Ovatko vanhempasi autofriikkejä?

[Quality]

Kun tuolla Autonvaihtopohdiskelu-topicissa nousi esille vanhempien autoilu(harrastus), ajattelin kysellä asiasta yleisesti.

Omat vanhemmat ovat jo mullan alla, mutta isäni (s. 1914) oli kiinnostunut autoista, vaikka ei koskaan korttia hankkinutkaan. Usein hän kertoi nuoruutensa autoista opiskelukaupungissaan, ja usein hän kiinnitti huomiota automerkkeihin, kun oltiin liikkeellä. Hänelle tärkeintä oli mukavuus, mutta kyllä hän hevosvoimienkin päälle ymmärsi. Ei hän mikään tekniikan mies ollut, mutta jos aikanaan olisi päässyt omaan autoon kiinni, olisi varmasti ajanut sillä viimeiseen saakka.

Heti, kun vanhempi veljeni täytti 18, hän kävi autokoulun ja meille ostettiin Kuplavolkkari, kuinkas muuten. Kyytiä saivat niin vanhukset kuin nuoretkin, ja kun minä sain kortin pari vuotta myöhemmin, tuli joskus jopa pientä kinaa siitä, kumpi sai auton käyttöönsä. Isä oli kyllä tasapuolinen ja piti huolen siitä, että auto ei maannut vaikkapa veljeni armeija-aikana varuskunnan parkkiksella, vaan oli meillä kotona aktiivikäytössä.

[skriko]

Isäni elätti perheensä autokaupalla, joten olen saanut ensimmäiset vaippanikin autokaupoista voitetuilla rahoila. Ã,,itini muistaa aina kertoa jos on nähnyt jonkun erikoisen auton ja osaa tehdä autoon pienet tarkistukset ja esim. akun latauksen ja kaapelikäynnistyksen.

[RTWteam]

Isäntä nyt on viimeisen päälle tee-se-itse henkilö vähän joka asiassa mutta erityisesti autojen suhteen. Työkseen hän ei autojen parissa ole mutta on minutkin opettanut autot korjaamaan itse. Ã,,iti ei autoista tajua yhtään mitään. Niin ja konserni ei ole tullut tutuksi vanhempien kautta koska he ajelevat Japanin tuotoksilla.

[cipher]

Isälläni on ollut aina työsuhdeauto, nauttii täysillä huolettomuudesta ja naureskelee omille "autoriiteilleni". Ã,,itimuorikin suhtautuu kulkuvälineisiin käyttöesineinä.

Eivät siis ole.

[ntix]

Isälläni on ollut aina työsuhdeauto, nauttii täysillä huolettomuudesta ja naureskelee omille "autoriiteilleni". Ã,,itimuorikin suhtautuu kulkuvälineisiin käyttöesineinä.

Eivät siis ole.

Täällä täsmälleen sama tilanne.

[manni]

Isä on autoihminen, ollut autotehtaalla tuotekehityksessäkin työurallaan. Nykyisin vanhemmilla kaksi VW-konsernin 2010-luvulla valmistettua autoa.

[Jyri]

Isoisä oli autoihminen henkeen ja vereen, kuten hänen isänsäkin joka nimesi joppa yhden pojistaan auton mukaan.  Isoisä jopa rakensi useammankin kulkuneuvon itse, lapsilleen pienen lokari tyyppisen auton, jossa oli scootterin moottori ja ohjausvaihde auton ikkunamekanismista, vaihdelaatikonkin teki itse, olen minäkin kyseisellä pelillä ajanut pinennä poikana. Isosiä toimi hetken autokoulunopettajana ja myöhemmin maansiirtourakoitsijana. Oma isä taasen toimi teinivuosina huoltoasemalla autonkorjaana, vaikka siitä ei sitten leipätyötä tullutkaan. Itse olen aina pitänyt autoista ja ne ovat kiehtoneet, mutta niiden mekaniikasta en ole ollut kiinnostunut, vain sähkölaitteisiin olen itse kajonnut. Eli kaiketi sitä on tullut geeneissä jotakin kuitenkin perittyä

[Karvis]

Ei todellakaan, autot on vanhemmilleni vain käyttöesineitä ja autonpesupäiväkin selviää iltauutisten sääennusteesta, autot peseytyvät sateella ihan itsestään Ajossa heillä on kaksi vanhaa japsia, -01 Mazda ja -96 Honda, kuulemma kaksi luotettavaa peliä joita ei tarvitse vaihtaa vielä aikoihin, eikä niissä kyllä ole isompaa vikaa ollutkaan. Toisinaan isällä polttelee joku pikku cittari nelivedolla, mutta sitten järki aina voittaa ja ei kuulemma ole järkeä sijoittaa autoon niin paljon rahaa vaikka varaa siihen kyllä olisi

Isäni kyllä osaa autot korjata ja huoltaa eli tekniikkapuoli on hyvin hanskassa mutta muuten autoilu ei herätä mitään suuria intohimoja.

