Naiset ratissa

[makkis]

Meille tullaan kotiin pientä kinttupolkuun verrattavaa yksityistietä joka on kokolailla pattinen ja jossa pomppii hirviä/koiria/susia/lapsia/kissoja/puluja/känniläisiä pitkin laitamia. Rajoitus on 30 km/h jossa on puolet liikaa jos yhtään ajattelee lähimmäisiään/luontoa/autoaan. Tämän puolisokin myöntää. Silti, miniminopeus jota hän autolla pääsee tuota tietä, on 40 km/h!!! Minun ajamana auto kulkee tarvittaessa vaikka sen 1 km/h.

Samoin tuo keskikulutus on aivan mysteeri. Minun ei tartte ajaa kun parina päivänä työmatkat (7 km per sivu) puolison autolla ja olen litran napannut pois kulutuksesta. Tasaisessa maantieajossa ajan myös aina toista litraa pienemmälä kulutuksella, kaupungissa varmaan sen kolme litra pienemmällä.

Noin 100 tkm ajoilla minulle ei ole koskaan tarvinnut vaihtaa jarrupaloja, puolisolle vaihdetaan kahdesti tuolla matkalla.

Minun rohkeuteni ei radalla tapahtuvaa kilpa-ajoa lukuunottamatta riittäisi koskaan ajaa yhtä lähellä edellä ajavaa kun puoliso saattaa ajaa kymmeniä kilometrejä. Radallakin menen noin lähelle vain ohitusta aikoessa, mutta puolisolla ei ole aiettakaan (tai rohkeutta) ohittamiseen.

Risteyksiin lähestymisnopeus ja ällistyttävän hyvän kitkan puoliso myös löytää aina talvella. Oma rohkeuteni ei koskaan moiseen riittäisi uusillakaan renkailla.

Silti, kolareita ei historiaan mahdu, mitä vaan suuresti ällistelen. Lisäksi kun huomioi naisten kyvykkyyden moniajoon, mikä meiltä miehiltä puuttuu, tilanne on entistä hurjempi. Kas, kaiken tuon kamalan (ja monen kirjoittamatta jääneen) touhottamisen keskellä on aikaa soitella mummuille ja vaareille, lukea Kotivinkkiä, juoda vesiputelista Eviania, räplätä stereoita, paapoa lapsia ja visoida sisustusuudistuksia... ai niin, ja mussuttaa karkkia.

Fysiikan laista ei ole hajuakaan, vesiuriin lasketaan surutta, talvella sohjot ei haittaa pätkääkään. Lisäki näkö on huono, mutta sehän ei haittaa, vain opasteita ei näe  

en tiedä, mina oon vähän kusessa jos erehdyt huomauttamaan, sota siitä syntyy. Jotain tarttis kuitenkin tehrä.

[jni]

^Taas löytyi tuttuja ominaisuuksia. Jos tiessä on yksikin kuoppa, vesilätäkkö tjms, niin sen yli varmasti ajetaan. Varsinkin jos auto on juuri pesty.

Ei sen puoleen. Edelleenkin rakastan tuota mainittua kuljettajaa, enkä vaihda koskaan toiseen.  

[Quality]

Ei sen puoleen. Edelleenkin rakastan tuota mainittua kuljettajaa, enkä vaihda koskaan toiseen.

Amen.

[tsiih]

Markku Suominen - Hän

[Klasu81]

^Taas löytyi tuttuja ominaisuuksia. Jos tiessä on yksikin kuoppa, vesilätäkkö tjms, niin sen yli varmasti ajetaan. Varsinkin jos auto on juuri pesty.

Tuon voin allekirjoittaa... emännällä on uskomaton taito löytää kaikki mahdolliset ja mahdottomat kuopat tiestä ja vielä ajaa niihin jokaiseen...

Mutta on vaimo kuitenkin rakkaampi kuin auto

[3.6 V6]

En tiedä onko itselle sitten käynyt hyvä tsäkä, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että parempi puolisko ajaa kuin mies.  Ihan on sama onko manuaali vai tomaatti. Tiedä sitten onko sillä merkitystä, että kaikki ajamansa autot olleet suht ripeitä ja ollut pakko pitää auto tiellä vähän reippammassakin vauhdissa. Lisäksi kun silmin nähtävästi nauttii vielä ajamisesta, niin mitäs siihen enää mitään neuvomaan...

[makkis]

Toki jokainen monttu ja vesilammikko löytyy eikä niiden takia vauhtia tarvitse hiljentaa saati väistää niitä.

