötodistusta.

[HAL9000]

Itseäkin hiukan harmittaa se ettei tuota saksaa käytännössä tule juurikaan käytettyä. Yläaste ja lukio tuli saksaa luettua ja kävinpä vielä pari kesää kesäyliopistossa jälkeenpäin saksaa lukemassa. Kyllä saksaksi toimeen tulee, paremminkin voisi. Ranskaakin luin pari vuotta ihan extrana yläasteella. Eipä siitä ole muuta jäänyt mieleen kuin että pikkasen osaa lukea.

Ruotsissa tuli juuri käytyä ja taas kohta muutamaksi päiväksi menossa. Sanovat ne ihmiset mitä tahansa, on se kuitenkin mukavaa ja helppoa sekä itselle että ruotsalaisille että voi keskustella heidän kielellään, tai no onhan se minunkin äidinkieleni. Sitäpaitsi suomenruotsi kuulostaa heidän korvissaan hauskalta - muumiruotsilta. Englannilta nyt ei tässä maassa voi välttyä ja onhan se työpaikankin virallinen kieli, hyvä pelastusliivi jos ei muuta ole.

[RoccoScientist]

Englannin kielen yleistyminen niin kansainvälisessä kaupassa kuin eri tieteenaloillakin kuin myös matkailussa köyhdyttää kanssakäymistä ja on omiaan latistamaan myös kulttuuripiirteiden nyansseja.

Tästä täytyy olla hieman eri mieltä. Yhden yhteisen kielen käyttäminen helpottaa elämää kummasti ja kun tieteessä ja jossain määrin myös bisneksessä kielenkäyttöä on tyyliltään ja termistöltään rajattua, ei kulttuuripiirteiden nyansseille ole muutenkaan hirveästi tilaa. Lisäksi sellainen huomio, että jonkin kielen puhuminen äidinkielenään ei tarkoita sitä että osaisi kyseisen kielen kieliopin kunnolla tai että osaisi vaikkapa ilmaista itseään kirjallisesti hyvin kyseistä kieltä käyttäen. Monella saattaa olla niin, että se koulussa opiskeltu pitkä kieli on laadullisesti parempaa kuin oma äidinkieli, koska sen kielioppiin on joutunut paneutumaan enemmän.

Toki yleisemmin puhuttaessa eri kielien osaaminen on rikkaus, joka saattaa tarjota hyvinkin yllättävää etua elämässä. Itse olen lukenut pitkän ranskan, pitkän englannin, pakkoruotsin ja lyhyen saksan ja vähän harmittaa, että ei tullut paneuduttua etenkään tuon ranskan opiskeluun enempää. Nuorempana ei vain ollut hirveästi motivaatiota kyseisen kielen opiskeluun. Englanti on ollut sen verran paljon läsnä omassa elämässä, että pidän sitä toisena äidinkielenäni. Valitettavasti joudun aniharvoin puhumaan englantia, joten verbaalinen ulosanti ei ole ihan yhtä jouhevaa kuin sen tulisi olla. Ruotsin suhteen ihan parhaimpia vetoja oli suorittaa asepalvelus Dragsvikissa ja lähteä opintojen aikana lukuvuodeksi länsinaapuriin. Nyt kun vielä saisi lähipiiriin pari suomenruotsalaista, joiden kanssa olisi pakko haastella ruotsiksi... Ranskaa ja saksaa ei ole juuri lukion jälkeen tarvinnut, joten kumpaakaan en käytännössä enää osaa. Sääli sinänsä, mutta kyllähän noita aina voisi kertailla jos oikeasti haluaisi.

[Antti]

Viitisen vuotta sitä tuli taaplattua. Käyttö jäänyt kovin vähälle ja joskus olisi kiva saada kertausta.

[RoccoScientist]

Sitäpaitsi suomenruotsi kuulostaa heidän korvissaan hauskalta - muumiruotsilta.

Legendahan kertoo ruotsalaisista turisteista, jotka Suomessa käydessään kuulivat suomenruotsalaisten keskustelevan keskenään. Kotiin palattuaan sitten kertoivat, että ei se Suomi niin paha paikka ole, siellähän melkein ymmärtää mitä muut ihmiset puhuvat!