[Markku J]

Isoisäni oli automies myöskin. Aloitteli taksiajossa sellaisella vanhalla hopalla, jonka mallia en muista, mutta vanhoja mustavalkokuvia siitä on. Ajankohtana tuon täytyi olla jossain 1930 -luvulla. Itselleni on jäänyt mieleen ihan pikkupoikana (3 v +) lukuisat mökkireissut hänen Ifallaan, jota pääsin "ajamaan" hänen sylissään mökkipolulla. Kaksitahtikoneen sätkätyksen ja pahanhajuiset, siniset pakokaasut muistan vieläkin. Myöhemmin hänellä oli Moskvitsh Skandinavia ja sen jälkeen kuplavolkkari.

Isäni taas ei ole koskaan ollut autoista kiinnostunut. Hänelle ne olivat vain pakollisia kulkuvälineitä. Lapsuudesta on jäänyt mieleen hänen autoistaan myös Mosse Skandinavia, kuplavolkkari ja Datsun 1600, josta olin ylpeä vuonna 1970, kun jo autoista hiukan jotain ymmärsin.

[miisalo]

Omalle isälle autot ovat olleet välttämätön paha, laite joilla liikutaan paikasta a paikkaan b.

Autoina siis olikin ladoja, pikku daihatsuja ja nyt tojota korolla.

Selittänee, miksi itselläni on ollut S:ää, RS:ää ja pappautuessa sitten A8:sia. Kompensoin varmaan lapsuutta.

[savolaiskollega]

Eivät ole.

[765turbo]

Eivät tosiaan ole, kun ei edes ajokorttia kummallakaan.

Siksi kai minusta tuli vähän enemmän moottoreihin hurahtanut, 6-vuotiaana ekan kerran jo raktorilla heinät latoon ajoin, kun kummisedällä olin kesähoidossa landella, jos pikku OT sallitaan

[Urlaub]

Friikkiydestä en tiedä, mutta brittiautoihin meillä isäpappa on aina tuntenut vetoa. Ei sentään Morris Marinoihin ja muihin hirvityksiin, mutta Mineihin, Land & Range Rovereihin ja johonkin kissapetoonkin.

[MMV]

Isäni on ollut aina automiehiä. Lähinnä isäni kiinnostus on kohdistunut autourheiluun ja on toiminut harrastuksena autourheilun organisaation puolella ja jopa alku-uran managerina tällä hetkellä yhdelle tunnetuimmalle suomalaisista autourheilunimistä.

[Skula]

Isäukko vaihtoi autoa kuin sukkia 80-90 luvuilla. 99% pelkkiä japseja, Mitsua, Mazdaa ja Hondaa.

Uutena ostetuista muistan nämä erityisesti: GC korinen GTI 626 Mazda, Mitsu Galant 2.0GLSi (VI, 1988) ja Honda Accord 2.0EXi (MK4, 1991), kaikissa oli jotain hienoa aikanaan 

Itse kun ajokortin sain, talossa oli pitkästä aikaa käytettynä (hyvin vähän käytettynä) ostettu Ford Scorpio 2.0i CL. Tuosta ei ole kuin hyviä muistoja, olihan talvi tulossa, pitkät sladit tuollai sai aikaiseksi 

Tuosta jäikin isäukolle Fordi-vaihde päälle, parin erehdys-Ooppelin jälkeen pelkkää voortia, ainakin muistaakseni.. Automies hän ei kuitenkaan ole koskaan ollut.. Vaihtaminen oli vain tapa, ainakin ymmärtääkseni, ja auto vaihtui melkein aina koeajamatta, ja mutu fiilareilla..

[sambolo]

Koko perhe siskoa ja veljiä myöten olleet aina autoista kiinnostuneita, mutta en sanoisi niinkään vanhempiani autofriikeiksi, sisaruksia kyllä sitäkin enemmän.

[Tikka]

Näkisin niin, että sekä isäni että äitini ovat molemmat selvästi keskimääräistä kiinnostuneempia autoista, joten eipä tässä itsellä paljoa toiveita ole siitä, etteikö aikaa kulu liikaa autojen tai autoihin liittyvien asioiden parissa... Molemmilla on autonaan VAG-kulkine.

[pokkus]

Vanhempani eivät todellakaan ole autoista kovinkaan kiinnostuneita. Kummallakaan ei ole korttia ja itse olinkin meidän 4-henkisen talouden ensimmäinen, jolla oli kortti ja auto 5 vuotta vanhempi siskokin hankki korttinsa paljon minua myöhemmin

[Quality]

Isäukko vaihtoi autoa kuin sukkia 80-90 luvuilla. 99% pelkkiä japseja, Mitsua, Mazdaa ja Hondaa.

