No niin, Makkiskin aloittaa tänne kirjoittamisen vaikka tyhjäähän se vielä on. Kiitos aluksi Nokian renkaille ja foorumilaisille suosituksista.
Omalla kohdalla tilanne on se, että auto johon Nokian renkaat tulee, odottaa lienee risteilyä Itämerellä. Rantautuminen tapahtunee kuukauden sisällä. Olin tilannut auton 18" kesärenkain mutta talvirenkaiksi kauppasopimuksessa oli vaan lause "pienimmät nastarenkaat alkuperäisvantein mitkä siihen saa" ja kun myyjä on hyvä tuttu, suomeksi tuo olisi tarkoittanut jotain 205/17 kokoa. Voi toki olla, että moiset alle päätyykin.
Nyt tämän blogikuvion myötä käyneekin niin, että talveksi tulee alle 18" 225/18 renkaat, kunhan saan autoliikkeen kanssa asian sovittua. Nyt olisi mahdollisuus kokeilla riskittömästi matalampaa talvirengasta. Kammoni johtuu minulla aiemmin olleesta RS Octaviasta sukupolvea 2 jossa oli talvipyörät 225/45/17 ja se oli ihan kamala leija ajaa. Kahden talven jälkeen meni hermot totaalisesti ja vaihdoin 205/17 kumit ja paranihan se oleellisesti.
Tuohon liittyy muutakin, auto tuli tehtaalta Continentalin Sport Contact 2 kesäkumein. Ne oli hyvät joten kun kesän jälkeen ne oli loppu (joo, ajotapani on sellainen että setti per kesä tahtia mennään) niin valinta oli helppo, saman valmistajan kolmoset. Ne sitten olikin aivan kamalat, jotain runflatteihin verrattavaa. Kamala melu, painoivat varmaan 100kg per kumi ja kuviokin kun Zetorissa. Noista ei jäänyt mitään hyvää sanottavaa joten sudittelin ne slickseiksi pika pikaa, Sudittelu olikin helppoa, niin onneton märkäpito noissa oli että pystyi sudittelemaan märällä kelillä tästä Leppävirralta Helsinkiin. Näiden jälkeen ostin suvikumeiksi Nokian Hakka V:t ja ai että ne oli hyvät. Kehuinkin tuolloin autofoorumeilla avoimesti.
Nyt siis tulevaan autoon tehdas toimittaa jotkut kesärenkaat mutta Hakka V:n loistavuuden vuoksi talvikumeiksi olisi joka tapauksessa tullut Nokian 8:t. Kitkoja pelkään, olen ajanut muutaman kerran kavereiden kitkoilla ja ei ole minun juttu. Olen aikoinaan työskennelyt autokoulussa opettamassa ennakoivaa ajoa ja siltikään kitkat ei ole minun juttu. Olen kuljettajana äärimmäisen ennakoiva ja muut huomioonottava, mutta silti jokaisella ajokilla joka minulla on ollut alla, olen käynyt jossain testaamassa ajokin ja kuskin rajat, johon olennaisena osana liittyy renkaiden rajat.
Kun kuljen perheen kanssa kauppareissulla, mennään muiden mukaan mutta useamman kerran talvessa pakkaan lapset kyytiin ja lähdetään jääradalle mittaamaan ominaisuuksia. Joku voisi sanoa, että hullu, kun pakkaat lapset mukaan. Itse olen taas sitä mieltä, että pienten lasten on hyvä saada oppia että liikenteessä mennään rauhallisesti ennakoiden mutta suljetulla, turvallisella alueella saa "vähän pöllyyttää" ja voin kyllä sanoa, että minun jäljiltä ei ole DPF:t tukossa koska minulla on ollut vain yksi dieselauto eikä toista tule. On se paholaisen keksintö tuo diesel.
Olen myös ajanut varsin monipuolisilla härveleillä, niin siviili- kuin kilvanajolaitteillakin. Talveen liittyvissä kilvanajolaitteissa kokemus on tosin kovin vähäistä.
Aiheen renkaista lisää kun niistä on kerrottavaa, mutta varmaan muistelen menneitä tässä ennen sitäkin.
Niin, ja pitäisi kai esitellä itsensä...
Makkis on Jarkko Leppävirralta joka sukkuloi pääasiassa akselia Kuopio-Varkaus, aamulla vähän tuntojen mukaan kumpaako mennään. Perheessä on kaksi lasta (5 ja 3 vuotiaat) ja vaimokandidaatti, sekä kissa ja kaksi koiraa.
