Ensiksi pahoittelut sovinistisesta topicista... ;)
Avopuoliso vähän ennen kuutta minua herättämään, että Almera ei käynnisty. Ajattelin, että ohhoh, pakkasta vain -15, auto ollut pari tuntia tolpassa ja onhan se vielä Nissan. Kolmesta Nissanista (1 x Sunny, 2 x Almera), mistä minulla kokemuksia on, niin -30 on ainakin saanut olla ja silti on kylmänäkin käynnistynyt. Noh, taitaa olla akku vaihtokunnossa, ajattelin.
Ei muuta kuin Golfin avaimet hänelle käteen. Käynnistys näytti jälleen hämmentävän hankalalta, vaikka kylmäsellainen olikin. "Mitä mä nyt tässäkin teen väärin?" ;D Käyntiin pienen vatuloinnin jälkeen lähti ja peruutus autotallista ulos. Samassa sivupeili ottaa talliin karmiin! ::)
Golfin lähdettyä matkaan, menin kokeilemaan Almeraa. Ja laakista käyntiin... ;)
Jos joku ylläpitäjä katsoo otsikon sovinistiseksi, niin saa vaihtaa vaikka "maanantai-aamun autoiluksi" ;)
Aika vaarallinen aihe väittäisin. Kuitenkin varmaan useimmilla miehillä olisi jotain tähän sanottavaa... Eli sanon sitten minäkin.
Meidän Missus ajaa hyvin vähän, silloinkin olen itse usein vieressä (eli en jaksa itse ajaa). Olen saanut useita positiivisia mielipiteitä siitä etten kommentoi hänen ajamistaan. Olenkin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, etten kommentoi muiden ajamisia, en naisten, enkä miesten.
Jos lähtisin siitä että haluisin Hänen ajavan niin kuin itse ajan, ei marmatuksesta tulisi loppua, niin sujumatonta se ajaminen mielestäni on. Tosin olen kyllä huomanut että joissain tilanteissa naisen ajo on järkevämpää kuin monen miehen. Esimerkiksi nyt pikkuisen pöllyävillä teillä naisen varovaisuus on oikeastaan pelkästään positiivista. Itse en aina välttämättä edes tajua, tai vähättelen tilanteen mahdollista vaarallisuutta. Ajan liian kovaa. Toisaalta. Yksi vaarallisimmista tekijöistä huonoissa olosuhteissa on juuri nopeuserot...
Aihe voisi olla kaikessa vaarallisuudessan/tasapuolisuudessaan .../Miesautoilua. Tai sitten oma topic sille, mutta uskoisin että naisnäkökulma on myös mielenkiintoinen siitä mitä me miehet teemme väärin. Olen saanut kuulla monesta asiasta jotka itse lasken vain sujuvan liikenteen edesauttamiseksi. ;D
Mutta tähän aiheeseen sanoisin yhden asian mikä itseäni on hiukan häirinnyt meillä, vaikka on ajettu jo useampi vuosi niin auton mittojen hahmottaminen on vaikeata ja olen huomannut sen monilla naisilla eri tilanteissa, parkkihalleissa, taskuparkeissa jne. Ja kyse ei ole ensimmäisestä ajovuodesta vaan jopa kymmenen vuoden jälkeen.
Viimeksi kapealla tiellä auto meinasi jäädä tien sivuun sohjoon kun autojen väliin piti jättää turvallinen reilu metri peilistä peiliin.
Tämä ei ole vinoilua vaan ihmettelyä, haluaisinhan minäkin ihan ongelmatilanteiden välttämiseksi antaa vinkkejä. Toki kuuntelen myös niitä ja monesti kuullutkin liikennesäännöistä tarkennuksia kun hän on käynyt autokoulun meistä viimeisimpänä.
Lainaus käyttäjältä: TSI_J - 22.02.10 - klo:16:18
Mutta tähän aiheeseen sanoisin yhden asian mikä itseäni on hiukan häirinnyt meillä, vaikka on ajettu jo useampi vuosi niin auton mittojen hahmottaminen on vaikeata ja olen huomannut sen monilla naisilla eri tilanteissa, parkkihalleissa, taskuparkeissa jne. Ja kyse ei ole ensimmäisestä ajovuodesta vaan jopa kymmenen vuoden jälkeen.
[Pseudotiedevaroitus]Muistaakseni testosteronin tasolla oltiin jossain kokeessa todettu olevan yhteys avaruudelliseen hahmotuskykyyn. Voi olla, että menee urbaanilegendan tasolle kun ei ole lähdettäkään laittaa, mutta muistaakseni naisten piti jollain nosturilla sijoitella jotain laatikkoa maalialueelle ja ne naiset, joilla oli korkeampi testosteronitaso, selviytyivät tästä hommasta keskimäärin paremmin.[/Pseudotiedevaroitus]
En tiedä mikä on totuus, mutta yhtä vaikea on tuota käsittää kuin totaalista suuntavaiston puutetta. Nimim. Intissä sain opastaa upseerikokelaan takaisin leiriin parin sadan metrin tiedustelureissulta
Uskon, että foorumin väestä (etenkin naisväestä) löytyvän huumorintajua riittävästi sulattamaan aiheen. :)
Meillä on myös tuo auton mittojen hahmottaminen erityisen hankalaa, kuten aamulla tuli sen sivupeilin ja autotallin ovenkarmin kanssa tuli todistettua. ;) Tarkistin muuten juuri vauriot ja selvittiin pelkällä kolahduksella. Jälkiä ei jäänyt. Vaimoke soittelikin kesken työpäivän hädissään, että toivottavasti ei tullut peiliin jälkiä. Vastasin, että ei haittaa - vahinkoja sattuu. Ethän sinä tahallasi. :) Ja vakuutus on sitä varten. :)
Niin ja toinen on peileihin katsominen. Niihin ei uskalleta luottaa yhtään. Ja yksi, mikä minua ihmetyttää, on peilien asento. Molempien sivupeilien näkymästä pitää kuulemma olla 1/3 auton kylkeä. ;D En tiedä miksi sitä auton kylkeä pitää saada katsella, mutta sellainen päähänpinttymä on. ::)
Meillä on ajotaidot ja etenkin uskallus parantunut kyllä viime aikoina, kun on joutunut 100 km:n työmatkaa päivässä ajelemaan ja hyvä niin. Nykyään uskaltaa jo ajaa Helsingin keskustassakin (jos istun vieressä) ja se on jo (tamperelaiselle) jotain. :)
Itselläni ei ole minkään sortin psykologista koulutusta, joten seuraava on puhdasta mutuilua:
Onko kenelläkään käynyt mielessä, että tuo "naisautoilu" saattaisi juontaa juurensa siihen, että varsinkin miehensä silmäterällä cruisaileva naishenkilö vähintäänkin alitajuisesti tietää miehensä epäilevän ajotaitoja / huolehtivan autosta joskus jopa sairaalloisella tarkkudella ;D. Tästä sitten aiheutuu se, että vähintäänkin alitajuisesti pyritään välttämään ja ylivaromaan tilanteita, josta sitten taas aiheutuu se, että tapahtuu ylilyöntejä ja sitäkautta juuri niitä tilanteita, joita pyritään välttämään.
Ainakin itsellä on sellaisia esimerkkejä, että kun itse suhtautuu johonkin asiaan ylivarovasti, niin varmasti menee juuri se asia käteen, mitä yritettiin välttää ;D
Lainaus käyttäjältä: TSI_J - 22.02.10 - klo:16:18
Aihe voisi olla kaikessa vaarallisuudessan/tasapuolisuudessaan .../Miesautoilua. Tai sitten oma topic sille, mutta uskoisin että naisnäkökulma on myös mielenkiintoinen siitä mitä me miehet teemme väärin. Olen saanut kuulla monesta asiasta jotka itse lasken vain sujuvan liikenteen edesauttamiseksi. ;D
Mutta tähän aiheeseen sanoisin yhden asian mikä itseäni on hiukan häirinnyt meillä, vaikka on ajettu jo useampi vuosi niin auton mittojen hahmottaminen on vaikeata ja olen huomannut sen monilla naisilla eri tilanteissa, parkkihalleissa, taskuparkeissa jne.
Täytyy kyllä myöntää että meillä on ainakin miehen kanssa aika erilaiset ajotyylit ja niistä sitten puolin ja toisin kommentoidaan kyydissä istuessa. Mun mielestä miehen ajotyyli on päätöntä kaahailua/stressaavaa koukkimista jne., omasta mielestään sujuvaa liikennettä. Ja vastaavasti mies jaksaa jatkuvasti huomauttaa mun huomattavasti varovaisemmasta ja ennakoivammasta ajotyylistä. Kyllä me noista usein riitakin saadaan aikaiseksi kun kumpikaan ei malta olla hiljaa... ;D
Tuota auton mittojen hahmottamisen vaikeutta en kyllä omalla kohdallani tunnusta, peruutukset, parkkeeraamiset jne. onnistuu kyllä. Aikanaan sain ajokortin opetusluvalla ja isän opissa harjoiteltiin noita(kin) hyvin ahkerasti eikä puhettakaan peruuttamisista ilman peilejä, hyvin se on jäänyt sen jälkeen mieleen... ;D
Kokemus kehittää ja harjoittelu tekee mestarin autolla ajossakin. Itsekin naisena haluan viimeiseen asti välttää vahinkoja, aikanaan en edes peltoautollani uskaltanut revitellä ettei se vaan hajoa (noh, siitä tulikin myöhemmin käyttöauto). Nykyään ote on reippaampi sillä ajan joka päivä useita erilaisia asiakkaiden autoja eteen- ja taaksepäin, alas ja ylös. Kuorma-auto, urheiluauto, automaatti, robotti, manuaali, etuveto, takaveto, yliveto. Ohjaus vasemmalla tai oikealla. Ajokokemusta kertyy omalla autolla 30 tkm/vuosi kelillä kuin kelillä, kortti ollut 8 vuotta.
Meillä yleensä minä löydyn ratin takaa, mies on sanonut suoraan että aja sinä kun olet niin hyvä kuski (taitaa olla itse vaan niin laiska ;D). Paras kuski jonka kyydissä olen itse ollut oli kaverini äiti, joka ajoi työkseen bussia pääkaupunkiseudulla. Voi sitä ajamisen varmuutta ja pettämätöntä liikennesilmää. Siperia opettaa, ken sinne uskaltaa :D Itseluottamusta täytyy auton ratissa olla, vaikkei sille katetta olisikaan.
Olipa todella loistava analyysi tsiih´ltä. Noinhan se on. Olen jokseenkin varma, että tuo itseluottamus on määräävä tekijä, sukupuoleen katsomatta.
Näin meillä tänä vkl: 20062011017.mp4 (http://www.youtube.com/watch?v=t6QCRKxMgGw#ws)
Luotisuora tie mutta ilmeiseti fabissa on jonkun sortin välystä ohjauksessa kun joutuu kokoajan kaitsemaan johonkin suuntaan....
450 kilsan ajolenkin lopputulema oli 2 potentiaalista kuolonkolarin alkua ja perheriita.....
On se saatana kumma homma miten vaikeaa autolla ajaminen voi olla.... Kaiken muun hyvän lisäksi meikä veti seinäjoelle 91 km/h keskinopeudella 6.3 litran kulutuksella ja muija takas saman siivun 7 litran keskikulutuksella ja 77km/h keskinopeudella.... Ei pysty ymmärtämään miten vaikeaa voi olla pitää automaattivaihteisella autolla nopeus suunnilleen samassa, ei saatana ei meillä tasaista nopeutta ajeta vaan saikataan välillä 78-105 vailla minkään sortin logiikkaa tai järkeä. Ja 60 rajoituksella ajetaan 105 kameraan..... Kun on sen verran suora ja leveä tie että uskaltaa vähän täräyttää....
Voi vittu... Joo tää oli vuodatus vailla sen kummallisempaa asiaa tai tarkoitusta...
Ilmeisesti salaa kuvasit ja vaimo ei tieddä videon tänne laitosta mitään?
No olihan nopeuttakin jo 102 km/h joten ehkä se vähän vaatii vispaamista, jotta tuntuma säilyy... :)
Lainaus käyttäjältä: jni - 20.06.11 - klo:19:44
Ilmeisesti salaa kuvasit ja vaimo ei tieddä videon tänne laitosta mitään?
No olihan nopeuttakin jo 102 km/h joten ehkä se vähän vaatii vispaamista, jotta tuntuma säilyy... :)
Eihän tosta ketään voi tunnistaa joten ei kait tuo 'salakuvaus' nyt niin vakavaa oo.
En mä oikeesti ymmärrä miten ajaminen voi olla niin vaikeaa jollekkin, ajaa kuitenkin joka päivä töihin ja duunissakin jonkin verran. Ekaa kertaa kun lähti firman passatilla liikenteeseen niin pääsi sen 20 metriä ennenkun keula nappas parkkihallissa astetta tiukemman käännöksen kohdalla seinään.... Ja saa manuaalin tdi passatin sammumaan keskimäärin 5 kertaa reissun aikana lähdöissä....
^Naisille se voi joskus olla vaikeaa, varsinkin kun on neuvova aviomies vieressä.
