Mistä paras ajonautinto normaaliliikenteessä?

[Quality]

Meille, joille autoilu on muutakin kuin siirtymistä paikasta A paikkaan B, on merkitystä sillä, millaiset fiilikset se tuottaa. Ohessa on joukko väittämiä, joihin ei nyt haeta äänestysvastauksia, vaan keskustelua siitä, millä noista on todellista merkitystä ajonautinnon kannalta. Auton tyypillä, ominaisuuksilla ja varusteilla on luonnollisesti iso rooli, mutta nyt haetaan enemmän yleisiä tekijöitä, ei niinkään merkki- tai mallisidonnaisia asioita.

Muun muassa tällaisia ajatuksia nousee esiin:
•   Mutkatie ja rampit, joilla voi kokeilla rajoja
•   Kiihdytys valoista, varsinkin, jos pääsee keulille
•   Maksimaaliset nopeudet (esim. Saksan rajoittamattomat moottoritiet)
•   Leppoisa, kiireetön ja riskitön ”sunnuntaiajelu”
•   Huono keli, jossa selviytyminen vaatii äärimmäistä suoriutumista
•   Upea, aurinkoinen kesä- tai talvipäivä vähäisessä liikenteessä
•   Maisematiet.

Itselle Suomen nykyiset (tai äskettäin keskustelua herättäneet maltillisesti korotetut) nopeusrajoitukset riittävät mainiosti. Tuntuu kuin matkanteko 120 km/h olisi huomattavasti luonnollisempaa kuin vaikkapa 150 km/h, ainakin Suomen teillä. Mutta kunnon mutkatie tuottaa kyllä ajonautintoa ”koko rahalla”, niin päällystettynä kuin sorapintaisena. Mutta se pitää ajaa yksin, sillä matkustajat eivät yleensä lämpene ripeälle ajotyylille mutkatiellä. Myönnän kyllä nauttivani myös maisemista, mutta ne antavat kieltämättä enemmän matkustajille kuin kuskille.

Vähän samansuuntaista keskustelua on käyty tuolla eko-/egoautoilu �"topicissa. Siksi en tähän ottanut mukaan siellä esiintyviä näkökohtia. Koetetaan täällä keskittyä näihin fiiliksiin.

[MMV]

Mäkinen, mutkainen ja hitaahko priimakuntoinen asfaltointi rajoittamattomalla nopeudella lisättynä kyseiselle ajoalustalle hyvin soveltuvalla kulkineella. Tuo rajoittamaton nopeus ei valitettavasti ole Suomessa toteutettavissa muutoin kuin erityistilanteissa, joten voiko tätä laskea sitten normaaliliikenteeksi?

[nemos]

Merkitystä on kaikilla olosuhteilla, joihin vuoden mittaan autollaan joutuu. Vaikka esim. soratiellä ajaisi harvoin, pilaa paljon käsitystä autosta, jos käytös soralla on ensimmäisen MB A-sarjan tasoa.

Ohjaus saattaa joissakin autoissa olla hieno mutkatiellä, mutta suoraan ajaminen tuottaa tuskaa. Joissakin talvikelit ja -renkaat vievät tuntoa. Runsas kallistelu häiritsee joissakin korkean maavaran autoissa niin, että se pilaa kokonaisuuden.

Joka tapauksessa olennainen osa ajonautintoa minulle on jousituksen toiminta, mikä rajaa pois monia joidenkin nautinnollisina pitämiä autoja. Yhden kunniamaininnan haluaisin antaa hinta/ajonautinto-suhteesta ja se menee Mk1 Focukselle.

[vkjoki]

Autoilu on mukavinta pienillä päällystetyillä mutkateillä, kunhan auto kääntyy mutkiin tarkasti ja kevyesti. Myös vähän isommilla maanteillä on nautinnollista lasketella, jos auto on hiljainen ja jousitus toimii esimerkillisesti. Moottoritiet ovat pakkopullaa, jota vältän aina, kun vain mahdollista.

[hapelton1]

•   Kiihdytys valoista, varsinkin, jos pääsee keulille

Tämä varsinkin talvella quattrolla, hetkellisen kulutuksen ollessa 20-30l sadalla. Ensilumia odotellessa...

[Squamish]

Hyvä kysymys. Paras nautinto tulee siitä, kun autossa on sopiva porukka ja tarina alkaa lentää jostain mielenkiintoisesta tai hauskasta asiasta ja ilmassa on odotuksen tuntua.

Jos rajaan kysymyksen koskemaan Suomen rajojen sisäpuoleista liikennettä, niin autolla ajamisesta on täällä melkein mahdotonta saada nautintoa.