[Quality]

Tästä täytyy olla hieman eri mieltä. Yhden yhteisen kielen käyttäminen helpottaa elämää kummasti ja kun tieteessä ja jossain määrin myös bisneksessä kielenkäyttöä on tyyliltään ja termistöltään rajattua, ei kulttuuripiirteiden nyansseille ole muutenkaan hirveästi tilaa.

Onneksi RoccoScientist on ainoastaan hieman eri mieltä . En lainkaan kiistä, etteikö yhden kielen käyttö helpottaisi yhteydenpitoa ja erityisesti tiedemaailmassa lisäisi - usein ratkaisevastikin - kriittistä massaa, kun suuri joukko tiedeihmisiä hallitsee yhteisen kielen. Lähinnä tarkoitin, että kommunikointi yhdellä kielellä on omiaan kaventamaan ja tasapäistämään keskustelua, jolloin kulttuurierotkin ohenevat näennäisesti.

-- Pitääkin tästä valmistautua lähtemään saksan tunnille  .

[Tikka]

En ole kielissä erityisen hyvä, ja se harmittaakin. Elämäni aikana olen lukenut suomen lisäksi englantia ja ruotsia. Jos lukiossa olisi yksi ylimääräinen kieli pitänyt ottaa, se olisi ollut saksa. Englantia haluaisin osata hyvin, koska sillä käytännössä pärjää kaikkialla, tai ainakin pitäisi. Ruotsi on minulle se vahvempi kieli, vaikka englantia enemmän kuulee, esimerkiksi tv:ssä.

Jos nyt jotakin suuntaa kielitaidostani antaa, niin englannin numero (lukiossa) minulla on 7, joten en siinä erityisen hyvä ole. Ruotsi tosiaan sujuu hiukan paremmin ja numero onkin 9.

[Markku]

Minä laittaisin kieltenopetuksen hiukan remonttiin:
Kaikki aloittaisivat englannin opiskelun 2. luokalta. Vaikka muutkin kielet ovat tärkeitä on englanti tärkein, sitä ei pysty kiistämään.
Sitten kaikki aloittaisivat toisen kielen opiskelun 4. luokalta, valittavana olisi saksa, ranska, venäjä ja ruotsi. Ehkä espanjakin.
Valinnaisena olisi sitten 7. luokalta alkava kieli, valittavana nuo samat. Lukiossa voisi sitten olla tarjolla kielipäätä omaaville vielä lisää kieliä. Harvinaisempiakin kuten italia jos on rahkeita järjestää.

Näin lisättäisiin lasten kielitaitoa. Suomea puhuu kuitenkin vain viitisen miljoonaa ihmistä joten pakko meidän on osata muiden kieliä.
Kakkosluokkalaisia kun kuuntelee niin ne jo tapailevat englantia. Siinä iässä oppii ihan matkimalla jo hirveästi.
Tässä systeemissä ei olisi pakko opiskella läntisen naapurimme kieltä jos sille ei näe tarvetta, mutta mahdollisuus sille olisi olemassa.
Se ei kuitenkaan veisi mahdollisuutta vielä kolmannen kielen opiskelulta jos 'kielipää' vaan sen mahdollistaa.

[kt]

^Tuohon voisi heittää päinvastaisen. Englantia voisi opettaa viimeksi ja vain 3-4 vuotta. Sitä kun tulee joka tuutista, niin kaikki oppii ilman kouluakin. Otettaisiin ekana saksa ja ranska, kieliä halukkaat ottaisivat vielä ruotsin tai venäjän ja viimeisenä kaikille englanti.