Meillä emäntä alkaa jo siitä hermoilemaan, kun minä kuulemma aina neuvon. ??? No pakkohan se on, kun kone valittaa korkeilla kierroksilla isompaa vaihdetta silmään tai sitten jyristää valtavasti eikä emäntä osaa vaihtaa pienempään. No, automaatilla homma luonnisti jo paremmin, mutta nykyautollakin pitää silloin tällöin vihjaista, että katsopas mikä nuoli siellä näytössä oikein on... En vain voi ola vieressä mainitsematta asiasta. ::)
Meillä "komento" menee kyllä niin, että vaimo ei mielellään suostu rattiin, kun olen paikalla. Se tapahtuu vain pakon edessä, esim. kun olen tarpeeksi väsynyt.
Yksikseen taitaa melkein nauttia tutuilla, hiljaisilla reiteillä, kun ei ole kukaan "paimentamassa". Neuvomiseen ei kyllä ole aihetta. Automaattivaihteisto on toki must.
Lainaus käyttäjältä: jni - 20.06.11 - klo:20:14
^Naisille se voi joskus olla vaikeaa, varsinkin kun on neuvova aviomies ratissa.
Meillä emäntä alkaa jo siitä hermoilemaan, kun minä kuulemma aina neuvon. ??? No pakkohan se on, kun kone valittaa korkeilla kierroksilla isompaa vaihdetta silmään tai sitten jyristää valtavasti eikä emäntä osaa vaihtaa pienempään. No, automaatilla homma luonnisti jo paremmin, mutta nykyautollakin pitää silloin tällöin vihjaista, että katsopas mikä nuoli siellä näytössä oikein on... En vain voi ola vieressä mainitsematta asiasta. ::)
Mä jos meen neuvomaan jotain niin siitä se vasta riitä tuleekin. Ja minun läsnäoloni samassa autossa saa kuulemman aikaan hermojen brakaamisen ja siksi ajaminen ei suju, yksin kyllä sujuu.... niin ainakin taru kertoo...
En vittu tiiä mitä tässä pitäis tehdä kun ei jaksais joka kerta samaa showta ja kriisiä...Kait mun on alettava juomaan itteni tajuttomaksi samantien kun astun kyytiin, ehkä se pelkkä fyysinen sammunut ruho ei veis niitä ajohermoja muijalta...
Mee takapenkille häpeämään.
^^Joskus on ollut samat fiilikset itselläkin. ;D
Hei koskas nää kotivideot siirtyy makkarin puolelle? Sieltäkin sais varmaan kuvaamisella perheriidan aikai_seksi. ;)
Tuo ratin nitkuttelu on melko yleistä.Tapa jountaa ainakin vanhemmilla varmaan simpukkaohjaus aikaan.
Siitä kun täytyi kelata löysät pois ennen kurvia.
Nykyiset tarkat ohjaukset vaativat rauhalliset ja tasaiset liikkeet.
Kun myin Focuksen, kaksi kivannäköistä naista tuli koeajolle.siis autolla.Molemmat ajoivat ja auto sammui auton ostaneella 10 kertaa ja kaverilla muutaman,kun yritti vekslata käännöstä metsäautotiellä.Oli kuulemma autossa vika.Itse en ollut ikinä saanut sitä sammumaan, vaikka olisin lähtenyt ilman kaasua.Paska auto siis.Exän ajotyylissä ärsytti turvaväli, tai siis sen olemattomuus ja muut väistää kun hän tulee, vaikka itse olisi pitänyt väistää.Ihmettelen vieläkin, että on selvinnyt yhdellä kolarilla.
Just äsken rouvan kuminauhan kyydissä takapenkillä - poika kun valtaa aina etuistuimen. Ajaa kyllä paremmin kuin moni mies; ainoat ja usein toistuvat huomautukset tulee vauhdista. Siis liiasta vauhdista.
Jos olis yhtä pitkäkoipinen kuin minä, niin satavarmasti kännykkä olis koko ajan korvalla, vissypullo oikeassa kädessä ja ratti hoituis vasemmalla reidellä..
Meillä sellaisia pahoja paikkoja on yhdistää puhuminen ja autolla ajaminen. Heti kun suu aukee niin vauhti tippuu ja esim. liikennevaloista lähteminen on sitten sitä painasinko kaasua vai enkö painas, no en paina nouseehan se vauhti varmaan alamäessä sitten joskus, kerrotaan tämä juttu ensin... Ja tämä huom. automaagilla!!! Maantiellä jos ei hoksata laittaa sitä vakkaria päälle niin vauhti seilaa kuin juoppo pitkin katua ja todellakin, jostain kumman syystä siinä ohituskaistalla on vauhtia nostettava vaikkei kenestäkään oltaisi ohi menossa. Ihan oikeasti, ei se ajaminen ole niin vaikeaa jos hiukan viitsisi käyttää siihen ajatusta. Niin siis sanomattakin selvää lienee se, että heti jos jostain sanoo, niin suututaan ja ilman minun läsnäoloa ajetaan kuulemma tosi hyvin... ;D
Ei herneitä kauniimman sukupuolen edustajat! :D
Mitenkäs se naisten parempi "moniajokyky"? Veikkaan, että aika monella on miehiä vähemmän ajokokemusta eikä ajaminen ole muodostunut refleksiseksi. Huomasi sen itse tai ei, suurin osa ajossa tarvittavista toimista "oikaisee" ohi normaalin ajatuskuvion ja tulee suoraan "selkäytimestä".
^^Ja sitten se jalka nousee kaasulta tai vauhti hidastuu kun:
- tulee vastaan joku tai ainakin rekka
- tulee mutka eteen
- on ylämäki
- alkaa sataa
Ja ohittamisesta ei nyt edes keskustella.
Ei siinä mitään, mutta kun viimeinen pätkä mökkitiellä on aika kapeaa ja mutkaista hiekkatietä niin vauhti ja ajotyyli pysyy vakiona... ???
Huonoja olette kouluttamaan ;D
Sain nuo kaikki paheet miehestä pois alle vuodessa.
Lainaus käyttäjältä: tsiih - 20.06.11 - klo:20:57
Huonoja olette kouluttamaan ;D
Sain nuo kaikki paheet miehestä pois alle vuodessa.
;D ;D ;D
Lainaus käyttäjältä: Quality - 20.06.11 - klo:20:54
Mitenkäs se naisten parempi "moniajokyky"? Veikkaan, että aika monella on miehiä vähemmän ajokokemusta eikä ajaminen ole muodostunut refleksiseksi. Huomasi sen itse tai ei, suurin osa ajossa tarvittavista toimista "oikaisee" ohi normaalin ajatuskuvion ja tulee suoraan "selkäytimestä".
Tästähän meillä on suurimmissa määrin kyse. Sotkaan tulee 30-35tkm vuoteen joista itse ajan sen 25-30tkm, eli rouva ajaa todella vähän. Siitä annetaan kyllä pisteet, että rouvan reilun kymmenen vuoden ajokortin omistukseen sisältyy vain yksi pieni parkkipaikka kolari, eli turvallisesti ja omat kyvyt tuntevasti kyllä ajaa. Hyvä niin! :D Mutta kun itse siinä sivussa sitten katsot, että tuon tekisin eritavalla ja noin en ainakaan ajas... Keke78:a lainatakseni, pitäs varmaan tempasta kunnon känni aina kun astuu rouvan kyytiin, niin ei tulis neuvottua! ;)
Lainaus käyttäjältä: Keke78 - 20.06.11 - klo:20:09
En mä oikeesti ymmärrä miten ajaminen voi olla niin vaikeaa jollekkin,
Kun pikkumuksulle tulee pulautus pyhämekon päälle ja äiti on vessassa, niin aika onnettomia suorituksia sitä on tullut isukeilta nähtyä. Yleisin tapa alkaa fiksaamaan tilannetta on isukin tuijotus. Tai kun äiti on rohkeasti lähtenyt kauppaan ja jättänyt vauvan isukin hoitoon, niin niskakakkojen osuessa kohdalle yleinen tapa tuntuu olevan odottaa äitiä kotiin.
En oikeasti ymmärrä miten pikkumuksujen hoitaminen voi olla niin vaikeata joillekin miehille ;D
Perhesovun kannalta kolme oleellista varustetta autoilurintamalla ovat automaatti, navigaattori ja 2-vyöhykkeinen ilmastointi ;)
LainaaPerhesovun kannalta kolme oleellista varustetta autoilurintamalla ovat automaatti, navigaattori ja 2-vyöhykkeinen ilmastointi
Se oli miehen puhetta (siis muukin osa kuin lainattu).
Aivan mahtava kommentti Kukkaselta. Minäkin unohdan nyt avopuolison auton kanssa tekemät kummallisuudet ihan tykkänään. Näin se on, että osaamista on molemmilla ja erilaista !
Meille tullaan kotiin pientä kinttupolkuun verrattavaa yksityistietä joka on kokolailla pattinen ja jossa pomppii hirviä/koiria/susia/lapsia/kissoja/puluja/känniläisiä pitkin laitamia. Rajoitus on 30 km/h jossa on puolet liikaa jos yhtään ajattelee lähimmäisiään/luontoa/autoaan. Tämän puolisokin myöntää. Silti, miniminopeus jota hän autolla pääsee tuota tietä, on 40 km/h!!! Minun ajamana auto kulkee tarvittaessa vaikka sen 1 km/h.
Samoin tuo keskikulutus on aivan mysteeri. Minun ei tartte ajaa kun parina päivänä työmatkat (7 km per sivu) puolison autolla ja olen litran napannut pois kulutuksesta. Tasaisessa maantieajossa ajan myös aina toista litraa pienemmälä kulutuksella, kaupungissa varmaan sen kolme litra pienemmällä.
Noin 100 tkm ajoilla minulle ei ole koskaan tarvinnut vaihtaa jarrupaloja, puolisolle vaihdetaan kahdesti tuolla matkalla.
Minun rohkeuteni ei radalla tapahtuvaa kilpa-ajoa lukuunottamatta riittäisi koskaan ajaa yhtä lähellä edellä ajavaa kun puoliso saattaa ajaa kymmeniä kilometrejä. Radallakin menen noin lähelle vain ohitusta aikoessa, mutta puolisolla ei ole aiettakaan (tai rohkeutta) ohittamiseen.
Risteyksiin lähestymisnopeus ja ällistyttävän hyvän kitkan puoliso myös löytää aina talvella. Oma rohkeuteni ei koskaan moiseen riittäisi uusillakaan renkailla.
Silti, kolareita ei historiaan mahdu, mitä vaan suuresti ällistelen. Lisäksi kun huomioi naisten kyvykkyyden moniajoon, mikä meiltä miehiltä puuttuu, tilanne on entistä hurjempi. Kas, kaiken tuon kamalan (ja monen kirjoittamatta jääneen) touhottamisen keskellä on aikaa soitella mummuille ja vaareille, lukea Kotivinkkiä, juoda vesiputelista Eviania, räplätä stereoita, paapoa lapsia ja visoida sisustusuudistuksia... ai niin, ja mussuttaa karkkia.
Fysiikan laista ei ole hajuakaan, vesiuriin lasketaan surutta, talvella sohjot ei haittaa pätkääkään. Lisäki näkö on huono, mutta sehän ei haittaa, vain opasteita ei näe ;D
en tiedä, mina oon vähän kusessa jos erehdyt huomauttamaan, sota siitä syntyy. Jotain tarttis kuitenkin tehrä.
^Taas löytyi tuttuja ominaisuuksia. Jos tiessä on yksikin kuoppa, vesilätäkkö tjms, niin sen yli varmasti ajetaan. Varsinkin jos auto on juuri pesty.
Ei sen puoleen. Edelleenkin rakastan tuota mainittua kuljettajaa, enkä vaihda koskaan toiseen. :-*
LainaaEi sen puoleen. Edelleenkin rakastan tuota mainittua kuljettajaa, enkä vaihda koskaan toiseen.
Amen.
Markku Suominen - Hän (http://www.youtube.com/watch?v=M78lAwLmXJ0&feature=related#)
Lainaus käyttäjältä: jni - 20.06.11 - klo:21:32
^Taas löytyi tuttuja ominaisuuksia. Jos tiessä on yksikin kuoppa, vesilätäkkö tjms, niin sen yli varmasti ajetaan. Varsinkin jos auto on juuri pesty.
Tuon voin allekirjoittaa... emännällä on uskomaton taito löytää kaikki mahdolliset ja mahdottomat kuopat tiestä ja vielä ajaa niihin jokaiseen... ;D
Mutta on vaimo kuitenkin rakkaampi kuin auto ;D
En tiedä onko itselle sitten käynyt hyvä tsäkä, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että parempi puolisko ajaa kuin mies. :) Ihan on sama onko manuaali vai tomaatti. Tiedä sitten onko sillä merkitystä, että kaikki ajamansa autot olleet suht ripeitä ja ollut pakko pitää auto tiellä vähän reippammassakin vauhdissa. Lisäksi kun silmin nähtävästi nauttii vielä ajamisesta, niin mitäs siihen enää mitään neuvomaan...
Toki jokainen monttu ja vesilammikko löytyy eikä niiden takia vauhtia tarvitse hiljentaa saati väistää niitä.
