Helsingin Sanomissa oli tänään Škoda Octavian koeajo. Kiitosta saivat seikat, joista jo edellistä mallia kehuttiin:
" ajettavuus
" tilat
" käytännöllisyy
Myös laatuvaikutelma sai kehuja, ja auton todettiin olevan hiljainen.
Moitteita on syytä selostaa tarkemmin, koska ne liittyvät seikkoihin, joissa uusi malli todennäköisesti selvimmin eroaa edeltäjästään.
Ensimmäinen liittyy ohjaamojärjestelyihin.
”Octavia on saanut saman digipäivityksen kuin konsernisisarensa VW Golf ja Seat Leon, eli melkein kaikkia toimintoja ohjataan nyt kosketusnäytöltä. Tämä ei varmasti ole kaikille mieluinen muutos. Perustoimintojen säätäminen näytön takaa on aina hankalampaa kuin perinteisillä nappuloilla ja vie huomion tiestä.
Ensivaikutelma ei testissäkään ole ruusuinen, sillä testiyksilön kosketusnäyttö päättää heti kättelyssä kaatua niin, ettei ilmastointia pysty säätämään lainkaan. Tuuletukselle ei ole jätetty mitään fyysisiä kytkimiä. Onneksi vika korjaantuu uudelleenkäynnistyksellä, eikä toistu.
Autonvalmistajat ovat viehättyneet kosketusnäytöistä kaiketi siksi, että kytkimien siivoaminen ohjaamosta keskinäytön tietokoneelle säästää rahaa. Trendistä on vaikea ilahtua.
---
[E]simerkiksi kolmiportaisen penkinlämmityksen tökkiminen päälle ruudun alareunan hitaasti reagoivasta pienestä ikonista on yksinkertaisesti ärsyttävää, ja ruutujen välillä siirtyessä tulee helposti virhepyyhkäisyjä.”
Toinen liittyy mukautuvaan vakionopeudensäätimeen.
”Mukautuva vakionopeudensäädin osaa nyt myös tunnistaa liikennemerkit ja säädellä auton nopeutta itsekseen rajoitusten mukaan. Tämä järjestelmä on ajatuksena hieno, mutta valitettavasti käytännössä täysi susi. Auto osaa lukea merkit oikein, mutta se poimii karttatiedoista vääriä rajoituksia ja sekoilee välillä holtittomasti.
Esimerkiksi Länsiväylällä 80 kilometrin rajoitusalueella Škoda päättääkin yhtäkkiä, että nyt ollaan moottoritiellä, ja kiihdyttää itsekseen 120 kilometrin nopeuteen. Turunväylällä vauhti pomppii 60"100 kilometrin välillä ilman näkyvää syytä, ja kertaalleen auto hidasti maantienopeudesta 50 kilometriin tunnissa, kun gps yskäisi ja auto luuli olevansa Tapiolan keskustassa. Kaarre edessä, varoittaa auto, ja painaa jarrua. Suoralla tiellä!
Oikut toistuivat säännöllisesti tietyissä kohdissa ja sattumanvaraisesti muualla. Sateen sekoittamia antureita ei voi syyttää, sillä järjestelmä tilttailee yhtä lailla kirkkaalla säällä. Kootut selitykset kannattaa valmistella poliisille jo etukäteen, kun auto alkaa kiihdyttää ulosajorampissa 120 kilometriin tunnissa. ”En se minä ollut, vaan auto.”
Maahantuoja lupaa, että järjestelmään tulee päivityksiä, mutta on vaikea tietää, korjaantuuko ongelma ja milloin. Virheelliset karttatiedot kun eivät tule Škodalta. Nopeusrajoitusten lukijan saa onneksi kytkettyä erikseen pois päältä ja jarrupolkimen painallus ohittaa aina tietokoneen, mutta äkkinäiselle kuskille tällainen temppuilu on pelottavaa ja vaarallista.”
Kosketusnäyttöjen osalta on mielestäni merkillepantavaa, että tiettävästi yksikään autotoimittaja ei ole maininnut niiden parantaneen ohjaamon käytettävyyttä. Kosketusnäytöistä on todettu, että ”ne ovat nykyaikaa” tms. Tämä on tietysti totta, mutta laiha lohtu silloin, kun auton käytettävyys heikkenee. Toinen usein kuultu huomautus on, että ”tarviiko niitä säätöjä ajaessa räplätä” jne. Tämäkään lähestymistapa ei auta, jos tarve ”räplätä” syystä tai toisesta on olemassa.
Erilaiset avustimet ja varoittimet ovat lähtökohtaisesti hyvä juttu, parantavathan ne ajomukavuutta ja "turvallisuutta. Näyttää kuitenkin siltä, että niiden toimivuudessa on eroja. Niin ikään näyttää siltä, että uusien autojen ensimmäiset usein joutuvat jonkinlaisiksi betatestaajiksi. Tässä suhteessa tilanne alkaa muistuttaa esimerkiksi digikameroita. Sekä siinä, että tulevilla päivityksillä pyritään korjaamaan virheitä, kuin myös siinä, että boottaaminen alkaa myös autojen osalta olla yksi tapa saada ”vehje” toimimaan.