Kilometrejä tulee vuoteen tällä hetkellä omaan autoon noin 15-20 tkm ja vaimokandin autoon puolet vähemmän. Nyt kun lapset on jo tuon ikäisiä, taivaan merkit näyttää siltä että kilometrimäärä iskän ajokkiin kasvaa takaisin normaaliin 30 tkm vuoteen.
IT-alan kokonaisosaaja olen joka tietää kaikesta kaiken, C mukaan lukien, paitsi:
Riskillä, että sähköt taas kohta menee, kirjoitan tätä suoraan tähän kulkematta notepadin kautta... 30 tuntia oli sähköt poikki, kiitos vaan Eino -tuuli.
Nyt on viitisen sataa kilometriä kerätty kokemusta Hakkapeliitta kaseista pääasiassa vesisateessa, mutta yksi sohjopöpperöinen aamun työmatkakin sattui mukaan kuten myös tänään suhteellisen kuiva päivä. Renkaat näkyy tulleen uunista viime huhtikuussa.
Renkaat ovat siis 225/40/18 ja todella hyvin nämä kelit palvelleet. Sohjoinen aamu oli oikeastaan se mittari, luotin kyllä että Nokian toimii sateessa talvirajoituksilla. Vesiuria olen toki oppinut kiertämään mutta tulee tilanteita jolloin on pakko niihinkin mennä, Ei mitään dramatiikkaa. Vakionopeussäädin todellisessa 80 km/h (asetus siis about 87 km/h) ja ei anoppiakaan pelota.
Se, mikä oli yllätys, oli tuo sohjoinen aamu. Odotin (nyt se sähkökatko taas tuli, en avaa notepadia) pulkkaluisua mutta hyvin tuo eteni sohjossa. Harmi vaan että tuolla satasen alueilla ei enää ollut sohjoa, joten vajaaksi jäi testaus tuolta osin, mutta 60 km/h alueella menee kuin juna renkaan syrjäyttäessä sohjon helposti.
Pito, se mielenkiintoinen asia. Märällä asfaltilla ykkönen, kakkonen ja kolmonen on joutavia vaihteita. Ei voi vaan nostaa kierroksia parhaan tehon alueelle kun luistoneston pitää puuttua peliin per heti. Kelin ollessa kuiva joutaviin vaihteisiin pitää lukea nelonen, kun ei silläkään kärsi vetää parhaan tehon alueella kun taas alkaa välke :) Toki Gorollien tahdissa ajaessa tämä ei ole ongelma, mutta kun tytöt haluaa "huvipuistoefektiä" kyydissä ja omakin kroppa siitä tykkää, niin semimaksimaalinen kiihdytys lain sallimaan maksimiin on vaan hankalaa.
Melun osalta myös pisteet. Tai, siis meluttomuuden. Taajamanopeuksissa nämä "kohisee" kuten nastakumit tyypillisesti asfalttia vasten, mutta kävelyvauhdin rapina puuttuu tyystin ja maantievauhdeilla kohina vaimenee. Tässä itse asiassa luulen syyn olevan tuon poikkeavan nastamäärän ja asettelun. Minulla on aiemmista Nokian renkaista juuri päinvastaisia kokemuksia, eli hyvä pito ja muuten ok, mutta melu on kova. Tässä on selkeä parannus, koska koeajoauto ei ole ainakaan keskustelujen perusteella se hiljaisin vaihtoehto rengasmelun osalta.
Yhtään nuo ei myöskään nitkua olla. Jopa houkuttelee mutkaiselle baanalle vähän "räppämään" mutta nastarengas ei liene luotu sitä varten. Todella tanakat ne on alla, paineet on 2.8 bar joka kulmalla ja ei tarvetta korjailla. Mielenkiintoista olisi kokeilla sama auto kitkoilla, luulen että ei pärjäisi ajo-ominaisuuksien tarkkuudessa. Tosin vain luulen, en tiedä.
Ensi arvio on positiivinen kaikin puolin. Takaan, että myös kritiikkiä löytyy kun saadaan jäät järviin ja lähdetään hakemaan rajoja. Sitä ennen toki lumikokemusta.
Tänään matka johti mummolaan ja matkalla mummolaan sattuu kesäaikaan nautinnollinen nelinumeroinen tienpätkä jota kestää noin 10 kilsaa. Sää kuiva, pakkasta -1 aste ja lumesta ei siis tietoakaan. Puoliso ja lapset toki kyydissä joten jätin sporttimoodin rauhaan ja vakkariin tuolle pätkälle rajoituksen sallima 80 km/h vaikka mieli aina tekeekin siinä hieman "räpäistä" ja niin toki teenkin kun yksin olen kyseisellä tienpätkällä.
