Talvirenkaat - talvi 2012/2013

[tuRboman]

Taidan laittaa testivoittaja Continental ContiIceContact sarjan. Ei pitäis olla pahemmin moitittavaa. Jos joku osaa sanoa miksei kannata niin kertokoon heti! 

[Marko_K]

Taidan laittaa testivoittaja Continental ContiIceContact sarjan. Ei pitäis olla pahemmin moitittavaa. Jos joku osaa sanoa miksei kannata niin kertokoon heti! 

Ei minulla ainakaan mitään pahaa sanottavaa tuosta ole viiden (vai kuuden?) auton kokemuksella. Hyvä ja pitävä rengas.

[tuRboman]

Okei. Kiitti. Aika karsea hinta tuosta 225/60/17 satsista kun 850â,¬ pitää pulittaa. Ja saatavuus on vielä kysymysmerkki. Menis jonnekin helmikuulle ehkä. Hakka 7:t sais heti. Conti kiinnostais tällä kertaa enemmän.

[Jerry Cotton]

Ainakin mulle myytiin 17-tuumaisena eioota. Tai on se tilaus vielä päällä, mutta kukaan ei tiedä minä vuonna on toimitus...

16-tuumaisia ois ollu hyllyssäkin, mutta mun autossa ei mahdu pyörimään.

Tulihan nämä XIce-kolmoset lopulta marraskuun lopussa. Nyt takana noin 5000 km, ja ovat kyllä kerrassaan mainiot pyörät. Ã,,ärimmäisen hiljaista kyytiä, maantiellä suurin melunlähde tulee moottorista. Rengas varoittaa pidonmenetyksestä hyvissä ajoin, ja pelaa tähtikeulan esp:n kanssa hienosti yhteen. Kertaakaan ei ole tullut mieleen (kuten ei vanhemmankaan sukupolven kitka-misukoissa), että nastarenkaita tarvittaisiin.

Ainoa hihittelyn aihe on, kun huomasin renkaan kyljessä tekstin: Made in Thailand , todennäköisesti kehitystyö on kuitenkin tehty jossain skandinaavisemmissa olosuhteissa. Autona C-mersu, takaveto, koko 225/45-17. Ajo-olosuhteina Keski-Suomen tiet ja viikko talvisella pk-seudulla. Odottelurenkaina alla oli Vredestein wintrac extremet, jotka kyllä sanalla sanoen olivat hengenvaaralliset näihin verrattuna.

[concorde]

Ainoa hihittelyn aihe on, kun huomasin renkaan kyljessä tekstin: Made in Thailand

Tää olis ikuisuusaihe, että missä maassa ja mihin maahan valmistetut renkaat kannattaa olla autossa pyörimässä. Itse kannatan kotimaista, koska täällä tehdään hyviä renkaita ja ne on valmiiksi suunniteltu meidän p*skakuntoisille teille.

Hyvänä esimerkkinä on ne innokkaat, jotka ostavat Nokian renkaita esim. rengas-onlinestä ja innoissaan julistavat, että saivat sarjan 50e halvemmalla kuin Suomesta. Heille kun kertoo, että Nokian Z G2 ja Nokian Hakka Z G2 ei ole samat renkaat ja että paremmille euroopan teille suunnitellusta kumiseokseksesta tehty Z G2 kuluu  huomattavasti nopeammin Suomen karhealle tiellä kuin Hakka Z G2, niin se 50eur säästö alkaa tuntumaan itsensä jalkaan ampumiselta.

Siinä ostaja saa itse päättää kuinka korkealle siihen jalkaa haluaa itseään ampua 

No, tilasin itselleni sarjan uusia kasi-hakkapelittoja ja samalla uuden sarjan Hakka sinistä kesäksi. Hinnat olivat tuossa esittelytilaisuudessa ns. kohdillaan. 

[Emil Eagle]

Tulihan nämä XIce-kolmoset lopulta  <...> Ainoa hihittelyn aihe on, kun huomasin renkaan kyljessä tekstin: Made in Thailand

Piti kurkata omistakin. Espanjasta.

[Skout]

Lisätään vielä yksi maa Michelin X-iceille jotka juuri ostin, 2012 sarjaa ja Made in France. Nehän on jo melkein täällä tehty kun on noinkin lähellä.

[Natte]

http://auto.fi.msn.com/uutiset/uudessa-hakkapeliitta-kitkarenkaassa-on-pitokiteit%c3%a4

[tuRboman]

Taidan laittaa testivoittaja Continental ContiIceContact sarjan. Ei pitäis olla pahemmin moitittavaa. Jos joku osaa sanoa miksei kannata niin kertokoon heti! 

Nämä sain viimein alle. 225/60/17 ContiIceContact 4X4. Ensivaikutelmat parin sadan jälkeen. Pitävä. Ã,,änekäs. Selkeästi ohjautuva. Ajettu jäällä, sohjossa ja pikkupakkasessa. On se vaan järkyttävä ero ajettavuudessa kun saa uudet HYVÃ,,T renkaat talvella alle. Entiset Goodyear Extremme Ultragrip:t oli kyllä huonoimmat mitä mulla ollut ikinä. Todella surkeat renkaat.
Katsotaan nyt miten nuo Contit asettuu kun saa sisään ajettua...