Tuosta jäikin isäukolle Fordi-vaihde päälle, parin erehdys-Ooppelin jälkeen pelkkää voortia, ainakin muistaakseni.. Automies hän ei kuitenkaan ole koskaan ollut.. Vaihtaminen oli vain tapa, ainakin ymmärtääkseni, ja auto vaihtui melkein aina koeajamatta, ja mutu fiilareilla..

Hyvin on oppi mennyt perille .

[Matero]

Meillä isä on aika haka korjaamaan kaikkea kelloista kassakaappeihin ja kaikkea siltä väliltä. Sähköllä käyviä tai ilman sähköä toimivia mekaanisia vempaimia. Ja autot on aina menneet siinä sivussa. Joskus on ostanut uusia autoja, toisinaan taas ostanut "järkipelejä". Kaikki on pidetty kunnossa ja luovutettu eteenpäin paremmassa kunnossa kuin ostaessa, pätee joihinkin uusiin autoihinkin. Merkkejä DDR:n ja Neuvostoliiton ihmeistä ranskalaisiin ja japanilaisiin. Aikoinaan nuorena miehenä ollut autojen maahantuonnissa mukana, jenkkipelejä ja italialaisia.

Nyttemmin ei enää jaksa, päätti ostaa vielä yhden uuden auton, Nissanin. Ainakin äidin mielestä ei eroa vanhojen autojen huoltamiseen. Oli kuulemma pitänyt kaksi viikkoa tarkastaa että on kunnolla suunniteltu ja valmistettu. 

[Vaarivanhus]

Sen verran isäukko valaisi autoiluasioitaan, että kertoi häkäpönttöautojen kanssa värkätessä pään tulleen aina kipeäksi. Eli eipä tainnut olla mikään autofriikki?

[Kasis]

Faija oli (aikaa ennen minun olemassaoloa) Wihurilla automyyjä, mutta ei varsinainen autoharrastaja, vaikka oli autoista kiinnostunut.
Appiukko taasen on autoharrasta henkeen ja vereen.

[Nudde]

Eivät ole, auto on väline millä siirrytään paikasta a paikkaan b, pestään kerran vuodessa tarviiko tai ei

[VAG!]

Isä on aina ollut innokas automies ja autoja on puunattu niin kauan kun itse olen älyllistä elämää elänyt. Muksuna vanhempien luona asuessa isä fiksasi ja paranteli lähinnä perheen käyttiksiä, mutta sitten vanhemalla iällä talous alkoi sallimaan harrasteautojenkin hankinnat ja puunausinto on luonnollisesti keskittynyt niihin.

[Antti O]

Ei, päinvastoin. Minimikustannuksilla pitäisi selvitä ja autonpesu on turhaa.

[dosetti]

Ei ole. Isällä ei korttia, äiti siirtyy paikasta toiseen omalla autolla ilman kummempia kiinnostuksia. Viimeisin auto äidillä ollut vuodesta 1999 lähtien, liekö jotain 60tkm nyt mittarissa.

[Ghzeit]

Eivätpä juuri.

Ã,,idille auto on vain käyttöesine, tosin se pitää siistiä sillointällöin jotta se on puhdas käyttöesine, kuten omakotikin
Isäni valitsee autonsa ensiksi käytännöllisistä syistä, sitten mukavuudessa.
Itse ajan sillä mitä sattuu haluttamaan ja rahkeet (vai rahat?) riittää, sekä on jotenkuten perusteltavissa järkisyin.

[nikob]

Ovat autoihmisiä, sieltä varmasti peritty kova innostus autohoihin ja muihin moottorilla päriseviin laitteisiin. Tarkkoja ovat myös auton pidossa, aina autot puhtaina ja kunnossa.
Isällä on hopea MB C180 Kompresor Avantger, vanhempana Mesenä löytyy MB 280S vuosimallia 1975 ja äitellä on käyttiksenä 04 Corolla. Vagillaisia ei ole pahemmin perheessä ollut muistaakseni, paitsi puolitoista vuotta oli kakkos kopan RS Octavia joka vaihtui tuohon Meseen. Isä ollut aina Mersu mies, Mercedes clubiin myös kuuluu ja autourheilu on aina kaikkein eniten kiinnostanut meidän perheessä.

[Ocu_P]

Eivät ole.

Jo eläkkeellä oleva isäni on jollain tavalla kiinnostunut, mutta se ei millään tavalla näy hänen kalustohistoriassaan tai vaihtotahdissaan.