Itse en voi ymmärtää esmes justiin tässä kotitiellä kun ajouralla on 10 cm leveä nimismiehenkihara systeemi yhdessä kurvassa. Tuo on tullut, kun naapurin akka ei hallitse kaasun käyttöä ja jyystää aina samaa uraa suditellen tuohon ylämäkeen. Ympärillä on metrisotalla tasaista lääniä niin meidän tämä meidän rakas puoliso saa aina tähdättyä auton tuohon tuohon 10 senttiseen osuuteen?!?!? Okei, on kai se 155 cm, kai sen levyiset renkaat naapurin primerassa on, mutta en usko että itse osuisin edes yrittämällä...
LainaaEn oikeasti ymmärrä miten pikkumuksujen hoitaminen voi olla niin vaikeata joillekin miehille
Minä taas en, miten se on niin vaikeaa joillekin naisille! Se kakka lähtee pesemällä niskasta justiin samalla tavalla kun ahteristakin. Ei sen vuoksi, missä kakka sattuu sijaitsemaan, tarvitse mitään hyprventiloida. Lapset tekee monia muitakin nuijia juttuja kun kusevat silmään tai paskovat niskaan, mutta lapsia ollaan oltu itsekin ja vanhempien pitää auttaa ja hoitaa lapsiaan.
Kyllä meillä puoliso saa mennä kauppaan, me sitten pompitaan trampoliinilla, kasataan palapelejä tai puuhataan ylipäätään jotain, vaikka nukutaan. Jos kakka tulee housuun niin pestään kakka pois ja vaihdetaan puhtaat housut ja laitetaan likaiset pyykkiin. Se siitä. Kyllä minä toki myönnän, että paljon raskaampaa lasten hoito on, kun vaikkapa Alfan ajovalopolttimon vaihto, pisteet siis vilpittömästi äideille ja arvostukseni he ansaitkoon. Loppujen lopuksi lasten kanssa oleminen ei ole mitään rakettitiedettä, vaan eirttäin antoisaa ja mukavaa puuhastelua kun sille antautuu täysin. Aina se toki ei ole mahdollista, kun pesukoneetkin pitää käynnistää ja Alfaan palanut ajovalonlyhty vaihtaa ;D
Voisiko eukkojen kaistalla vaeltelu johtua ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se ajaminen jännittää ja rattia puristetaan hulluna? Itse huomasin myös ajouran aivan alkutaipaleella, että kun ratista piti tiukemmin kiinni, lähti autokin paljon herkemmin hieman seilaamaan kaistalla. Heti kun sai tuntumaa ajoon ja ajeli rennolla otteella, menee aivan luotisuoraan. Eräällä kaverilla tuntuisi olevan aivan samaa ongelmaa, rattia puristetaan rystyset valkoisena ja kaistalla heilutaan puolelta toiselle järjettömillä ratinheilautuksilla. Selittäisi myös selitykset siitä että yksin ajellessa menee paremmin :)
Tuli tuosta salakuvaamista mieleen eilinen episodi provinssi-rockissa. Oltiin muijan kanssa bajamaja-jonossa ja porukkaa oli se ainaki 30 metriä takana ja siinä ympärillä yhteensä ainakin se 200 silmäparia. No sit meidän edestä vessaan meni nainen (ei mikään teini enää) eikä ymmärtänyt / osannu laittaa ovea lukkoon... No eiköhän viereisestä jonosta joku vitun amitsu juntti äijä menny ja vetassu sen oven auki ja pitäny sitä tyyliin 20 sekkaa auki kun toinen istuu pöntöllä... Täm,ä siis vaikka minä, muija ja muutama muu sanottiin että siellä on joku vaikka lukko näyttää vihreää....
No tämäkään nöyryytys ei ilmeisesti ollut tälle jurpolle tarpeeksi koska sälli viimein oven kiinni laitettuaan kaivoi laukustaan kameran ja jäi kyttäämään oven eteen sitä että kys. nainen tulee ulos tarkoituksenaan kait ottaa kuvia / muuten vain nöyryyttää naista vähän lisää... No tässä vaiheessa meikäläisen eukolla meni hermot ja se kävi vähän avautumassa tyypille ja otti se nyt sen verran onkeensa että ymmärsi laittaa kameran pois. Ja tää sälli ei ollu mikään teininulikka vaan pikemminkin 35-40v mies.
Tällasia sankareita provinssissa... Sama sälli marssi muuten kaljajonossa aina surutta keulille huolimatta siitä että jokaseen pisteeseen oli 100 metrin jono...
Kieltämättä hetken toivoin että sillä vessa-eukolla ois ollu joko a: helvetillinen lauma naiskavereita jotka ois käyny potkiin siltä sälliltä kassit kasaan tai yks kunnon talon kokoinen mieskaveri joka ois nostanu sen vitun mulkun roikkumaan pukinparrasta kuusenoksalle.
Lainaus käyttäjältä: 3.6R - 20.06.11 - klo:22:06
En tiedä onko itselle sitten käynyt hyvä tsäkä, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että parempi puolisko ajaa kuin mies. :) Ihan on sama onko manuaali vai tomaatti. Tiedä sitten onko sillä merkitystä, että kaikki ajamansa autot olleet suht ripeitä ja ollut pakko pitää auto tiellä vähän reippammassakin vauhdissa. Lisäksi kun silmin nähtävästi nauttii vielä ajamisesta, niin mitäs siihen enää mitään neuvomaan...
Sama täällä. Omasta mielestä vaimo ajaa paremmin kuin minä. Molemmille tulee kilometrejä pitkän työmatkan takia vuodessa 35-40 tkm, koko ajohistoria molemmilla ehkä noin 400-500tkm reilun kymmenen vuoden ajalta. Eli tietäkin on tullut nähtyä. Monesti, kun perheen kesken matkaa tehdään, pyydän vaimoa ajamaan ainakin puolet matkasta. Ihan siksi että saan itse välillä torkkua tai katsella maisemia. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä eikä antaa ajo-ohjeita pelkääjän paikalta.
Olen huomannut, että monissa perheissä, joissa on kaksi autoa, emännällä on kulkuvälineenä aina se halvempi kakkosauto ja ukko ajaa itse sillä hienommalla. Minulla on aina ollut periaatteena, että vaimolla pitää olla kunnon kulkuväline ja itse voin tyytyä hiukan vaatimattomampaan kalustoon. Toki kaikki perheen yhteiset ajot ajetaan sitten vaimon autolla. ;)
Antaisitte niiden parempien puoliskojenne ajaa enemmän, niin kohta ajavat yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin te. ;) Itseluottamus kasvaa ja saatte itse ottaa vaikka nokoset siinä samalla. :)
hmmm….niin…mitähän sanoisin… :-\.kai minun pitää sitten vain avautua rehellisesti, vaikka tämä onkin minulle arka asia.
Pidän autoista. Ja ajamisesta. Silti ajan äärimmäisen vähän. Tarvetta ei juuri ole, koska harrastan hyötyliikuntaa. Silloin kun auto pihasta liikahtaa, se liikahtaa miehen toimesta. Itse en automme rattiin astu kuin yksin tai juurikin silloin kun mies on ”liian väsynyt”.
Aina ei ole ollut näin. Aikanaan omalla autolla tuli ajeltua paljonkin, viikottain. Kun elämäntilanne muuttui ja elintaso nousi. Autot vaihtuivat, kallistuivat ja tulivat ensisijaisesti miehen harrastuksenkohteiksi. Jopa niin, että autosta tuli jonkinlainen pyhä lehmä, jota vaalittiin. Mies ei varmaankaan allekirjoita näkemystäni, mutta tämä on minun tuntemukseni asiasta.
Kun sitten ensimmäisillä minun ajokerroilla vieressä kuunneltiin yliaktiivisesti moottorin käyntiääntä, vaihteiden vaihtoa, jarrutuksia ja muistuteltiin oikeasta sisäänajotavasta ja varoiteltiin sinkoilevista pikkukivistä, alkoi ajamisen ilo vähitellen hiipua. Eikä sitä ole saanut takaisin mikään. Mies saa vakuutella kaskon kattavuudesta niin paljon kuin haluaa, ei se minua rohkaise, kun takaraivossa painaa vain se, että auto on niiiiiiiiin tärkeä miehelle. Asia ei ole siis mitenkään rationaalisesti järkeiltävissä, koska TIED,,N, että auto on myös minun ”nimellisesti”, ”taloudellisen vastuun osalta” ja TIED,,N, että mieskään ei autoa erityisesti säästele. Ja se on VAIN auto. Mutta jotenkin tämä autoilusuhde vain on kokenut jonkinlaisen särön, jota on vaikea korjata. Nainen, minä olen herkkä ihminen.
Siitä että en aja paljon, on seurannut sitten se, että olen vielä entistäkin surkeampi kuski. Salakuvauksen uhri ajoi mielestäni aivan hyvin, en nähnyt tuossa mitään ihmeellistä. Siellähän satoi. Kun ajaa, tai siis kun ajan vähän, en tiedä miten tuulilasin pyyhkimet toimivat. En halua ajaa pimeässä tai lumisateessa. Tottakai hidastan vauhtia huonolla kelillä. En osaa käyttää monitoimiratin nappuloita. En halua ajaa vakionopeuden säätimellä, koska äkkitilanteessa en saa jalkojani enää oikeille polkimille. Ja minulta ei onnistu monen asian suorittaminen ajaessani. Käsieni pitää olla ohjauspyörällä ja katse tiessä. Ja se on totta, että yksin ajan paljon paremmin kuin miehen valvonnan alla. Jo se, että joudun rattiin, kun joku muu istuu vieressä, aiheuttaa sydämen tykytystä ja ahdistusta.
Paljastin nyt itsestäni varmaan enemmän kuin yhdessäkään muussa viestissä tällä palstalla. Selvisi sekin, että tällainen autojen suhteen tumpulakin voi viettää suuren osan ajastaan autopalstalla.
Selvyyden vuoksi sanon vielä, että huumorini kestää naisautoilijoista vinoilun enkä ole tästäkään topicista saanut herneitä nenääni, joten keskustelu voi puolestani jatkua. Tuli vain jotenkin surullinen olo ja halusin nyt ”tulla ulos” tämän pimeän salaisuuteni kanssa.
Meidän perheen kauniimpi puolisko ajaa muuten hyvin mutta jotenkin tuntuu olevan vaikeaa tajuta että kanttarikivet tekevät oikeasti pahaa renkaille ja vanteille jos niihin törmää sivusta tai ajaa liian lujaa yli. Täytyy myöntää että aina kyydissä ollessa hieman hirvittää.. Lienee enempi omasta luonteesta kiinni.
Sama nainen valitteli joskus vuosia sitten että minun autossa on huonot renkaat. Kyselin jossain vaiheessa että mihinkä tämä havainto perustuu, vastaus oli että ne vinkuvat hirveästi liikennevaloissa.. Ja auto tosiaan oli 1.8 vapari bensa. Oli aiemmin ajanut vain vanhempiensa mersulla ja Peugeotilla joilla ei kuulemma ollut samaa ongelmaa.
en tiedä.. jostain syyst ma1jan postaukseen on tavallaan helppo samaistua..
joskus me miehet voitais varmaan vähän ajatella?
sen jälkeen kun ensimmäisen kerran anoppi ajoi minun Sierralla(vuonna 94), niin että itse istuin "kipeänä" takapenkillä, en juurikaan ole kuskia neuvonut ::) Kaikella kunnioituksella..
Uskon kuitenkin ettei kukaan, siis nainen tai mies, yritä ylittää omia kykyjään kuskin paikalla, ja myös myöntää sen että jos nyt on semmonen juttu että on parempi kun joku/sinä jatkat tästä.. Näitä on nähty... Ja nähdään edelleen, ja se on hieno asia, sillä silloin viimeistään tiedän että voin luottaa siihen ettei niitä omia taitoja yritetä ylittää tai paineessa koiteta jotain mitä ei ennen ole koitettu..
Lainaus käyttäjältä: ma1ja - 20.06.11 - klo:23:27
hmmm….niin…mitähän sanoisin… :-\.kai minun pitää sitten vain avautua rehellisesti, vaikka tämä onkin minulle arka asia.
Pidän autoista. Ja ajamisesta. Silti ajan äärimmäisen vähän. Tarvetta ei juuri ole, koska harrastan hyötyliikuntaa. Silloin kun auto pihasta liikahtaa, se liikahtaa miehen toimesta. Itse en automme rattiin astu kuin yksin tai juurikin silloin kun mies on ”liian väsynyt”.
Aina ei ole ollut näin. Aikanaan omalla autolla tuli ajeltua paljonkin, viikottain. Kun elämäntilanne muuttui ja elintaso nousi. Autot vaihtuivat, kallistuivat ja tulivat ensisijaisesti miehen harrastuksenkohteiksi. Jopa niin, että autosta tuli jonkinlainen pyhä lehmä, jota vaalittiin. Mies ei varmaankaan allekirjoita näkemystäni, mutta tämä on minun tuntemukseni asiasta.
Kun sitten ensimmäisillä minun ajokerroilla vieressä kuunneltiin yliaktiivisesti moottorin käyntiääntä, vaihteiden vaihtoa, jarrutuksia ja muistuteltiin oikeasta sisäänajotavasta ja varoiteltiin sinkoilevista pikkukivistä, alkoi ajamisen ilo vähitellen hiipua. Eikä sitä ole saanut takaisin mikään. Mies saa vakuutella kaskon kattavuudesta niin paljon kuin haluaa, ei se minua rohkaise, kun takaraivossa painaa vain se, että auto on niiiiiiiiin tärkeä miehelle. Asia ei ole siis mitenkään rationaalisesti järkeiltävissä, koska TIED,,N, että auto on myös minun ”nimellisesti”, ”taloudellisen vastuun osalta” ja TIED,,N, että mieskään ei autoa erityisesti säästele. Ja se on VAIN auto. Mutta jotenkin tämä autoilusuhde vain on kokenut jonkinlaisen särön, jota on vaikea korjata. Nainen, minä olen herkkä ihminen.