[vkjoki]

Tää olis ikuisuusaihe, että missä maassa ja mihin maahan valmistetut renkaat kannattaa olla autossa pyörimässä. Itse kannatan kotimaista, koska täällä tehdään hyviä renkaita ja ne on valmiiksi suunniteltu meidän p*skakuntoisille teille.

Rengastestien perusteella valmistusmaalla ei ole mitään merkitystä renkaan ominaisuuksien ja laadun kannalta. Mutta muista syistä itse kullakin voi olla maita, joita haluavat suosia tai välttää.

[JaskaPankuttaja]

Avaudutaan nyt tälläkin foorumilla niin saa ihmiset puheenaihetta...

Tänä talvena on tullut suoritettua käytännön kitka/nasta -testiä.

Firman kahteen identtiseen henkilöautoon laitettiin lokakuun lopussa samana päivänä alle uudet talvirenkaat, toiseen Hakka 7 -nastat ja toiseen Hakka R -kitkat.

Tässä muutaman kuukauden siis täysin satunnaisesti eri keleille ja matkoille on sattunut mm. jompi kumpi autoista.
Välillä pidempää matkaa ja välillä lyhyempää, toisinaan samana päivänä peräkkäinkin molemmilla autoilla.

En yritäkään väittää etteikö noita autoja ajaessa huomaisi että kummillako renkailla varustettu auto on kyseessä, sen verran hirvittävä meteli noista nastoista lähtee.

Pidossa ei eroa ole, tai jos on niin 99% tilanteista kitkarengas pitää paremmin.
Ainoastaan, siis AINOASTAAN, vesijääkelillä nastarengas pitää paremmin, eikä kovin paljoa silloinkaan.

Autot ovat väriä myöten samanlaisia VW Passatteja, rengaskoko 215/55 16.

Edit: Molemmat renkaat Suomessa tehtyjä, ja vieläpä samalla viikolla!

[Marko_K]

^ Minä tein ihan vastaavan testin omalla autollani, eli ajoin ensi kaksi kuukautta kitkoilla (ContiVikingContact5) ja sen jälkeen olen ajanut nastoilla (ContiIceContact). Mielenkiintoisesti minun testini lopputulos poikkeaa sinun tuloksistasi -- omien havaintojeni mukaan kitka on parempi melutason suhteen, lumella ollaan varsin tasoissa (kunhan se ei ole kiillottunutta), muissa olosuhteissa nasta vie voiton.

Hivenen yllättävästi havainnot ovat korreloivat suoraan lehtien mittausten kanssa, olin aina kuvitellut, että ne tehdään jossain rinnakkaisessa todellisuudessa, jossa on erilaiset fysiikan lait.

[tuRboman]

Olkoon niin kuin väitettiin, että nasta on parempi vain vesijäällä. Itse koetankin hankkia talvirenkaan juuri sen pahimman mukaan. Huonollakin renkaalla selviää sen em. 99% keleistä, mutta sitten se joku aamu kun jäiselle tielle sataa vettä niin siinä pitää vain hyvä nastarengas.
Melu ja muut on mulle toissijainen juttu. Kesällä asia on toisin, kun siellä ne erittäin huonot olosuhteet harvemmin yllättää. Silloin voi painottaa muutakin kuin äärimmäistä pitoa.
Mutta kukin tyylillään.

[tarzi]

Täytyy peukuttaa tuota Michelin X-Ice 3 kitkaa, aivan loistava. Kehtiystä tullut XI2:seen verraten melussa ja pidossa. Passatissa koko on 205/55/16.

[JaskaPankuttaja]

Juuri näin: taitava kuljettaja selviytyy nastarenkailla tilanteista joihin hyvä kuljettaja kitkarenkailla ei edes joudu.

Kun nastarenkailla ajavilla pääargumentti on aina se maksimoitu turvallisuus niin te varmaankin teette muutenkin kaiken turvallisuuden eteen?
Talvella ja pimeällä laskette ajonopeuksia, hirvivaara-aluiella tiputatte ajonopeutta ainakin sen 20 km/h, pidätte reilun turvavälin edellämenevään kaikissa tilanteissa?

Ette kai te vain luota nastoihin että voitte ajaa kuin kesäkelillä/päivänvalossa/muuten hyvissä olosuhteissa?

Minulle on aivan sama mitä mieltä kukakin on mistäkin renkaista ja millä ajaa, naurattaa vain se hurskastelu äärimmäisestä turvallisuudesta huonoimmissa olosuhteissa kun se on sitten se ainoa asia mitä turvallisuuden eteen tehdään.
Kuitenkin se turvallisuus on kiinni ratin ja selkänojan välistä, ei renkaista.

Ajakaa millä huvittaa; niin minäkin teen!

[Marko_K]

Kuitenkin se turvallisuus on kiinni ratin ja selkänojan välistä, ei renkaista.

Ikävä särkeä illusiosi, mutta kyseessä on usean muuttujan yhtälö. Kuljettajalla on merkittävä rooli, kuten sanoitkin, mutta kokonaisuuteen vaikuttaa myös auto, olosuhteet, sattuma...

