VAGarena.fi

VAG-sivustolla kun ollaan, tekee mieli hieman kysyä arvon foorumilaisilta, miten on saksan opintojen laita. Itse olen lukenut lukiossa lyhyen saksan (3 vuotta), mutta siitä ei jäänyt oikeastaan mitään mieleen, en edes kirjoittanut saksaa. Sen jälkeen olen harrastusluonteisesti opiskellut kieltä työväenopistossa ja toivon oppivani sitä edes sen verran, että tulisin toimeen yksinkertaisissa asiointitilanteissa saksaksi.

Arvostan saksan kielen taitoa ja olen pahoillani siitä, miten vähän kieltä on viime vuosina opiskeltu.

-- Saksan kieli kunniaan! --

Koulussa tuli aikanaan luettua ns. pitkä saksa, eli yläaste ja lukiossa jatko. YO -kirjoituksissakin tuli siitä Eximia kirjoitettua, mutta hävettävän vähälle on sen jälkeen tuo kielen käyttö jäänyt. Kerran olen Berliinin matkalla saksaa käyttänyt. Sinänsä oli mielenkiintoista huomata, miten eri tavalla ihmiset suhtautuivat ja kohtelivat riippuen siitä, puhuiko saksaa vai englantia.

Lisää tuohon vaihtoehtoihin vielä alle 3 vuotta. Jollain lailla taipuu, lukiossa 5 tai 6 kurssia tuli suoritettua n.vuoden sisälllä. Ihmeen hyvin jääny mieleen vaikka siitäkin about 11-12 vuotta aikaa.

Muutin äänestystä niin, että vuosirajat ovat nyt 3-5 vuotta ja vähintään 6 vuotta. Perusteluna oli Skofabistin vastaus, jossa hän kertoo lukeneensä pitkän saksan, eli yläasteella 3 vuotta ja lukiossa toiset 3.

Skofabisti ja muut, pystytte muuttamaan vielä oman vastauksenne oikeaan kohtaan.

Lainaus käyttäjältä: Quality - 02.10.10 - klo:22:46
Muutin äänestystä niin, että vuosirajat ovat nyt 3-5 vuotta ja vähintään 6 vuotta. Perusteluna oli Skofabistin vastaus, jossa hän kertoo lukeneensä pitkän saksan, eli yläasteella 3 vuotta ja lukiossa toiset 3.

Skofabisti ja muut, pystytte muuttamaan vielä oman vastauksesi oikeaan kohtaan.

Jos nyt en ihan väärin muista, niin saksan opiskelu alkoi vasta 8. luokalla, joten 5 vuotta sitä tuli yhteensä luettua.

�,,hh, no jopas meni vaikeaksi noiden vuosirajojen kanssa. Omana kouluaikanani kun pitkää kieltä luettiin 7 ja lyhyttä 3 vuotta. No nyt kun alarajakin vedettiin yhteen vuoteen, niin pistetään seuraavaksi rajaksi se viisi vuotta.

Lainaus käyttäjältä: Quality - 02.10.10 - klo:22:50
�,,hh, no jopas meni vaikeaksi noiden vuosirajojen kanssa. Omana kouluaikanani kun pitkää kieltä luettiin 7 ja lyhyttä 3 vuotta. No nyt kun alarajakin vedettiin yhteen vuoteen, niin pistetään seuraavaksi rajaksi se viisi vuotta.

Tämähän pitää paikkansa englannin (ja joillakin paikkakunnilla ruotsin) kohdalla. Eli peruskoulun 3. luokalla aloitettiin ns. vieras kieli  (A1 kieli). Tätä kun jatkoi peruskoulun viimeiselle luokalle asti, niin siitä tuli tuli tuo 7 vuotta. Nykypäivänä noita ns. vieraita kieliä voi (kai) peruskoulussakin olla jo useita, joten sekaisin tässä menee itse kukin, eikä varmaan kaikken vähiten nuo koululaiset...

Ei taivu. Peruskoulussa pari vuotta mutta siitä ei jäänyt mitään päähän. Amkissa sitten muutama kurssi ku piti. Oikeesti on sellainen kieli mitä haluaisin osata. Jotain pikku perusteita ja autoihin liittyviä sanoa tulee kyllä.

"Ein eis bitte, zwei kugeln, ohne sahne"

Näin sitä saa jätskii saksanmaassa  ;D

3-8lk tuli saksaa päntättyä, harmi vain että opettajana ollut täti tappoi koko luokasta kaiken opiskelun innon ja sai kaikki vihaamaan kyseistä kieltä. Nyttemmin miettinyt jos menisi jatkamaan opiskelua johonkin iltaisin, sen verrran huono tuo sanasto automaailman ulkopuolella on. Toki kahden pallon jäätelön ilman kermaa saan tilattua minäkin, kuten myös muunkin eväs puolen.

Saksaa osaa muutaman sanan... Ja "yllätyksenä" opit tullu volkkarilta...

Kaksi vuotta yläasteella tuli haahuiltua saksan tunneilla. Noh ylläri mitään ei oikein jäänyt päähän kun keskittyminen tahtoi olla aivan johonkin muuhun. :-[

Lukiosaksa..kielen ylläpito saksankielisissä forumeissa, ebay.de:ssä sekä varaosaluetteloissa..kannatti lukea silloin vaikken ehkä silloin sitä niinkään arvostanut

Tuo saksan opiskelu ollut aina silloin tällöin mielessä juurikin tuon markkina-alueen kiinnostavuuden (lue:hyvän tarjonnan  ;)  ) vuoksi, joitakin sanoja oppinut kaupankäynnin yhteydessä, ikuna en kieltä ole opiskellut.

Aloitin noin 2 vuotta sitten saksan nollatasolta. Nyt alkaa jo sujumaan niin hyvin, että pystyy käyttämään kieltä yksinkertaisissa keskusteluissa ja ymmärtää kohtuu hyvin selkeetä puhetta ja pääpointit esim. uutisista. Tarkotuksena mulla on jatkaa niin kauan, että ei tarvii yhtään turvautua englantiin saksalaisten kanssa asioidessa.

Ruotsin olen unohtanut melkein kokonaan, vaikka se tulikin kirjoitettua. Hassusti tulee sekoitettua sanoja saksaan, jos alkaa kylmiltään puhumaan sitä tänä päivänä.   

Lainaus käyttäjältä: skula - 03.10.10 - klo:09:33
... ja pornoelokuvista...

Veit jalat suustani.... ;D

Eipä ole lukion jälkeen saksaa tullut käytettyä missään, eli preppausta vaatisi rutkasti jos meinaisi edes jotenkuten pärjätä.  :P

Lukiossa tuli pakolliset 2 vuotta "luettua".
Kaljan saan tilattua niillä opeilla saksaksi, siinäpä se melkein taitaa ollakin :)

Ikinä tajunnu, mitkä sanat kirjoitetaan isolla ja miksi niin toimitaan?

möchten sie etwas zu drinken haben?
- ein bier bitte oder zwei...
(tulikohan tuohon monta virhettä?) ::)

Eipä tuota pahemmin ole tullut opiskeltua koulumuodossa, mutta reissattua on tullut sen verran, että väkisinkin jotain oppii. Samoin nykyään suurin osa varaosatilauksista + muusta tilbehööristä tulee tilattua pääosin saksankielisiltä sivuilta, joten luetun ymmärtäminen kyllä pelaa omaan tilanteeseen riittävällä tasolla. En minä silti tällä kielitaidolla keskustelua alkaisi käymään kovin vakavissaan... ::)

En ole saksaa ikinä opiskellut enkä siis siitä juuri paljoa ymmärrä, korkeintaan joitakin sanoja. Jos pakko olisi ollut ottaa jokin ylimääräinen kieli, olisi se sitten ollut saksa.

Sujuvasti taipuu mutta oikeellisuus on vähän huonommin kohdillaan. Hunger haben ja silleen.. Lukiossa tuli 3 kurssia oleiltua ja harmittaa kyllä kun ei tullut panostettua ollenkaan. Olisi kiva kieli osata mutta vielähän tässä ehtii opiskelemaan! :)

Ns. pitkä saksa tullut suoritettua yläasteella ja lukiossa, sen jälkeen korkeakoulussa pari kurssia. Ja vuodesta 1983 lähtien tullut selattua auto, motor und sportit ja muita alan julkaisuja, joten autotekninen saksa lyhenteineen tuntuisi sujuvan auttavasti. Telkkarin geriatriadekkarien eli Vanhan Ketun ja kumppaneiden seuraaminen puolestaan auttanut kuullun ymmärtämisessä. Pornofilmeissä kun dialogi tuppaa usein olemaan hieman yksipuolista vieraan kielen syvällisempää opiskelua ajatellen...  ;D

Viitisen vuotta tullut notkuttua ja kirjoiteltua etupäässä saksalaisilla foorumeilla, tosin yhä edelleen saksan datiivi ja akkusatiivi tuottaa ajoittaista päänvaivaa, samoin sanojen sukujen muistaminen. Mutta kun kävin tammikuussa Saksassa ostamassa projektiauton yksityishenkilöltä, niin kaikki keskustelu ravintolassa käynteineen ja läpän heittoineen tapahtui saksaksi.  :)

Wer lesen (und sprechen) kann, ist klar im Vorteil!