Itse en voi ymmärtää esmes justiin tässä kotitiellä kun ajouralla on 10 cm leveä nimismiehenkihara systeemi yhdessä kurvassa. Tuo on tullut, kun naapurin akka ei hallitse kaasun käyttöä ja jyystää aina samaa uraa suditellen tuohon ylämäkeen. Ympärillä on metrisotalla tasaista lääniä niin meidän tämä meidän rakas puoliso saa aina tähdättyä auton tuohon tuohon 10 senttiseen osuuteen?!?!? Okei, on kai se 155 cm, kai sen levyiset renkaat naapurin primerassa on, mutta en usko että itse osuisin edes yrittämällä...

[makkis]

En oikeasti ymmärrä miten pikkumuksujen hoitaminen voi olla niin vaikeata joillekin miehille

Minä taas en, miten se on niin vaikeaa joillekin naisille! Se kakka lähtee pesemällä niskasta justiin samalla tavalla kun ahteristakin. Ei sen vuoksi, missä kakka sattuu sijaitsemaan, tarvitse mitään hyprventiloida. Lapset tekee monia muitakin nuijia juttuja kun kusevat silmään tai paskovat niskaan, mutta lapsia ollaan oltu itsekin ja vanhempien pitää auttaa ja hoitaa lapsiaan.

Kyllä meillä puoliso saa mennä kauppaan, me sitten pompitaan trampoliinilla, kasataan palapelejä tai puuhataan ylipäätään jotain, vaikka nukutaan. Jos kakka tulee housuun niin pestään kakka pois ja vaihdetaan puhtaat housut ja laitetaan likaiset pyykkiin. Se siitä. Kyllä minä toki myönnän, että paljon raskaampaa lasten hoito on, kun vaikkapa Alfan ajovalopolttimon vaihto, pisteet siis vilpittömästi äideille ja arvostukseni he ansaitkoon. Loppujen lopuksi lasten kanssa oleminen ei ole mitään rakettitiedettä, vaan eirttäin antoisaa ja mukavaa puuhastelua kun sille antautuu täysin. Aina se toki ei ole mahdollista, kun pesukoneetkin pitää käynnistää ja Alfaan palanut ajovalonlyhty vaihtaa 

[eGetin]

Voisiko eukkojen kaistalla vaeltelu johtua ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se ajaminen jännittää ja rattia puristetaan hulluna? Itse huomasin myös ajouran aivan alkutaipaleella, että kun ratista piti tiukemmin kiinni, lähti autokin paljon herkemmin hieman seilaamaan kaistalla. Heti kun sai tuntumaa ajoon ja ajeli rennolla otteella, menee aivan luotisuoraan. Eräällä kaverilla tuntuisi olevan aivan samaa ongelmaa, rattia puristetaan rystyset valkoisena ja kaistalla heilutaan puolelta toiselle järjettömillä ratinheilautuksilla. Selittäisi myös selitykset siitä että yksin ajellessa menee paremmin

[Keke78]

Tuli tuosta salakuvaamista mieleen eilinen episodi provinssi-rockissa. Oltiin muijan kanssa bajamaja-jonossa ja porukkaa oli se ainaki 30 metriä takana ja siinä ympärillä yhteensä ainakin se 200 silmäparia. No sit meidän edestä vessaan meni nainen (ei mikään teini enää) eikä ymmärtänyt / osannu laittaa ovea lukkoon... No eiköhän viereisestä jonosta joku vitun amitsu juntti äijä menny ja vetassu sen oven auki ja pitäny sitä tyyliin 20 sekkaa auki kun toinen istuu pöntöllä... Täm,ä siis vaikka minä, muija ja muutama muu sanottiin että siellä on joku vaikka lukko näyttää vihreää....

No tämäkään nöyryytys ei ilmeisesti ollut tälle jurpolle tarpeeksi koska sälli viimein oven kiinni laitettuaan kaivoi laukustaan kameran ja jäi kyttäämään oven eteen sitä että kys. nainen tulee ulos tarkoituksenaan kait ottaa kuvia / muuten vain nöyryyttää naista vähän lisää... No tässä vaiheessa meikäläisen eukolla meni hermot ja se kävi vähän avautumassa tyypille ja otti se nyt sen verran onkeensa että ymmärsi laittaa kameran pois. Ja tää sälli ei ollu mikään teininulikka vaan pikemminkin 35-40v mies.

Tällasia sankareita provinssissa... Sama sälli marssi muuten kaljajonossa aina surutta keulille huolimatta siitä että jokaseen pisteeseen oli 100 metrin jono...