Taitava kuljettaja selviytyy nastarenkailla tilanteista joihin hyvä kuljettaja kitkarenkailla ei edes joudu.

Tätä argumenttia käytetään usein perusteluna milloin millekin. Periaatteessahan se on totta, mutta se on äärimmäisen typerä käytettynä perusteluna jollekin valinnalle. Kas kun kuljettajalla on täysi vapaus olla "hyvä kuljettaja" eli huomioida olosuhteet, ennakoida, noudattaa varovaisuutta, tiedostaa ajoneuvonsa rajoitteet -- ihan riippumatta siitä, minkälaiset renkaat on autoonsa valinnut.

Oikeastaan voisi kyseenalaistaa sen usein kuullun väitteen, että valitsemalla heikommin pitävä rengas turvallisuus itse asiassa kasvaisi, koska kuljettaja ajaisi vasta niillä varovaisemmin. Mikä ihmeen "hyvä kuljettaja" niin toimisi? Miksi "hyvä kuljettaja" ulosmittaisi parempien renkaiden ominaisuudet?

Eikö "hyvä kuljettaja" nimenomaan osaa ajaa hyvin niillä pitävämmilläkin renkailla?

On totta, että käytännössä kaikilla talvikäyttöön renkailla varmasti talvessa pärjää, kunhan noudattaa varovaisuutta ja huomioi olosuhteet. Mutta on silkkaa hölmöyttä väittää, että faktisesti olemassa olevat ominaisuuserot lakkaisivat olemasta kuljettajan vaikutuksesta.

[Peeveli]

Muutamaa nastarenkain olevaa autoa taas tullut ajettua ja eipä tule nastoja ikävä ainakaan etuvetoautossa. Ja kyllä, tiedän fysiikan lait, eli mm. jarrutusmatkat. On se vaan ollut nautittavan kivaa ajaa Contin kitkarenkailla ja kelit ovat olleet kaikkea mahdollista ja sivuteillekin on poikettu. Kiinni en ole jäänyt minnekään, auto on pysähtynyt myös parissa toisen tampion aiheuttamassa äkkitilanteessa riittävällä turvamarginaalilla, rengas pitää ja käyttäytyy siivosti myös äkillisissä sivuttaisissa suunnanmuutoksissa ja maantieajettavuus on hyvä.  Nastarenkaallinen auto tuntuu sutivan jopa herkemmin liukkaalla liikkeellelähdettäessä ja sen ajettavuutta kuvaisin varsinkin kaarteissa ja käännöksissä termillä "kuin rullalaakereiden päällä ajaisi". Kun vielä kitkoissa lisäplussana tulee äänettömyys ja asfaltin rouhimattomuus, en voi valittaa. Ainoa ja siis ainoa keli missä Contin 5.lla saa ajaa hitusen muita aiempia renkaita varovaisemmin (nopeus), on suolamössöinen sohjopatja, mutta en koe sitä suureksi vaivaksi. Kokonaisuus on koko talvirengaskautta ajatellen itselleni mitä mainioin.

Ja kokemukseni ei todellakaan ole oikeasti renkaisiin pettyneen tuskainen epätoivoinen ylistysvirsi, vaan olen todellakin tätä mieltä. Jos minua pännisi joku talvirengas eli inhoaisin sitä tai tuote olisi huono,se saisi kyytiä heti eli vaihtuisi välittömästi toiseen, sen verran tärkeästä autoon liittyvästä asiasta on kyse. Vetelistä kitkoista puhuminen on ainakin näiden osalta aiheetonta, vai onko sitten V40 alustaltaan, ohjaukseltaan ja ajonvakautukseltaan passeli juuri tälle renkaalle. Toisaalta Marko K:n kokemuksen perusteella näin voisi todeta, eli automallilla ja vetotavallakin on varmasti osuutensa käyttökokemukseen.

[Reneto]

Nämä sain viimein alle. 225/60/17 ContiIceContact 4X4. Ensivaikutelmat parin sadan jälkeen. Pitävä. Ã,,änekäs. Selkeästi ohjautuva. Ajettu jäällä, sohjossa ja pikkupakkasessa. On se vaan järkyttävä ero ajettavuudessa kun saa uudet HYVÃ,,T renkaat talvella alle. Entiset Goodyear Extremme Ultragrip:t oli kyllä huonoimmat mitä mulla ollut ikinä. Todella surkeat renkaat.
Katsotaan nyt miten nuo Contit asettuu kun saa sisään ajettua...

Mulla oli Jetassa ContiIceContactit ja nyt Astrassa GY Extremet, enkä ole nyt mitään mullistavaa eroa renkaiden ominaisuuksissa havainnut. Toki eri autot kyseessä (ja eri koko: 205/55/16 ja 205/60/16) mutta en haukkuisi kumpaakaan rengasta.
Conteilla en ehtinyt ajaa kuin viitisen tuhatta km:ä, kun auto meni vaihtoon. Ei ollut kulunut nimeksikään, kun pyörittelin ne autoliikkeeseen. Yksi nasta oli lähtenyt karkuun. Contien nastojen lähdöstä on ollut kovasti puhetta, mutta eipä koskenut omaa settiä. Kausivaihdossa saa vaan olla tarkana, ettei pyörimissuunta vaihdu. Noissa kun sitä ei ole määritelty eikä merkattu.