Siitä että en aja paljon, on seurannut sitten se, että olen vielä entistäkin surkeampi kuski. Salakuvauksen uhri ajoi mielestäni aivan hyvin, en nähnyt tuossa mitään ihmeellistä. Siellähän satoi. Kun ajaa, tai siis kun ajan vähän, en tiedä miten tuulilasin pyyhkimet toimivat. En halua ajaa pimeässä tai lumisateessa. Tottakai hidastan vauhtia huonolla kelillä. En osaa käyttää monitoimiratin nappuloita. En halua ajaa vakionopeuden säätimellä, koska äkkitilanteessa en saa jalkojani enää oikeille polkimille. Ja minulta ei onnistu monen asian suorittaminen ajaessani. Käsieni pitää olla ohjauspyörällä ja katse tiessä. Ja se on totta, että yksin ajan paljon paremmin kuin miehen valvonnan alla. Jo se, että joudun rattiin, kun joku muu istuu vieressä, aiheuttaa sydämen tykytystä ja ahdistusta.
Paljastin nyt itsestäni varmaan enemmän kuin yhdessäkään muussa viestissä tällä palstalla. Selvisi sekin, että tällainen autojen suhteen tumpulakin voi viettää suuren osan ajastaan autopalstalla.
Selvyyden vuoksi sanon vielä, että huumorini kestää naisautoilijoista vinoilun enkä ole tästäkään topicista saanut herneitä nenääni, joten keskustelu voi puolestani jatkua. Tuli vain jotenkin surullinen olo ja halusin nyt ”tulla ulos” tämän pimeän salaisuuteni kanssa.
Hmm, etkai sä oo meikäläisen parempi puolisko salanimellä täällä, niin tutulta tuo tarina kuullostaa :-)
Mä oon yrittäny sanoa että ei se auto ajamalla hajoa, kolhuja varten on vakuutus ja takuu + aja niinkun mua ei oliskaan mutta ei auta, kuulemman minun aikaisempi ajosuoritusten kommentointi on aiheuttanu sen että hän miettii kokoajan et mitä minä ajattelen hänen ajamisestaan. Ne 2 potentiaalista kolaria tänään olivat kuulemman molemmat minun ansiota: mulla kun on tapana sadatella nysvääjille niin hän ei halunnut jäädä 'nysväämään' vaan päätti ohittaa traktorin 90 asteen mutkassa sulkuviivan yli ja hyökätä 100km/h rajoitus tielle vaikka ei nähnyt yhtään tuleeko kääntyvän bussin takaa ketään....tulihan sieltä.... onneks sen verran hiljaa että ehti jarruttaa...
Toisin sanoen jos tästä ongelmasta halutaan eroon niin me ei voida olla koskaan molemmat samassa autossa, mä kun annan huonoja vaikutteita sillä että ajan yleensä aika rivakasti... On se saatana vaikeaa tää elo...
Kaunis kiitos, Ma1ja, avautumisesta. Kerroit niin liikuttavan todellisesti sen, mikä tässä autoilun naisnäkökulmassa useimmissa parisuhteissa on totta kirjaimellisesti. Uskon, että moni meistä miehistä koki jonkinlaisen "herätyksen" kirjoitustasi lukiessaan.
Voiko sitten asialle jotain? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, haavat saattavat olla syvällä ja avautuvat joka kerta, kun aihe tulee ajankohtaiseksi. Eikä mies pääse irti siitä, että auto on hänelle tärkeä, ja jotenkin se on vaan hyväksyttävä. Kai on hyväksyttävä sekin, ettei miehestä tunnu mukavalta, jos vanteet saavat osumaa kanttareista, jos auto on vaimon jäljiltä sotkuinen tai jos liikennekäytös on pelottavaa. Miehellä on täysi työ olla noista huomauttamatta, koska ne satuttavat häntä.
Miten sitten nainen voi tilannetta auttaa? Tuskin kyyristelemällä, välttelemällä ja pakoilemalla. Jos nainen haluaa jotenkin rauhoittaa tilannetta, hän voisi vaikka silloion tällöin tarjoutua siivoamaan auton, osoittaen siten, että ymmärtää, miten tärkeä se miehelle on. Ja koettamalla eläytyä liikennetilanteissa siihen tosiasiaan, ettei se mies ilkeyttään yritä jakaa ohjeitaan, vaan ihan siksi, että ajo sujuisi miellyttävämmin ja turvallisemmin.
Ja meille miehille. Kannattaa tosiaan jaella harkiten niitä ohjeita. Vai miltä tuntuu se nalkuttava akka? Ohjeet olisi hyvä keskittää tilanteisiin, joissa nainen niitä pyytää, tai joissa liikenneturvallisuus on todella uhattuna. Maltin säilyttäminen siinä pelkääjän paikalla ei sekään ole helppoa, mutta eikös se parisuhteen onnistuminen monessa muussakin perustu itsehillintään? Minulle vaimo on antanut ohjeen (jota tosin en osaa noudattaa), että laske kymmeneen ennenkuin alat avautua. Se leikkaa pahimmat ylilyönnit ja auttaa eteenpäin.
Taitaa olla totta, että juuri autolla ajo on yksi parisuhteen keskeisistä koetinkivistä. Jos suhde on sinulle tärkeä, etkö haluaisi toimia niin, että se jatkuisi säröittä?
Meillä kauniinpi osapuoli ajaa mielestäni varsin miehekkäästi - johtuuko sitten siitä, että hän ajaa vuosittain hyvin paljon. Suurin "ongelma" hänen ajamisessaan on meikäläiselle vauhti. Hän nimittäin ajaa niin reippaasti, että on suoranainen ihme ettei ylinopeussakkoja ole juurikaan kertynyt. Muutenkin hän ajaa niin "miesmäisesti" kuin vain kuvitella voi. Kiihdytykset mutkista, risteyksistä ja valoista ym ovat sitä luokkaa, etten edes tajua miten hänen autollaan voi niin nopeasti kiihdyttää. Ja vaikken mielestäni itsekään ihan hitaasti lähde valoista ym, niin joskus kun olen vaimon perässä ajellut omalla autolla, niin eihän siinä tahdo omalla autolla perässä pysyä.. Joskus on kyllä tullut mietittyä, että olisiko hänen pitänyt sittenkin ryhtyä kilpa-ajajaksi?!
Yleisesti ottaen, omiin havaintoihin perustuen, sanoisin kuitenkin että "suoraan naisen käytöstä" ei ihan välttämättä ole hirmuinen myyntivaltti käytettyä autoa myydessä, vaikka usein niin ilmeisesti kuvitellaankin.
Aika paljon tutun kuulloista juttua täällä onkin puolison ajotavoista. Pisti muutamat jutut mukavasti hymyilyttämään normaalia paskempana aamuna. Mikä on niskakakka?
Lainaus käyttäjältä: jni - 20.06.11 - klo:20:14
^Naisille se voi joskus olla vaikeaa, varsinkin kun on neuvova aviomies vieressä.
Meillä emäntä alkaa jo siitä hermoilemaan, kun minä kuulemma aina neuvon. ??? No pakkohan se on, kun kone valittaa korkeilla kierroksilla isompaa vaihdetta silmään tai sitten jyristää valtavasti eikä emäntä osaa vaihtaa pienempään. No, automaatilla homma luonnisti jo paremmin, mutta nykyautollakin pitää silloin tällöin vihjaista, että katsopas mikä nuoli siellä näytössä oikein on... En vain voi ola vieressä mainitsematta asiasta. ::)
Tasan tarkkaan samalla lailla kuin meillä...
Lainaus käyttäjältä: Kale - 21.06.11 - klo:07:55
Aika paljon tutun kuulloista juttua täällä onkin puolison ajotavoista. Pisti muutamat jutut mukavasti hymyilyttämään normaalia paskempana aamuna. Mikä on niskakakka?
Savi, jonka vauva alleen laskee ja sopivasti esim. makuuasennossa ollessaan saa sen melko nestemäisen tavaran hierrettyä niskaansa saakka = kakka, jota on joka paikassa. Näin olen ainakin itse asian ymmärtänyt.
nimim. neuvoton näissä tilanteissa..
Kaiken kaikkiaan tämä ketju on hyvä ja hyödyllinenkin monille meistä. Hyvä, että kaikki kuskit eivät ole samanlaisia. Muuten ei olisi erikseen hyviä ja huonoja kuskeja. Liikenteen seassa ajelu on ehkä juuri siksi niin kivaa, kun ei ikinä arvaa mitä vastaan tulee. Kaikki ylilyönnit tietysti erikseen, mutta eihän tässä nyt olekaan kysymys koheltajista.
Minä toivoisin että saisin istua enemmän vaimon kyydissä mutta kun ei sille kelpaa meikäläisen valitsemat kulkuneuvot, eikä neuvot. ;D
Niinpä. Kaikkien vaimot ei pikkukinneriin suostu edes astumaan, että siinä mielessä ketjun aloittajalla on ihan hyvin asiat, että "muija" on kuski silloin kun ei itse ole ajokunnossa.
Oma emäntä ajaa ihan hyvin vuosittaiseen ajomäärään nähden. Pystyy ihan nautiskelemaan kyydissä olosta.
Yritän kyllä parhaani neuvoa ja näsäviisastella, mutta ei siitäkään mene herne nenään. :D
Muistuu yksi tarina lapsuudestani kun lähdimme vappupäivän ajelulle keskustaan koko perhe.
Isä oli tietenkin pienessä krapulassa ja äiti sitten rattiin.
,,iti oli ihan hermona ratissa joka kerta, ja kyseli että mistä nyt käännytään yms..
Ilmeisesti isällä meni sillä kerralla niin hermot että ei vastannut mitään, kun äiti kyseli mihinkä nyt. Tuttu kaupunkihan se...
,,ippähän veti siinä hirveät paniikit ja kiljuen huuti että minne mä nyt käännyn, neuvo nyt. Isä istui hiljaa. ;D
Noh seuraavan risteyksen jälkeen äippä ajoi auton parkkiin, hyppäsi autosta ulos ja lähti kävelemään ovet paukkuen.
Oltiin siinä isän kanssa sitten että mitäs nyt?! Mikäs sille tuli.. ???
Tarina ei kerro sitä mitenkä saimme isän kanssa auton takaisin kotiin, mutta äiti oli mennyt bussilla.. ;D
Minä olen ottanut tavakseni olla valittamatta kun siippa ajaa. Hän pärjää ihan hyvin ilman minun neuvojani. On toki tilanteita joissa itse toimisin toisin, mutta ajakoon hän kuten itselleen mukavaksi sopii. Näin on pärjätty tosi hyvin. Koskaan ei tule riitoja tai erimielisyyksiä ainakaan autoilun takia.
Lainaus käyttäjältä: Kukkanen - 20.06.11 - klo:21:13
Kun pikkumuksulle tulee pulautus pyhämekon päälle ja äiti on vessassa, niin aika onnettomia suorituksia sitä on tullut isukeilta nähtyä. Yleisin tapa alkaa fiksaamaan tilannetta on isukin tuijotus. Tai kun äiti on rohkeasti lähtenyt kauppaan ja jättänyt vauvan isukin hoitoon, niin niskakakkojen osuessa kohdalle yleinen tapa tuntuu olevan odottaa äitiä kotiin.
En oikeasti ymmärrä miten pikkumuksujen hoitaminen voi olla niin vaikeata joillekin miehille ;D
Perhesovun kannalta kolme oleellista varustetta autoilurintamalla ovat automaatti, navigaattori ja 2-vyöhykkeinen ilmastointi ;)
Hiihaa, nää on hyviä. Varsinkin tuo niskakakka terminä jopa uusi mutta luulen olevani satavarma mitä tarkoittaa
(edit. löytyikin selitys nyt myös tuolta edeltä, tutu juttu siis) kun on niitä tapauksia kyllä tullut aikaisemmin hoidettua.
Voi nämä taidot siis olla monialaisiakin, sillä myös vaimoni on ihan ok kuski (vaikka vaimon pääasiallisesti käyttämässä ei tuota automaattia olekaan ;-)) , tosin moottorijarrutuksen hyödyntämistä risteyksia ja pysähtymisiä lähestyttäessä olen yrittänyt hänelle sisäistää.
Lainaus käyttäjältä: Keke78 - 20.06.11 - klo:22:34
Tuli tuosta salakuvaamista mieleen eilinen episodi provinssi-rockissa. Oltiin muijan kanssa bajamaja-jonossa ja porukkaa oli se ainaki 30 metriä takana ja siinä ympärillä yhteensä ainakin se 200 silmäparia. No sit meidän edestä vessaan meni nainen (ei mikään teini enää) eikä ymmärtänyt / osannu laittaa ovea lukkoon... No eiköhän viereisestä jonosta joku vitun amitsu juntti äijä menny ja vetassu sen oven auki ja pitäny sitä tyyliin 20 sekkaa auki kun toinen istuu pöntöllä... Täm,ä siis vaikka minä, muija ja muutama muu sanottiin että siellä on joku vaikka lukko näyttää vihreää....