Kieltämättä hetken toivoin että sillä vessa-eukolla ois ollu joko a: helvetillinen lauma naiskavereita jotka ois käyny potkiin siltä sälliltä kassit kasaan tai yks kunnon talon kokoinen mieskaveri joka ois nostanu sen vitun mulkun roikkumaan pukinparrasta kuusenoksalle.

[puupää]

En tiedä onko itselle sitten käynyt hyvä tsäkä, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että parempi puolisko ajaa kuin mies.  Ihan on sama onko manuaali vai tomaatti. Tiedä sitten onko sillä merkitystä, että kaikki ajamansa autot olleet suht ripeitä ja ollut pakko pitää auto tiellä vähän reippammassakin vauhdissa. Lisäksi kun silmin nähtävästi nauttii vielä ajamisesta, niin mitäs siihen enää mitään neuvomaan...

Sama täällä. Omasta mielestä vaimo ajaa paremmin kuin minä. Molemmille tulee kilometrejä pitkän työmatkan takia vuodessa 35-40 tkm, koko ajohistoria molemmilla ehkä noin 400-500tkm reilun kymmenen vuoden ajalta. Eli tietäkin on tullut nähtyä. Monesti, kun perheen kesken matkaa tehdään, pyydän vaimoa ajamaan ainakin puolet matkasta. Ihan siksi että saan itse välillä torkkua tai katsella maisemia. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä eikä antaa ajo-ohjeita pelkääjän paikalta.

Olen huomannut, että monissa perheissä, joissa on kaksi autoa, emännällä on kulkuvälineenä aina se halvempi kakkosauto ja ukko ajaa itse sillä hienommalla. Minulla on aina ollut periaatteena, että vaimolla pitää olla kunnon kulkuväline ja itse voin tyytyä hiukan vaatimattomampaan kalustoon. Toki kaikki perheen yhteiset ajot ajetaan sitten vaimon autolla.

[3.6 V6]

Antaisitte niiden parempien puoliskojenne ajaa enemmän, niin kohta ajavat yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin te.  Itseluottamus kasvaa ja saatte itse ottaa vaikka nokoset siinä samalla.

[ma1ja]

hmmm….niin…mitähän sanoisin… .kai minun pitää sitten vain avautua rehellisesti, vaikka tämä onkin minulle arka asia.

Pidän autoista. Ja ajamisesta.  Silti ajan äärimmäisen vähän. Tarvetta ei juuri ole, koska harrastan hyötyliikuntaa. Silloin kun auto pihasta liikahtaa, se liikahtaa miehen toimesta.  Itse en automme rattiin astu kuin yksin tai juurikin silloin kun mies on ”liian väsynyt”.

Aina ei ole ollut näin. Aikanaan omalla autolla tuli ajeltua paljonkin, viikottain. Kun elämäntilanne muuttui ja elintaso nousi. Autot vaihtuivat, kallistuivat ja tulivat ensisijaisesti miehen harrastuksenkohteiksi. Jopa niin, että autosta tuli jonkinlainen pyhä lehmä, jota vaalittiin. Mies ei varmaankaan allekirjoita näkemystäni, mutta tämä on minun tuntemukseni asiasta.

Kun sitten ensimmäisillä minun ajokerroilla vieressä kuunneltiin yliaktiivisesti moottorin käyntiääntä, vaihteiden vaihtoa, jarrutuksia ja muistuteltiin oikeasta sisäänajotavasta ja varoiteltiin sinkoilevista pikkukivistä, alkoi ajamisen ilo vähitellen hiipua. Eikä sitä ole saanut takaisin mikään. Mies saa vakuutella kaskon kattavuudesta niin paljon kuin haluaa, ei se minua rohkaise, kun takaraivossa painaa vain se, että auto on niiiiiiiiin tärkeä miehelle. Asia ei ole siis mitenkään rationaalisesti järkeiltävissä, koska TIED�,,N, että auto on myös minun ”nimellisesti”, ”taloudellisen vastuun osalta” ja TIED�,,N, että mieskään ei autoa erityisesti säästele. Ja se on VAIN auto. Mutta jotenkin tämä autoilusuhde vain on kokenut jonkinlaisen särön, jota on vaikea korjata. Nainen, minä olen herkkä ihminen.