[pantero]

Kun talvirenkaista puhutaan, tuon mukaan keskusteluun yhden talvirengasvalintaan vaikuttavan tekijän. Itsekunkin saamat kokemukset eri rengastyypeistä omissa autoissaan.Itsellä on pihalta lähdettäessä ylämäki, joka eri talvikeleissä on joskus haasteellinen. Kun töihin on lähdettävä aina kelistä ja aurauksesta riippumatta on mäkeä tullut ajettua parinkymmenen talven ajan eri autoilla ja eri renkailla. Oma näkemys talvirenkaasta( ja auton vetotavasta) muodostui siis seuraavasti:

-Kitkarenkaita ei ole itsellä ollut: ei ole naapureillakaan: takseja on tullut työnneltyä/hiekoteltua useastikkin myös viime aikoina ao. mäessä; kaksi kertaa taksi on kieltäytynyt ajamasta mäkeä alas pihalle(!?) autoon(takavetoisia mersuja) ja kitkarenkaisiin vedoten.

Alla Hakkapeliitta tai Continental nastat

-takavetoinen bemari oli työnnettävä 2-5 kertaa talvessä mäkeä ylös( joskus myös naapurin etuvetoista autoa työnnettiin samaan aikaan)

-etuvetoinen corolla ja auris selviytyi talvesta paremmin mutta kerran, pari niitäkin piti työntää talven aikana

-Rav 4 nelivedolla ei ollut enää mitään ongelmia kelistä riippumatta

Alla Michelin Xice North(Yeti, Mazda) tai Goodyear Extreme(Tigu) nastarenkaat

-työntelyt loppuivat siihen paikkaan(paitsi joskus naapurin ja taksien auttelut). Eteneminen nelivedolla talvella on ylivertaista kaksivetoisiin verrattuna. Vuosien mittaan on oikein tullut koeteltua, saako nelivedon vaikeuksiin tässä kotimäessä, mutta vielä se ei ainakaan ole onnistunut. Pari kertaa olen armahtanut auton, kun tiiviistipakkaantunutta lunta on ennen aurausta ollut niin paljon, että auton maavara ei olisi riittänyt.

Nykyisissä autoissani on alla Michelinit, koska ne ovat jäisellä asfaltilla hiljaiset ja suuntavakaat urista riippumatta. Samoin normaali pyöreä nasta miellyttää ilman muotokikkailuja.

[tuRboman]

GY Extremen sivuttaispito oli huono. Mutta tuo mun rengas olikin 225/60/17 kokoa ja siten hyvin erilainen kuin sinulla. Nelivetoisessa autossa käytössä siis. Sivuttaispito lähti aina yhtäkkiä ja yllättäin. Eli perä irti sillain hallitsemattomasti ja esp rutisi. Nastoja oli irtoillut jokunen. Huollossa huoltomiehen kommentti "oli aika lipokkaat renkaat" oli viimeinen niitti vaihtoon. Voi olla, että toisessa koossa ja uudempana vuosimallina vois olla ihan hyvä. Tässä koossa ei.

Huvittavaa miten aina kitkarenkailla ajavat vetää nuo "hyvä kuski" yms. Argumentit ja vielä epäsuorasti nastakuskit tyhmiksi muista asioista piittaamattomiksi leimaa.

Mulla on toisessa autossa nokian Hakka kitkat. Vertailukohtaa löytyy. Perheen ykköskulkineella jolla kaikki päivittäiset ajot ja lomaretket hoidetaan, ei kitkoja ole alla. Eikä näillä näkymin ole tulossakaan.

[Ocu_P]

Seiskassa on alla samat Contin kitka kuin Peevelillä, paitsi 15":na. Ensimmäistä kertaa omassa autossa on alla uudet kitkat. Kokemukset vajaan 3.000 km matkalta ovat positiiviset ja hyvin samantyyppiset kuin Peevelillä.

[JaskaPankuttaja]

Ikävä särkeä illusiosi, mutta kyseessä on usean muuttujan yhtälö. Kuljettajalla on merkittävä rooli, kuten sanoitkin, mutta kokonaisuuteen vaikuttaa myös auto, olosuhteet, sattuma...

Mikään eikä kukaan muu kuljeta sitä autoa kuin se joka istuu kuljettajan paikalla.
Ei auto itsestään, ei olosuhteet, eikä varsinkaan sattuma.
Kuljettajalla ei ole merkittävä rooli vaan kuljettaja on ainoa joka pystyy millekään mitään tekemään.

Eikö "hyvä kuljettaja" nimenomaan osaa ajaa hyvin niillä pitävämmilläkin renkailla?

On totta, että käytännössä kaikilla talvikäyttöön renkailla varmasti talvessa pärjää, kunhan noudattaa varovaisuutta ja huomioi olosuhteet. Mutta on silkkaa hölmöyttä väittää, että faktisesti olemassa olevat ominaisuuserot lakkaisivat olemasta kuljettajan vaikutuksesta.