[VW Fahrer]

Peruskoulussa ja lukiossa sekä yliopistolla luin saksaa ja olin opiskelijavaihdossakin Audi-Stadtissa eli Ingolstadtissa. Opin kielet helposti ja ehkä se johtuu siitä, että pyrin aina hoitamaan asiat maan omalla kielellä enkä turvaudu englantiin, joka on minulla saksaa heikompi kieli. Kyllä se, että englanniksi pärjää joka paikassa on vähä liioiteltua. Autokaupoilla kun olen Saksassa kulkenut niin sen olen huomannut että autokauppiaat eivät juuri englantia osaa eikä ravintoloissakaan saa tilauksia välttämättä hoidettua enkuksi. Saksa on Euroopan puhutuin kieli, vaikka ranska on EU:n hallinnon kielenä tärkeämpi. Ymmärtäähän sen, ettei niitä huvita englantia opetella kun siinä on ympärillä ainakin sata miljoonaa saksaa osaavaa 

Sakemanneja pidetään jostain syystä tosikkoina, mutta mitä itse väkeä tunnen niin sanoisin että käsitykset johtuvat kielitaidon puutteesta ja ennakkoasenteista. Olen miettinytkin, että kieliaitoa pitäis päästä hyödyntämään enemmän töissä, kun monetkaan eivät tunnu sitä osaavaan. Vois päästä mielenkiintoisiin juttuihin mukaan.

[Markku]

^Tuohon voisi heittää päinvastaisen. Englantia voisi opettaa viimeksi ja vain 3-4 vuotta. Sitä kun tulee joka tuutista, niin kaikki oppii ilman kouluakin. Otettaisiin ekana saksa ja ranska, kieliä halukkaat ottaisivat vielä ruotsin tai venäjän ja viimeisenä kaikille englanti.

Oppisivat joo, mutta minkähänlaista kieltä se olisi?
Sitten kun 'oikea' opetus alkaisi, voisi opella olla aikamoinen homma kitkeä ne jenkkielokuvaenglannin maneerit pos ja koettaa saada asiallisempaa tilalle. Se voisi olla yhtä helppoa kuin nykyinen ruotsin opettaminen asiasta kovasti kiinnostuneille 7.luokkalaisille.

[Vesihiisi]

Minä laittaisin kieltenopetuksen hiukan remonttiin:
Kaikki aloittaisivat englannin opiskelun 2. luokalta. Vaikka muutkin kielet ovat tärkeitä on englanti tärkein, sitä ei pysty kiistämään.
Sitten kaikki aloittaisivat toisen kielen opiskelun 4. luokalta, valittavana olisi saksa, ranska, venäjä ja ruotsi. Ehkä espanjakin.
Valinnaisena olisi sitten 7. luokalta alkava kieli, valittavana nuo samat. Lukiossa voisi sitten olla tarjolla kielipäätä omaaville vielä lisää kieliä. Harvinaisempiakin kuten italia jos on rahkeita järjestää.

Näin lisättäisiin lasten kielitaitoa. Suomea puhuu kuitenkin vain viitisen miljoonaa ihmistä joten pakko meidän on osata muiden kieliä.
Kakkosluokkalaisia kun kuuntelee niin ne jo tapailevat englantia. Siinä iässä oppii ihan matkimalla jo hirveästi.
Tässä systeemissä ei olisi pakko opiskella läntisen naapurimme kieltä jos sille ei näe tarvetta, mutta mahdollisuus sille olisi olemassa.
Se ei kuitenkaan veisi mahdollisuutta vielä kolmannen kielen opiskelulta jos 'kielipää' vaan sen mahdollistaa.

Periaatteessa olen samoilla linjoilla, mutta halusiain korostaa sitä, että jokusilla lapsilla ja aikuisillakin on huonompi kielipää. Palaan siihen, etät jos ei oma kieli ole hanskassa, vieraidenkin oppiminen voi olla työlästä. Muistan omilta kouluajoilta luokkakavereita, jotka saattoivat olla kovia poikia hitsaamaan, mutta joille ei kielioppi mennyt kaaliin sitten millään. Suppean kurssin (joita silloin vielä yläasteella oli) armovitosella pääsivät eteenpäin. Saattavat olla tänä päivänä kovia tekijöitä omissa hommissaan, mutta ilman kielitaitoa. Eikä siinä mitään jos pärjäävät.