Nyt sitten kehuja Nokian kaseille! Tuo pätkä on sellainen että edes rajoituksen sallimaa maksimia ei tee aina mieli vetää edes kesärenkailla. Näillä sen sijaan pystyi menemään millin tarkasti nauttien jokaisesta mutkasta, mitä tiukempi, sen nautillosempi. Talvirengas, vieläpä nasta, joka tarjosi aitoa ajamisen nautintoa! Tarjosi niin paljon, että pitää käydä huomenna joku mutkapätkä vetämässä ilman perheen mukana oloa ja katsoa, onko tuo rengas todella noin kyvykäs että räppäilyä voi suorittaa jopa nastat alla! Todella tarkka ajettavuus, rengas ei taitu alle milliäkään ja jokaisen risauksen tuntee ja kaikesta on täsmällinen tieto, mitä renkaan ja maan välissä tapahtuu. Huikeaa!
Vaitettavasti viimeinen neljän kilometrin etappi mummolaan on pientä yksityistietä. Tämä syksy on kohdellut moisia kaltoin ja ovat monttua täynnä kun vettä vaan tulee ja tulee ja keskivertoaatu ajaa aina jokaiseen monttuun kiertämättä niitä. Oli tuo pätkä sitten vastaavasti yhtä tuskaa, vanhempi tyttö huusi palkki-istuimessaan massukipujaan, akka jäkätti vieressä tärskinnästä ja minä pää punaisena pyrin parhaaseen kiertääkseni jokaisen montun ja ajamalla yhtäkymppiä. Jokainen monttu oli kuin lekalla olisi lyöty ja tuntui ettei tuo neljän kilometriä täyty koskaan. Jäykkä rengas joka ei myötää yhtään, jäykähkö alusta ja autoista ymmärtämättömät matkustajat on hankala yhtälö.
Käyttäjälle, joka soratietä joutuu paljon ajamaan, en kyllä osaa vilpittömästi tällaista 40-sarjan rengasta suositella.
Heitin lenkin Timola-Långvik-Timola ja monenlaista ajoalustaa matkalle sattui. Lähtiessä nollakeli ja lumipöperöä ja loskaa, loppumatkasta vesisadetta ja märkää asfalttia. Paluumatkalla kesäkuivaa mutta kylmää asfalttia ja jääriitettä.
Odotin tietysti pienellä kauhulla sohjon vaikutusta menoon, leveähkö matalaprofiilinen rengas ja etuvetoinen auto kun ei ole se optimaalisin yhdistelmä kyseiselle alustalle. Mieleen muistui kauhuskenaariot muutaman vuoden takaa kun sohjon vuoksi käännyin silloisella autolla aamuyöstä matkalla Helsinkiin takaisin kotiin hakemaan puolison takavedon kun eteneminen sujui nopeudella 60 km/h enimmillään... Ongelma siis moottoritiet, oikea kaista märkä, vasen sohjossa. Rajoitus 100 km/h ja edessä rekka, ohi pitäisi mennä vaan kuinkas menet jos auto leijuu sohjopatjan päällä ilman mitään kontrollia ja tuntumaa? Edellisessä autossa oli samanlevyinen, mutta pienempi rengas (kilpailevan valmistajan) ja se oli aivan kamala, mahdoton ajaa kyseisessä kelissä.
Näilläkin renkailla piti toki keskittyä ajoon enemmän, mutta huoli oli turha. Ei leijumista, tuntuma tiehen säilyi ja ohitukset rekoista hoitui rajoitusten puitteissa. AIka limiiteillä kuitenkin, yhtään kovempaa en tuonne sohjoon olisi tarjonnut mutta vakionopeudensäädin pysyi päällä eikä sitä tarvinnut kuskin tai auton laukaista pois luiston takia. Ans kattoo kun rengas kuluu, nythän näissä on vasta 2000 km takana.
Sohjon lisäksi yllättäen suurimmat ongelmat pidon kanssa olivat kesäkuivalla mutta kylmällä asfaltilla. Aina, vaihteella kun vaihteella, kierrosten noustessa 4000 tasoon, alkoi luistoneston valo vilkkumaan ja meno hyytymään... no, tällainen on testaamista (tai leikkimistä) ja normaaliajossa ei toki mitään murheita.