Niinpä niin, käytäntö on monena talvena osoittanut että noita keskimäärästä parempia kuljettajia on silloin tällöin satoja kirjaimellisesti samassa kasassa.

Tieteellistä tutkimusta asiasta ei liene tehty, mutta oman elinpiirini yksilöistä tehdyn havainnon perusteella kitkarenkailla ajaa sellaiset autoilijat jotka ovat keskimääräistä huomiokykyisempiä ja osaavat muuttaa ajamistaan olosuhteiden mukaan.
Ehkäpä se on pakollistakin.

Toisekseen 99,9 % raskaasta liikenteestä ajaa ympäri vuoden samoilla/samantyyppisillä renkailla ja jälleen omien havaintojen (tutkimuksia ei liene tehty?) eroa kesäkelissä ja talvikelissä sattuneiden onnettomuuksien frekvenssissä ei ole eroa.

Jos teille tuo turvallisuuden tunnetta ne muutamet metallinpalat renkaissa niin hyvä!
Olosuhteet liikenteessä eivät ole vakiot, muuttuvat jatkuvasti vaikka sääolot olisivat samat, saati että sääkin muuttuu.
Myös kitka on erilainen eri olosuhteissa, vain rengastesteissä niitä edes yritetään pitää vakioina.

Niinpä renkaan pito on päivästä toiseen erilainen vaikka säätila olisi samankaltainen aj toivon todella että osaatte sovittaa liikkumisenne sellaiseksi ettei vaaratilanteita tule, riippumatta siitä onko alla nastattomat vai nastalliset renkaat.

Illuusiota ei liikenteessä ole, kuljettaja vastaa toiminnastaan. Renkaista riippumatta.

[Jaqne]

Tuli ajettua viime talvi Goodyearin ultragrip ice+ kitkoilla koossa 225/40 17 ja autona audi a4 b7 quattro. Tänä talvena ajettu Continentalin conti ice contact nastoilla koossa 235/40 18 ja autona audi a4 b8 quattro. Kitkoilla tuntui sivuttaispidon olevan paljon heikompi, varsinkin kaasulla käännettäessä lähti kitkoilla todella yllättävästi pito. Rengasmelua ei sisään kuluu sen kummemmin kuin kitkoissa, toisaalta auto on eri. Mielestäni molemmilla renkailla pärjää hyvin, mutta nastat saavat paremman arvosanan omilla kokemuksillani.

[Marko_K]

Mikään eikä kukaan muu kuljeta sitä autoa kuin se joka istuu kuljettajan paikalla.
Ei auto itsestään, ei olosuhteet, eikä varsinkaan sattuma.
Kuljettajalla ei ole merkittävä rooli vaan kuljettaja on ainoa joka pystyy millekään mitään tekemään.

Kyllä. Mutta muutkin asiat VAIKUTTAVAT kokonaisuuteen. Vai muutenhan olisi ihan sama ajella vaikka kesärenkailla vuoden ympäri.

[Jerry Cotton]

Mukavasti vaan tämä aihe jaksaa herättää tunteita, vuodesta toiseen

[JaskaPankuttaja]

Kyllä. Mutta muutkin asiat VAIKUTTAVAT kokonaisuuteen. Vai muutenhan olisi ihan sama ajella vaikka kesärenkailla vuoden ympäri.

Niinpä juuri.

Tämän takia aika usein lehdessä lukeekin että liukas keli tms. olosuhteen takia auto suistui ojaan.
Kuljettaja oli tehnyt kaiken oikein mutta ikävät olosuhteet olivat syyllisiä.
Hoh hoijaa...

[fossiili]

Tuli ajettua viime talvi Goodyearin ultragrip ice+ kitkoilla koossa 225/40 17 ja autona audi a4 b7 quattro. Tänä talvena ajettu Continentalin conti ice contact nastoilla koossa 235/40 18 ja autona audi a4 b8 quattro. Kitkoilla tuntui sivuttaispidon olevan paljon heikompi, varsinkin kaasulla käännettäessä lähti kitkoilla todella yllättävästi pito. Rengasmelua ei sisään kuluu sen kummemmin kuin kitkoissa, toisaalta auto on eri. Mielestäni molemmilla renkailla pärjää hyvin, mutta nastat saavat paremman arvosanan omilla kokemuksillani.

Kiitos, Jaqne.
Taidanpa ottaa nuo Contin CIC nastat uuteen quattroon. Eli kohtuu hiljaista kyytiä?

[Karvis]

Kiitos, Jaqne.
Taidanpa ottaa nuo Contin CIC nastat uuteen quattroon. Eli kohtuu hiljaista kyytiä?

Firman pikkupakussa on nuo CIC:t ja pitävät kyllä sen sortin jollotusta ja rohinaa että en uskaltaisi itselleni niitä ostaa, toki pakun äänieritys ei ole ehkä aivan huippua mutta silti

[Jaqne]

Hiljaiset ovat ainakin omasta mielestä, ei kuulu ropina asfaltillakaan.

