Ensimmäistä kertaa autoa myllyttämässä

[Erkka]

Kuvat ei nävy.....

Täällä näkyy kuvat Nissanista. Hyvää jälkeä on Makelja saanut aikaan.

[tlindstr]

Eilen tuli vihdoinkin otettua ensimmäistä kertaa "Fööni" (DAS-6 PRO) pakkauksesta esille ja tyypitettyä se maben golffin konepeltiin ja sivupeiliin. Eihän se ekalla kertaa voi mennä kuin ammattilaisella, mutta ihan kohtuu kivaa jälkeä tuli. Juhannuksen jälkeen sit loput autosta paremmalla tatsilla

Before and After kuvat

Huom: Sivupeili on pesty ekassa kuvassa, vaikka pesuvalumia onkin, mutta se oli oikeasti noin pirun harmaa

[MJ]

Jaa, laitetaanpa muutamia kokemuksia / havaintoja omista myllytysprojekteista, joita on kertynyt lähemmäs parikymmentä kappaletta...

Eli v. 2002 tuli hankittua Rupeksen 850 W myllytyskone, joka ulkonäöltänsä muistuttaa lähinnä kulmahiomakonetta alennusvaihteella. Koneessa saa portaattomasti säädettyä kierrosnopeuden, mikä on osoittautunut todella tarpeelliseksi lakattujen maalipintojen työstämisessä. Hiontalaikkoina kaksi erikovuista 3M -laikkaa, vaalea ja melko pehmeä sekä huomattavasti kovempi, viininpunainen. Paria poikkeusta lukuunottamatta on kaikki myllytykset tehty tuolla pehmeämmällä laikalla.

Hionta-aineina olen käyttänyt kolmea erivahvuista Meguiarsin ainetta, kaikki tarkoittettu ammattikäyttöön. Normaalisti eka myllytys on tullut tehtyä kahden vuoden ikäiseen autoon, kevyimmällä hionta-aineella. Kun auto on ollut 3-4 v. ikäinen, on tehty ekan kerran myllytys medium -karkeuden hionta-aineella. Viimeistelyvahana olen aina käyttänyt Meguiarsin keltaista carnauba-vahaa. Myllytykset on normaalisti tehty keväästä / alkulkesästä ja syksyllä uudistettu viimeistelyvahaus, mikä on antanut melko hyvän suojan talven suolakelejä vastaan. Yleisesti ottaen maalipinnan kohtuullinen huoltaminen on antanut palautetta myös auton myyntitilanteessa; välillä on kyselty, onko auto kenties uudelleenmaalattu.

Itse olen aina ensiksi kokeillut pienelle alueelle parhaiten soveltuvan laikka / myllytysainekombinaation, ja kun sillä kertaa sopiva yhdistelmä on löytynyt, jatkanut sitten koko auton käsittelyllä. Jokaisessa autossa on ollut jollakin tapaa erimallinen maalipinta, joten testaaminen on todella ollut tarpeen.

Myllytysaineen olen levittänyt koneellisesti pienelle alalle kerrallaan, hyvin matalilla kierrosnopeuksilla. Kun vaha on levitetty, olen nostanut koneen kierrosnopeutta ja suorittanut varsinaisen myllytyksen. Tässä yhteydessä on syytä huomioida se, ettei maalipinta lämpene / kuumene liikaa; tällöin lopputuloksena on ollut sangen työläästi poistettavia vahajäämiä. Pahimmillaan niitä on joutunut poistamaan pari kertaa jopa liuottimella. Normaalitilanteessa vahajäämät ovat lähteneet melko helposti pois trasselilla. Käytettäessä kovempaa hiontalaikkaa, täytyy kiinnittää huomioita muovi-/kumiosien varomiseen, kiillotusnopeudella pyörivä laikka jättää niihin osuessaan helposti jälkiä.

Jos maalipinnassa on ollut tiukasti istuvaa epäpuhtautta (esim. kerran kaverin auton päälle oli ilkivaltaisesti tyhjennetty jauhesammutin), olen käyttänyt käsinlevitettynä Soudalin Polish Creamia tai jopa Compoundia. Näillä aineilla saisi koneellisessa käytössä lakkapinnan nopeasti poistettua maalin päältä.

Esivalmisteluna olen pessyt myllytettävän kohteen liuotinpesulla ja antanut auton kuivua luukut avoimena yön yli tallissa, jotta valuvaa vettä olisi mahdollisimman vähän haittamassa varsinaisia työtoimenpiteitä. Kokonainen työpäivä kuluu myllytyksessä, mutta lopputuloksena on - ehkä ensimmäistä myllytystä lukuunottamatta - ollut omaa silmää miellyttävä ja suhteellisen hyvin kulutusta kestävä maalipinnan huolto.

Ammattitasoiset työvälineet ja kemikaalit ovat osoittantuneet hintansa veroiksi ja vaikka vanhimmat myllytysaineet ovat jo 10 v. sitten hankittuja, toimivat ne edelleen hyvin.