Siitä että en aja paljon, on seurannut sitten se, että olen vielä entistäkin surkeampi kuski. Salakuvauksen uhri ajoi mielestäni aivan hyvin, en nähnyt tuossa mitään ihmeellistä. Siellähän satoi. Kun ajaa, tai siis kun ajan vähän, en tiedä miten tuulilasin pyyhkimet toimivat. En halua ajaa pimeässä tai lumisateessa. Tottakai hidastan vauhtia huonolla kelillä. En osaa käyttää monitoimiratin nappuloita. En halua ajaa vakionopeuden säätimellä, koska äkkitilanteessa en saa jalkojani enää oikeille polkimille. Ja minulta ei onnistu monen asian suorittaminen ajaessani. Käsieni pitää olla ohjauspyörällä ja katse tiessä. Ja se on totta, että yksin ajan paljon paremmin kuin miehen valvonnan alla. Jo se, että joudun rattiin, kun joku muu istuu vieressä, aiheuttaa sydämen tykytystä ja ahdistusta.
Paljastin nyt itsestäni varmaan enemmän kuin yhdessäkään muussa viestissä tällä palstalla. Selvisi sekin, että tällainen autojen suhteen tumpulakin voi viettää suuren osan ajastaan autopalstalla.

Selvyyden vuoksi sanon vielä, että huumorini kestää naisautoilijoista vinoilun enkä ole tästäkään topicista saanut herneitä nenääni, joten keskustelu voi puolestani jatkua. Tuli vain jotenkin surullinen olo ja halusin nyt ”tulla ulos” tämän pimeän salaisuuteni kanssa.

[duke7]

Meidän perheen kauniimpi puolisko ajaa muuten hyvin mutta jotenkin tuntuu olevan vaikeaa tajuta että kanttarikivet tekevät oikeasti pahaa renkaille ja vanteille jos niihin törmää sivusta tai ajaa liian lujaa yli. Täytyy myöntää että aina kyydissä ollessa hieman hirvittää.. Lienee enempi omasta luonteesta kiinni.
Sama nainen valitteli joskus vuosia sitten että minun autossa on huonot renkaat. Kyselin jossain vaiheessa että mihinkä tämä havainto perustuu, vastaus oli että ne vinkuvat hirveästi liikennevaloissa.. Ja auto tosiaan oli 1.8 vapari bensa. Oli aiemmin ajanut vain vanhempiensa mersulla ja Peugeotilla joilla ei kuulemma ollut samaa ongelmaa.

[Skula]

en tiedä.. jostain syyst ma1jan postaukseen on tavallaan helppo samaistua..

joskus me miehet voitais varmaan vähän ajatella?

sen jälkeen kun ensimmäisen kerran anoppi ajoi minun Sierralla(vuonna 94), niin että itse istuin "kipeänä" takapenkillä, en juurikaan ole kuskia neuvonut  Kaikella kunnioituksella..

Uskon kuitenkin ettei kukaan, siis nainen tai mies, yritä ylittää omia kykyjään kuskin paikalla, ja myös myöntää sen että jos nyt on semmonen juttu että on parempi kun joku/sinä jatkat tästä.. Näitä on nähty... Ja nähdään edelleen, ja se on hieno asia, sillä silloin viimeistään tiedän että voin luottaa siihen ettei niitä omia taitoja yritetä ylittää tai paineessa koiteta jotain mitä ei ennen ole koitettu..

[Keke78]

hmmm….niin…mitähän sanoisin… .kai minun pitää sitten vain avautua rehellisesti, vaikka tämä onkin minulle arka asia.

Pidän autoista. Ja ajamisesta.  Silti ajan äärimmäisen vähän. Tarvetta ei juuri ole, koska harrastan hyötyliikuntaa. Silloin kun auto pihasta liikahtaa, se liikahtaa miehen toimesta.  Itse en automme rattiin astu kuin yksin tai juurikin silloin kun mies on ”liian väsynyt”.

Aina ei ole ollut näin. Aikanaan omalla autolla tuli ajeltua paljonkin, viikottain. Kun elämäntilanne muuttui ja elintaso nousi. Autot vaihtuivat, kallistuivat ja tulivat ensisijaisesti miehen harrastuksenkohteiksi. Jopa niin, että autosta tuli jonkinlainen pyhä lehmä, jota vaalittiin. Mies ei varmaankaan allekirjoita näkemystäni, mutta tämä on minun tuntemukseni asiasta.

Kun sitten ensimmäisillä minun ajokerroilla vieressä kuunneltiin yliaktiivisesti moottorin käyntiääntä, vaihteiden vaihtoa, jarrutuksia ja muistuteltiin oikeasta sisäänajotavasta ja varoiteltiin sinkoilevista pikkukivistä, alkoi ajamisen ilo vähitellen hiipua. Eikä sitä ole saanut takaisin mikään. Mies saa vakuutella kaskon kattavuudesta niin paljon kuin haluaa, ei se minua rohkaise, kun takaraivossa painaa vain se, että auto on niiiiiiiiin tärkeä miehelle. Asia ei ole siis mitenkään rationaalisesti järkeiltävissä, koska TIED�,,N, että auto on myös minun ”nimellisesti”, ”taloudellisen vastuun osalta” ja TIED�,,N, että mieskään ei autoa erityisesti säästele. Ja se on VAIN auto. Mutta jotenkin tämä autoilusuhde vain on kokenut jonkinlaisen särön, jota on vaikea korjata. Nainen, minä olen herkkä ihminen.

