Tänään kävi pari kertaa mielessä, että olisipa joko/tai käynyt amiksen/hommannut bemarin ropattavaksi tai käyttikseksi.
Rouvan Fabiassa alkoi tuo rengasmelu erityisesti takaa ponnahtaa korvelehdelle jo taajamanopeuksissa ja kehätievauhdeissa suurin melunlähde tuntui olevan nimenomaan takapää (auton siis). Noh, reippaana nahjuksena STP iSilveriä vajaa neljä neliötä fikkaan ja iltasella sitten turaamaan taloyhtiön autohalliin. Onneksi siellä oli valot 10min viiveellä, niin ei tarvinnut hirveän usein rampata valoja "sytyttelemässä".
Tässä vaiheessa tuli mieleen, että olisikohan purkamisen suhteen pitänyt tehdä kotiläksyt kunnolla. Päättelin, että ei, kun ei ole tarkoitus hommaa tehdä pieteetillä, varsinkaan kun ei ole mitään käryä mitä on tekemässä. Kuinka ollakaan koekaniiniksi valikoitui vaimon auto?!?
Noh, takapenkin sivupaneelit suosiolla sai jäädä paikoilleen. Ei mitään aatosta mistä ne alkaa purkautua. Sama meno jatkui takaluukulle, koska löysin vain yhden ruuvin ja epäilen, että siitä ois jäänyt vain se kiinninyhtämisfjonga räpylään. At ease, siis. Seuraava pähkinä olikin sitten melko iisi, nimittäin varapyörä vitalikseen. Tässä vaiheessa mietin itseänikin hintelämpää pikkurouvaa geelikynsineen ja tajusin, että vararengas tulisi hänen voimillaan rengaskaivosta vain aseella uhaten.
Kun auton racinghenkinen keventely oli alulla, niin arvelinpa repiä takapenkin istuinosan irti. Se oli virhe. Nätisti se lähti irti, mutta siitä enemmän tuonnempana.
Sit oli palikat lattialla, joten Fiskarssit sähisten alumiini-butyyli -kompotin kimppuun. Ensimmäinen huomio, että veden jälkeen melkeinpä vittumaisinta leikeltävää, ainakin jos poikkeaa suorista viivoista. Tuumin, että eihän tätä mun lisäksi ketään nää, joten laastaroin huudlarin sellaisella TSI-innolla, että olisi syytä varmaan kulkea kävellen järveen, harkitusti ja koko ajan syvemmälle. No tuolta se sitten näytti:
Kun turaamisen makuun oli päästy, niin eihän insinöörin raivolta suojele viattomia mikään. Siispä rainat takaistuimen alle. Ja tuli melkein hyvä:
Onnittelin jo tässä vaiheessa itseäni, että miksi tehdä hyvin kun vasurilla räpeletty välttää, joten lähes laakeriseppele kutreillani (ei perkele, nehän leikkasin viime torstaina, nevermind...) tuumin, että Sotka nippuun, sauna lämmite ja palkitsemaan itseä ohrasorbetilla. Nooh, takapenkkiä sitten murjomaan paikoilleen. Sieltä kuuluu sellainen mukava muovinen "ping/krits", eikä se saatanan rahi meinaa asettua paikoilleen sitten hyvällä eikä pahalla. Ei kun palli irti, ja tadaa, se vastinklipsuhan oli saanut säädetyt käyttökerrat (1) pulkkaan, joten täysin murtuneena hän ilmoitti, että on nyt EVP. Ja minä kun vaimolle ehdin vitsailemaan, että katsotaanpa paljollako varaosatiskiä ruokitaan tämän harrasteen särjetyillä muoviosilla.
Sain vihdoin viimein jakkaran jäämään etäisesti paikoilleen, joten pirteän kyrpimisen seurauksena koeajolle, kun ei enää kaljapalkinto siintänyt tummissa silmissäni. Ruskea tukkakin on vaihtunut jo harmahtavaan, joten radio kiinni ja Paula saa etsiä koivua niemestä. Toiveikkaana Desibels tms. softa iLuurista käyntiin ja GPS:n mukaan vauhti tarkasti aiemmin tutkailtuun. Pettymys/tutus kohtalainen, kun 76dB@80kmh ja 78@91kmh. Paskaa. Pitää vielä toistaa "mittaus" kehä III:lla niin näkee, että tapahtuiko siinä mityä. Äänen sävyn uskottelin itselleni muuttuneen, mutta möykän määrä on olevinaan ennallaan.
Seuraavaksi sitten tärvellään oma auto, ellen jaksa utsia selville, miten se takaovi purkautuu mitään särkemättä.