No tämäkään nöyryytys ei ilmeisesti ollut tälle jurpolle tarpeeksi koska sälli viimein oven kiinni laitettuaan kaivoi laukustaan kameran ja jäi kyttäämään oven eteen sitä että kys. nainen tulee ulos tarkoituksenaan kait ottaa kuvia / muuten vain nöyryyttää naista vähän lisää... No tässä vaiheessa meikäläisen eukolla meni hermot ja se kävi vähän avautumassa tyypille ja otti se nyt sen verran onkeensa että ymmärsi laittaa kameran pois. Ja tää sälli ei ollu mikään teininulikka vaan pikemminkin 35-40v mies.
Tällasia sankareita provinssissa... Sama sälli marssi muuten kaljajonossa aina surutta keulille huolimatta siitä että jokaseen pisteeseen oli 100 metrin jono...
Kieltämättä hetken toivoin että sillä vessa-eukolla ois ollu joko a: helvetillinen lauma naiskavereita jotka ois käyny potkiin siltä sälliltä kassit kasaan tai yks kunnon talon kokoinen mieskaveri joka ois nostanu sen vitun mulkun roikkumaan pukinparrasta kuusenoksalle.
Vitun amitsujuntti= Ammattikoulun käynyt mieshenkilö, Joka tekee jotai hyi ja yök paskahommaa,eikä istu toimistossa kravatti kaulassa ????
Parempi puolisko osaa ajaa mielestäni ihan ok. Ainut tietysti niin taskuparkkeerausta hän ei edes halua opetella. Vaikka olen ehdottanut soramontulla harjoittelua. :) Ei ole moittimista hänen ajossaan, joskus jopa pyytää että saisi ajaa enkä aina minä ajaisi. Käy minulle vallanmainiosti, jotenkin vain tulee aina itse hypättyä rattiin ilman että toiselta kysyy ajohaluja. ;)
Kiitos kannustuksensanoista!
Olen kai pakotettu hieman valaisemaan tilannettani lisää, koska minut tuntevat tahot ovat ihmetelleet purkaustani, koska tietävät minun ajavan autoa.
Joten, kun nyt istun tässä rippituolissa, koen olevani se ylipainoinen tyttö, joka laihdutti ja muuttui ankanpoikasesta joutseneksi, mutta tuntee silti itsensä aina läskiksi, joka ei kelpaa kenellekään. Eli tuo keskiöinen vuodatukseni oli ja on totta kohdallani. Mutta erityisen aktuaalista se oli joitakin vuosia sitten. Sitten sain tarpeekseni kyyristelystäni ja ehkä lopulta tympäännyin myös mieheeni. (yritän rajata tästä sekopäisimmät parisuhdeanalyysit pois ;D) Päätin siis palauttaa autot takaisin elämääni. Löysin esim. näitä keskustelupalstoja, jotka otin eräänlaisiksi tukiryhmiksi kuntoutumiseni tiellä. Hyvin itsekkäästi olenkin lääkinnyt itseäni antamatta juurikaan mitään vastineeksi. Se johtuu ihan vain siitä, että tunnen täällä olevani elämäntapaintiaani oikeiden MicMacien joukossa. Teillä on hallussanne hieno kulttuuri, tavat ja tietous, johon haluaisin päästä osalliseksi.
No mutta siis, diagnosoituani tilanteeni aloitin itsehoidon. Tämän vuoden aikana olen ajanut varmaankin 15-20 erilaisella autolla ja antaisin itselleni kuskina kouluarvosanaksi 8. Seuraava etappini on selättää kammo ajaa omaa autoa miehen läsnäollessa. Silloin arvosanani on vain 6 ja kaikenlainen sähläys on mahdollista. Tilanne nyt vain on mennyt siihen pisteeseen, että ”se on ihan v*tun sama mitä mies ajattelee ajamisestani ja minä v*ttu saan ja voin ajaa autollamme siinä missä mieskin” "sillä poikkeuksella, että minä en tieteenkään kiroile.
Pikahoito, jota voin suositella muillekin, olisi ikioman auton hankkiminen. Sillä voisin ajella ihan miten haluan ja hoitaisin auton omalla tyylilläni eikä miehen kommenteista tarvitsisi välittää.
Lainaus käyttäjältä: 3.6R - 20.06.11 - klo:23:21
Antaisitte niiden parempien puoliskojenne ajaa enemmän, niin kohta ajavat yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin te. ;) Itseluottamus kasvaa ja saatte itse ottaa vaikka nokoset siinä samalla. :)
Samaa mieltä asiasta.
Minä en aja juuri koskaan,jos tyttäreni on mukana.Levin reissusta (yli 1000km) ajoin noin 150km.Vaimo käy töissä autolla päivittäin.
Meillä taas vaimo ei haluaisi ajaa. Lähtökohta on aina se, että minä ajan. Olen kyllä yrittänyt suostutella, mutta hänellä on tietyt syyt olla mielummin matkustajana. No, se käy minulle, mutta joskus sitä tahtoo itsekin levätä ajamisesta varsinkin pidemmällä reissulla.
Ajoin viikonloppuna 1000 kilsaa Helsingin ja etelä-Hämeen seudulla. Itselläni on takana palttiarallaa 550-600tkm, joten ratin takana on istuttu kaikissa keleissä, ruuhkissa ja kaikkina vuorokaudenaikoina. Viikonlopun kammottavimmat sisäkauttaohitukset sunnuntain Lahdetien ruuhkassa olivat naisten tekemiä. Huomasin myös joustamattomuutta, tai voisiko se olla liikennesilmän puutetta. Tiedän lähipiirissäni olevan hyviä naiskuljettajia, joiden kyydissä ei ole sellainen olo, että tästä ei tule nyt yhtään mitään. Oma puoliskoni ei kuulu näihin. On aika stressaavaa istua vieressä, kun ajetaan jatkuvasti alinopeutta ja kerätään jonoa. Ja auta armias, jos tästä sanon. Vakionopeuden säätimen käyttö ei kuulu valikoimiin; autoa ei saa pysähtymään jos se on päällä.
Rouva myös ankarasti moralisoi vähänkin isompia autoja. Katumaasturit ovat aivan järkyttäviä. Katsotaan mitä siitä tulee, kun seuraava auto on pihassa...
Olen myös huomannut, että aika monelta naiselta puuttuu jonkinlainen paikan taju. Rouva on asunut koko ikänsä samoilla nurkilla, mutta tuntuu edelleen, että hän on ihan pihalla kun mennään "postilaatikkoa kauemmas". Ja minun ajaessani neuvoja tulee kun rakeita kesäisen raekuuron aikana. Aina on väärä reitinvalinta, huomautetaan nopeusrajoituskyltistä tms. Kyllä mä jumalauta tiedän, mikä on oma nopeus ja vallitseva nopeusrajoitus. Hän luulee että olen joku puusilmä, joka ei tiedä että Huopalahdetiellä ei saa ajaa kuin neljääkymppiä. Pystyn kyllä olemaan itse neuvomatta, mutta joskus on pakko sanoa, että aja nyt sillä kuutosella eikä nelosella, kun kerran motarilla ollaan. Siksi se polttoaineen kulutus on niin korkea, kun huudatetaan niitä pikkuvaihteita.
Myös automerkit on luokiteltu. Audi on aina tappaja-auto ja Bemweellä kaahataan. Nämä tietty ovat mustalla listalla eivätkä kuulu perheen fleetiin.
Voi olla että kuullostan himpun kyyniseltä/väsyneeltä parisuhteeseenkin. Niskakakan vastine on "tiukka kakka" Tämä esiintyy mm. silloin kun on ensin tultu lavialla Ruotsiin, käyty Kolmårdenissa kakkaamatta. Siitä ajetaan Göteborgiin ja yritetään saada ummetuksesta kärsivää pikkutyttöä tekemään kikkareensa ammoniakinhajuisessa betonikopissa tien varressa. Siitä ei tule mitään.a
Ma1jalle propsit avautumisesta!
The Worst Woman Driver EVER (http://www.youtube.com/watch?v=7RMLt28n0-M#)
K70,
kyllä sitä Tampereellakin (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/miten-tama-on-mahdollista-auto-katollaan-parkkihallin-luiskassa/art-1288415488011.html) osataan:
(http://is12.snstatic.fi/kuvat/autonurinpysty2/img-1288561548168.jpeg)
;D
Jiihaa, onpas hienoja kertomuksia ja kokemuksia!
Taidan siis olla onnellisessa vähemmistössä (?), vaimo osaa ajaa eikä yleensä sählää ratissa. Ruuhkaliikenteessä on selvästi meikäläistä rauhallisempi.
Merkittävä seikka on myös että menimme alkukesästä koeajamaan Golfia (taloutemme ainoaksi autoksi), mutta vaimo päätti että budjettia venytetään ja ostetaan Scirocco. En nyt erityisemmin vastustellut.
Naisia näköjään (yritetään) opettaa ajamaan paremmin nelosella ohjelmassa Naiskuskit - parfyymiä ja pakokaasuja.
Ei yhtään rutattua autoa vielä :P
Minulla ei ole mitään valittamista rouvani ajamisesta. Hän ajaa reippaasti, uskaltaa ajaa joka paikkaan ja parkkeeraa luontevasti, eikä valita siitä että auto on 4,8m pitkä.
Osaltaan tähän vaikuttaa tuhannet vuokra-autolla ajetut kilometrit ympäri maailmaa. Taitaa kotimainen liikenne näyttää vähän vaisulta. ;) Joka tapauksessa istun tyytyväisenä tarvittaessa kyydissä.
Naisiahan usein haukutaan huonoiksi kuskeiksi. Olen usein ajatellut, että mikä on se huonouden mittari. Tässä maassa nainen on kuitenkin se kuski, joka pääsee varmemmmin määränpäähän. Tilastot kyllä kertovat kuinka usein miehet ja kuinka usein naiset aiheuttavat onnettumuuden, eivätkä koskaan saavu sinne minne oli tarkoitus. Jos autolla ajon perimmäisenä tarkoituksena on päästä ehjänä perille sinne mihin on menossa vaarantamatta itsensä ja muiden tielläliikkujien henkeä ja turvallisuutta. Kyllä nainen on parempi kuski kuin mies.
Otetaanko tilastoissa ajokilometrejä huomioon? Itselläni ainakin olisi tullut jostain sellainen näppituntuma että miehet ajavat keskimäärin enemmän kuin naiset.
Meillä rouva ajelee n.30tkm vuodessa eikä kyllä ole ajossa moittimista.
20 vuoden autoilun aikana yksi parkkipaikkakolhu ja viimetalvena pysäköi auton työpaikan
pihassa ruusupuskiin. Oli ottanut pikkasen liikaa ylämäkeen vauhtia päästäkseen parkkiin ja meni vähän pitkäksi.
No tuosta ei tullut edes vaurioita ja lumia auraamaan tullut traktori kiskaisi pois pusikosta.
Joskus "entisessä elämässä" minua loukkasi suuresti, kun silloinen poikaystävä ei antanut minun ajaa autoaan. Kyseessä oli kuitenkin ihan tavallista tavallisempikin nissanin lousku, ei pitänyt autoaan mitenkään erityisen silmäteränä tai mitään, mutta jostain syystä kuvitteli olevansa niin ylimaallisen hyvä kuljettaja ja kaikki muut olivat ihan paskoja, ettei minullakaan ollut mitään asiaa hänen autonsa rattiin. Noh, asenne toistui kyllä monessa muussakin asiassa, joten ei ihme että on "entinen"..
Yhdeksän vuotta ja muutaman päivän päälle on nyt ollut ajokortti, isä liikenneopettaja jonka opissa olin ja autolla ajoa takana paljon, asfaltilla, soralla, kaupungissa ja maalla. En pelkää ajaa erilaisia autoja, kuorma-auton rattiinkin lähden mielelläni ja pidän ajamisesta. Tunnustan kyllä olevani joskus vähän ylimalkainen ja tilannenopeutta on joskus liikaa. Nyt ajoin ensimmäisen kolarini (peräänajo motarille mentäessä, kyseessä lyhennetty kiihdytyskaista remontintakia ja oma huolimattomuus.. ) ja sen jälkeen on taas tullut hiukan varovaisemmaksi, mikä on kyllä ihan hyvä asia.
Nykyinen siippa luovutti autonsa käyttööni heti seurustelun alkuvaiheissa ja se tuntui mukavalta. Mies luotti siihen että osaan ja pystyn käsittelemään hänen autoaan, arvosti minua siis tietyllä tavalla. Siitä lähtien olenkin varmaan ajanut enemmän kuin hän. Ihan työmatkateknisistä ja reissailua vaativasta harrastuksesta johtuen. Harvoin tulee sanomista autossa, oli ratissa kumpi hyvänsä. Ajellaan pidemmät reissut aika tavalla puoliksi. En kyllä voi tietää että tekisikö mieli sanoa jostakin, mutta tajuaa pitää turpansa kiinni... :D
Nyt autonvaihto tehtiin sulassa sovussa, puolisen vuotta tsekkailtiin eri merkkejä ja malleja ja kun minun, eli pääasiallisen autonkäyttäjän työmatka lyheni 40km -> 10km suuntaansa, niin valittiinkin sitten bensakoneella oleva skoda, eikä dieselveturia.