@SciroSJK: Isollahan kirjoitetaan substantiivit.

Lukiossa luin D-saksaa (-91-95), enkä kirjoittanut sitä. Se ei sujunut erityisen hyvin, enkä ole käyttänyt kieltä sen koommin.

Kielioppi tuntui koulussa hankalalta datiiveineen ja eriävine yhdysverbeineen. Lisäksi sanavarasto jäi niin suppeaksi, että olisi pitänyt silloin jatkaa kielen opiskelua. Kaikesta oppimasta on nyt unohtunut vähintään 50% eli saksan osaaminen on tosi heikkoa. Yksinkertaiset lauseet menevät tönkösti takerrellen, ja joku saattaa ehkä ymmärtää..tai sitten ei   :-\  Schade

Kielenhän oppii vain puhumalla  ;)
Itse muutin -95 Saksaan 3kk intensiivikurssin jälkeen ja Hampurissa kävin toisen  vastaavan kurssin. 9 vuotta siellä tuli oltua töissä täysin saksalaisessa firmassa asiakaspalvelutehtävissä. Tuohon aikaan ei Hampurissa englannilla pärjännyt, joten oli pikku pakko opetella kieltä. Noin vuoden oleskelun jälkeen kieli alkoi jo sujua ja vaihdoimme kotona kieleksi saksan (vaimo on saksalainen).
Mielestäni Suomessa painotetaan ihan liikaa kielioppia kieltenopetuksessa ja se tekee meistä liian varovaisia puhumaan vierasta kieltä. Jos suomalaselta kysytään puhuuko hän jotain vierasta kieltä, niin yleensä tulee vastaukseksi "vähän".
Saksassakin on niin paljon ihmisiä joiden äidinkieli on joku muu kuin saksa, niin kyllähän sinne muutama suomalainenkin mahtuu kieltä opettelemaan  ;D

aa

Eurooppaa useana vuonna autolla kiertäneenä voisi ennemmin sanoa että Ranskan kieli kunniaan. Saksassa vielä pärjäsi englannilla mutta Ranskassa mentiin viittomakielellä kun ei sitä yhteistä kieltä löytynyt millään.  ;D


.

aa

Aika suhteellista on kielitaidosta saatava hyöty. Toki Ranskassa käy vain ranska, mutta ilman muuta Saksassa, Itävallassa ja Sveitsin saksankielisissä osissa on fiksumpaa käyttää saksaa kuin englantia. Ja pohjoismaisissa yhteyksissä ruotsia kuin englantia. Voi joissain tilanteissa olla jopa firman edun mukaista eli kaupat ja sopimukset onnistuvat paremmin maan omalla kielellä.

Omalla kohdalla kielitaito menee seuraavasti: 1. suomi, 2-3. ruotsi ja englanti (tasavahvoja), 4. saksa (alkeet). Muita eläviä kieliä en ole opiskellut enkä liioin käyttänyt. Seuraavaksi arvostan 5. ranska, 6. espanja, 7. italia, 8. kreikka, 9. hollanti, 10. viro, 11. venäjä, 12. portugali. Muut pohjoismaiset kielet ruotsin ohella sijoittunevat tuohon joukkoon myös.

Suomen kielen emeritaprofessori Auli Hakulinen kertoo Kotus-blogissaan (Kotus = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) Volkswagen-säätiön järjestämistä kielipoliittisista keskustelupäivistä, joilla oli pohdittu saksan kielen asemaa tieteen kielenä ja tieteen mahdollista monikielisyyttä. Keskustelijoina oli ollut Saksan poliittisen ja tieteellisen eliitin edustajia liittopresidentistä ja oikeusministeristä tiedeneuvoston puheenjohtajaan ja eri alojen eturivin tutkijoihin.

Hakulisen blogikirjoitus on luettavissa tästä osoitteesta:
http://www.kotus.fi/?5392_m=8283&s=3232 (http://www.kotus.fi/?5392_m=8283&s=3232)

Tuli mieleen juttua lukiessa, mahtaako meissä Vag-areenalaisissa olla miten paljon saksaa koulussa lukeneita tai sitä kieltä muuten osaavia. Hakulisen jutussa kerrotaan, miten saksalaisetkin joutuvat nykyään karsimaan oman kielensä käyttöä englannin paineessa. Tämähän on tuttu trendi monilla aloilla myös Suomessa.

Saksaa olen opiskellut useampia vuosia, mutta valitettavasti se on jo rapautunut käytön puutteessa. Muutama reissu vuosittain Saksaan ei riitä ylläpitoon. Eikä der Alten katsominenkaan riitä edes kuullunymmärtämisessä.

Englanti toki säilyy, kun sitä käyttää aktiivisesti. Ruotsikaan ei ole ongelma, kun töissä käytän sitä lähes päivittäin. Jotenkin tyhmältä tuntuisi ahvenanmaalaisten kollegojen kanssa puhua englantia, kun kuitenkin ruotsiakin osaan.

Lainaus käyttäjältä: Urlaub - 17.01.11 - klo:11:33
Saksaa olen opiskellut useampia vuosia, mutta valitettavasti se on jo rapautunut käytön puutteessa. Muutama reissu vuosittain Saksaan ei riitä ylläpitoon. Eikä der Alten katsominenkaan riitä edes kuullunymmärtämisessä....

Sama juttu minulla. Onhan tuota saksankieltä tosiaan tullut aikoinaan koulussa opiskeltua, mutta en minä sitä puhua osaa. Kyllä siitä tietenkin jotain rippeitä on jäänyt, eli saattaa saksankielisestä puheesta ja tekstistä ainakin pääasiat ymmärtää. On siitä sekin hyöty että saksankielisestä eBaystakin osaa jotain hakea ;)

Lainaus käyttäjältä: Filixon - 17.01.11 - klo:11:25
...Hakulisen jutussa kerrotaan, miten saksalaisetkin joutuvat nykyään karsimaan oman kielensä käyttöä englannin paineessa...

Mikä on minusta ihan oikein. Työasioissa kun joutuu saksalaisten(kin) kanssa olla tekemisissä silloin tällöin ja jostain syystä tuntuvat saksalaiset välillä olettavan, että muiden täytyy puhua heidän kieltään eikä heidän tarvi puhua samaa kieltä kuin muut (=englantia=yhteistä kieltä kaikille osapuolille).
Tottakai, jos kieltä osaa, siis Saksaa, niin onhan se silloin fiksua käyttää sitä kieltä saksalaisten kanssa.

Ranskalaiset samaa sarjaa, tai vieläkin haluttomampia puhumaan englantia.

Lainaus käyttäjältä: Pertsa - 17.01.11 - klo:11:40
Ranskalaiset samaa sarjaa, tai vieläkin haluttomampia puhumaan englantia.

Ranskalaiset vain grilliltä.  ;)

Onnekseni ei tarvitse sen enempää olla ranskalaisten kanssa tekemisissä.

Lainaus käyttäjältä: Urlaub - 17.01.11 - klo:11:51
Ranskalaiset vain grilliltä.  ;)

Onnekseni ei tarvitse sen enempää olla ranskalaisten kanssa tekemisissä.

Lähdetääs OT linjalle. Yhdessä isohkossa järjestelmäprojektissa olen ollut mukana, jossa tilaaja oli Ranskalainen; siinä oli kaksi toimitusta kerralla (ensimmäinen ja viimeinen). Ei niiden kanssa voi töitä tehdä. Tosin onhan se kansa muutenkin outoa, kun millä ansiolla ne juhlivat Voitonpäivää (http://fi.wikipedia.org/wiki/Voitonp%C3%A4iv%C3%A4)  ::)

Tälläkin sivustolla on jo aiemmin oltu huolissaan tai vähintäänkin uteliaita saksan kielen taidoista: http://www.vagarena.fi/index.php?topic=2927.0 (http://www.vagarena.fi/index.php?topic=2927.0)

Aihe on edelleenkin kiinnostava - mutta kannattaisiko nämä kaksi ketjua yhdistää?

Lainaus käyttäjältä: Filixon - 17.01.11 - klo:11:25
Suomen kielen emeritaprofessori Auli Hakulinen kertoo Kotus-blogissaan (Kotus = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) Volkswagen-säätiön järjestämistä kielipoliittisista keskustelupäivistä, joilla oli pohdittu saksan kielen asemaa tieteen kielenä ja tieteen mahdollista monikielisyyttä. Keskustelijoina oli ollut Saksan poliittisen ja tieteellisen eliitin edustajia liittopresidentistä ja oikeusministeristä tiedeneuvoston puheenjohtajaan ja eri alojen eturivin tutkijoihin.