[concorde]

Tulihan käytyä sitten Nokianrenkaiden ratapäivillä todistamassa pohjoista kestävyyttä. Stintti oli kaikkineen puoltoista tuntia, jonka jaksoin onneksi ilman veritankkauksia pelkästään kahvin, grillimakkaran ja nuoren intoni tuomalla voimalla.

Kurvasin vastapestyllä pasuunalla rehvakkaasti paikalle ja aattelin kääntää sen näyttävästi parkkiruutuun uutuuttaan kiiltävän Allroadin naapuriin. Liikaa vauhtia ja toi hjemmetin sähköjarru aiheuttivat heti "vatasen pää, mutta omat kädet" - tyyppisen tilanteen, josta tuurin & taidon epäpyhän liiton saattelemana sain kuin sainkin Passatin ehjänä siihen penkan ja Audin väliin. En ihan kuullut sitä järjestävän seuran parkkivahtien pelonsekaista keskustelua, mutta mitäs siitä, laajat liikkeet ovat näyttäviä ja ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Tällä mentaliteetilla morjestin kavereita ja kerroin saapuneeni rääkkää... siis testaamaan uusia talvirinkuloita. Väkinäisten hymyjen saattelemana suuntimakseni tarjottiin väylää kohti Nokianrenkaiden paikalle parkeeraamaa Motorhomea.

Ensimmäisenä tietty kahvia ja makkaraa, koska sitä oli tarjolla ja aasi... siis asiakkaiden kanssa baila.. pidetyn palaverin tiimellyksessä päivän ruokailu oli unohtunut. Oikeampi syy oli viime tingassa tehdyt korjaukset tuotteisiin ja kaiken paskan kiillottaminen siten, ettei sitä huomaa demovaiheessa, mutta se ei sinänsä kuulu tähän juttuun. Tulikuuma rasvatappi ja makoinen kahvi putos mukavasti "sisäiseen prosessiin" joten niiden saattelemana sen tuhatta ryyd-loikkaa Nokianrenkaiden motorhoumiin lirkuttelemaan neidolta ajolupaa pihalla peloissaan odottaviin kulkupeleihin.

Katselin asiantuntevan näköisenä telineissä olevia gummeja sen aikaa kun wanha paadre kutkutteli omaa lupaansa tiskin takana seisovalta mirkulta. Kun oma vuoro tuli, niin siirryin "hei - käytzä usein täällä" - ilmeellä sanalle tiskin ääreen. Aloituksena käytin lähes nerokasta, salamana päähäni luikerrellutta repliikkiä: "taitaa olla koeajettavien ainoa sportback täällä...", jolla onnistuin mielestäni lähes murtamaan vastustajan suojauksen (ja saamaan sellaisen priceless-tyyppisen ilmeen paadren kasvoille, kun yläkerrassa isoratas kavitoi pahemman kerran...). Neito esitti kiinnostunutta ja nyökytteli mun jutuille siitä, kuinka oon kuluttanut gummeja suomen suvessa (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan...) ja kun hän sai ekan kerran suunvuoron, niin homma latistui ajokortin kysymiseen. Yritin vielä tekohengittää orastavaa suhdettamme kysymälllä henkilökohtaista ajolupaa, mutta tuloksena oli vain väkinäinen hymy, lappu kaulaan, muistutus 500e:n omavastuusta (ehkä aiheesta) ja poistuminen neidon käden osoittamaan suuntaan. Damn...

No, olihan jäljellä vielä itse asiakin, eli Raiders of the lost grip - kadonneen pidon metsästys. Kolmella loikalla ja tyylipuhtaalla telemarkilla motorhomen raput alas ja parkkipaikan ohjureilta lupa siirtyä hävittäjien ohjaimiin. "Kaikkia saa ajaa ja niin paljon kuin ehdit" oli vapauttava komento, jolla päästin sisäisen Kankkuseni (huomaa iso K) irti ja istahdin seiska-Golffin puikkoihin. Ystävällinen mies tiedusteli tarvitsenko opastusta a) Golffin tai b) reitin kanssa joihin vastasin, että "I'm born for this". Mies naureskeli ja toivotti turvallista matkaa.

Yksnelkku DSG hörähti käyntiin, vyöt napsahti kiinni ja Golffi katosi horisonttiin. Sen verran kurkkasin auton nurkkiin ennen sisäänkirjautumista, että näin alla pyörivän 205/55/16 Hakkapeliitta 8:t, jotka oli paistettu Nokialla viikolla 48. Testiradan parkkipaikalta johtava tie on mutkainen ja nopea, joten Golffi sai heti tuntea kuka käskee. Pasuunaa edeltävät 550tkm oli kulunut erilaistan Golffien ratissa, joten auto istui hansikkaaseen heti alusta asti. Samaan aikaan parkkikselta lähti se paadre jollain pösöllä, mutta yleiselle tielle päästyäni taustapeilistä ei näkynyt loistavan tulevaisuuteni lisäksi muuta kuin tyhjää tietä.  Piikkipaikka ja poodiumi kiilsi mielessäni kun Golffi naksutteli laatikosta isompaa silmään.  Varikkotyttöjen ja shanpanjan sokaiseman illuusioni haihduttua huomasin Golffin pysyvän ladulla kuin tauti, vaikka taisin käyttää paikoitellen kaikkia 140:ä heppaa ja alkupätkän paana oli sellaista ruotsin ralli- ränniä polanteineen että oksat pois ja pala latvalaa... Rengas tuntui kyllä hoitavan kaiken sen, mitä Golffilta ja ehkä jopa kuskilta olis muuten jäänyt hoitamatta, josta toki pisteet Nokianvirran suuntaan. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin teki Koukkujärventiekin. Loppumatka motarilla ja porintiellä oli lähinnä Highline-golffin zoomailua ja rengasmeluttomuuden ihmettelyä. Ei paha suoritus nokialaisilta taaskaan. Loppuvetona 50-0 jarrutustesti ja silmämääräinen jarrutusmatkan arviointi & tuloksien tallentaminen sisäiselle SSD:lle. Ready to rock on...