Sen enempää en viitsi kommentoida ja kertoa kokemuksia naisautoilijoiden tempauksista mutta sitä ihmettelen että miksi helevetissä hyvin usean naisen auto on kuin kaatopaikka sisältä?? Vaikka kotona oltaisiin kuinka siistejä niin auto on sellainen "roskis" että hirvittää. :P
Lainaus käyttäjältä: Vrod - 31.10.11 - klo:15:19
Sen enempää en viitsi kommentoida ja kertoa kokemuksia naisautoilijoiden tempauksista mutta sitä ihmettelen että miksi helevetissä hyvin usean naisen auto on kuin kaatopaikka sisältä?? Vaikka kotona oltaisiin kuinka siistejä niin auto on sellainen "roskis" että hirvittää. :P
Naulan kantaan! Saman huomannut itsekin, enemmän sääntö kuin poikkeus. Syytä en tähän "siivottomuuteen" tiedä, mutta ehkäpä naiset ajattelevat että miehet saa hoitaa autojen putsailut. Tai sitten naiset eivät vaan huomaa lattialla lojuvia tummuneita banaaninkuoria ja niskatukiin tarttuneita puolen metrin hiuskiemuroita.
Lainaus käyttäjältä: Gudmund - 31.10.11 - klo:16:12
Naulan kantaan! Saman huomannut itsekin, enemmän sääntö kuin poikkeus. Syytä en tähän "siivottomuuteen" tiedä, mutta ehkäpä naiset ajattelevat että miehet saa hoitaa autojen putsailut. Tai sitten naiset eivät vaan huomaa lattialla lojuvia tummuneita banaaninkuoria ja niskatukiin tarttuneita puolen metrin hiuskiemuroita.
Luulen, että se on arvostuskysymys. Naiselle auto ei merkitse mitään tärkeää tai merkittävää, saati kiinnostavaa, vaan jossain määrin vastenmielistä kehonsiirrintä paikasta A paikkaan B. Lisäksi auto on useimmille kotiakin yksityisempi paikka, johon harvemmin vieras tunkee (vai onko?). Moni nainen koettaa huolehtia kodista julkisivun vuoksi. Tuo analyysi hiukan ontuu, koska harva meistä taitaa viihtyä siivottomuudessa, sukupuoleen katsomatta.
Voin kuitenkin todistetusti sanoa että on niitä naisia joita kiinnostaa myös auton sisäinen "kunto"..
Eräänkin kerran auton takapenkille kavuttuaan eräs nainen katsoi selkänojia ja osoitti kengänjälkiä niissä, piti heti tilaisuuden tultua pyyhkiä niistä hiekkapölyt pois.. Muutenkin minusta tuntuu että tämä nainen pitäisi siitä että auto, vaikka siirtymisväline enimmäkseen onkin, niin siitä että se on myös sisältä erityisen siisti ::)
Nainen siis minun makuuni :-*
Nimimerkki 4: päivän aikana auton 3 kertaa imuroineena, ja huomenna taas pitäisi tämä suorittaa.. Kun tuota hiekkakökköä on takakonttiin ja takapenkille tullut pienissä remonttihommissa apparina nyt ollessa..
Lainaus käyttäjältä: Quality - 31.10.11 - klo:18:17
Luulen, että se on arvostuskysymys. Naiselle auto ei merkitse mitään tärkeää tai merkittävää, saati kiinnostavaa, vaan jossain määrin vastenmielistä kehonsiirrintä paikasta A paikkaan B. Lisäksi auto on useimmille kotiakin yksityisempi paikka, johon harvemmin vieras tunkee (vai onko?). Moni nainen koettaa huolehtia kodista julkisivun vuoksi. Tuo analyysi hiukan ontuu, koska harva meistä taitaa viihtyä siivottomuudessa, sukupuoleen katsomatta.
Te ette ainakaan asu hesassa. Täällähän ei emännät suostu viemään mukulaa tarhaan jos ei ole vähintään audin maasturia alla, koska kerran kuulopuheiden mukaan matkalla on ollut 2cm syvä vesilätäkkö ja naapurin Maisan etuveto seatti oli jäänyt siihen jumiin ja pitäähän kotimatkalla kaupasta ostetun näkkäripaketinkin mahtua konttiin. Ukothan tolla menee pienillä 1.0 koppimopoilla töihin, että on varaa ostaa emännälle taas vuosimallia tuorreempi kulkine. Hyvä esimerkki on tämä kiinteistö-kaisa :P
Lainaus käyttäjältä: Vrod - 31.10.11 - klo:15:19
sitä ihmettelen että miksi helevetissä hyvin usean naisen auto on kuin kaatopaikka sisältä?? Vaikka kotona oltaisiin kuinka siistejä niin auto on sellainen "roskis" että hirvittää. :P
Eipä ole osunut omalle kohdalle moista.Jos naisen kotona on siistiä niin kyllä autokin on ollut hyvin siisti sisältä ja ulkoa.
Lainaus käyttäjältä: jni - 21.06.11 - klo:21:31
Meillä taas vaimo ei haluaisi ajaa. Lähtökohta on aina se, että minä ajan. Olen kyllä yrittänyt suostutella, mutta hänellä on tietyt syyt olla mielummin matkustajana. No, se käy minulle, mutta joskus sitä tahtoo itsekin levätä ajamisesta varsinkin pidemmällä reissulla.
Meillä on melkein sama paitsi vaihdetaan tuon vaimon tilalle mies. ;D
Miehellä oli ajokortti ollut jo monta vuotta mutta auto hankittiin vasta kun tarvitsin sitä työmatkoja varten. Ja sitä varten piti hankkia myös ajokortti. En tiedä miten siinä kävi niin, mutta minusta tuli sitten samalla perheemme kuski. Ehkä mieheni arastelee samalla tavalla kuin teillä muilla vaimot. Kun ajaa harvoin, siihen ei tule rutiinia. Ja kaupungissa asuessa ei tarvitse juuri mihinkään periaatteessa ajaa.
Minä sitten rakastuin autolla ajamiseen ja jopa jossain välissä pelkäsin että mitä jos mies innostuukin ajamisesta enkä voikaan olla enää kuskina mutta ei niin onneksi käynyt. :p
Tällä taustalla tätä ketjua on hauska lukea, viimeisimpien viestien perusteella jopa tuntuu siltä kuin te miehet olisitte tutkijoita jotka selvittää tunteman eliön elintapoja, kun analysoitte naisten toimintaa. :D
Minulle auto on jollain tasolla perheenjäsen ja sen myös siistinä pidän. En voi itsekään käsittää miten joillain autojen jalkatilat ovat kunnon kaatopaikkoja. Onko näillä kotikin samanlainen? Okei meillä on kyllä paperipinoja lattioilla (mistä sitö oikein tulee?) mutta autossa ei todellakaan mitään lattialla ja en katso myöskään hyvällä jos joku käy syömään autossamme. Paitsi että olen lipsunut syömisessä jopa karkkien syöntiin, mutta sokeria ei saa tippua penkeille eikä käsiä tahmata.
Lainaus käyttäjältä: Jfer - 26.11.11 - klo:23:21
Minulle auto on jollain tasolla perheenjäsen ja sen myös siistinä pidän. En voi itsekään käsittää miten joillain autojen jalkatilat ovat kunnon kaatopaikkoja. Onko näillä kotikin samanlainen?
Vaikka mies olenkin, niin samoilla aaltopituuksilla mennään. Tosin en ole kovin pikkutarkka auton maalipinnan puhtaudesta, mutta auton sisätilat pysyvät moitteettomassa kunnossa. Tulee heti jotenkin pas**inen olo itsellekin, jos auton sisustassa liikkuu irtoroskia, hiekkaa, tarpeetonta sälää, CD-koteloita ja vanhoja kuitteja/pysäköintilappuja. Ratin taakse on aina kiva istua, kun ympäristö on vähintään kohtuullisessa kunnossa.
Takapenkillä pitää vähän joustaa, kun muksut ovat muksuja ;)
Lainaus käyttäjältä: Jfer - 26.11.11 - klo:23:21
Paitsi että olen lipsunut syömisessä jopa karkkien syöntiin, mutta sokeria ei saa tippua penkeille eikä käsiä tahmata.
Suklaa on parasta ja pahinta ;D
Ihmettelen miksi mies on yleensä se kuski kun lähdetään kauppareissuille jne..?
Itse tykkään istua apparin paikalle ja seurailla maisemia. Mutta sitten tulee tämä vaimon näkökulma... en halua ajaa kun sä oot kyydissä!!
Perhanan jäärä kun sille ei saa sanoa mitään edes siitä että ajoit punasia päiten,oot oikeeseen reunaan ryhmittyny ja käännyt vasemmalle, toi oikeelta tuleva ois saanu ajaa muuten päiten.
Näistä pikku virheistä kumminkin ottanu opikseen ja sanoo aika usein että kyllä jumalauta voit olla varma että seuraan liikennettä tarkemmin kun istut kyydissä ja taas perään tuleekin sitten että miks mun pitää ajaa!!!
Hyvin emännys mun mielestä muuten ajaa jos näitä pikku kömmähdyksiä ei oteta huomioon... jokainenhan meistä virheitä tekee ja ehkä itse tullu tehtyä suurin virhe kun hänen virheistä huomautti ;)
Pelottavin kokemus tapahtu vuosia sitten kun tarvittiin frendin kanssa baari siirtymiin kuskia ja otettiin yksi just kortin saanu likka kuskiksi ja hyvinhän tämä neitonen ajeli muuten mutta huomautettiin sitä että älä nyt tekstaile koko ajan kun muutamat pienet lukko jarrutukset se joutu tekemään kaupungissa kun oli vähän tekstailu kesken... tekstailua jatku ja sit saikin seuraavana päivänä tilailla uutta umpiota ja puskuria autoon ;D
Lainaus käyttäjältä: nall3 - 27.11.11 - klo:07:26
Ihmettelen miksi mies on yleensä se kuski kun lähdetään kauppareissuille jne..?
Kaipa se useimmiten on niin, että meille miehille se auto on tavalla tai toisella tärkeämpi ja varmaankin myös sen auton ylläpitotoimet useimmiten lankeavat perheessä miehen kontolle - ja varmaan siksi myös mies useimmiten ajaa?!
Meillä homma menee niin, että se ajaa kumman autolla ollaan liikenteessä. ,,ärimmäisen harvoin on tilanne ollut se, että jos olemme vaimon autolla liikenteessä minä ajaisin/ vaimo ajaisi jos olemme minun autollani liikenteessä. Oikeastaan ainoat tilanteet, jolloin olen ajanut vaimon autoa ovat ne kerrat kun hänen on täytynyt työskennellä matkan aikana läppärillä, mutta niitäkin kertoja on ollut äärimmäisen harvoin. Olen kyllä toki ajanut vaimon autolla useita kertoja viikossa, mutta ne kerrat ovat sitten niitä kun hän ei ole matkassa, vaan ajon tarkoitus liittyy lasten harrastuksiin ym.
Eli yhdessä kun olemme liikenteessä, niin se ajaa jonka autolla olemme liikenteessä.
[sovinismia]
Naisautoilijoita on kyllä ihan joka sorttia, siinä missä miesautoilijoitakin, mutta omien havaintojeni perusteella voisin nostaa kolme asiaa esille: 8)
1. Liikennekäyttäytyminen: Naiset ovat varovaisia (usein jopa liian varovaisia) liikenteessä. Tämä ilmenee erityisesti pääkaupunkiseudulla liittymiskaistoilla vatuloimisena, eli ei uskalleta polkea sitä pedaalia ja liittyä liikennevirtaan samalla nopeudella kuin liikenne tiellä soljuu -> liittymäkaista ruuhkautuu -> muutkin kaistat hidastuu kun liittyvät ihmiset ajavat muuta liikennettä hitaammin -> usein aiheutuu totaalipysähtymisiä >:(. Toinen selvästi havaittava asia on liikennevaloilla ohjatuissa risteyksissä arpominen. Tulee mieleen että naiset ajattelevat tullessaan risteykseen, että "ehdinkö pysähtyä jos valot vaihtuvat keltaiselle", kun taas miehet tuntuvat ajattelevan "ehdinkö vielä risteyksestä läpi, vaikka valot vaihtuisivatkin keltaiselle". Tämä naisten tapa on toisaalta ihan ymmärrettävä ja sinänsä lain mukaan se ainoa oikeakin. Aiheuttaa vaan ikävää haittaa liikenteen sujuvuudelle, kun tavallaan varmuuden vuoksi hidastellaan vaikka vihreät palaa. :(
2. Auton huolto ja ylläpito: Kuten aiemminkin on todettu, tämä on hyvin usein miehen harteilla. Naisten mukaan (tai ainakin tuon oman paremman puoliskoni) auto on kunnossa niin kauan kun se käynnistyy ja liikkuu. Vaikka auto vähän pitäisikin omituista ääntä (jarrujen kitinää, kolinaa) tai käyttäytyisi omituisesti (puoltaa, vetelee, tuntuu raskaalta kun jarrut laahaa tai renkaat on tyhjänä) niin auto on kunnossa eikä näistä tarvitse välittää niin kauan kunhan auto kulkee (vaikka joutuisikin antamaan hieman enemmän kaasua). Niin ja näistähän ei tarvitse kertoa miehelle jos ei se itse sitä huomaa (jos vaikka sattuisikin jostain syystä joskus ajamaan vaimon autolla). ???