Siitä että en aja paljon, on seurannut sitten se, että olen vielä entistäkin surkeampi kuski. Salakuvauksen uhri ajoi mielestäni aivan hyvin, en nähnyt tuossa mitään ihmeellistä. Siellähän satoi. Kun ajaa, tai siis kun ajan vähän, en tiedä miten tuulilasin pyyhkimet toimivat. En halua ajaa pimeässä tai lumisateessa. Tottakai hidastan vauhtia huonolla kelillä. En osaa käyttää monitoimiratin nappuloita. En halua ajaa vakionopeuden säätimellä, koska äkkitilanteessa en saa jalkojani enää oikeille polkimille. Ja minulta ei onnistu monen asian suorittaminen ajaessani. Käsieni pitää olla ohjauspyörällä ja katse tiessä. Ja se on totta, että yksin ajan paljon paremmin kuin miehen valvonnan alla. Jo se, että joudun rattiin, kun joku muu istuu vieressä, aiheuttaa sydämen tykytystä ja ahdistusta.
Paljastin nyt itsestäni varmaan enemmän kuin yhdessäkään muussa viestissä tällä palstalla. Selvisi sekin, että tällainen autojen suhteen tumpulakin voi viettää suuren osan ajastaan autopalstalla.

Selvyyden vuoksi sanon vielä, että huumorini kestää naisautoilijoista vinoilun enkä ole tästäkään topicista saanut herneitä nenääni, joten keskustelu voi puolestani jatkua. Tuli vain jotenkin surullinen olo ja halusin nyt ”tulla ulos” tämän pimeän salaisuuteni kanssa.

Hmm, etkai sä oo meikäläisen parempi puolisko salanimellä täällä, niin tutulta tuo tarina kuullostaa :-)

Mä oon yrittäny sanoa että ei se auto ajamalla hajoa, kolhuja varten on vakuutus ja takuu + aja niinkun mua ei oliskaan mutta ei auta, kuulemman minun aikaisempi ajosuoritusten kommentointi on aiheuttanu sen että hän miettii kokoajan et mitä minä ajattelen hänen ajamisestaan. Ne 2 potentiaalista kolaria tänään olivat kuulemman molemmat minun ansiota: mulla kun on tapana sadatella nysvääjille niin hän ei halunnut jäädä 'nysväämään' vaan päätti ohittaa traktorin 90 asteen mutkassa sulkuviivan yli ja hyökätä 100km/h rajoitus tielle vaikka ei nähnyt yhtään tuleeko kääntyvän bussin takaa ketään....tulihan sieltä.... onneks sen verran hiljaa että ehti jarruttaa...

Toisin sanoen jos tästä ongelmasta halutaan eroon niin me ei voida olla koskaan molemmat samassa autossa, mä kun annan huonoja vaikutteita sillä että ajan yleensä aika rivakasti... On se saatana vaikeaa tää elo...

[Quality]

Kaunis kiitos, Ma1ja, avautumisesta. Kerroit niin liikuttavan todellisesti sen, mikä tässä autoilun naisnäkökulmassa useimmissa parisuhteissa on totta kirjaimellisesti. Uskon, että moni meistä miehistä koki jonkinlaisen "herätyksen" kirjoitustasi lukiessaan.

Voiko sitten asialle jotain? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, haavat saattavat olla syvällä ja avautuvat joka kerta, kun aihe tulee ajankohtaiseksi. Eikä mies pääse irti siitä, että auto on hänelle tärkeä, ja jotenkin se on vaan hyväksyttävä. Kai on hyväksyttävä sekin, ettei miehestä tunnu mukavalta, jos vanteet saavat osumaa kanttareista, jos auto on vaimon jäljiltä sotkuinen tai jos liikennekäytös on pelottavaa. Miehellä on täysi työ olla noista huomauttamatta, koska ne satuttavat häntä.