• Maisemat ovat kuolettavan tylsiä, poikkeuksena tietyt alueet Itä- ja Pohjois-Suomessa.
• Valoista kiihdyttely, en pysty edes alkaa ymmärtämään miten joku voi saada siitä nautintoa?
• Ajan tutut rampit aina keskimääräistä vauhdikkaammin, mutta silti varsinaiset nautinnon hetket ovat harvassa. Tätä rajoittaa tehokkaasti se, että yleensä joku tulee ns. perä edellä vastaan ja toisaalta oma nykyinen kärry (Golf).
• Mutkatiet - helsinkiläisenä joudun ajamaan vähintään 45 minuuttia lähimmille kelvollisille mutkapätkille. Useimmat mutkatiet ovat niin suoria, että ne edellyttävä jatkuvia 120+ km/h nopeuksia tuntuakseen mutkaisilta, joten...

Jollain perverssillä tavalla nautin huonoista olosuhteista eniten, niin kauan kun kenenkään terveys ei ole vaarassa. Talvi on autoilijan parasta aikaa, paitsi että silloinkin 95% ajasta se on tylsää.

Yllä olevasta päätellen mun olisi parasta hankkia seuraavaksi autoksi joku S-sarjalainen tms. h-sohva, jolla voi siirtyä paikasta toiseen kaikessa hiljaisuudessa ja mukavuudessa. Sellaisella olisi tarvittaessa myös mukavampi siirtyä parempiin autoilumaisemiin Suomen rajojen ulkopuolelle.

[dosetti]

paras ajonautinto tulee ajaessa mahdollisimman sileää ja tasaista tietä. Toki mahdollisimman kova kiihdytys tuo nautintoa myös, se vain on aika laimeaa tällä vakiokoneella..

[jlindstrom]

Hyvä kysymys. Paras nautinto tulee siitä, kun autossa on sopiva porukka ja tarina alkaa lentää jostain mielenkiintoisesta tai hauskasta asiasta ja ilmassa on odotuksen tuntua.

Tälle ehdottomasti +1, tosin sama pätee myös ilman autoa. Hersyvä juttu hyvässä porukassa on aina pop.

Alkuperäisen listan asioista ehdottomasti kaksi viimeistä sekä ensimmäinen varauksin. Rampit lähinnä siinä mielessä, että onhan se hauskaa työntää rennosti lusikkaa lattiaan ja kelata vauhtia ennen motaria. Hupi tosin tuossa kestää sitten vaan sen muutaman sekunnin.

Valoista kiihdyttelyt ei napsu samaan kategoriaan laisinkaan.. paitsi ehkä siinä kun lähtee ns. normaalisti liikkeelle ja oma auto etenee niin eleettömästi, että toisella puolella risteystä huomaa muiden näkyvän peilissä. Ja korostan vielä, tähän _EI_ tule liittyä revittelyä laisinkaan! Se vaan silloin hymyilyttää miten hienosti ja vaivattomasti etenevä laitos itsellä on.

//Juha

Sent from my iPad using Tapatalk HD

[mol]

paras ajonautinto tulee ajaessa mahdollisimman sileää ja tasaista tietä. Toki mahdollisimman kova kiihdytys tuo nautintoa myös

Sama, tosin ohituksissa tulee liian helposti kielletyt nopeudet vastaan.

[Ghzeit]

Kaikki aloituspostauksen asiat sytyttää välissä. Normiajossa, soljuva, rauhallinen rajoitusten mukainen liikenne rentouttaa hermoja, koska autossa tulee istuttua niin paljon niin joku hyvä biisi Spotifystä tai radiosta voi todella parantaa päivää tai iskeä tajuntaan sen hetkisen tunteen ajamana.

Mukavaa on myös paremman puoliskon lähtä lappiin kotia päin, pimenevää yötä vasten, eco-moodissa jolloin juuri muuta liikennettä ei ole. Nopeus on suunnilleen 85km/h, radio hiljaisella ja sitten setvitään maailman mysteereitä ja parisuhdekiemuroita sen 700km. 

[RTWteam]

Lapissa ajoa ei voita mikään, ei liikennettä ja meno taittuu maisemia katsellen. Arkisemmassa ajossa ajonautintoa tuottaa pieni "leikittely" mm. rampista kiihdytys ja mutkikkaiden sorateiden ajelu. 