Lumella ja jäällä nämä toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Pidon tuntu on koko ajan läsnä ja rengas kertoo piirun tarkasti ratin välityksellä käsille ja penkin kautta selkäytimelle, missä mennään. Juuri omaan makuuni. Osan matkasta ajoi myös kolleegani, jolla on historiaa mm. rallin SM-tasolta, ihan menestyksellistä historiaa. Kyllä hänkin ylisti tuota tuntumaa mm. Långvikin mutkapätkällä, sanoi että saa taistella ettei provosoido huimistelemaan, niin tarkasti rengas menee selkäytimen tuntuman kanssa.
Sellaiseen haluaisin vielä kiinnittää huomiota, että näitä kaseja on kritisoitu kovasta "ujeltavasta" melusta asfaltilla. Minun ei tarvitse näitä renkaita kenenkään pyynnöstä saati käskystä kehua, mutta minusta taas rengasääni on juuri päinvastainen. Eli perinteinen, "2-rivinen" nastarengas joissain autossa ja jonkin merkkisinä "ujeltaa" joillain nopeuksilla ja pinnoilla, mutta tämä nimenomaan ei tee sitä. Nastoja on koko renkaan leveydeltä ja minusta ääni on vain tasaista "kohinaa" jonka taajuus on sellainen, että siihen edes kiinnitä huomiota. Nykyiset pienen vierintävastuksen ituhippikesärenkaat "kohisee" paljon voimakkaammin ja itse sanoisinkin näiden olevan hiljaiset.
Takaan että kritiikkiä tulee heti kun siihen aihetta on, ei ole tosiaan mitään syytä keskittyä vain kehumaan, onneksi nämä ensikilometrit on antaneet pääosin positiivista palautetta.
Tänään tuli "se" keli että mikään rengas ei vaan pidä. Se tuli tälle Makkiksen kotitielle, joka on vajaan kilometrin mittainen pätkä yksityistietä, pientä sellaista. Jäätä jonka päällä vettä, kaatosade ja +5 astetta. Eräässä todella loivassa alaspäin viettävässä kaartavassa mäessä Hakkis kaseillakin auto vaan lähti viemään, tai siis tien kallistus. Vauhtia melkein kävelyvauhdin verran. Ei purrut nasta ei sitten yhtään, ABS systeemikin veti vaan sujona. Onneksi sen verran loiva mäki että vauhti ei sentään kiihtynyt ja se siitä.
Vaatimattomasti kaksi naapuri ajoi penkkaan samassa kohtaan :) Vitsi kun ei sattuneet samaan kohtaan, olisin saanut kuvia. Mutta oikeasti, paikka on loiva. Molemmat olivat naisia ja vaikka minulla ei ole mitään naisia vastaan, tosiasia on se, että en ole kohdannut vielä yhtään naista joka osaa ajaa autolla hiljaa.. siis oikeasti hiljaa, osaa ne turruuttaa kesällä 100 km/h alueella 80 km/h mutta jos pitää ajaa 2 km/h se ei vaan onnistu.
No, meidän pihaan pudottaa kanssa loiva rinne. Varsin sukkana piti äsken rouvan bemari tiputtaa siihen kun en luottanut rouvan kykyyn. Ei tuossa pitänyt Misukan nastakaan.
Aamulla sitten nokka kohti pohjoista ja saman päivän aikana pois. Mitä parhainta autoilusäätä luvassa joten eikun menoksi.
Laitanpa itsekin pari fiiliskuvaa ja kiitokset samalla Anulle & Anssille...
Kuva ei ole tänään otettu mutta voisi täysin olla.
Nyt kysytään renkaalta enemmän vesiliirto-ominaisuuksia kuin normaalisti talvirenkaalta vaadittavia ominaisuuksia.
Muutama sana siis paikallaan. Hakka 8 nastoin etenee oikein sujuvasti myös sateella. Säälittää ylipäätään ajaa nastoilla kuin oikea valinta olisi suvikumi. Talvirajoituksilla Hakka 8:lla ei tarvitse välttää vesiuria, kyllä ne kohauttaa mutta liirtoon ei irtoa. Tein hieman empiiristä testiä tänään aiheesta itseasiassa käsittämättömän kovaa pitää mennä että patjalle nousee. Käsittämättömän, en tiedä, mutta lain sallimien rajojen ulkopuolelle. Oma testialueeni ulottuu Saksaan joten voin lain puitteissa myös "räpäistä" ja noin 160 km/h vaaditaan ennen patjalle nousua.