Golffi parkkiin ja loikalla ulos vain huomatakseni missanneeni just sen Yetin, joka oli mielessä seuraavaksi.

Parkissa odotti innokkaana Skoda Rapid. Hei, tollastahan mä en ollut vielä kokeillutkaan! Kotitallissa asusteleva Ocu II RS ja appiukon tallin Superb II 4wd DSG olivat mun päällimmäinen kokemus tsekkiferrareista, joten odotukset Rapidista olivat korkealla. Vilkaisu rengastukseen ja mustaan kirjaan merkintä 185/60/15 HKPL R₂ (viikko 1/13, Pietari).  Pienen hihityksen saattelemana ovi auki ja pukille. Vähän arkinen look ja papereissa seisova 1.2 TSI Experiment laittoi miettimään, josko pitäis lähteä ollenkaan, mutta viettelevä nimi Rapid valoi uskoa voimakkaasta ja naisiin vetoavasta rakastajasta - Carlos Rapidoksesta, joka kääntää päät ja hoitaa hommat niin rapidosti, ettei sitä huomaa kuin carlos itse. Skodillac käyntiin, ykkönen silmään ja kytkin ylös. Juuri ennen kuin polvi osui leukaan, Rapid suostui liikkumaan. Siis vaikka koolla ei ole väliä, niin kytkinpolkimen liikeradan koolla on! Ziisus kun ensimmäinen puoli metriä ei tuottanut tulosta, niin onneksi jälkimmäinen parikymmentä senttiä sen teki. Huoah! Ensimmäiset kilometrit menivät todellakin kaasu/kytkin-koordinaation opetteluun ja toisaalta tehojen, tai niiden puuttumisen ihmettelyyn. Siis autolle on annettu universimin nopein nimi, Rapid, mutta myyntijannujen kosteiden "tiimipalaverien" jälkimainingeissa (lue: krapula), ei muistettu kuitenkaan speksata autoon kokonaista moottoria. No, antoihan se mallimerkintäkin "Experimentaali" jo vähän esimakua, että jostain julmasta ihmiskokeestahan tässä oli kyse joten aloinkin etsiä piilokameraa autosta. Koska kulkupuoli ei pitänyt kuskia kiireisenä, niin loppumatkan ehdin tutustua tämän skoda-tulokkaan sisälmyksiin. Päällimäisenä jäi mieleen, että auto on pitkä ja kapea, eli tuli vähän sellainen volvoamatzooni-fiilis, paitsi tilaa oli ihan kuten oikeassa pienessä perheautossa pitääkin. Melusaaste oli onnistuttu jättämään auton ulkopuolelle melko kiitettävästi, josta osakiitos kuulunee oikeasti pehmeille renkaille. Moottoritien rampissa kaipasi Rubikin kuutiota ajankuluksi, mutta muuten ihan soiva peli kiireettömälle. Ei muuta kuin nokka kohti varikkoa ja seuraavaa kulkinetta. Koska renkaista ei jäänyt mitään mainittavaa muistikuvaa hiljaisuuden lisäksi, ne toimivat siis kuten talvirenkaan kuuluikin. Hienoa!