Edellä mainittua auton kunnon laiminlyöntiä näkee valitettavasti kyllä myös liikenteessä: ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on tullut todistettua valottomia autoja (siis yksi tai molemmat takavaloista tai etuvaloista rikki) ja kuljettajana nainen. Lisäksi puoliksi irrallisia, roikkuvia pohjapanssareita sekä pakoputkia ym. auton alla roikkuvia tavaroita tulee todistettua huomattavasti enemmän naisten autoista.
3. Auton ja sen laitteiden hallinta: tilahahmotus on heikompi, ei tiedetä missä auton rajat menevät. Toinen, pahempi asia on se ettei osata käyttää auton apulaitteita, esim. tuulilasinpyyhkijöitä. Yksi asia mikä myös vaikuttaa toisinaan olevan ylivoimaista, on pitkien valojen käyttö. Monesti tuntuu, etteivät jotkut naiset edes tiedä, että autossa semmoiset ovat kun ei niitä käytetä, vaikka on pilkkopimeä tie, ketään ei tule vastaan ja katuvaloja ei ole ::). Toinen lajityyppi on se, että tiedetään autossa pitkien olevan, muttei tiedetä miten ne laitetaan päälle (hyvänä esimerkkinä anoppi, jolla oli ollut ajokortti kymmeniä vuosia, mutta edelleenkin ajaessaan käytti pitkiä valoja siten, että piti valoviikseä sormilla koko ajan taakse vedettynä, väläytysasennossa) ::)
[/sovinismia]
Ja kuten jo alussa sanoinkin, nämä ovat omia havaintojani, joita vahvasti biasoi ennakkoasenteeni naiskuskeja kohtaan ;D
Hyviä ja huonoja kuskeja löytyy sukupuoleen katsomatta, joten ei herneitä ;)
Itse kyllä luotan oman puolisoni ajotaitohin.
Pidemmillä reisuilla vaihdetaan paikkoja, eikä tuota mitään ongelmaa ummistaa silmät apparinjakkaralla(siis ei pelosta, vaan päiväunet) ;)
Useammin olen itse kolhinut autoani, kuin puolisoni. Jos puolisoni autoani kolhaisee, en hyökkää hänen kurkkuun kiinni, koska vahinkoja sattuu, enkä oleta sen olevan tahallista.
On hyviä ja huonoja kuskeja, niin miehissä kuin naisissa.
Ai niin..
Auton sotkemisesta kyllä "naputan", koska lähes aina MIN,, joudun ne autot pesemään ja siivoamaan.
Joskus kun lähdin pesemään autoa, kuului vaimoni lausahtavan:
"taasko sä menet pesemään sitä. Eikö voitaisi tehdä yhdessä jotain?"
Minä siihen: "no lähde mukaan, niin voit pestä toisen kyljen."
Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului: "höh, ei sit tai unen näit."
Nyt on pikku hiljaa oppinut arvostamaan auton puhtautta, niin sisältä ja päältä.
Naiset ovat yksilöitä, toinen pitää autoista ja autoilusta, huoltaa itse autoaan, pesee, vaihtaa renkaat, siivoaa yms, toinen taas ei. Miehissä sama peli. Itse en yleensä lokeroi ihmisiä johonkin muottiin naiset sitä, miehet tätä. Tosin ainakin ennen prosentuaalisesti miehet olivat enemmän kiinnostuneita autoista kuin naiset. Nykyään miehet (suuri osa) alkavat olla niin uusavuttomia, että eivät juuri osaa, halua, viitsi taii jaksa muutakuin tankata. Munilla ei ajeta paremmin autoa.
Jos auto on miehille, "virtsalle haisevan suolenpätkän jatke", niin mikä se auto
naisille on?
Ilmeisesti vain kauppakassi ???
Lainaus käyttäjältä: Kasis - 27.11.11 - klo:18:53
Jos auto on miehille, "virtsalle haisevan suolenpätkän jatke", niin mikä se auto
naisille on?
Ilmeisesti vain kauppakassi ???
Muutama sata naisasiakasta on aikoinaan ostopäätöksen autosta kauttani tehnyt. Osalle niin kuin Kasis sanoi kauppakassi. Moni nainen on kiinnostunut auton ulkonäöstä, väristä, ajo-ominaisuuksista. Osuipa useasti asiakkaaksi nainen joka osti urheiluauton. Ulkonäön sekä ajettavuuden lisäksi ostopäätökseen vaikuttivat kiihtyvyys 0-100, huippunopeus,vääntömomentti ja moottorin teho. Moni oli kiinnostunut varusteista. Jälleenmyyntiarvo vaikutti myös monen ostopäätökseen. Eniten autosta tiesi, ymmärsi ja vaati nainen joka päätti täydellisesti kaupastaan itse. Tuli yksin, kaverin, miehen tai poikaystävän kanssa, mutta useat naiset eivät itselleen ostaessaan kysyneet miespuoliseltä mitään mielipidettä.
Lainaus käyttäjältä: Kasis - 27.11.11 - klo:18:53
Jos auto on miehille, "virtsalle haisevan suolenpätkän jatke", niin mikä se auto
naisille on?
Ilmeisesti vain kauppakassi ???
Auto on kulkuväline. Jos et sitä tiennnyt ;)
Heh heh, tsiih, tir hah haa,.. :D
Tiesin, mutta "unohdin" että sillä sekin nimitys on.
Muutamia kokomuksia aistivajavaisena ajamisesta:
Miehen oli tunnelmoitava Georg Otsia pelkääjän paikalla autostereoista, joten olin pakotettu kuuntelemaan mp3:sta. Sennheiserin nappikuulokkeet ovat kuitenkin niin tiiviit, ettei niiden läpi kuule mitään. Kiihdyttelin sitten risteyksestä kakkosella yli kuuteenkymppiin, kun musiikista inspiroituneena en tajunnut vaihtaa vaihteita. Olen tottunut vaihtamaan moottorin äänen mukaan ja nyt en kuullut mitään.
Toisella kerralla lähdin ajelemaan jäykät vaelluskengät jalassa, kunnes tajusin etten tuntenut polkimia ollenkaan. Pika pikaa piti ajaa tiensivuun ja vaihtaa lenkkitossua jalkaan.
Ja sitten toisenlaiseen ongelmaan. Ajelen moottoritienopeutta vakionopeudensäätimellä, alan valmistautua poistumaan liittymään ja vaihdan oikealle, hitaammalle kaistalle, vaihdan vaihdetta pienemmälle moottorijarrutuksen takia, edessä matelee joku.....auto lähtee kiihdyttämään takaisin vakkarin nopeuteen ja edessä ajavan perä lähestyy vilkkaasti. Tämä on nyt sattunut useamman viikon peräkkäin. Toivon, että nyt kun raportoin tämän tähän, muistan seuraavalla kerralla jarruttaa...siis ennen vaihteiden vaihtoa, eikä vasta ennen peräänajoa!
LainaaJa sitten toisenlaiseen ongelmaan. Ajelen moottoritienopeutta vakionopeudensäätimellä, alan valmistautua poistumaan liittymään ja vaihdan oikealle, hitaammalle kaistalle, vaihdan vaihdetta pienemmälle moottorijarrutuksen takia, edessä matelee joku.....auto lähtee kiihdyttämään takaisin vakkarin nopeuteen ja edessä ajavan perä lähestyy vilkkaasti. Tämä on nyt sattunut useamman viikon peräkkäin. Toivon, että nyt kun raportoin tämän tähän, muistan seuraavalla kerralla jarruttaa...siis ennen vaihteiden vaihtoa, eikä vasta ennen peräänajoa!
Tuohon ongelmaan suosittelen automaattivaihteistoa.
^^
Jep, onpas outoa ettei kytkimen pohjaan polkaiseminen katkaise vakkarin käyttöä. Tai mistä minä nykymanuaalin käytöstä tietäisin :-\
^ Sama ihmetys, kyllä Audista ainakin loikkaa vakkari pois vaihdekeppiä koskettaessa. ;D
Samoin on pompannut vakkari pois porukoitten v ja vi-golffeissa kun vaihdetta on menty vaihtamaan. Kytkimen pohjassaolotunnistin rikki vai missä vikaa?
Ei auto saisi itsekseen enää lähteä kiihdyttelemään manuaalilla vaihteenvahdon jälkeen.
Lainaus käyttäjältä: Ton-1 - 02.12.11 - klo:22:22
^ Sama ihmetys, kyllä Audista ainakin loikkaa vakkari pois vaihdekeppiä koskettaessa. ;D
B8 Audeissa vakkari ei lähde pois päältä vaihdon jälkeen, minusta se on hyvä ominaisuus.
olin just vastaamassa, että en siis aja audia enkä golfia, mutta Pekka T:ltä löytyi uutta tietoa.
Lainaus käyttäjältä: ma1ja - 02.12.11 - klo:21:50
Muutamia kokomuksia aistivajavaisena ajamisesta:
Miehen oli tunnelmoitava Georg Otsia pelkääjän paikalla autostereoista, joten olin pakotettu kuuntelemaan mp3:sta.
Seuraavalla kerralla sanot miehellesi että kuskin ei tarvitse olla se joka joustaa musiikista. Kuljettaja on se joka määrää autossa. On myös edesvastuutonta blokata kuskin aisteja tuolla tavoin.
Turvallisia kilometrejä.
Lainaus käyttäjältä: Totuuden Torvi - 04.12.11 - klo:13:30
Seuraavalla kerralla sanot miehellesi että kuskin ei tarvitse olla se joka joustaa musiikista. Kuljettaja on se joka määrää autossa. On myös edesvastuutonta blokata kuskin aisteja tuolla tavoin.
Turvallisia kilometrejä.
Mun on niin vaikea kieltää mieheltäni mitään!
Lainaus käyttäjältä: Quality - 02.12.11 - klo:22:09
Tuohon ongelmaan suosittelen automaattivaihteistoa.
Seuraavaan autoon on kuulemma tulossa automaatti ja mun olis pitänyt lisätä listaan ilmeisesti adaptiivinen vakkari.
Lainaus käyttäjältä: ma1ja - 04.12.11 - klo:15:32
Mun on niin vaikea kieltää mieheltäni mitään!
Olin tuosta ensin ihan ooh la laa, mikä nainen :-* mutta sitten muistin:
Lainaus käyttäjältä: ma1ja - 02.12.11 - klo:21:50
Miehen oli tunnelmoitava Georg Otsia pelkääjän paikalla autostereoista, joten olin pakotettu kuuntelemaan mp3:sta.
Ja sitten tänne purkamaan pahat fiilikset pois...
Lainaus käyttäjältä: juupeli - 05.12.11 - klo:01:21
Olin tuosta ensin ihan ooh la laa, mikä nainen :-* mutta sitten muistin:
Ja sitten tänne purkamaan pahat fiilikset pois...
Ilmeisen epävarma kuljettaja vielä? Mikäli muistan aiemmat kirjoitukset oikein.
Huolestuttavaa kyllä. Vaikuttaa rumasti, jyräämiseltä.
juupeli, voisit pysyä poissa mun vyöni alta!
mutta niin, olen tosiaankin todellinen kynnysmatto, mitä rakkauteen tulee. minä annan, hän ottaa. sen sijaan en koskaan suostu myöntämään erehtyneeni tai olleeni väärässä, joten kaikki on siten miehen syytä. onneksi mies on roolinsa hyväksynyt.
totuuden torvi olet täysin oikeassa, jyrääminen kuulostaa minunkin korvaani oikealta.
koska kuitenkaan en salli kenenkään muun kuin itseni soimaavan miestäni, on minun lienee taas aika kietoa ma1ja mystisyyden verhoon ja lopettaa turha toden puhuminen.
Naiset on ihanii, rätilla tai ilman.. Vai oliko se ratilla :D
^tästä voinemme olla samaa mieltä
täytyy myöntää että melko dominoiva aikoinaan siinä apparin penkillä on tullut oltua näin miehenä siis, aikanaan opettanut suorastaan ajamaan, ilman virallistä pätevyyttä :-X...
Mutta luojan lykky, kuskille on kelvannut sama musiikki kuin minulle.. Jossain vaiheessa kun oli tauti nimeltä ROCK, niin silloin oli kanavashow kamalimmillaan kun ei kauniimpi osapuoli kestänyt sitä ollenkaan.. Nykyisin on helpompaa kun on kaksi autoa ja ne yhteiset matkat muutekin mykkäkoulua ::)
Lainaus käyttäjältä: ma1ja - 05.12.11 - klo:16:43
juupeli, voisit pysyä poissa mun vyöni alta!
totuuden torvi olet täysin oikeassa, jyrääminen kuulostaa minunkin korvaani oikealta.
koska kuitenkaan en salli kenenkään muun kuin itseni soimaavan miestäni, on minun lienee taas aika kietoa ma1ja mystisyyden verhoon ja lopettaa turha toden puhuminen.
Hups, nyt on kyllä teot ymmärretty paljon pahemmiksi kuin tarkoitukset. En puolustele, en selittele, merkitystä on vain sillä mitä sinä tunnet. Olen selvästikin pahoittanut mielesi, joten pyydän sinulta anteeksi, ma1ja.