Kielitaitoisille ja -haluisille toivoisin lisää mahdollisuuksia, esimerkiksi yllä kuvaamasi pohjalta. Ruotsin kielestä esittäisin, että ainakin yksi vuosi olisi kaikille pakollista Suomessa, kun kerran kaksikielinen maa olemme. Mutta ei pakolla enempää, ja ne, jotka enemmän haluavat lukea, saavat siihen sitten hyvät mahdollisuudet. Peräänkuuluttaisin edelleen sitä, että kieltenopiskelussa pitää olla riittävästi kunnianhimoa niin opettajilla kuin oppilaillakin. Minä esimerkiksi en Laudatur -ruotsillani tosiasiallisesti pysty tuottamaan kieltä, ehkä sentään seuraamaan Beckiä ja Wallanderia 


Kielet kaikkinensa ovat rikkaus, ja ovat ainakin minulle tuottaneet suurta iloa.

[RoccoScientist]

Onneksi RoccoScientist on ainoastaan hieman eri mieltä .

Touché.

Lähinnä tarkoitin, että kommunikointi yhdellä kielellä on omiaan kaventamaan ja tasapäistämään keskustelua, jolloin kulttuurierotkin ohenevat näennäisesti.

Itse näkisin tämän pääasiassa positiivisena asiana useimmissa ammatillisissa yhteyksissä. Kielen valinnalla kun ei pitäisi kuitenkaan itse asian kannalta olla niin väliä, jos on oikeasti jotain sanottavaa ja kulttuurierot vuorostaan johtavat helposti väärinkäsityksiin (tosin nämä kultuurierot eivät myöskään ole varsinaisesti käytetystä kielestä riippuvaisia). Henkilökohtaisesti en ole puhtaasti sosiaalisessa kanssakäymisessäkään kokenut käytetyn kielen vaikuttavan kuin siinä mielessä, että jos kyseistä kieltä ei osaa kunnolla, tulee itsensä ilmaisemisesta vähän hankalaa. Samat asiat sitä kuitenkin haluaa sanoa käytiin keskustelu sitten suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi - tai saksaksi ja ranskaksi, jolloin itse lähden "smile and nod"-linjalle.

Kielten opiskeluun liittyvään keskusteluun sanoisin, että meillä on täällä Suomessa asiat siinä mielessä todella hyvällä tolalla, että arjessa on aika monella läsnä tai ainakin helposti ulottuvilla sekä suomenkielistä, englanninkielistä että ruotsinkielistä tavaraa. Esimerkiksi Saksan ja Ranskan tapa suojella oman kielensä asemaa dubbaamalla televisiosarjat ja elokuvat sekä rajoittamalla englanninkielisen musiikin soittoa radiossa (ainakin Ranskassa tehdään näin) on varmaan suurin syy siihen miksi noilla alueilla on englanninkielentaito varsin heikoissa kantimissa. Jos pelkästään koulun penkillä meinaa kieliä oppia, pitää sen eteen nähdä paljon vaivaa. Minusta paras keino lisätä kielitaitoa olisi tarjota lapsille ja nuorille viihdettä ja virikkeitä eri kielillä, joten ei muuta kuin vähän lisää piirrettyjä ruotsiksi lauantaiaamuisin, niin saadan se pakkoruotsikin maistumaan paremmalta.

[Markku]

Ruotsin kielestä esittäisin, että ainakin yksi vuosi olisi kaikille pakollista Suomessa, kun kerran kaksikielinen maa olemme.

Wanhan jutun mukaan ruotsin oppisisältöä voisi supistaa aika rankasti, jatkossa riittäisi että osaa sanoa 'talar ni engelska..' 

[kt]

Voimme olla tyytyväisiä, että emme asu Ranskassa. Siellä olisi lapsilla kyseessä "pakkoenglanti ja pakkosaksa", kun vieraista kielistä on kyse. Mielummin lukevat kai espanjaa ja italiaa.
Saksankieliset, Saksa, Itävalta, Sveitsi ja muu niiden ympäristö on jo pitemmän aikaa hyväksynyt monikielisyyden.