Epä-Rapido parkkiin ja suuntima kohti valkoista Yetiä, joka oli palannut laitumelta pilttuuseen. Kyseessä oli taas 1.2TSI Experimentaali, joten laittoi miettimään että pitääkö testiradan ja testirenkaiden lisäksi vielä testautoistakin olla testiversiot? Tähän kulineeseen oli joku Drâhóšlàviž kuitenkin muistanut asentaa DSG-laatikon, joten polvet rintaan - jumppavartti jäi väliin jalkojen osalta. Renkaat tuli taas tsekattua ennen missioa ja mustaan muistikirjaan tuli merkintä 215/60/16 HKPL R₂. Kit-Kat siis ja paistopisteenä Nokia. Olin kerran ennen tätä ajellut Yetillä ja muutenkin toi citymaasturiskene on jäänyt vähän vähemmälle, joten lentäjän paikalle istuttuani eka fiilis oli Vertigo! Täällähän oikeasti istutaan melkoisesti korkeammalla kuin noissa "sport"-mainosnimen saaneissa VAG kulkineissa (mihin farmari-kiisseli-passattini luen, koska haluan ylläpitää harhaista illuusiotani urheilullisesta minästäni...). Kun sain akrofobialtani hengityksen tasaantumaan, niin pyöräytin testilaitteen tulille ja suuntasin kohti ralliränniä. Jetti ei taaskaan ollut mikään raketti, mutta huomattavasti hauskempi härveli kuin aiempi Rapid. Tosin vajaavetoisena tämäkin räpsä jätti vähän toivomisen varaa, mutta automaagiloota huijasi kuljettajaa jotenkin uskomaan auton rajattomiin voimavaroihin. Koska tässäkään härvelissä G-voimat eivät liioin aiheuttaneet päänvaivaa, niin keskityin taas renkaisiin. Noksun ärkakkoset olivat hienon johdonmukaiset ajaa ja ESP:n poiskytkennän jälkeenkin luistot pysyivät hyvin hallittavina. Sulat pätkät vahvistivat uskoa siihen, että oikeasti Nokianvirran varrella on joku tehnyt töitä palkkansa eteen, eikä vain valehdellut feispuukkiin olevansa sukelluslomalla Thaimaassa manta-rauskujen lipuessa pelikirkkaassa vedessä juuri ennen auringonnousua... Pahimmissakin urissa (ja niitähän tampereen läntisellä ohitustiellä riittää) ääni/vetely eivät olleet pahoja, tosin taas tuo 60-sarjalaisuus antaa molempia edellmainittuja anteeksi. Jälleen siis tyytyväisenä suuntima kohti testiradan parkkista, loppupätkällä 50-0 jarrutustesti suorittaen. Tulos oli edellä SSD:lle tallennettuun verrattuna liki identtinen, joten karhealle lumijäällä piikitön pärjäs yhtä hyvin kuin piikitetty rengas. Way to go!

Kurvasin Yetillä parkkikselle vain huomatakseni, että karavaani purki jo varikkoa siltä päivältä. Järkkärit kyselivät miten matka sujui ja miten rengas toimi samalla vilkuillen autojen kylkien suoruutta. Epäilevät Tuomaat joutuivat huomaamaan, että metsähallitus ei ollut saanut kutsumattomia vieraita (ainakaan meikäläisestä), Tapion muijan orastavista tanssinkutsuista huolimatta... Helpottuneen hymyn levitessä miesten kasvoille he uskalsivat tarjota seuraavan kierroksen kaffetta ja maggaraa ennen ajoluvan palautusta. Hotkaisin makkaran kitusiin samalla kieleni julmasti polttaen ja sisäisestä  tuskan parahduksesta huolimatta kietaisin tulikuuman kahvin perään. Jopas oli fiksu idea aattelin, kun samalla intoa piukassa oleva myyntimies tuli sanalle kyselemään kierroksien kokemuksista. Vielä kun olis ollut yskä ja ripuli samanaikaisesti ja joku sistustajahom..herra vierellä lukemassa ruÃ¥tsalaista runoutta, niin tilanne olis ollut täydellinen Mr Bean-moment... Onneksi alkudebatti oli se kysyi, minä vastasin - tyyppistä pienpuhetta, joten kykenin palautumaan katastrof major-tyyppisestä digestiivitilanteesta mumisemalla myöntäviä mmmm-mm vastauksia myyntitykille. Kun sain kerättyä itseni ja vokabuläärin taas bootattua, niin sain sanottua, että sen lisäksi että ne ovat mustia pyöreitä, ne ovat hienoja renkaita ja mä oon muuten jo ostanut sarjan kumpiakin... Sain siis yhdellä lauseella vastattua jannun kaikkiin kysymyksiin ja torpattua kymmenen seuraavaakin, jotka olisivat ultimaattisesti johtaneet siihen viimeisimpään... no pannanko sarja?

Panemisesta tuli tietty mieleen se se sportback-mirkku, joten poistuin hölmistyneen myyntimiehen viereltä kohti tuota pohjoismaalaista kauneutta. Neito  poistui "puhelimeen" moottorikodin takanurkkaan minut huomatessaan, joten jouduin palauttamaan kaulanauhan ajolupineen asialliselle nuorelle insinöörille, joka antoi paluupostina northproof-vyön allekirjoittaneen käteen muistona 1.2 (a)TSIh! Experimentaalinuhasta. Kiitin kauniisti ja poistuessani mieleeni tuli vajaa sata väljähtynyttä pickup-lineä, jotka olis voinut heittää mirkulle ajoluvan, riisutun vyön, ja muiden testiajoihin liittyvien asioiden tiimoilta. Ehkä parasta kaikille, että uloskirjautuminen hoitui kerrankin asiallisesti...

Makkaramestari tarjosi edelleen napalminakkejaan mun lipuessa motorhomelta Passatin suuntaan. Kieltäydyin kauniisti ajatellen suuni hyvinvointia ja aikaisempia kolmannen asteen palovammoja. Käynnistin paasaatin ja kurvasin kohti samaa Koukkujärventien ränniä ajatuksena alittaa seiskagolffilla kellottamani aika. Hieno iltapäivä ja hienoja renkaita - aattelin.

Jotenkin saatoin kuulla vienon huokauksen parkkipaikalta häipyessäni kohti horisonttia... tai sitten se oli passatin turbo... en oo ihan varma...