" ajettavuus
" tilat
" käytännöllisyy
Myös laatuvaikutelma sai kehuja, ja auton todettiin olevan hiljainen.
Moitteita on syytä selostaa tarkemmin, koska ne liittyvät seikkoihin, joissa uusi malli todennäköisesti selvimmin eroaa edeltäjästään.
Ensimmäinen liittyy ohjaamojärjestelyihin.
”Octavia on saanut saman digipäivityksen kuin konsernisisarensa VW Golf ja Seat Leon, eli melkein kaikkia toimintoja ohjataan nyt kosketusnäytöltä. Tämä ei varmasti ole kaikille mieluinen muutos. Perustoimintojen säätäminen näytön takaa on aina hankalampaa kuin perinteisillä nappuloilla ja vie huomion tiestä.
Ensivaikutelma ei testissäkään ole ruusuinen, sillä testiyksilön kosketusnäyttö päättää heti kättelyssä kaatua niin, ettei ilmastointia pysty säätämään lainkaan. Tuuletukselle ei ole jätetty mitään fyysisiä kytkimiä. Onneksi vika korjaantuu uudelleenkäynnistyksellä, eikä toistu.
Autonvalmistajat ovat viehättyneet kosketusnäytöistä kaiketi siksi, että kytkimien siivoaminen ohjaamosta keskinäytön tietokoneelle säästää rahaa. Trendistä on vaikea ilahtua.
---
[E]simerkiksi kolmiportaisen penkinlämmityksen tökkiminen päälle ruudun alareunan hitaasti reagoivasta pienestä ikonista on yksinkertaisesti ärsyttävää, ja ruutujen välillä siirtyessä tulee helposti virhepyyhkäisyjä.”
Toinen liittyy mukautuvaan vakionopeudensäätimeen.
”Mukautuva vakionopeudensäädin osaa nyt myös tunnistaa liikennemerkit ja säädellä auton nopeutta itsekseen rajoitusten mukaan. Tämä järjestelmä on ajatuksena hieno, mutta valitettavasti käytännössä täysi susi. Auto osaa lukea merkit oikein, mutta se poimii karttatiedoista vääriä rajoituksia ja sekoilee välillä holtittomasti.
Esimerkiksi Länsiväylällä 80 kilometrin rajoitusalueella Škoda päättääkin yhtäkkiä, että nyt ollaan moottoritiellä, ja kiihdyttää itsekseen 120 kilometrin nopeuteen. Turunväylällä vauhti pomppii 60"100 kilometrin välillä ilman näkyvää syytä, ja kertaalleen auto hidasti maantienopeudesta 50 kilometriin tunnissa, kun gps yskäisi ja auto luuli olevansa Tapiolan keskustassa. Kaarre edessä, varoittaa auto, ja painaa jarrua. Suoralla tiellä!
Oikut toistuivat säännöllisesti tietyissä kohdissa ja sattumanvaraisesti muualla. Sateen sekoittamia antureita ei voi syyttää, sillä järjestelmä tilttailee yhtä lailla kirkkaalla säällä. Kootut selitykset kannattaa valmistella poliisille jo etukäteen, kun auto alkaa kiihdyttää ulosajorampissa 120 kilometriin tunnissa. ”En se minä ollut, vaan auto.”
Maahantuoja lupaa, että järjestelmään tulee päivityksiä, mutta on vaikea tietää, korjaantuuko ongelma ja milloin. Virheelliset karttatiedot kun eivät tule Škodalta. Nopeusrajoitusten lukijan saa onneksi kytkettyä erikseen pois päältä ja jarrupolkimen painallus ohittaa aina tietokoneen, mutta äkkinäiselle kuskille tällainen temppuilu on pelottavaa ja vaarallista.”
Kosketusnäyttöjen osalta on mielestäni merkillepantavaa, että tiettävästi yksikään autotoimittaja ei ole maininnut niiden parantaneen ohjaamon käytettävyyttä. Kosketusnäytöistä on todettu, että ”ne ovat nykyaikaa” tms. Tämä on tietysti totta, mutta laiha lohtu silloin, kun auton käytettävyys heikkenee. Toinen usein kuultu huomautus on, että ”tarviiko niitä säätöjä ajaessa räplätä” jne. Tämäkään lähestymistapa ei auta, jos tarve ”räplätä” syystä tai toisesta on olemassa.
Erilaiset avustimet ja varoittimet ovat lähtökohtaisesti hyvä juttu, parantavathan ne ajomukavuutta ja "turvallisuutta. Näyttää kuitenkin siltä, että niiden toimivuudessa on eroja. Niin ikään näyttää siltä, että uusien autojen ensimmäiset usein joutuvat jonkinlaisiksi betatestaajiksi. Tässä suhteessa tilanne alkaa muistuttaa esimerkiksi digikameroita. Sekä siinä, että tulevilla päivityksillä pyritään korjaamaan virheitä, kuin myös siinä, että boottaaminen alkaa myös autojen osalta olla yksi tapa saada ”vehje” toimimaan.