Vaikka saksa kielenä kuulemma sopiikin tieteeseen paremmin kuin englanti, tuntuu saksalaisten huoli turhalta. Ei se saksa nyt mitenkään ihan syyttä suotta ole asemiaan menettänyt; se vain ei yksinkertaisesti kovin hyvin sovellu tieteen kaltaisen globaalin ponnistelun kieleksi, jossa yhden kielen systeemi on kaikista luontevin ja helpoin vaihtoehto. Jos saksalainen kulttuuri ja siten myös kieli olisi läsnä ihmisten työssä ja arjessa muuallakin kuin Keski-Euroopassa, voisi asia olla toisin.

Blogista: "Kolonialismi tuli esiin anekdooteissa. Karmein kuulemani oli sellainen, että erään kansainvälisen luonnontieteellisen huippujulkaisun nuoret brittitoimittajat kehottivat saksalaista tutkijaa poistamaan lähteistään saksankieliset. (”Graeca sunt, non leguntur.”)"

Lähteiden listaamisen tarkoitus on, että kuka tahansa tutkimusta lukeva arvioijasta julkaisun tilaajaan voi itse halutessaan tarkistaa asian ja siihen liittyvän muualla julkaistun tutkimustyön. Jos nämä lähdetekstit on julkaistu kielellä, jota edes julkaisun toimittajat ja arvioijat eivät ymmärrä - kuten voi ihan hyvin saksan suhteen olettaa - ei niiden sisällyttämistä oikeastaan edes voida sallia. Jos tämä on ns. karmein anekdootti, niin asiat ovat ilmeisesti varsin hyvin.

Minusta tuli oppikoulussa pitkän saksan lukija huonon arpaonnen vuoksi. Englannin opiskeluun oli jo tuolloin niin suuri tunku, että kelpo rehtorimme järjesti oppilaat käytävälle avoriviin, komensi luvun kahteen, käski kakkosia astumaan kaksi askelta eteenpäin ja ilmoitti: "Tässä on meillä saksanryhmä."

Koulun jälkeen osasinkin saksaa melkoisesti, mutta käytön puutteessa sekin taito on rapistunut lähes olemattomiin. Joskus olen ajatellut, että englannin taitoni olisi varmaan parempi, jos onni olisi suosinut aikoinaan pitkän kielen arpajaisissa...

Olen lukenut saksaa koulussa ala-asteelta lähtien, muistaakseni siis 12 vai 13 vuotta yhteensä. Olin myös puoli vuotta Saksassa vaihdossa, ja matkailtukin on.
Silti pitäisi alkaa nyt ylläpitämään taitoa, koska moni asia unohtuu yllättävän nopeasti.
Keskustelu onnistuu, mutta kielioppi on aina välillä aika pahasti hukassa. Onneksi keskustelukumppanit yleensä korjaavat ja auttavat.

Lukion lyhyt saksa suoritettu ja kirjoitettukin.
Muutaman kerran kun on siellä käynyt niin alussa ei meinaa sanat muistua mutta parin päivän päästä ne jo palailee.
Huimasti enemmän käyttöä kuitenkin on saksalla ollut kuin ruotsin taidolla.

Pitkä saksa takana ja kirjoitettukin ihan ällänä. Väittäisin että vieläkin kielioppi on hanskassa, sillä saksa oli paras aineeni koulussa. Todistuksessa yleensä kymppi ja kokeiden keskiarvo kymppiplus. Joku sanoo, että kauhee pinko, mutta jostain syystä saksan kieli vaan kolahti minuun... Varmaan tein töitäkin sen eteen, paitsi että se ei tuntunut lainkaan rasittavalta. Oli hauskaa ja mielenkiintoista!

Saksasta on ollut kirjeenvaihtokavereita vuodesta 1968. Keräilin joskus sekä postimerkkejä että postikortteja. Kaikki  noin 10 kirjekaveria olivat siitä kuuluisasta DDR:stä. Yhteydet ovat säilyneet kolmeen kaveriin, joiden kanssa emailaillaan ja soitellaan puhelimessa silloin tällöin. Juttu sujuu puhelimessakin ihan OK. Saksassa en ole suuremmin aikaa viettänyt, mutta saksalaisia TV-sarjoja seuraan varsin paljon. En usko että siitä mitään haittaa on saksan taitamiselle.

Saksan kielestä ei mitään pahaa sanottavaa, ainakin tämmöiselle "matemaattiselle" ihmiselle se on sopinut hyvin. Ja vähän oon sitä mieltä, että kun englantia tulee joka tuutista, niin sen kielen oppii vähemmälläkin. Mutta jos saksan lukee vain lyhyenä, niin aika lailla sitä täytyy harrastaa, jotta käytännön taidoille pääsee. Ainakin itse tunnen hyvin monia lyhyen saksan joskus jotenkin taapertaneita, joiden osaaminen on sitten vuosien myötä hävinnyt aika olemattomaksi. Saksan kielioppikin vaatii työtä enemmän kuin englanti, jossa pärjää vähemmällä vaivalla jo aika pitkälle.

Taidan olla hieman "kielifriikki", sillä en totaalisesti ole ruotsinkaan opiskelua tyrmäämässä. Valitettavasti tilalle kun ei välttämättä tulisi mitään. Suurin osa nuorisosta ei vissiin opiskelisi suomeakaan. Englanti on ainoa kiinnostava ja heidän mielestään tarpeellinen kieli!!? Itse olen vielä aikuisiällä aloittanut opiskella mm. ranskaa, venäjää ja espanjaa. Espanja noista on tietysti parhaalla mallillaan, sillä sitä olen nyt ehtinyt tahkota jo 6-7 vuotta.

Sillehän ei mitään mahda, jos ei kielet tosiaan yhtään kiinnosta. Mutta kyllä se minusta hieman valitettavaa on. Kyllä monet maat paikanpäällä "aukeavat" kirkkaammin, kun osaa jotain muutakin kuin sitä englantia. Joka on tietysti ihan hyvä hätävara ja pelastusrengas...   ;)

Ja vastaus otsikon kysymykseen on, että kyllä minä hieman olen huolissani sekä saksan että monen muunkin kielen puolesta. Englanti on tärkeä, mutta jotain muutakin saisi olla. Kielten opiskelu kannattaa aloittaa varhain. Itse sen olen kokenut, kun tällä iällä esim. venäjä ottaa aika koville. Olisinpa saanut opiskella sitä jo 10-15 vuotiaana.  >:(

Hatunnosto niin Maximukselle kuin kaikille, joilta saksa sujuu. Englannin kielen yleistyminen niin kansainvälisessä kaupassa kuin eri tieteenaloillakin kuin myös matkailussa köyhdyttää kanssakäymistä ja on omiaan latistamaan myös kulttuuripiirteiden nyansseja. Kaikille yhteisen kielen vaatimus on sinänsä ymmärrettävää, tuohan se vaikkapa ei-natiivit neuvotteluosapuolet samalle viivalle. Toisaalta englantia äidinkielenään puhuvat ovat aina etulyöntiasemassa, ja heidän on todella vaikea perustella itselleen muiden kielten oppimisen merkitystä. Voisi jopa ajatella, että englanninkielisissä maissa melkoinen siivu oppimispääomasta siirtyy muihin aineisiin.

Arvostan toki saksalaisia siinä, että hekin vihdoin ovat alkaneet oivaltaa englannin kielen merkityksen. Siitä huolimatta on huomattava etu osata saksaa sikäläisten kanssa asioidessa. Sama koskee tietysti ranskaa, espanjaa, italiaa, venäjää, pohjoismaisia kieliä sekä yhtä hyvin Euroopan ulkopuolisia kieliryhmiä, nykyisin myös kiinaa.

Yksikielistä maailmaa emme halua. Myös pienten kieliryhmien, kuten suomen, asema on turvattava. Itse pidän merkityksellisenä jopa ruotsin kielen opetusta. Mutta ei tehdä tästä ketjusta pakkoruotsikinastelun areenaa.

Ranskaa tuli opiskeltua yläasteen ja lukion läpi saksan sijaan...Saksaksi en osaisi kyllä järkevää lausetta muodostaa, ainoat opitut sanatkin ovat tainneet tulla tämän VAG -orientaation myötä ikäänkuin vahingossa.

En myöskään ole huolissani saksan kielen asemasta. Jotenkin se on maailman huolista siellä pienemmässä päässä ainakin allekirjoittaneen asteikolla.