Miten sitten nainen voi tilannetta auttaa? Tuskin kyyristelemällä, välttelemällä ja pakoilemalla. Jos nainen haluaa jotenkin rauhoittaa tilannetta, hän voisi vaikka silloion tällöin tarjoutua siivoamaan auton, osoittaen siten, että ymmärtää, miten tärkeä se miehelle on. Ja koettamalla eläytyä liikennetilanteissa siihen tosiasiaan, ettei se mies ilkeyttään yritä jakaa ohjeitaan, vaan ihan siksi, että ajo sujuisi miellyttävämmin ja turvallisemmin.

Ja meille miehille. Kannattaa tosiaan jaella harkiten niitä ohjeita. Vai miltä tuntuu se nalkuttava akka? Ohjeet olisi hyvä keskittää tilanteisiin, joissa nainen niitä pyytää, tai joissa liikenneturvallisuus on todella uhattuna. Maltin säilyttäminen siinä pelkääjän paikalla ei sekään ole helppoa, mutta eikös se parisuhteen onnistuminen monessa muussakin perustu itsehillintään? Minulle vaimo on antanut ohjeen (jota tosin en osaa noudattaa), että laske kymmeneen ennenkuin alat avautua. Se leikkaa pahimmat ylilyönnit ja auttaa eteenpäin.

Taitaa olla totta, että juuri autolla ajo on yksi parisuhteen keskeisistä koetinkivistä. Jos suhde on sinulle tärkeä, etkö haluaisi toimia niin, että se jatkuisi säröittä?

[Kärki]

Meillä kauniinpi osapuoli ajaa mielestäni varsin miehekkäästi - johtuuko sitten siitä, että hän ajaa vuosittain hyvin paljon. Suurin "ongelma" hänen ajamisessaan on meikäläiselle vauhti. Hän nimittäin ajaa niin reippaasti, että on suoranainen ihme ettei ylinopeussakkoja ole juurikaan kertynyt. Muutenkin hän ajaa niin "miesmäisesti" kuin vain kuvitella voi. Kiihdytykset mutkista, risteyksistä ja valoista ym ovat sitä luokkaa, etten edes tajua miten hänen autollaan voi niin nopeasti kiihdyttää. Ja vaikken mielestäni itsekään ihan hitaasti lähde valoista ym, niin joskus kun olen vaimon perässä ajellut omalla autolla, niin eihän siinä tahdo omalla autolla perässä pysyä.. Joskus on kyllä tullut mietittyä, että olisiko hänen pitänyt sittenkin ryhtyä kilpa-ajajaksi?!

Yleisesti ottaen, omiin havaintoihin perustuen, sanoisin kuitenkin että "suoraan naisen käytöstä" ei ihan välttämättä ole hirmuinen myyntivaltti käytettyä autoa myydessä, vaikka usein niin ilmeisesti kuvitellaankin.

[Kale]

Aika paljon tutun kuulloista juttua täällä onkin puolison ajotavoista. Pisti muutamat jutut mukavasti hymyilyttämään normaalia paskempana aamuna. Mikä on niskakakka?

[Gigaa]

^Naisille se voi joskus olla vaikeaa, varsinkin kun on neuvova aviomies vieressä.

Meillä emäntä alkaa jo siitä hermoilemaan, kun minä kuulemma aina neuvon.   No pakkohan se on, kun kone valittaa korkeilla kierroksilla isompaa vaihdetta silmään tai sitten jyristää valtavasti eikä emäntä osaa vaihtaa pienempään. No, automaatilla homma luonnisti jo paremmin, mutta nykyautollakin pitää silloin tällöin vihjaista, että katsopas mikä nuoli siellä näytössä oikein on... En vain voi ola vieressä mainitsematta asiasta.

Tasan tarkkaan samalla lailla kuin meillä...

[Gudmund]

Aika paljon tutun kuulloista juttua täällä onkin puolison ajotavoista. Pisti muutamat jutut mukavasti hymyilyttämään normaalia paskempana aamuna. Mikä on niskakakka?

Savi, jonka vauva alleen laskee ja sopivasti esim. makuuasennossa ollessaan saa sen melko nestemäisen tavaran hierrettyä niskaansa saakka = kakka, jota on joka paikassa. Näin olen ainakin itse asian ymmärtänyt.

nimim. neuvoton näissä tilanteissa..

Kaiken kaikkiaan tämä ketju on hyvä ja hyödyllinenkin monille meistä. Hyvä, että kaikki kuskit eivät ole samanlaisia. Muuten ei olisi erikseen hyviä ja huonoja kuskeja. Liikenteen seassa ajelu on ehkä juuri siksi niin kivaa, kun ei ikinä arvaa mitä vastaan tulee. Kaikki ylilyönnit tietysti erikseen, mutta eihän tässä nyt olekaan kysymys koheltajista.