Eli hänen autohistoriansa. Kaikki autot ovat uutena ostettuja:

Austin A40 -52
- isoisäni ensimmäinen auto, josta minun isälläni paljon lapsuusmuistoja.

Opel Rekord -65
- isoisänsä toinen ja viimeinen auto. Siirtyi minun isälle perintönä.
- minulla paljon matkustusmuistoja tästä autosta.
- oli meillä ajossa vuoteen 1985 saakka. Kovasti oli ongelmia.
- myytiin museoautoharrastajalle entisöitäväksi vuonna 1987, mutta ei koskaan mr-kilpiin päätynyt.

Toyota Corolla -67?
- ensimmäisiä Suomeen tuotuja Corolloja ja isän ensmmäinen oma auto.
- tästä en ole kuullut kuin hyviä muistoja. Oli syntyessäni jo myyty.

Fiat Ritmo 85 -85
- ei tässä paljoa murheita ollut vajaan 90000 km:n aikana. Ne olisivat jääneet pienen koululaisen mieleen.

Fiat Regata 85 -88
- muistan itsekin, ettei Ritmoa huolittu vaihdossa muuhun. Tähän sai hyvän hyvityksen.
- tässä murheita ja ruostetta riittikin, mutta isälle tämä oli ihan ok auto, vuoteen 2000 saakka.
- oli minulla ajossa viimeisen kesän eli 195000 - 199000 km.

Skoda Octavia HB 1.6 LX -00
- Hullujen päivien tarjousauto. Silloin, kun autotarjoukset oli (suoralla kaupalla ostaville) vielä hyviä. Taisi olla 96900 mk toimituskuluineen.
- karvalakkimallin varustelu (keskuslukitus avaimella, ei mitään muuta)
- yllättävän paljon pikkuvikoja, mutta isä oli silti autoon tyytyväinen. Oli ajossa 192000 km saakka.
- minä myin yksityiselle pitkällä vikalistalla keväällä 2011.

Hyundai i30 HB 1.4. -11
- nyt isällä ajossa. Veikkaisin, että mittarissa noin 22000 km.
- yllättäen isä on jo pohdiskellut tämän korvaamista esim. TSI Pololla, vaikka on tähänkin ollut täysin tyytyväinen.
- mahdollisessa vaihtotilanteessa tästä on keskusteltu myös meidän nykyisen Getzin seuraajana.

Ã,,idilläni on ajokortti, mutta autoilijaa hänestä ei koskaan tullut.

[makkis]

Isäni on kyllä innostunut autoista mutta ei itse toteuta innostustaan vaan katsoo sen olevan vaan laite liikkua paikasta a paikkaan b. Voi johtua ammatillisesta taustasta, työskennellyt käytännössä työuransa autojen parissa, automyyjänä, varaosamyyjänä, huoltopäällikkönä yms.

Sama pätee isoisään, aloitti uransa panssarivaunujen kanssa, pulavuosina firaabelina rakenteli T-Fordien moottoreista 2 kpl veneen moottoreita yms. Varsinainen työura alkoi linja-autojen parissa mekaanikkona, johti omaan maansiirtourakointiin ja sieltä edelleen silloisen Ahlströmin (nykyisen Stora-Enson) omien autojen Fleet Manageriksi vai miksi tuota nyt sanoisi. Ukki on old school mies moottoreiden kanssa, valaa valkometallista laakerit höyrykoneeseen, sorvaa laturin paremmaksi kuin tehtaan jäljiltä ja jos unohdetaan nykyajan bittiautot, tietää niistä niin sanotusti tismalleen kaiken. Ihan sama, onko kyse henkilövankkurista vai rekka-autosta, kaikki on itsestään selvää. Mm. nykyään yleinen koukkuvaihtolava-systeemi on hänen kehittämänsä. Taustana palkkausasia, Ahlströmin kuskit sai "provikkaa" perustuen vaihtojen nopeuteen ja silloisilla vaijerisysteemillä kaluston rikkoutuiminen oli huimaa. Ukki pohti asiaa aikansa ja skitsasi tuon "aukottoman" koukkusysteemin ja teräslavat. Ukki tekee (teki, työura toki ollut loppu jo kauan sitten) duuniaan rakkaudesta autoihin ja logistiikkaan, ei rahan takia. Ukin ajaman auton takapenkillä on istunut ainakin Kekkonen (pariinkiin kertaan) ja Miterrand. Uskomaton automies, MUTTA oma kalusto lähinnä kornia, Morris Marina (saatu korruptiona Sisu/Leyland akselilta), Lada (saatu korruptiona Kamaz/Konela -akselilta) ja omilla rahoilla ostettuja kuplia ja pikkufiiatteja.

Ã,,itillä on kortti, ennen halvaantumistaan vain ajoi. Oli kyllä innokas pesemään autoa.