Tällainen on nykyinen kulkupelini. Vuonna 2004 alkunsa saanut Audi A4 1.8-litraisella 163 hevosvoimaa tuottavalla, ahdetulla moottorilla ja etuvedolla. Väri on hyvin likaa sietävä Canvas Beige Metallic. Hallussani tämä on ollut vuodesta 2009 ja noin 100.000 kilometristä alkaen. Uskollisesti on palvellutkin, ympäri Suomea olen ajellut, Pohjois-Norjassa käynyt useampaan otteeseen ja Ruotsissakin piipahtanut.
Putkisto
Putkiston loppupään vaihdatutin ensimmäisenä Remuksen valmistamaan. Sain siinä enemmän näköä kuin ääntä. Pakoääni hieman madaltui, mutta pysyi muutoin varsin maltillisena. Tällä kehtaa ajella myös parkkihallissa. Sen kevyen murinan mitä 1,8 litraa pystyy tuottamaan, kuulee kyllä ohjaamoon kun tietää mitä etsiä.
Ulkonäöllisesti muutos oli suurempi. Alkuperäiset noin kuusisenttiset putkenpäät vaihtuivat kymmensenttisiin, mikä toi peräpäähän huomattavaa parannusta. Makuasioista ei tietenkään sovi kiistellä, mutta pidän näistä paljon enemmän kuin alkuperäisistä mehupilleistä.
Renkaat
Renkaita mietin pari vuotta. Ajelin sillä välin 16-tuumaisilla tehdasrenkailla, mutta kun ne kuluivat puhki (kirjaimellisesti) olin pakotettu hankkimaan uudet. Vaihdatin kesävanteille kitkat ja ajelin loppukesän ja seuraavan talven niillä. Vanhat nastarenkaat jätin peltivanteille ja säilöin pölykapselien kanssa varastoon arkeologien löydettäväksi.
Seuraavan vuoden kesällä löysin lopulta mieleiset vanteet MTM:n Bimotoista. Vaikeutena oli paitsi saada vanteet näyttämään silmiini hyviltä mutta myös sopia vanhan auton ulkomuotoon. Olen visuaalisesti suuntautunut mieleltäni ja liian modernit vanteet näyttävät helposti sopimattomilta vanhemmassa korissa.
Mutta Bimotot ratkaisivat tämän yhtälön. Ne ovat tosin aika raskaat, mutta eihän tällä radalle olla lähdössä. Renkaat olivat ensimmäiset matalaprofiiliseni, mikä tarkoitti samalla sitä että pari ensimmäistä vuotta meni harjoitellessa ja kadunreunaan kolhiessa. Olen sittemmin seesteytynyt ja viimeiset vuodet vanteetkin ovat saaneet olla rauhassa.
Vanteiden ylle on pyöräytetty 235/35R19-rengastus mikä antaa näyttävyyttä, mutta ei vielä ota mihinkään kiinni. Muutoskatsastutin auton samalla näille, millä sain ainakin hyvää mieltä.
Tehonlisäys
Viimeisenä istutin moottorin ohjaukseen uuden Kess V2 -ohjelmoinnin, joka nosti tehon 163 hevosesta noin 190:een. Se antoi mukavan potkun lisäksi myös vääntöä etenkin alakierroksille, mikä auttaa niin liikkeellelähdössä kuin kiihdytyksessä. Myös tähän tuunaukseen olen ollut tyytyväinen.
Sisusta
Mustan kangassisustuksen varustus on spartalaisen kevyt. Nahkainen ohjauspyörä ja vaihdekepin suojapussukka liennevät ne hienoimmat lisävarusteet siellä. Olen täydentänyt tilaa pakollisilla kankaisilla lattiamatoilla ja metallisilla poljinpinnoilla. Muutoin on riittänyt pölyjen pyyhintä ja ajosta nauttiminen. Onnistuu se näinkin.
Pientä kivaa
Konepellin alle vaihdoin öljykorkin tilalle R8-teemaisen korkin. En huomannut että olisi tuonut lisää tehoa, mutta kierteet ovat hieman eri rytmissä kuin alkuperäisessä minkä seurauksena korkki jää kulkusuuntaan nähden vinoon. Eipä sillä, ollaan sitten vinossa. Samankaltaisen korkin olisi saanut myös jäähdytysnesteen säiliöön, mutta mielestäni se olisi ollut liian hieno pari vaalean muoviselle säiliölle. Jätin väliin.
Hankin myös rengaspussit sekä venttiilinhatut logorinkuloilla. Eihän Audismiin ilman niitä pääse.
Tulevaisuus
Tässä vaiheessa lähestulkoon kaikki tuunaustarpeet on jo tyydytetty, lähinnä korjaillaan ja vaihdellaan kuluvia osia. Mielessäni siinsi vielä pari vuotta sitten matalampi alusta. Nythän se on mukavalla Comfort-jousituksella, joka voi joidenkin mielestä olla liian korkea. Mutta toisaalta se tasoittaa kovien renkaiden kuminaa ja helpottaa ajoa talvella ja töyssyjen ylitse.
Lommoontuneen eturekisterikilven voisin vaihtaa jossain vaiheessa ja samalla poistaa ruostuneet ruuvit, mutta luulen jonkun kolhivan sen peräkoukulla kuitenkin jossain vaiheessa.