[tommyt]

Minä toivoisin että saisin istua enemmän vaimon kyydissä mutta kun ei sille kelpaa meikäläisen valitsemat kulkuneuvot, eikä neuvot.

[olympiavolkkari]

Niinpä. Kaikkien vaimot ei pikkukinneriin suostu edes astumaan, että siinä mielessä ketjun aloittajalla on ihan hyvin asiat, että "muija" on kuski silloin kun ei itse ole ajokunnossa.

[livejungle]

Oma emäntä ajaa ihan hyvin vuosittaiseen ajomäärään nähden. Pystyy ihan nautiskelemaan kyydissä olosta.
Yritän kyllä parhaani neuvoa ja näsäviisastella, mutta ei siitäkään mene herne nenään.

Muistuu yksi tarina lapsuudestani kun lähdimme vappupäivän ajelulle keskustaan koko perhe.
Isä oli tietenkin pienessä krapulassa ja äiti sitten rattiin.
�,,iti oli ihan hermona ratissa joka kerta, ja kyseli että mistä nyt käännytään yms..
Ilmeisesti isällä meni sillä kerralla niin hermot että ei vastannut mitään, kun äiti kyseli mihinkä nyt. Tuttu kaupunkihan se...
�,,ippähän veti siinä hirveät paniikit ja kiljuen huuti että minne mä nyt käännyn, neuvo nyt. Isä istui hiljaa. 
Noh seuraavan risteyksen jälkeen äippä ajoi auton parkkiin, hyppäsi autosta ulos ja lähti kävelemään ovet paukkuen.
Oltiin siinä isän kanssa sitten että mitäs nyt?!  Mikäs sille tuli.. 
Tarina ei kerro sitä mitenkä saimme isän kanssa auton takaisin kotiin, mutta äiti oli mennyt bussilla.. 

[HAL9000]

Minä olen ottanut tavakseni olla valittamatta kun siippa ajaa. Hän pärjää ihan hyvin ilman minun neuvojani. On toki tilanteita joissa itse toimisin toisin, mutta ajakoon hän kuten itselleen mukavaksi sopii. Näin on pärjätty tosi hyvin. Koskaan ei tule riitoja tai erimielisyyksiä ainakaan autoilun takia.

[TuplaVW]

Kun pikkumuksulle tulee pulautus pyhämekon päälle ja äiti on vessassa, niin aika onnettomia suorituksia sitä on tullut isukeilta nähtyä. Yleisin tapa alkaa fiksaamaan tilannetta on isukin tuijotus. Tai kun äiti on rohkeasti lähtenyt kauppaan ja jättänyt vauvan isukin hoitoon, niin niskakakkojen osuessa kohdalle yleinen tapa tuntuu olevan odottaa äitiä kotiin.

En oikeasti ymmärrä miten pikkumuksujen hoitaminen voi olla niin vaikeata joillekin miehille

Perhesovun kannalta kolme oleellista varustetta autoilurintamalla ovat automaatti, navigaattori ja 2-vyöhykkeinen ilmastointi

Hiihaa, nää on hyviä. Varsinkin tuo niskakakka terminä jopa uusi mutta luulen olevani satavarma mitä tarkoittaa (edit. löytyikin selitys nyt myös tuolta edeltä, tutu juttu siis) kun on niitä tapauksia kyllä tullut aikaisemmin hoidettua.
Voi nämä taidot siis olla monialaisiakin, sillä myös vaimoni on ihan ok kuski (vaikka vaimon pääasiallisesti käyttämässä ei tuota automaattia olekaan ;-)) , tosin moottorijarrutuksen hyödyntämistä risteyksia ja pysähtymisiä lähestyttäessä olen yrittänyt hänelle sisäistää.

[gearbox]

Tuli tuosta salakuvaamista mieleen eilinen episodi provinssi-rockissa. Oltiin muijan kanssa bajamaja-jonossa ja porukkaa oli se ainaki 30 metriä takana ja siinä ympärillä yhteensä ainakin se 200 silmäparia. No sit meidän edestä vessaan meni nainen (ei mikään teini enää) eikä ymmärtänyt / osannu laittaa ovea lukkoon... No eiköhän viereisestä jonosta joku vitun amitsu juntti äijä menny ja vetassu sen oven auki ja pitäny sitä tyyliin 20 sekkaa auki kun toinen istuu pöntöllä... Täm,ä siis vaikka minä, muija ja muutama muu sanottiin että siellä on joku vaikka lukko näyttää vihreää....