Saksaa on tullut opiskeltua 'muutaman' vuoden verran, aina yläasteelta opiskeluvuosiin asti. Silti en päässyt hyödyntämään enkä harjoittelemaan saksan kielen taitoani kuin vasta silloin kun lähdin Saksaan opiskelijavaihtoon. Samaan aikaan olin myös harjoittelijana Stadtsparkasse-pankissa Keski-Saksassa, missä silloin vielä alkeellinen puhutun saksan kielen taitoni tuli  _todella_ tarpeeseen, hädin tuskin kukaan osasi siellä englantia. Saksaa puhutaan myös melko yleisesti ensimmäisenä vieraana kielenä Balkanilla, johtuen suuresta määrästä Saksan vierastyöläisistä, jotka ovat muuttaneet takaisin kotiseuduilleen. Muistan hyvin kun olin käymässä Bosnian pääkaupungissa Sarajevossa; yritin ravintolassa tilata sapuskaa itselleni englanniksi, mutta tarjoilija sen kuin tuijotti minua hermostuneena. Mutta a vot kun vaihdoin saksan kielelle, silloin alkoi tapahtua, täti oli oikein ystävällinen ja selitti, ettei ollut ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä olin häneltä yrittänyt kysyä englanniksi. Nykyään ylläpidän saksan kielen taitoani lukemalla saksankielisiä lehtiä, Auto Motor und Sport on tullut kotiin jo pitkään, ja nyt lähtivät tilaukseen uusi VW Classic Magazin ja Motor Klassik Youngtimer.

Lainaus käyttäjältä: Maximus - 17.01.11 - klo:23:27
Taidan olla hieman "kielifriikki", sillä en totaalisesti ole ruotsinkaan opiskelua tyrmäämässä. Valitettavasti tilalle kun ei välttämättä tulisi mitään. Suurin osa nuorisosta ei vissiin opiskelisi suomeakaan. Englanti on ainoa kiinnostava ja heidän mielestään tarpeellinen kieli!!?

Ruotsinkielen vastuksessa on paljon täysin turhaa porua.

Vaikka pakkoruotsista luovuttaisiinkin, niin kai nyt sentään kahta kieltä pitäisi siltikin opiskella. Oletettavasti pakkovenäjäkin alkaisi tökkimään heti alkuunsa, kun alettaisiin aakkosia myöten opiskelemaan.

Pohjois-Karjalassa vuosia asuneena ja nykyisinkin Lappeenranta - Joensuu välillä usein käyvänä ymmärrän, että paikallinen liike-elämä kannattaa venäjän opiskelua. Ei siellä ruotsia asiakkaat puhu, mutta venäjää tahtoo puhua vähintään joka toinen.

Eikä esim. yliopistojen virkamiesruotsi mihinkään katoaisi. Jos ruotsia ei olisi yläkoulussa tai lukiossa opiskeltu, niin sitten se aloitettaisiin yliopistossa nollasta. Ei sekään mikään erityisen hieno asia olisi.

Maximuksen kirjoitus ja asenne on kohdallaan! Itselläni on takana pitkän ruotsin (8v) ja saksan (7v) opinnot ja lyhyt englanti (3v). Lyhyen englannin vaihtoehtona oli lukiossa aikoinaan erittäin lyhyt (ranska+piirustus). Se oli selvästi "taiteilijoille" tarkoitettua.
(edit: Jälkeenpäin kun katsoo, niin ne (ranska+piirustus)-lukijat ovat sijoittuneet selvästi näkyvämmille paikoille tähän yhteiskuntaamme kuin englannin valinneet. Heillä kielitaito koulusta oli siis: ruotsi, saksa,ranska!)
Jos omaa työelämää ajattelee, niin englantiahan lähinnä käytettiin, mutta sekä saksan että ruotsin tiedot kruunasivat monesti työpäiviä. Espanjaa jouduin opettelemaan 40-vuotiaana työhommien takia.

Huvittaa kiistely siitä, mitä kieliä tarvitaan työelämässä. Monia kieliä tarvitaan. Työ jakautuu tekijöilleen kielitaidon mukaan varsinkin työryhmissä. Ei kannata ajatella niin, että luen vain englantia tai venäjää. Ja ei kielenopiskelun tule loppua koulunpenkin jäätyä.
Nörtiksi jää, kun vain englantia osaa. Aikoinaan, jos norttia veti, niin ojan kaivuuseen suositeltiin.

Itse olen huolestunut saksankielen asemasta Suomessa. On hyvin lyhytnäköistä että siihen ei panosteta enempää, vaikka Saksa on Suomen suurimpia kauppakumppaneita. Muutenkin kielitaito on parhainta yleissivistystä, mitä ihminen voi saada. Ajatelkaa vaikka amerikkalaisia jotka osaavat sitä omaansa vain eikä muita. Millaisia ressukoita ovat maailmalla ja minkälaisina moukkina heitä pidetään.
Se että ruotsinkielen asemaa halutaan huonontaa on myös lyhytnäköinen ajatus. Miksi emme voisi olla ylpeitä siitä että olemme kaksikielinen maa? Minun milestäsni on siistiä että osaa puhua myös toista kotimaista sujuvasti. Mitä pahaa siinä on?
Olemme kannustaneet lapsiamme kielten opiskeluun ja voimme tyytyväisenä todeta että kaksi lasta puhuu nykyään sitten äidinkielen lisäksi myös ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa.
Oma mielitaitoni on äidinkielen lisäksi ruotsi ja englanti. Saksa ei oikein koskaan maistunut, ja nyt se ottaa päähän.

Kieliä on hyvä osata. �,,idinkielen kunnolla opettelemisesta se lähtee liikkeelle; muutoin on hankaluuksia edessä.

Kuulun siihen kansanryhmään, jolla on kohtuullisen hyvä kielipää (ja sitten vastaavasti muuta päätä heikommin). Suomen, ruotsin ja englannin lisäksi on tullut opiskeltua saksaa, espanjaa, italiaa ja hiukan latinaa. Saksaa vajaat 10 vuotta, josta osa työn ohessa ja kansalaisopistossa.

Käytännössä istelläni työnteko onnistuu kuitenkin vain suomeksi ja englanniksi. On varsin työlästä (ja hidasta) oppia kieli niin hyvin että sen kanssa oikeasti pärjää työelämän tilanteissa. Eri asia on sitten hallita kieltä sen verran, että pärjää jotenkuten erilaisissa "pikkutilanteissa" vaikka sitten turistikohteissa tai kauppareissulla. Tai seurata vaikkapa Almodovarin elokuvaa alkukielellä.

Täällähän on kielitaitoista väkeä, melkein puolet on opiskellut Saksaa koulussa. Minunkin opiskeluni rajoittuvat kielien osalta tuohon koulumaailmaan. Saksaa tuli päntättyä 5, ruotsia 6 ja englantia 10 vuotta. Lisäksi nuo kaikki tuli kerrattua lukion toisen luokan tuplaamisella, kun tuli ehdot historiasta. Kielitaidosta on tietysti hyötyä aina. Asiakaspalvelussa ei kovinkaan usein Suomessa tapaa Saksankielen taitoisia. Olen huolissani Suomen kielestä.. Ovat laittamassa nykykielessä verbiä lauseen loppuun Saksan tavoin. "Huomenna voi joitakin lumikuuroja tulla"yäk. Nuo sanatkin muuttuvat jatkuvasti, on sairauslomaa ja päättötodistusta.

Itseäkin hiukan harmittaa se ettei tuota saksaa käytännössä tule juurikaan käytettyä. Yläaste ja lukio tuli saksaa luettua ja kävinpä vielä pari kesää kesäyliopistossa jälkeenpäin saksaa lukemassa. Kyllä saksaksi toimeen tulee, paremminkin voisi. Ranskaakin luin pari vuotta ihan extrana yläasteella. Eipä siitä ole muuta jäänyt mieleen kuin että pikkasen osaa lukea.

Ruotsissa tuli juuri käytyä ja taas kohta muutamaksi päiväksi menossa. Sanovat ne ihmiset mitä tahansa, on se kuitenkin mukavaa ja helppoa sekä itselle että ruotsalaisille että voi keskustella heidän kielellään, tai no onhan se minunkin äidinkieleni. Sitäpaitsi suomenruotsi kuulostaa heidän korvissaan hauskalta - muumiruotsilta. Englannilta nyt ei tässä maassa voi välttyä ja onhan se työpaikankin virallinen kieli, hyvä pelastusliivi jos ei muuta ole.

Lainaus käyttäjältä: Quality - 18.01.11 - klo:09:11
Englannin kielen yleistyminen niin kansainvälisessä kaupassa kuin eri tieteenaloillakin kuin myös matkailussa köyhdyttää kanssakäymistä ja on omiaan latistamaan myös kulttuuripiirteiden nyansseja.