Lopuksi
Näin autoni historia lyhykäisyydessään sen ajan kun se on hallussani ollut. Nyt mittariin on kertynyt hieman yli 171.000 kilometriä, joten eiköhän tällä reseptillä pärjätä vielä muutama vuosi eteenkin päin.
Kulutus
 |  |
 |  |
Putkisto
Putkiston loppupään vaihdatutin ensimmäisenä Remuksen valmistamaan. Sain siinä enemmän näköä kuin ääntä. Pakoääni hieman madaltui, mutta pysyi muutoin varsin maltillisena. Tällä kehtaa ajella myös parkkihallissa. Sen kevyen murinan mitä 1,8 litraa pystyy tuottamaan, kuulee kyllä ohjaamoon kun tietää mitä etsiä.
Ulkonäöllisesti muutos oli suurempi. Alkuperäiset noin kuusisenttiset putkenpäät vaihtuivat kymmensenttisiin, mikä toi peräpäähän huomattavaa parannusta. Makuasioista ei tietenkään sovi kiistellä, mutta pidän näistä paljon enemmän kuin alkuperäisistä mehupilleistä.
Renkaat
Renkaita mietin pari vuotta. Ajelin sillä välin 16-tuumaisilla tehdasrenkailla, mutta kun ne kuluivat puhki (kirjaimellisesti) olin pakotettu hankkimaan uudet. Vaihdatin kesävanteille kitkat ja ajelin loppukesän ja seuraavan talven niillä. Vanhat nastarenkaat jätin peltivanteille ja säilöin pölykapselien kanssa varastoon arkeologien löydettäväksi.
Seuraavan vuoden kesällä löysin lopulta mieleiset vanteet MTM:n Bimotoista. Vaikeutena oli paitsi saada vanteet näyttämään silmiini hyviltä mutta myös sopia vanhan auton ulkomuotoon. Olen visuaalisesti suuntautunut mieleltäni ja liian modernit vanteet näyttävät helposti sopimattomilta vanhemmassa korissa.
Mutta Bimotot ratkaisivat tämän yhtälön. Ne ovat tosin aika raskaat, mutta eihän tällä radalle olla lähdössä. Renkaat olivat ensimmäiset matalaprofiiliseni, mikä tarkoitti samalla sitä että pari ensimmäistä vuotta meni harjoitellessa ja kadunreunaan kolhiessa. Olen sittemmin seesteytynyt ja viimeiset vuodet vanteetkin ovat saaneet olla rauhassa.
Vanteiden ylle on pyöräytetty 235/35R19-rengastus mikä antaa näyttävyyttä, mutta ei vielä ota mihinkään kiinni. Muutoskatsastutin auton samalla näille, millä sain ainakin hyvää mieltä.
 | [/url] |
Tehonlisäys
Viimeisenä istutin moottorin ohjaukseen uuden Kess V2 -ohjelmoinnin, joka nosti tehon 163 hevosesta noin 190:een. Se antoi mukavan potkun lisäksi myös vääntöä etenkin alakierroksille, mikä auttaa niin liikkeellelähdössä kuin kiihdytyksessä. Myös tähän tuunaukseen olen ollut tyytyväinen.
Sisusta
Mustan kangassisustuksen varustus on spartalaisen kevyt. Nahkainen ohjauspyörä ja vaihdekepin suojapussukka liennevät ne hienoimmat lisävarusteet siellä. Olen täydentänyt tilaa pakollisilla kankaisilla lattiamatoilla ja metallisilla poljinpinnoilla. Muutoin on riittänyt pölyjen pyyhintä ja ajosta nauttiminen. Onnistuu se näinkin.
Pientä kivaa
Konepellin alle vaihdoin öljykorkin tilalle R8-teemaisen korkin. En huomannut että olisi tuonut lisää tehoa, mutta kierteet ovat hieman eri rytmissä kuin alkuperäisessä minkä seurauksena korkki jää kulkusuuntaan nähden vinoon. Eipä sillä, ollaan sitten vinossa. Samankaltaisen korkin olisi saanut myös jäähdytysnesteen säiliöön, mutta mielestäni se olisi ollut liian hieno pari vaalean muoviselle säiliölle. Jätin väliin.
Hankin myös rengaspussit sekä venttiilinhatut logorinkuloilla. Eihän Audismiin ilman niitä pääse.
 |  |
Tulevaisuus
Tässä vaiheessa lähestulkoon kaikki tuunaustarpeet on jo tyydytetty, lähinnä korjaillaan ja vaihdellaan kuluvia osia. Mielessäni siinsi vielä pari vuotta sitten matalampi alusta. Nythän se on mukavalla Comfort-jousituksella, joka voi joidenkin mielestä olla liian korkea. Mutta toisaalta se tasoittaa kovien renkaiden kuminaa ja helpottaa ajoa talvella ja töyssyjen ylitse.
Lommoontuneen eturekisterikilven voisin vaihtaa jossain vaiheessa ja samalla poistaa ruostuneet ruuvit, mutta luulen jonkun kolhivan sen peräkoukulla kuitenkin jossain vaiheessa.
Lopuksi
Näin autoni historia lyhykäisyydessään sen ajan kun se on hallussani ollut. Nyt mittariin on kertynyt hieman yli 171.000 kilometriä, joten eiköhän tällä reseptillä pärjätä vielä muutama vuosi eteenkin päin.
Kulutus
 | Viralliset lukemat: 11,4 kaupunki - 6,5 maantie - 8,3 yhdistetty |