Kiitokset kuitenkin palautteestasi. Sait minut tajuamaan erään minulle tärkeän seikan. Ei tämä olekaan minun juttuni. Testi suoritettu. Tämä oli antoisaa, varsinkin miitit, mutta loppupäätelmä oli toki pettymys itselleni. juupeli kiittää ja kuittaa... ;D
Voi juupeli minkä teit! Vieras ???
juupeli! juupeli! juupeli!
SIN,, olet nyt ymmärtänyt ihan väärin! Ainakin jos edellisten viestien perusteella menit tunnuksesi poistamaan.
Olet vielä niin uusi täällä, ettet taida tietää, että hameeni alle on jyrätty tällä palstalla paljon pahemmin kuin sinä koskaan olet ehtinyt edes kuvitella! Silti minä ja jyrääjä(t) olemme edelleen täällä, hyväntuulisina.
Minä sanon selvällä suomen kielellä mikäli olen pahoittanut mieleni. Nyt ei ole niin käynyt.
Muuten sanailen ilmeisesti niin monimerkityksellisesti, että sanomastani on vaikea ottaa selvää.
Jyräämisessä ainakaan ei ollut kyse sinusta ja vyönalusterminologia olisi sinulle tuttua, mikäli olet lukenut naisten huoneen keskustelut alusta alkaen, mikä ilmeisesti on edellytys kaikille, jotka tuntevat viehtymystä kommunikoida demoni-seireeni-ma1jan kanssa. :P
Voihan juupeli minkä menit tekemään - höh :(
Jenkkilässä tehty tutkimusta:
http://www.iltalehti.fi/autot/2011120814907171_au.shtml (http://www.iltalehti.fi/autot/2011120814907171_au.shtml)
Nyt se on tutkittu:
Naiset ovat huonompia kuskeja kuin miehet
Todella harmi jos juupeli tosissaan poisti tunnuksessa :'(
Lainaus käyttäjältä: tlindstr - 08.12.11 - klo:10:44
Jenkkilässä tehty tutkimusta:
http://www.iltalehti.fi/autot/2011120814907171_au.shtml (http://www.iltalehti.fi/autot/2011120814907171_au.shtml)
Nyt se on tutkittu:
Naiset ovat huonompia kuskeja kuin miehet
Ja se on miesten syy!! ;D
Lainaus käyttäjältä: Jfer - 08.12.11 - klo:19:20
Ja se on miesten syy!! ;D
Itse asiassa avaruudellisen hahmotuskyvyn on muistaakseni aiemmin todettu korreloivan testosteronitason kanssa. Piti vähän googletella ja asiaa on tutkittu jonkin verran, tässä muutama linkki satunnaisessa järjestyksessä:
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0191886996000906 (http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0191886996000906)
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160289604001333#sec4 (http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160289604001333#sec4)
http://www.paulcooijmans.com/asperger/spatial_ability_autism.html (http://www.paulcooijmans.com/asperger/spatial_ability_autism.html)
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0306453099000311#sec3.1 (http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0306453099000311#sec3.1)
http://hrcak.srce.hr/9059?lang=en (http://hrcak.srce.hr/9059?lang=en)
Lainaus keskimmäisen linkin takaa:
"The relation found between the estrogen/testosterone balance and spatial ability is such that there is an optimal testosterone level for spatial ability within each sex, above and below which spatial ability is lower (inverted U within sex). The optimal testosterone levels lie below the male average and above the female average for testosterone, so that in fact the highest (within sex) spatial ability is found in females with (for females) well above average testosterone, and in males with (for males) below average testosterone."
Huono itsetunto ja epävarmuus vaikuttavat ajamiseen varmasti, mutta eroihin saattaa siis olla myös ihan biologinen syy.
^ Mielenkiintoista, vaikka en enempiä käynytkään noita linkkejä tutkimaan. Itselläni hahmottamiskyky ja suuntavaisto ovat niin hiekkoja, että en enää tajunnut missä olin kun kävelin Tennispalatsin läpi. :D "Eksyn" myös silloin tällöin navigaattorin kanssa, kun en hahmota miten nopeasti sen näyttämä risteys tulee vastaan (200 m? Ai se meni jo?) ja vedän joko ohi tai käännyn yhtä liian aikaisin. :) Onneksi oon edes vähän kehittynyt ja osaan nykyisin aika hyvin tulkita navia.
Saanko pommittaa? Jes! Kyllä minulta tulee heti kommenttia kun tehdään väärin tai huolimattomasti. Esimerkiksi hidastetöyssyt (sportti pohja) vauhti ei vähene ollenkaan ja kun tästä murahtaa saa kuulla: " kyllä se sen kestää". Myös valkoiset kesävanteet suhteellisen rutussa kun vähän lipsahti kanttarin puolelle. Myös risteyksiin tullaan välillä hulimattomasti/vaarallisesti. Myös kun poistutaan pihatieltä luotetaan siihen, että "ei sieltä eilenkään kukaan tullut" periaatteella (paikassa aita jonka takaa ei näy mitään.) Näitä on vielä monia muita, mutta monet naiset ajaa hyvin. :-*
Lainaus käyttäjältä: Jfer - 08.12.11 - klo:20:30
^ Mielenkiintoista, vaikka en enempiä käynytkään noita linkkejä tutkimaan. Itselläni hahmottamiskyky ja suuntavaisto ovat niin hiekkoja, että en enää tajunnut missä olin kun kävelin Tennispalatsin läpi. :D "Eksyn" myös silloin tällöin navigaattorin kanssa, kun en hahmota miten nopeasti sen näyttämä risteys tulee vastaan (200 m? Ai se meni jo?) ja vedän joko ohi tai käännyn yhtä liian aikaisin. :) Onneksi oon edes vähän kehittynyt ja osaan nykyisin aika hyvin tulkita navia.
Suuntavaisto on vähän eri skaalan hahmotusta kuin mitä noissa testeissä taidetaan testata, mutta saattaa sekin tosiaan tuohon liittyä. Olisi hauska tietää onko noilla tosiaan yhteys eli oletteko te sadan metrin matkalla eksyvät samaa porukkaa, joille parkkeeraaminen on erityisen hankalaa. ;) Sellainen lisähuomio tähän vielä, että jos sattuu tiedostamaan huonon suuntavaistonsa ja avaruudellisen hahmotuskykynsä, niin se saattaa pahentaa jo valmiiksi epävarman kuljettajan tilannetta.
Vähän OT:na, tiedän muutaman henkilön (pari naista ja yksi mies), joiden suuntavaisto on todella huonoissa kantimissa ja sellaisten kanssa liikkuminen voi kyllä olla todella hämmentävää, vaikka minunkaan suuntavaistoni ei ole mitenkään erityisen tarkka. Toinen kun tokaisee mitättömän pyörimisen päätteeksi "Ai me ollaan tässä!", niin se tuntuu - veikkaan - vähän samalta kuin katsoisi jonkun kanssa pari jaksoa kaunareita ja toinen toteaisi sitten "Ai Eric on Ridgen isä!". Olisin varmaan vieläkin Suomen metsissä pyörimässä pimeänäkölaitteen kanssa, jos olisin inttiaikoina antanut erään upseerikokelaan johdattaa meidät tiedustelureissun jälkeen takaisin teltoille. :D
Lainaus käyttäjältä: RoccoScientist - 09.12.11 - klo:01:54
Suuntavaisto on vähän eri skaalan hahmotusta kuin mitä noissa testeissä taidetaan testata, mutta saattaa sekin tosiaan tuohon liittyä. Olisi hauska tietää onko noilla tosiaan yhteys eli oletteko te sadan metrin matkalla eksyvät samaa porukkaa, joille parkkeeraaminen on erityisen hankalaa. ;) Sellainen lisähuomio tähän vielä, että jos sattuu tiedostamaan huonon suuntavaistonsa ja avaruudellisen hahmotuskykynsä, niin se saattaa pahentaa jo valmiiksi epävarman kuljettajan tilannetta.
Minusta pysäköinti ei ole erityisen vaikeaa, kyllä auto yleensä menee ruutuun yhdellä yrityksellä. Sen sijaan välillä on vaikeaa hahmottaa auton vaatimaa tilaa - ei niin että törmäilisin, vaan niin että välillä joihinkin objekteihin ottaa turhan paljon etäisyyttä. Auttaisi tietysti jos näkisi auton kulmat... Mutta en tunnusta olevani sentään niitä ihmisiä jotka sahaavat monta kertaa pienessä tilassa 10 cm kerrallaan ennen kuin saavat auton parkkiin, vaikka auto mahtuisi taittumaan ruutuun jo parilla yrityksellä.
Lainaus käyttäjältä: RoccoScientist - 09.12.11 - klo:01:54
Vähän OT:na, tiedän muutaman henkilön (pari naista ja yksi mies), joiden suuntavaisto on todella huonoissa kantimissa ja sellaisten kanssa liikkuminen voi kyllä olla todella hämmentävää, vaikka minunkaan suuntavaistoni ei ole mitenkään erityisen tarkka. Toinen kun tokaisee mitättömän pyörimisen päätteeksi "Ai me ollaan tässä!", niin se tuntuu - veikkaan - vähän samalta kuin katsoisi jonkun kanssa pari jaksoa kaunareita ja toinen toteaisi sitten "Ai Eric on Ridgen isä!". Olisin varmaan vieläkin Suomen metsissä pyörimässä pimeänäkölaitteen kanssa, jos olisin inttiaikoina antanut erään upseerikokelaan johdattaa meidät tiedustelureissun jälkeen takaisin teltoille. :D
Loistava vertaus! ;D Ja hyvä että selvisit metsästä pois. :) (Mulla on muuten partiolaisten suunnistustaitomerkki. En ole ihna varma pitäisikö olla... :D )
Joskus tekis mieli avautua läheisen autoilusta, kun toitotetaan miten pitää olla turvallista kun lapset kyydissä jnejne.. Sitten ei vaivauduta, näin vain yhtenä esimerkkinä, tilaamaan satasen silmälaseja, että näkisi edes kunnolla. Ajokorttinäkö on ilmankin, mutta justiinsa rajoilla ja kaikkien liikennemerkkien huomaaminen on huonoa. Muutenkin epävarma kuljettajana, kaikenlaiset risteykset saa paniikin aikaan ja sitähän varmastikin auttaa se, ettei näe niitä liikennemerkkejä edes kunnolla. Hohhoijakkaa. Ja se /hämärässä ajaminen. Ei halua ajaa, koska ei näe kunnolla, pelottaa, ja paniikki iskee. No, eipä niillä laseilla mitään tee, silti pimeälläkin joutuu pakosti ajamaan, vaikka ei haluaisi.
Niin että turvallista pitää olla? Mutta itse ei toimita sen mukaan? Onneksi tänne sain purkautua moisesta tekopyhyydestä, kiitos ja anteeksi.
Lainaus käyttäjältä: Jfer - 09.12.11 - klo:09:38
Sen sijaan välillä on vaikeaa hahmottaa auton vaatimaa tilaa - ei niin että törmäilisin, vaan niin että välillä joihinkin objekteihin ottaa turhan paljon etäisyyttä. Auttaisi tietysti jos näkisi auton kulmat...
Naisten auton vaatiman tilan hahmottamisessa ei ole varmaan mitään eroa miesten kanssa. Naisten pitemmän etäisyyden jättö esteisiin ja toisiin autoihin johtuu varman päälle ottamisesta ja arkuudesta. Naisella on äidinvaisto. Hän suojelee lastaan ja myös kotia perhettään ja omaisuuttaan.
Itse olen ollut enemmän hyvien kuin huonojen naiskuskien kyydissä.
Miksiköhän ? 8)
Eipä ne kaikki mies-sukupuolen edustajatkaan ole aina ihan kelpoja olleet.
Lainaus käyttäjältä: skriko - 09.12.11 - klo:21:06
Naisten auton vaatiman tilan hahmottamisessa ei ole varmaan mitään eroa miesten kanssa. Naisten pitemmän etäisyyden jättö esteisiin ja toisiin autoihin johtuu varman päälle ottamisesta ja arkuudesta. Naisella on äidinvaisto. Hän suojelee lastaan ja myös kotia perhettään ja omaisuuttaan.
Mulle on taas jäänyt kuva että naiset ei hahmottaisi ulottuvuuksiaan vaan törmäilisi siksi parkkiksilla esteisiin enemmän. Taitaapi löytyä molempia. Tänkin ketjun perusteella kyllä tuntuu, että kaikki naiset ei hirveesti arvosta sitä autoa, kun se on vain auto.
Savon Sanomissa on 20.12.2011 juttu "Sohjoliirto yllättää etenkin naiset":
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/naisille-lis%C3%A4oppi-tarpeen/724841 (http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/naisille-lis%C3%A4oppi-tarpeen/724841)
Eilen olin ajelemassa himaan duunista ja kaivokselan liittymän kautta Hml tielle menossa. Ihmettelin kun näin liittymän ja uusi mini peruuttaa rampista takaisin liitttymään. Mietin, että vaarallinen tapa jos vahingossa kääntynyt ja pitänyt suoraan ajaa vielä.
No sehän risteykseen päästyä käänti vähän auto ja lähti takaisin ramppiin.. oli sitten ajanut vastaantulevien ramppia hetken matkaa kunnes paku tuli vastaan mutkassa.
Pääsin itse isolle tielle ja ajelin ohitse ministä. Nuori likka kännykkäkorvalla ajamassa sitä. :P