No tämäkään nöyryytys ei ilmeisesti ollut tälle jurpolle tarpeeksi koska sälli viimein oven kiinni laitettuaan kaivoi laukustaan kameran ja jäi kyttäämään oven eteen sitä että kys. nainen tulee ulos tarkoituksenaan kait ottaa kuvia / muuten vain nöyryyttää naista vähän lisää... No tässä vaiheessa meikäläisen eukolla meni hermot ja se kävi vähän avautumassa tyypille ja otti se nyt sen verran onkeensa että ymmärsi laittaa kameran pois. Ja tää sälli ei ollu mikään teininulikka vaan pikemminkin 35-40v mies.

Tällasia sankareita provinssissa... Sama sälli marssi muuten kaljajonossa aina surutta keulille huolimatta siitä että jokaseen pisteeseen oli 100 metrin jono...

Kieltämättä hetken toivoin että sillä vessa-eukolla ois ollu joko a: helvetillinen lauma naiskavereita jotka ois käyny potkiin siltä sälliltä kassit kasaan tai yks kunnon talon kokoinen mieskaveri joka ois nostanu sen vitun mulkun roikkumaan pukinparrasta kuusenoksalle.

Vitun amitsujuntti= Ammattikoulun käynyt mieshenkilö, Joka tekee jotai hyi ja yök paskahommaa,eikä istu toimistossa kravatti kaulassa ?

[RTWteam]

Parempi puolisko osaa ajaa mielestäni ihan ok. Ainut tietysti niin taskuparkkeerausta hän ei edes halua opetella. Vaikka olen ehdottanut soramontulla harjoittelua.  Ei ole moittimista hänen ajossaan, joskus jopa pyytää että saisi ajaa enkä aina minä ajaisi. Käy minulle vallanmainiosti, jotenkin vain tulee aina itse hypättyä rattiin ilman että toiselta kysyy ajohaluja. 

[ma1ja]

Kiitos kannustuksensanoista!
Olen kai pakotettu hieman valaisemaan tilannettani lisää, koska minut tuntevat tahot ovat ihmetelleet purkaustani, koska tietävät minun ajavan autoa.
Joten, kun nyt istun tässä rippituolissa, koen olevani se ylipainoinen tyttö, joka laihdutti ja muuttui ankanpoikasesta joutseneksi, mutta tuntee silti itsensä aina läskiksi, joka ei kelpaa kenellekään. Eli tuo keskiöinen vuodatukseni oli ja on totta kohdallani. Mutta erityisen aktuaalista se oli joitakin vuosia sitten. Sitten sain tarpeekseni kyyristelystäni ja ehkä lopulta tympäännyin myös mieheeni. (yritän rajata tästä sekopäisimmät parisuhdeanalyysit pois  ) Päätin siis palauttaa autot takaisin elämääni. Löysin esim. näitä keskustelupalstoja, jotka otin eräänlaisiksi tukiryhmiksi kuntoutumiseni tiellä. Hyvin itsekkäästi olenkin lääkinnyt itseäni antamatta juurikaan mitään vastineeksi. Se johtuu ihan vain siitä, että tunnen täällä olevani elämäntapaintiaani oikeiden MicMacien joukossa.  Teillä on hallussanne hieno kulttuuri, tavat ja tietous, johon haluaisin päästä osalliseksi.

No mutta siis, diagnosoituani tilanteeni aloitin itsehoidon. Tämän vuoden aikana olen ajanut varmaankin 15-20 erilaisella autolla ja antaisin itselleni kuskina kouluarvosanaksi 8. Seuraava etappini on selättää kammo ajaa omaa autoa miehen läsnäollessa. Silloin arvosanani on vain 6 ja kaikenlainen sähläys on mahdollista. Tilanne nyt vain on mennyt siihen pisteeseen, että  ”se on ihan v*tun sama mitä mies ajattelee ajamisestani ja minä v*ttu saan ja voin ajaa autollamme siinä missä mieskin” �"sillä poikkeuksella, että minä en tieteenkään kiroile.
Pikahoito, jota voin suositella muillekin, olisi ikioman auton hankkiminen. Sillä voisin ajella ihan miten haluan ja hoitaisin auton omalla tyylilläni eikä miehen kommenteista tarvitsisi välittää.

[arsik]

Antaisitte niiden parempien puoliskojenne ajaa enemmän, niin kohta ajavat yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin te.  Itseluottamus kasvaa ja saatte itse ottaa vaikka nokoset siinä samalla.

Samaa mieltä asiasta.
Minä en aja juuri koskaan,jos tyttäreni on mukana.Levin reissusta (yli 1000km) ajoin noin 150km.Vaimo käy töissä autolla päivittäin.