Toki on eroja urilla ja lammikoilla. Ei siis saa ottaa faktana että 160 km/h voi kaseilla ajaa järveen. Vaatii ajajalta kokemusta. Kuitenkin, todella hyvin syrjäyttää vettä kasi ja vastaa hyvää kesärengasta.
Nyt sitten saatiin talvi, pakkasten osalta. Lunta vaan ei ole vieläkään eli edelleenkään "oikeaa" talvikokemusta ei vaan saa kuin lähtemällä Lappiin.
6000 km näillä on nyt taitettu ja negatiivista sanottavaa ei vielä ole, jos renkaan jäykkyyttä kyljistään ei sellaiseksi lueta. Itselleni tuo on vain positiivinen asia mutta joku toinen kokee epämukavuutena, mutta ken epämukavuutena kokee, ei liene ole potentiaalinen asiakas tämän kokoisille renkailla jos yhtään omilla aivoillaan osaa ajatella tai rengaskauppias kartoittaa asiakastarvetta ja tuoda osaamisensa asiakkaan käyttöön.
6000 km on jo siivu, että autoa on voinut jo nk. polkaistakin. Luistonesto toki pitää huolen ettei meno nyt niin ripeää ole, vaan napistahan sen saa poijes ja taas ajamisen ilo kasvaa eksponentiaalisesti kun moottori saa hengittää (vaikkakin omassani kuristimen kautta) kunnolla.
Tässä kohtaa voikin palata renkaisiin, eli pysyykö nastat. Varsin siis tein nastatsekkauksen. Nastakato pyöreät 0. Eli tuntuu pysyvän. Olen käynyt myös pariin otteeseen saksassa joilla reissuilla nopeus on käväissyt 2xx km/h luvuilla eli keskipakovoimakaan ei niitä saa pelmahtamaan. On minulla pimputin asetettu 160 km/h vauhtiin kuitenkin, että nyt tulee muistutus olla huimistelematta nastarenkailla, saksassakaan.
Lumitilanne jää syksyn/alkutalven vesisademääristä aika marginaaliseksi, joten nyt odotellaankin innolla jääratoja, jotta pääsee hakemaan niitä limiittejä.
Tämän vaiheen lause, otin omasta mielestäni riskin valitessani rengaskoon, mutta riski on ollut aiheeton. Lisäksi, onhan siitä silmän iloakin kun talvirenkaillakaan ei näytä aneemiselta. Eikä tunnu, tämä on minulle se isompi pointti.
Ei sinänsä blogi ja pahoittelut etten saanut ajanhetkistä kuvaa, mutta Hakkis kaseilla se tämäkin kulkee näköjään tammikuussa ;D
Kirjoitin juuri pitkän tekstin ja EN ottanut leikepöydälle... ja bitit katosivat >:(
Kymppitonni siis takana Hakkis Kaseilla ja nastakato nolla, vaikka kuva onkin kuukauden takaa (olisin ottanut verskin vaan auto ei ollutkaan pihassa) ja sawossa aletaan elämään ajanjaksoa jolloin siirtyminen kesärenkaisiin on tosiasia.
Hyvin on 8 toiminut ja kovasti tyytyväinen olen. Harmittaa, kun jääratoja ei sawoon tullut tänä talvena. Kotikylällä on kyllä lyhyt jäätien tumppi tuohon laavulle pienen selän yli ja siinä nyt pääsi hieman väistöjä, jarrutuksia ja kiihdytyksiä testaamaan mutta ei liimiittejä.
Kokonaisuutena, tässä vaiheessa itselleni Hakkis 8:n paras ominaisuus on millintarkka käytös, eli rengas ei "antaudu" missään tilanteessa aiheuttaen ohjauksen tunnottomuutta tai muutakaan leijaefektiä. Kovemmassakin kanttailussa pito irtoaa selkeästi havaittavasti ja hallitusti ennen kuin renkaan ominaisuudet loppuvat. Toki merkityksensä on auton alustalla ja ohjauksellakin, mutta huonolla / veltolla renkaalla pilaa hyvänkin auton. Joku voisi kommentoida omia arvojani epämukavuudeksi, minusta millintarkka ajettavuus ja selkäydintuntuma on erittäin nautinnollisia ominaisuuksia ja tätä Hakis 8 tarjoaa.
- jaahans... nyt otin leikepöydälle ja onneksi, kuvien lisääminen ei näköjään onnistu kun joku tiedostokansio jossain on täynnä...