[Janneh]

Alkavan syksyn arki-iltojen ensimmäiset pimeät päätiet katuvaloilla valaistuna. Ei liikennettä, ei kiirettä, ei kyytiläisiä. Musiikkia spotifystä koska ainut kuuluva kanava on YLE Suomi ja sielä menossa yöradio. Vakionopeudensäädin pois päältä.. Antaa nopeuden seilata, mitä väliä!? Edessä avautuu suora joten musiikkia hiljemmalle. Kevyt puhdistusajo voi alkaa. Ensin karstat, ja sitten jarrut. Lakia on rikottu mutta ei haittaa. Se oli sen arvoista. Sielu lepää

[mol]

Kesäillat ja -yöt ovat paras ajankohta lähteä ajelulle. Harmi vaan että nykyään tulee siihen aikaan kovasti vähän kuljettua missään. Ennen kun ajelin taksia niin oli hienoa aamuyöstä ajella yksistään jostain kauempaa kotiinpäin. Aamuöisin järvistä nouseva sumu on hieno näky.

[OCEANBOY]

Tämä varsinkin talvella quattrolla, hetkellisen kulutuksen ollessa 20-30l sadalla. Ensilumia odotellessa...

Tämä on niin totta. Ennen ajelin awd volvolla ja oli se kyllä nannaa kun sai aivan huoletta painaa pedaalia ja vauhti senkuin kiihtyi olosuhteista huolimatta......

[Peeveli]

Keskiviivalla körötys 30 km/h alle rajoituksen...

No ei vainenkaan. Kicksejä tuo vaikkapa +200 km/h autobaanalla, kun saa seurata silmä kovana taustapeiliä tuleeko joku Porsas tai ämmäbemari min. 250 lasissa eli varautuminen tien antamiseen, ja toisaalta varautua koko ajan muilla kaistoilla ajavien mahdolliseen yllättävään eteen tuloon. Adrenaliini virtaa sopivasti ja vie mahdollisen turtuneisuuden tilan mennessään. Yleensäkin reippaat (kovat) nopeudet vievät uneliaisuuden mennesssään. Nykyisellä rohjakkeella ei tietysti edes sitä paria markkaa saavuta, mutta aiemmat kulkemiset yli parin markan nopeudella ilman ajokortin lähtemisen pelkoa saksanmaalla ovat tuoreessa muistissa. Kotomaan tiellä tulee harvemmin noita nopeustasoja polkaistua, kun kiinni jäämisen riski on joka tapauksessa olemassa. Toinen nautintotilanne tietysti on mutkatieajo. Hauskimmillaan se tietysti olisi nuoruusmuistojen malliin kisamielessä ja vieläpä tuntemattomalla tiellä jossa saa tarkasti kytätä sopivaa ohituspaikkaa jne, mutta kyllä se nykyisin tuo mutkatieajo on kivaa ihan sallituilla nopeuksilla ja ilman kisailua.

[Quality]

Yksi nautiskelun indikaattori taitaa olla kiinnostus pelkkään huviajeluun. Olikohan siitäkin sivuston alkuvaiheessa kysely? Itse aika harvoin tulee lähdettyä ajelemaan ilman nimenomaista syytä - ehkä herkimmin silloin, kun auto on juuri vaihtunut. Silloin pitää vähän kokeilla, millaisen kotteron on sattunut hankkimaan.

[Korvaton]

Yksin ajella mutkasta tietä sikaari suussa ja taustalla pauhaa norjalaista viikinki metallia.   "Tää on oikeesti totta"

[Quality]

Yksin ajella mutkasta tietä ...

Tuo on niin totta. Ihan eri fiilis, kun ei kukaan ole kommentoimassa eikä "kärsimässä". Kärsimys voi jopa olla ihan todellista, sillä kuski kokee tapahtuman aika erilailla kuin matkustajat.

[kuvaustakin]

Talvella on parhainta kun lunta on satanut koko viikonlopun ja aura-autot liikkuvat jos liikkuvat... Silloin on kivaa ajamisen tunnetta mennä nelivedolla ja korkealla maavaralla. Jotain yhtä vapauttavaa kuin kaksipyöräisellä radalla ...

[Tikka]

Niin harvoin tulee ajettua yksin, että eniten nautin ajamisesta, jolloin ei ole ketään muuta autossa ja voi kuunnella sitä musiikkia mitä itse huvittaa!

[Pertsa]

itse en koskaan istu apparin puolella kun lähdetään pidemmällekin reissulle. Ei vaan aika kulu siinä. Eli rouva ei aja käytännössä koskaan kun ollaan samalla autolla liikkeellä. Pidän kyllä ajamisesta ja voin ajaa helposti satojakin kilometrejä yhtä soittoa. En minä sitä kyllä välttämättä kuitenkaan ihan nautinnoksi sanoisi. Parhaat kiksit saa kun välillä tekee muutama reippaammanlaisen ohituksen ja aina joskus vetää matelevista jonoista ohi
Talvikelit q:n kanssa, niitä voi jo oikeastaan kutsua nautinnoksi. Toivotaan taas kunnollista lumitalvea eteläsuomeenkin.