Tästä täytyy olla hieman eri mieltä. Yhden yhteisen kielen käyttäminen helpottaa elämää kummasti ja kun tieteessä ja jossain määrin myös bisneksessä kielenkäyttöä on tyyliltään ja termistöltään rajattua, ei kulttuuripiirteiden nyansseille ole muutenkaan hirveästi tilaa. Lisäksi sellainen huomio, että jonkin kielen puhuminen äidinkielenään ei tarkoita sitä että osaisi kyseisen kielen kieliopin kunnolla tai että osaisi vaikkapa ilmaista itseään kirjallisesti hyvin kyseistä kieltä käyttäen. Monella saattaa olla niin, että se koulussa opiskeltu pitkä kieli on laadullisesti parempaa kuin oma äidinkieli, koska sen kielioppiin on joutunut paneutumaan enemmän.

Toki yleisemmin puhuttaessa eri kielien osaaminen on rikkaus, joka saattaa tarjota hyvinkin yllättävää etua elämässä. Itse olen lukenut pitkän ranskan, pitkän englannin, pakkoruotsin ja lyhyen saksan ja vähän harmittaa, että ei tullut paneuduttua etenkään tuon ranskan opiskeluun enempää. Nuorempana ei vain ollut hirveästi motivaatiota kyseisen kielen opiskeluun. Englanti on ollut sen verran paljon läsnä omassa elämässä, että pidän sitä toisena äidinkielenäni. Valitettavasti joudun aniharvoin puhumaan englantia, joten verbaalinen ulosanti ei ole ihan yhtä jouhevaa kuin sen tulisi olla. Ruotsin suhteen ihan parhaimpia vetoja oli suorittaa asepalvelus Dragsvikissa ja lähteä opintojen aikana lukuvuodeksi länsinaapuriin. Nyt kun vielä saisi lähipiiriin pari suomenruotsalaista, joiden kanssa olisi pakko haastella ruotsiksi... ;) Ranskaa ja saksaa ei ole juuri lukion jälkeen tarvinnut, joten kumpaakaan en käytännössä enää osaa. Sääli sinänsä, mutta kyllähän noita aina voisi kertailla jos oikeasti haluaisi.

Viitisen vuotta sitä tuli taaplattua. Käyttö jäänyt kovin vähälle ja joskus olisi kiva saada kertausta.

Lainaus käyttäjältä: HAL9000 - 18.01.11 - klo:14:11
Sitäpaitsi suomenruotsi kuulostaa heidän korvissaan hauskalta - muumiruotsilta.

Legendahan kertoo ruotsalaisista turisteista, jotka Suomessa käydessään kuulivat suomenruotsalaisten keskustelevan keskenään. Kotiin palattuaan sitten kertoivat, että ei se Suomi niin paha paikka ole, siellähän melkein ymmärtää mitä muut ihmiset puhuvat! ;)

LainaaTästä täytyy olla hieman eri mieltä. Yhden yhteisen kielen käyttäminen helpottaa elämää kummasti ja kun tieteessä ja jossain määrin myös bisneksessä kielenkäyttöä on tyyliltään ja termistöltään rajattua, ei kulttuuripiirteiden nyansseille ole muutenkaan hirveästi tilaa.

Onneksi RoccoScientist on ainoastaan hieman eri mieltä :). En lainkaan kiistä, etteikö yhden kielen käyttö helpottaisi yhteydenpitoa ja erityisesti tiedemaailmassa lisäisi - usein ratkaisevastikin - kriittistä massaa, kun suuri joukko tiedeihmisiä hallitsee yhteisen kielen. Lähinnä tarkoitin, että kommunikointi yhdellä kielellä on omiaan kaventamaan ja tasapäistämään keskustelua, jolloin kulttuurierotkin ohenevat näennäisesti.

-- Pitääkin tästä valmistautua lähtemään saksan tunnille  ;D.

En ole kielissä erityisen hyvä, ja se harmittaakin. Elämäni aikana olen lukenut suomen lisäksi englantia ja ruotsia. Jos lukiossa olisi yksi ylimääräinen kieli pitänyt ottaa, se olisi ollut saksa. Englantia haluaisin osata hyvin, koska sillä käytännössä pärjää kaikkialla, tai ainakin pitäisi. Ruotsi on minulle se vahvempi kieli, vaikka englantia enemmän kuulee, esimerkiksi tv:ssä.

Jos nyt jotakin suuntaa kielitaidostani antaa, niin englannin numero (lukiossa) minulla on 7, joten en siinä erityisen hyvä ole. Ruotsi tosiaan sujuu hiukan paremmin ja numero onkin 9.

Minä laittaisin kieltenopetuksen hiukan remonttiin:
Kaikki aloittaisivat englannin opiskelun 2. luokalta. Vaikka muutkin kielet ovat tärkeitä on englanti tärkein, sitä ei pysty kiistämään.
Sitten kaikki aloittaisivat toisen kielen opiskelun 4. luokalta, valittavana olisi saksa, ranska, venäjä ja ruotsi. Ehkä espanjakin.
Valinnaisena olisi sitten 7. luokalta alkava kieli, valittavana nuo samat. Lukiossa voisi sitten olla tarjolla kielipäätä omaaville vielä lisää kieliä. Harvinaisempiakin kuten italia jos on rahkeita järjestää.

Näin lisättäisiin lasten kielitaitoa. Suomea puhuu kuitenkin vain viitisen miljoonaa ihmistä joten pakko meidän on osata muiden kieliä.
Kakkosluokkalaisia kun kuuntelee niin ne jo tapailevat englantia. Siinä iässä oppii ihan matkimalla jo hirveästi.
Tässä systeemissä ei olisi pakko opiskella läntisen naapurimme kieltä jos sille ei näe tarvetta, mutta mahdollisuus sille olisi olemassa.
Se ei kuitenkaan veisi mahdollisuutta vielä kolmannen kielen opiskelulta jos 'kielipää' vaan sen mahdollistaa.

^Tuohon voisi heittää päinvastaisen. Englantia voisi opettaa viimeksi ja vain 3-4 vuotta. Sitä kun tulee joka tuutista, niin kaikki oppii ilman kouluakin. Otettaisiin ekana saksa ja ranska, kieliä halukkaat ottaisivat vielä ruotsin tai venäjän ja viimeisenä kaikille englanti.

Peruskoulussa ja lukiossa sekä yliopistolla luin saksaa ja olin opiskelijavaihdossakin Audi-Stadtissa eli Ingolstadtissa. Opin kielet helposti ja ehkä se johtuu siitä, että pyrin aina hoitamaan asiat maan omalla kielellä enkä turvaudu englantiin, joka on minulla saksaa heikompi kieli. Kyllä se, että englanniksi pärjää joka paikassa on vähä liioiteltua. Autokaupoilla kun olen Saksassa kulkenut niin sen olen huomannut että autokauppiaat eivät juuri englantia osaa eikä ravintoloissakaan saa tilauksia välttämättä hoidettua enkuksi. Saksa on Euroopan puhutuin kieli, vaikka ranska on EU:n hallinnon kielenä tärkeämpi. Ymmärtäähän sen, ettei niitä huvita englantia opetella kun siinä on ympärillä ainakin sata miljoonaa saksaa osaavaa  :)

Sakemanneja pidetään jostain syystä tosikkoina, mutta mitä itse väkeä tunnen niin sanoisin että käsitykset johtuvat kielitaidon puutteesta ja ennakkoasenteista. Olen miettinytkin, että kieliaitoa pitäis päästä hyödyntämään enemmän töissä, kun monetkaan eivät tunnu sitä osaavaan. Vois päästä mielenkiintoisiin juttuihin mukaan.

Lainaus käyttäjältä: kt - 18.01.11 - klo:22:12
^Tuohon voisi heittää päinvastaisen. Englantia voisi opettaa viimeksi ja vain 3-4 vuotta. Sitä kun tulee joka tuutista, niin kaikki oppii ilman kouluakin. Otettaisiin ekana saksa ja ranska, kieliä halukkaat ottaisivat vielä ruotsin tai venäjän ja viimeisenä kaikille englanti.

Oppisivat joo, mutta minkähänlaista kieltä se olisi?
Sitten kun 'oikea' opetus alkaisi, voisi opella olla aikamoinen homma kitkeä ne jenkkielokuvaenglannin maneerit pos ja koettaa saada asiallisempaa tilalle. Se voisi olla yhtä helppoa kuin nykyinen ruotsin opettaminen asiasta kovasti kiinnostuneille 7.luokkalaisille. ;)

Lainaus käyttäjältä: Markku - 18.01.11 - klo:22:05
Minä laittaisin kieltenopetuksen hiukan remonttiin:
Kaikki aloittaisivat englannin opiskelun 2. luokalta. Vaikka muutkin kielet ovat tärkeitä on englanti tärkein, sitä ei pysty kiistämään.
Sitten kaikki aloittaisivat toisen kielen opiskelun 4. luokalta, valittavana olisi saksa, ranska, venäjä ja ruotsi. Ehkä espanjakin.
Valinnaisena olisi sitten 7. luokalta alkava kieli, valittavana nuo samat. Lukiossa voisi sitten olla tarjolla kielipäätä omaaville vielä lisää kieliä. Harvinaisempiakin kuten italia jos on rahkeita järjestää.