[VAG!]

Jos nyt puhutaan ihan rehellisesti normaalista liikenteestä, niin silloin tähän keskusteluun ei oikein voi liittää nelikolla leikkimistä jossain puolisuljetulla alueella tai hiljaisena kesäyönä ajettua pikkutietä, kun molemmat mittariston viisarit saattavat käydä hetkittäin iltapäivän tunteja. Nämä eivät ole normaaliliikennettä, joten ei niistä sen enempää.

Mikä sitten arkisessa ajossa ilahduttaa? Esimerkiksi se, että olet junnannut jonon keskellä vartin ja pääsetkin motarille kääntyvien kaistan ekaksi liikennevaloihin. Jotenkin se tikku aina hakeutuu ässälle siinä tilanteessa ja ehkäpä sitä hiukan saatetaan sivusilmällä vilkuilla normaalia tarkemmin onko lähistöllä kissalan poikia liikenteessä. Ja kun se valo vaihtuu ja ramppi alkaa taittumaan alla, niin se on vain kivaa. Varsinkin jos on tuttu paikka ja tietää mitä tuleman pitää, niin on se mukavaa ottaa lusikka pohjassa 10-150 kiihdytys sellaisella rampilla mikä just ja just menee järkevästi lusikka pohjassa.

[pokkus]

Tällä hetkellä yksi parhaista ajonautinnoista on kun perjantai-iltapäivällä ajelee kotia kohti työpäivän ja onnistuneen salitreenin jälkeen. Ikkuna auki ja luu ulkona ajellen aurinkoisella säällä musaa samalla kuunnellen

Nuo toisenlaiset mukavuudet alkaa valitettavasti omalla autolla liian paljon laillisen nopeusalueen jälkeen ettei hirveästi viitsi sillä leikkiä Tuo 120km/h kun tuntuu välillä matelulta kun menohalut oikeasti vasta alkaa niistä lukemista.

[manni]

Mutkaiset, hyväpintaiset maaseudun tiet ovat ihan kivoja. Niillä on jo rajoitustenkin mukaan ihan hauskaa ajaa.

[tuRboman]

Mutkaiset, hyväpintaiset maaseudun tiet ovat ihan kivoja. Niillä on jo rajoitustenkin mukaan ihan hauskaa ajaa.

+1

Täältä meidän läheltä löytyy jokunen pätkä, joilla pääsee fiilikseen. Mutta kyllä ne parhaat pätkät on tullut ajeltua muualla. Esim Puumala - Savonlinna jäi mieleen.

Mulle se nautiskelu on mutkainen maaseututie joka on kohtuullisessa kunnossa pinnoitteeltaan. Lämmin keli, autossa kattoluukku (tai avo tottakai ) ja tarpeeksi tehoa & hyvät soundit. Siis imu/pakoäänet ja stereoiden soundit. Enkä tosiaankaan tarvi mitään älyttömiä tehoja. 200hv/300Nm riittää komeasti jos auto ei ole kauhea möhkö.

Mulla on tuo Saab 900 Aero '91, ja sillä saan tarpeeksi hyvät fiilikset ajella kesäisin. Tosin en ole ajanut sillä vähään aikaan..

[Ton-1]

Mulle se nautiskelu on mutkainen maaseututie joka on kohtuullisessa kunnossa pinnoitteeltaan.  200hv/300Nm riittää komeasti jos auto ei ole kauhea möhkö.

Tuossa yhtälö joka toteutui suht täysin tuon viimeisen työpisteeni matkalla sitä vanhaa reittiä käyttäen    .

[tuRboman]

Talvella on parhainta kun lunta on satanut koko viikonlopun ja aura-autot liikkuvat jos liikkuvat... Silloin on kivaa ajamisen tunnetta mennä nelivedolla ja korkealla maavaralla.

Tuossa on jotain joka kolahtaa myös tänne. Ja siihen vielä auttaa [omilla välineillä leuhk] kun kauko-ohjatulla webastolla on auto jo valmiiksi lämmin. [/leuhk] Sellainen parinkymmenen sentin pöperö ei vielä "tunnu missään" eikä tarvi varoa auran jättämiä polanteita. Tulee sellainen kiva muusta maailmasta eristetty - fiilis. Lapsellista, mutta niin totta