Näin lisättäisiin lasten kielitaitoa. Suomea puhuu kuitenkin vain viitisen miljoonaa ihmistä joten pakko meidän on osata muiden kieliä.
Kakkosluokkalaisia kun kuuntelee niin ne jo tapailevat englantia. Siinä iässä oppii ihan matkimalla jo hirveästi.
Tässä systeemissä ei olisi pakko opiskella läntisen naapurimme kieltä jos sille ei näe tarvetta, mutta mahdollisuus sille olisi olemassa.
Se ei kuitenkaan veisi mahdollisuutta vielä kolmannen kielen opiskelulta jos 'kielipää' vaan sen mahdollistaa.

Periaatteessa olen samoilla linjoilla, mutta halusiain korostaa sitä, että jokusilla lapsilla ja aikuisillakin on huonompi kielipää. Palaan siihen, etät jos ei oma kieli ole hanskassa, vieraidenkin oppiminen voi olla työlästä. Muistan omilta kouluajoilta luokkakavereita, jotka saattoivat olla kovia poikia hitsaamaan, mutta joille ei kielioppi mennyt kaaliin sitten millään. Suppean kurssin (joita silloin vielä yläasteella oli) armovitosella pääsivät eteenpäin. Saattavat olla tänä päivänä kovia tekijöitä omissa hommissaan, mutta ilman kielitaitoa. Eikä siinä mitään jos pärjäävät.

Kielitaitoisille ja -haluisille toivoisin lisää mahdollisuuksia, esimerkiksi yllä kuvaamasi pohjalta. Ruotsin kielestä esittäisin, että ainakin yksi vuosi olisi kaikille pakollista Suomessa, kun kerran kaksikielinen maa olemme. Mutta ei pakolla enempää, ja ne, jotka enemmän haluavat lukea, saavat siihen sitten hyvät mahdollisuudet. Peräänkuuluttaisin edelleen sitä, että kieltenopiskelussa pitää olla riittävästi kunnianhimoa niin opettajilla kuin oppilaillakin. Minä esimerkiksi en Laudatur -ruotsillani tosiasiallisesti pysty tuottamaan kieltä, ehkä sentään seuraamaan Beckiä ja Wallanderia  ;)


Kielet kaikkinensa ovat rikkaus, ja ovat ainakin minulle tuottaneet suurta iloa.

Lainaus käyttäjältä: Quality - 18.01.11 - klo:15:50
Onneksi RoccoScientist on ainoastaan hieman eri mieltä :).

:D Touché.

LainaaLähinnä tarkoitin, että kommunikointi yhdellä kielellä on omiaan kaventamaan ja tasapäistämään keskustelua, jolloin kulttuurierotkin ohenevat näennäisesti.

Itse näkisin tämän pääasiassa positiivisena asiana useimmissa ammatillisissa yhteyksissä. Kielen valinnalla kun ei pitäisi kuitenkaan itse asian kannalta olla niin väliä, jos on oikeasti jotain sanottavaa ja kulttuurierot vuorostaan johtavat helposti väärinkäsityksiin (tosin nämä kultuurierot eivät myöskään ole varsinaisesti käytetystä kielestä riippuvaisia). Henkilökohtaisesti en ole puhtaasti sosiaalisessa kanssakäymisessäkään kokenut käytetyn kielen vaikuttavan kuin siinä mielessä, että jos kyseistä kieltä ei osaa kunnolla, tulee itsensä ilmaisemisesta vähän hankalaa. Samat asiat sitä kuitenkin haluaa sanoa käytiin keskustelu sitten suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi - tai saksaksi ja ranskaksi, jolloin itse lähden "smile and nod"-linjalle. ;)

Kielten opiskeluun liittyvään keskusteluun sanoisin, että meillä on täällä Suomessa asiat siinä mielessä todella hyvällä tolalla, että arjessa on aika monella läsnä tai ainakin helposti ulottuvilla sekä suomenkielistä, englanninkielistä että ruotsinkielistä tavaraa. Esimerkiksi Saksan ja Ranskan tapa suojella oman kielensä asemaa dubbaamalla televisiosarjat ja elokuvat sekä rajoittamalla englanninkielisen musiikin soittoa radiossa (ainakin Ranskassa tehdään näin) on varmaan suurin syy siihen miksi noilla alueilla on englanninkielentaito varsin heikoissa kantimissa. Jos pelkästään koulun penkillä meinaa kieliä oppia, pitää sen eteen nähdä paljon vaivaa. Minusta paras keino lisätä kielitaitoa olisi tarjota lapsille ja nuorille viihdettä ja virikkeitä eri kielillä, joten ei muuta kuin vähän lisää piirrettyjä ruotsiksi lauantaiaamuisin, niin saadan se pakkoruotsikin maistumaan paremmalta.

Lainaus käyttäjältä: 4wdsuperbkombi - 19.01.11 - klo:08:53

Ruotsin kielestä esittäisin, että ainakin yksi vuosi olisi kaikille pakollista Suomessa, kun kerran kaksikielinen maa olemme.

Wanhan jutun mukaan ruotsin oppisisältöä voisi supistaa aika rankasti, jatkossa riittäisi että osaa sanoa 'talar ni engelska..'  8)

Voimme olla tyytyväisiä, että emme asu Ranskassa. Siellä olisi lapsilla kyseessä "pakkoenglanti ja pakkosaksa", kun vieraista kielistä on kyse. Mielummin lukevat kai espanjaa ja italiaa.
Saksankieliset, Saksa, Itävalta, Sveitsi ja muu niiden ympäristö on jo pitemmän aikaa hyväksynyt monikielisyyden.

Pakko heittää tähän. Kateelliseksi tulee kun tuolla yrityksen päämajassa tulee toisinaan käytyä. Flaaminkielisessä Belgiassa kaikki opiskelevat flaamia, saksaa ja ranskaa pakollisina. Sitten tähän päälle vielä englanti joka tarttuu ihan itsestään. Kolleegoistani ihan joka iikka puhuu näitä kieliä ja useat vielä lisäksi espanjaa tai italiaa. Noilla pärjää jo ihan kivasti...  :)

Kyllä, kyllä, mutta eipä löydy heistä suomenkielen tai ruotsin puhujia. Kyllä suomalaisilla on hyvä sauma haastaa nuo belgialaiset kielitaidoissa. Monttu aukihan ne kuuntelee näitä skandinaavisia keskusteluja.

Lainaus käyttäjältä: HAL9000 - 19.01.11 - klo:11:32
Pakko heittää tähän. Kateelliseksi tulee kun tuolla yrityksen päämajassa tulee toisinaan käytyä. Flaaminkielisessä Belgiassa kaikki opiskelevat flaamia, saksaa ja ranskaa pakollisina. Sitten tähän päälle vielä englanti joka tarttuu ihan itsestään. Kolleegoistani ihan joka iikka puhuu näitä kieliä ja useat vielä lisäksi espanjaa tai italiaa. Noilla pärjää jo ihan kivasti...  :)

Tähän heitän vastineen. En tiedä miten yleistä siellä on useamman kielen hallitseminen. Meillä oli töissä useamman vuoden ajan Belgiaano, joka käsittääkseni ei puhunut sen paremmin saksaa kuin ranskaakaan. Jos oikein ymmärsin, oli hän ranskaa hiukan opiskellut, mutta ei mitenkään suuressa määrin.

Hollannissa taasen monet Saksan rajan tuntumassa asustelevat puhuvat saksaa sujuvasti. Ja kaikki toistaiseksi tapaamani hollantilaiset puhuvat myös erittäin laadukasta englantia. Jokuset ovat jopa napanneet siitä kanaalin takaa brittiaksentinkin.

Lainaus käyttäjältä: 4wdsuperbkombi - 19.01.11 - klo:13:55
Ja kaikki toistaiseksi tapaamani hollantilaiset puhuvat myös erittäin laadukasta englantia. Jokuset ovat jopa napanneet siitä kanaalin takaa brittiaksentinkin.

Ehdottomasti ja siksi(kin) Hollanti onkin Keski-Euroopan paras maa! Aina pärjää englannilla, eikä katsota kuin halpaa makkaraa, jos ei puhu paikallista murretta. Olen opiskellut yhden talven Hollannissa ja nykyään vaimoni työnantajan pääkallonpaikka on Hollannin Zwollessa, joten tulee käytyä kohtuullisen usein aveccina työmatkoilla.

Hollantilaiset lienevät todenneet saman kuin muutkin lilliputtikielet, ettei kukaan muu puhu heidän kieltään.

Lainaus käyttäjältä: Urlaub - 19.01.11 - klo:14:13
Ehdottomasti ja siksi(kin) Hollanti onkin Keski-Euroopan paras maa! Aina pärjää englannilla, eikä katsota kuin halpaa makkaraa, jos ei puhu paikallista murretta. Olen opiskellut yhden talven Hollannissa ja nykyään vaimoni työnantajan pääkallonpaikka on Hollannin Zwollessa, joten tulee käytyä kohtuullisen usein aveccina työmatkoilla.

Hollantilaiset lienevät todenneet saman kuin muutkin lilliputtikielet, ettei kukaan muu puhu heidän kieltään.

Näin on ehdottomasti. Miten pitkät lie perinteet Hollannissa englannin kouluopetuksessa? Saksaahan hollantilaiset puhuvat yhtä haluttomasti kuin me venäjää - syytkin lienevät pitkälti yhtenevät.

Joskus olen hollantilaisten suoruudesta häkeltynyt, ei sille mitään mahda. Ohittavat kyllä kirkkaasti suomalaisetkin tässä lajissa. Mutta reilua väkeä kaiken kaikkiaan.

Amsterdamia suosittelen lämpimästi kaupunkilomakohteeksi. Onhan sielläkin lieveilmiönsä, mutta siitä huolimatta. Myös pyöräretkeily pienessä, tasaisessa maassa voisi olla hieno kokemus, mutta autolla siellä ei pääse mihinkään. Junat ovat huomattavasti nopeampia.

Lainaus käyttäjältä: Quality - 19.01.11 - klo:14:20Saksaahan hollantilaiset puhuvat yhtä haluttomasti kuin me venäjää - syytkin lienevät pitkälti yhtenevät.

Tuota en kyllä omien kokemuksieni perusteella allekirjoita. Isommasta otannasta en tiedä, mutta se "kourallinen hollantilaisia" jotka paremmin tunnen, niin puhuu kyllä hyvää saksaa ilman sen kummempaa katkeruutta.

Hollannissa olen aikoinaan yhden kesän viettänyt, töissä opiskeluaikoina. Olin Technische Hoogeschul Delftissä fysiikan laitoksella. Onhan tuosta aikaa jo jonkin verran, mutta varmaan ainakin Delft on aikalailla entisellään. Hieno kaupunki, tunnettu sinisestä posliinistaan. Ja historiallisista rakennuksista, mm. Nieuwe Kerk, jossa monet maan hallitsijat ovat löytäneet viimeisen leposijansa. Henrik Oranialaisen murhaluodin jälki on edelleen nähtävillä eräässä vanhassa palatsissa... Ja kun työmatkalla oli upeaa kun pääsi aina ohittamaan paikan, josta oli kokolailla sama näkymä kuin Jan Vermeer van Delftin maalauksessa "näkymä Delftistä". Tuo maalaus tehtiin kai jo 1500-luvulla?? Delft on pakostikin eräs suosikkikaupungeistani Hollannissa. Sinne on kyllä vielä pakko palata! Olikos Haagin ja Rotterdamin välimatka noin 20 kilsaa... Ja tuolle välille mahtuu vielä reilun 100 tuhannen asukkaan Delft!

Minulla on kyllä hyvät muistot Haagista ja Scheveningenistäkin. Amsterdam on muistaakseni pääkaupunki ja Haag hallituskaupunki. Amsterdam oli mielestäni paikoitellen hieman sotkuisempi, vissiin paljon turisteja yms. Haagissa on monia mielenkiintoisia museoita ja jopa parlamenttisalit tuli siellä kiertokävelyllä koluttua. Näistä isommista kaupungeista Rotterdam ei minua niin suuresti viehättänyt, no, originelleja satamakuppiloita jne. Hieman sellainen rosoinen, merellinen kaupunki... Tuli hyvin paljon kierreltyä Hollannissa, koska minulla oli hieman työnkin puolesta sellainen rautateiden vapaalippu silloin. Monet viikot kävin tekemässä mittauksia Eindhovenissa ja illalla ties mitä reittiä takaisin Delftiin. Veikkaisin että Hollannin 30 suurimmasta kaupungista 25-26 on minulle jotenkin tuttuja. Viikonloput reissattiin aina siellä sun täällä. Gouda, Maastricht, Haarlem, Breda, Hertogenbosch... kaikki tuovat kivoja muistoja ja nähtävyyksiä mieleeni.

Hollantiin mennessäni minulla oli mukana kielitodistukset sekä saksasta että englannista. Englannilla siellä tuli kuitenkin pärjättyä, sitä puhuttiin mielestäni varsin mallikkaasti siellä. Saksaa en edes juuri kokeillut, mutta sen huomasin että saksasta oli paljon hyötyä hollannin ymmärtämisestä. Hollannin kielessä ja alasaksassa on paljon samaa. Ruotsi ja englantikin tuottavat "osumia", mutta kyllä ainakin pitkän saksan opiskellut tunsi olonsa siellä aika kotoiseksi. Hollantia jopa hieman opettelin, mutta käytännössä kielen harrastus jäi lähinnä sarjakuvakirjojen lukemiseen. Se onnistui tosiaan hyvin ihan saksan pohjalta!!

Kaikenlaista siellä turistiin ihmisten kanssa, mutta ei suuremmin tullut esille mikään saksalaisantipatia. Ehkä historia sitäkin tekee, kuten meilläkin on se Venäjä, Venäjä... Mutta ei kai se viksujen(?) ihmisten kanssa estettä asioiden hoitamiseksi muodosta. Minullakin on joskus ollut jotain muita ajatuksia itänaapureista. Mutta elämä opettaa ja nyt opiskelen täyttä häkää venäjää!

Silloin tuli huomattua, että Etelä-Afrikka on monille hollantilaisille paljon läheisempi ja tutumpi juttu kuin vaikkapa meille. Ja vaikka Hollanti on aika pieni maa, asukasluku reilu 15 milj., niin sen merkitys sekä historiassa että nykypäivänä (taloudessa erityisesti) on sen kokoa suurempi. Joo, sopivasti se meidän ulkoministerikin teki hiljan sen vertauksen Venäjä vs. Hollanti vs. oliko muutakin...  ;D

Tässä melkein herkistyy, kun alkaa oikein muistella niitä hienoja aikoja Hollannissa. Kyllä se vaan on niin, että sinne pitää joskus vielä palata uudelleen. Mutta poiketkaa nyt ilman muuta ainakin Delftissä, kun siellä päin ajelette.  :)

Tämä mielenkiintoinen aihe on välillä ehtinyt painua unholaan. Pitkän saksan lukeneena olin sikäli onnellisessa asemassa, että pääsin opintojen jälkeen Saksaan töihin. Valitettavasti vain hyväkin suullinen kielitaito tuppaa rapistumaan käytön puutteessa. Oli kuitenkin mukavaa, kun ymmärsi Octavia I:n saksankielistä Jetzt helfe ich mir selbstiä, kun Haynesin opus ei vielä ollut ilmestynyt.

Monet ovat varmaan autonhakumatkoilla huomanneet saksan kielen hyödyllisyyden. Papereita ymmärtää paremmin, ja asiat luistavat sujuvammin. Pitkän saksan lukeminen ei ole koskaan kaduttanut, sen sijaan joskus on tullut pohdiskeltua, olisiko ollut hyödyllisempää, jos ruåtsin asemesta olisi voinut lukea pitkän ranskankin. :)

Lainaus käyttäjältä: KdF-Wagen - 01.08.13 - klo:18:39
Monet ovat varmaan autonhakumatkoilla huomanneet saksan kielen hyödyllisyyden. Papereita ymmärtää paremmin, ja asiat luistavat sujuvammin. Pitkän saksan lukeminen ei ole koskaan kaduttanut, sen sijaan joskus on tullut pohdiskeltua, olisiko ollut hyödyllisempää, jos ruåtsin asemesta olisi voinut lukea pitkän ranskankin. :)

Kyllä mä koen ranskan taidon yleisellä tasolla hyödyllisemmäksi kuin saksan. Saksankielisissä maissa nyt kuitenkin jollain tasolla pärjää englannilla, kun ranskankielisissä maissa eläminen on aika epätoivoista, jos jaloista jaloin ei taivu.

Lainaus käyttäjältä: makelja - 18.01.11 - klo:11:44
Itse olen huolestunut saksankielen asemasta Suomessa. On hyvin lyhytnäköistä että siihen ei panosteta enempää, vaikka Saksa on Suomen suurimpia kauppakumppaneita. Muutenkin kielitaito on parhainta yleissivistystä, mitä ihminen voi saada. Ajatelkaa vaikka amerikkalaisia jotka osaavat sitä omaansa vain eikä muita. Millaisia ressukoita ovat maailmalla ja minkälaisina moukkina heitä pidetään.
Se että ruotsinkielen asemaa halutaan huonontaa on myös lyhytnäköinen ajatus. Miksi emme voisi olla ylpeitä siitä että olemme kaksikielinen maa? Minun milestäsni on siistiä että osaa puhua myös toista kotimaista sujuvasti. Mitä pahaa siinä on?
Olemme kannustaneet lapsiamme kielten opiskeluun ja voimme tyytyväisenä todeta että kaksi lasta puhuu nykyään sitten äidinkielen lisäksi myös ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa.
Oma mielitaitoni on äidinkielen lisäksi ruotsi ja englanti. Saksa ei oikein koskaan maistunut, ja nyt se ottaa päähän.

Saksankieli on minua kiinnostanut auto-/moottoripyöräharrastuksen myötä - heillä on alalta paljon kirjallista tietoa. Jos nyt tekisin valintoja olisi saksankieli valintani. Englannin kielen oppiminen olisi mennyt siinä ohessa.

Saksankielen asema heikkeni hävityn sodan jälkeen - kuitenkin muistettakoon heidän korvaamaton apunsa loppukahakoissa - niistä emme ole maksaneet heille sotakorvausta.

Saksankielen lisäksi pidän ruotsinkieltä hyödyllisenä (kaikki kielitaito on hyödyllistä). Ruotsissa on moni asia kehittyneempää ja sieltä haetaan edelleen oppia. Kateus on heikentänyt ruotsinkielen asemaa Suomessa - käsittämätöntä on vieraskielisten nimien kääntäminen suomeksi. Sekä saksalaisten että ruotsalaisten tuotteet ovat huoliteltumpia kuin suomalaisten. Ei ole keneltälään pois jos osaa kieliä.

Lainaus käyttäjältä: makelja - 18.01.11 - klo:11:44
Itse olen huolestunut saksankielen asemasta Suomessa. On hyvin lyhytnäköistä että siihen ei panosteta enempää, vaikka Saksa on Suomen suurimpia kauppakumppaneita. Muutenkin kielitaito on parhainta yleissivistystä, mitä ihminen voi saada. Ajatelkaa vaikka amerikkalaisia jotka osaavat sitä omaansa vain eikä muita. Millaisia ressukoita ovat maailmalla ja minkälaisina moukkina heitä pidetään.
Se että ruotsinkielen asemaa halutaan huonontaa on myös lyhytnäköinen ajatus. Miksi emme voisi olla ylpeitä siitä että olemme kaksikielinen maa? Minun milestäsni on siistiä että osaa puhua myös toista kotimaista sujuvasti. Mitä pahaa siinä on?
Olemme kannustaneet lapsiamme kielten opiskeluun ja voimme tyytyväisenä todeta että kaksi lasta puhuu nykyään sitten äidinkielen lisäksi myös ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa.
Oma mielitaitoni on äidinkielen lisäksi ruotsi ja englanti. Saksa ei oikein koskaan maistunut, ja nyt se ottaa päähän.

Yhdyn mielipiteeseen. Voi kun olisi itsekin kouluaikoina tajunnut kielien tärkeyden. Niitä opiskelemalla ei voi kuin voittaa, vaikkei opiskelemiaan kieliä ikinä käyttäisikään. Nyt myöhemmin Keski-Euroopassa työskentelevänä on vaikea lähteä perusteista alkaen upottamaan uusia kieliä päänuppiin, vaikka englannilla työelämässä onneksi pärjääkin. Hankala aloittaa niistä alkeista nyt, jotka voisivat olla jo päänupissa muhimassa vuosien takaa. Toivottavasti seuraava sukupolvi tajuaa olla viisaampi.

Lainaus käyttäjältä: Urlaub - 19.01.11 - klo:14:13
Ehdottomasti ja siksi(kin) Hollanti onkin Keski-Euroopan paras maa! Aina pärjää englannilla, eikä katsota kuin halpaa makkaraa, jos ei puhu paikallista murretta. Olen opiskellut yhden talven Hollannissa ja nykyään vaimoni työnantajan pääkallonpaikka on Hollannin Zwollessa, joten tulee käytyä kohtuullisen usein aveccina työmatkoilla.

Hollantilaiset lienevät todenneet saman kuin muutkin lilliputtikielet, ettei kukaan muu puhu heidän kieltään.

Meillä on viime jussista hollantilaiset naapurit vp kadun toisella puolella. Heti muuton jälkeen rouva tuli ovelle esittäytymään ja esitteli koko perheensä.  :)  Englanti tuntui olevan jopa meikäläistä parempaa, liekö puhunut enemmän. He käsittävät suomalaisten tapaan, että jos haluaa kommunikonnin sujuvan, on hyvä osata kunnolla maailman valtakieliä. Ei ruotsin osaamisessakaan mitään haittaa ole, mutta jo Tanskassa on pakko turvautua englantiin tai joissain tapauksissa saksaan. Risoo pohjoismaissa kun puhuu kohtuullista kouluruotsia ja vastapuoli ymmärtää joka asian, mutta itse ei tajua välillä puoliakaan. Ihanteellinen 3 kielen kombinaatio olisi koulussa ollut englanti ja saksa, kolmantena ranska tai venäjä...  :-[

Ai niin, harrastajatuttu perhe löytyy Saksasta, koulussa luettu 5 vuotta ja kursseja korkeakoulussa. 1996 ja 1997 omatoimireissuilla Saksassa alkoi palata sanonnat mieleen. Unohtuu melko helposti käytön puutteessa, toisaalta passiivinen kielitaito palautuu kyllä mukavasti. Käytännön sanastoa ei opi kuin livenä tai sitten lukemalla nettiä tai lehtiä. Sukuja joutuu puupää aina ajoittain tarkistamaan sanakirjasta tai kaannos.comista. Suhtautuminen on todella eri tasolla, kun ja jos osaa kohtuullista saksaa. Umlaut ueber alles....  ;D

Saksan opiskeluni on vain kansalaisopiston ja avoimen yliopiston Saksan alkeiden varassa. Tavoitteena on vähintään puheen ja lukemisen perustaso. Viime vuosina on pari kolme matkaa vuodessa Saksaan tai Itävaltaan tullut tehtyä. Kielitaidon karttuessa matkoista kulttuurin ja tekniikan aarreaitasta saa enemmän irti. :)

Valitettavasti Suomen kielipolitiikka estää tehokkaasti nuorten toisen vieraan kielen opiskelun.  ;D

Lainaus käyttäjältä: Penttijp - 10.11.13 - klo:18:43
Saksan opiskeluni on vain kansalaisopiston ja avoimen yliopiston Saksan alkeiden varassa. Tavoitteena on vähintään puheen ja lukemisen perustaso. Viime vuosina on pari kolme matkaa vuodessa Saksaan tai Itävaltaan tullut tehtyä. Kielitaidon karttuessa matkoista kulttuurin ja tekniikan aarreaitasta saa enemmän irti. :)

Valitettavasti Suomen kielipolitiikka estää tehokkaasti nuorten toisen vieraan kielen opiskelun.  ;D

Tuo on totta. 5-luokalla aloitin saksan opiskelun ja yläasteella ruotsin tullessa rinnalle lopahti kiinnostus täysin.
Venäjää ja saksaa kouluissa pitäisi opettaa, ruotsi voisi olla turhana kielenä valinnainen. Näin kaupallisesti ajateltuna.

Lainaus käyttäjältä: Geoman - 01.08.13 - klo:19:02
Saksankieli on minua kiinnostanut auto-/moottoripyöräharrastuksen myötä - heillä on alalta paljon kirjallista tietoa. Jos nyt tekisin valintoja olisi saksankieli valintani. Englannin kielen oppiminen olisi mennyt siinä ohessa.

Saksankielen asema heikkeni hävityn sodan jälkeen - kuitenkin muistettakoon heidän korvaamaton apunsa loppukahakoissa - niistä emme ole maksaneet heille sotakorvausta.

Saksankielen lisäksi pidän ruotsinkieltä hyödyllisenä (kaikki kielitaito on hyödyllistä). Ruotsissa on moni asia kehittyneempää ja sieltä haetaan edelleen oppia. Kateus on heikentänyt ruotsinkielen asemaa Suomessa - käsittämätöntä on vieraskielisten nimien kääntäminen suomeksi. Sekä saksalaisten että ruotsalaisten tuotteet ovat huoliteltumpia kuin suomalaisten. Ei ole keneltälään pois jos osaa kieliä.

Tuota sotakorvausjuttua en ymmärtänyt?.. häviäjille ei ole tapana maksella.
Ruotsinkielen hyödyllisyyttä lisää se seikka, että Norjassa pärjää noin kutakuinkin samalla sanastolla ja siellä on vielä nuorille töitä tarjolla.
Osaavasta työvoimasta on monilla aloilla pulaa. Esimerkiksi yksistään öljyalalla tarvitaan 3000 ulkomaista insinööriä vuosittain lähivuosien aikana. <= lainaus http://www.finland.no/public/default.aspx?nodeid=39642&contentlan=1&culture=fi-FI (http://www.finland.no/public/default.aspx?nodeid=39642&contentlan=1&culture=fi-FI)