VAGarena.fi

Siitä sitten taas löydöllä kiusaamaan.

Tuulilasin reunassa 23tuulilasin todennäköisesti luoma inhotus - Alkava ruostekukka. Tuollaisia ei löydy muualta, ei edes kaarten pokkauksista. Harmittaa.

410tkm ajettu 1.9 TDI. Ajolleen kuvia vastaava.

Hinta oli kohdillaan jurnuttavan äänen takia, ilmeisesti vetoakselin laakeri? Ilmeisesti voi vaihtaa koko vetoakselin ja ajoa, rakkautta ja kuolaamista?

Turha ehdottaa muutoksia, niitä ei ulkopuolelle tule.  Sisälle pakko retrofitata ohjauspyörä 3-strokeksi ja Cruise. Ja jalopuuta. Sitä pitää olla.




















Pahoittelut huonoista räpsyistä.

Aikalailla ruosteeton, alkupään laite vanhalla koneella. Kiiltävä punainen (ei pinkiksi haalistunut)

1997
Karvalakki + Auto AC, Täytettykin 2018
Leimaa 8/22
Koukku, 1x renkaat
Paksin kannessa ruttu, avaimella naarmutettu lakkapintaa 1 naarmu kyljestä kylkeen paksin kannen kautta
Yleisilme siisti
Jakopää 2013, muita remppoja tuoreempia

Hinta mukavat 650â,¬, vaihto hienoihin 5x108/5x114,3 vanteisiin ajokelpoisin renkain, kaikkea muutakin saa ehdottaa!
Pyhtää / Kymenlaakso
Yhteydenotot Whatsappilla nolnel65278528, kuviakin saa

Tein löydön, ja tulin kiusaamaan teitä sillä.

No ei, ajattelin rekisteröityä tällekin foorumille, sillä vaikkei Vagilaiset olekaan minulle yleisesti mikään sielun asia (pidän vähän kaikenlaisista vehkeistä, omistan mm. CX Prestigen), on kyseisellä autotehtaallakin minulle paljon mieluisaa tarjottavaa. Meininki vain mielestäni muuttui 90-luvun jälkeen siistin, miehekkään tylsästä pelkästään tylsäksi. Todella vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta moni varmaan ymmärtää sanomattakin. Kuitenkin uudemmatkin arvostusasteikolla siellä kärkipäässä ohi kaiken maailman aasialaisten sun muiden kikkareiden, ja esim. 3BG Passattia parempaa käyttöautoa on edelleen vaikea löytää.

Mutta kyllä, tein oikeasti löydön. 2013 omistin Mk1 korinvaihtocabrion, kilpi LKN-xxx, ja sen melko pian vaihdoin käyttöautoon tilojen puutteen takia. Ainoita autoja jonka myyminen on joskus kaduttanut. Jotenkin tuntuu että vanhat autot ovat aina paljolti yksilöitä, ja niissä on isoja eroja tuntumassa ja fiiliksessä, vaikka vierekkäin olisi kaksi orkkiskuntoista, samanlaista autoa. Uudempia taas tulee vaihdeltua tarpeen mukaan, eikä tunnu missään koska tietää että tarpeen vaatiessa löytää kuitenkin vielä hienomman/paremman tilalle.

Olen yrittänyt pitää järjen autokaupoissa, eli en osta mitään mitä "haluan", koska alkuinnostuksen jälkeen into usein hieman lopahtaa - automiesten ammattitauti. Eli pyrin katsomaan tietyn tyylisiä laitteita, mutta yritän olla avarakatseinen ja en liikaa jumitu tiettyihin merkkeihin. Toki kokemuksen mukana ei ainakaan-listakin on jo jonkunlainen.

Nyt katselin jotain järkevää ostettavaa, kunnes erehdyin katsomaan avokkeja. Golfeja tullut satunnaisesti viimeisen 8 vuoden aikana seurattua, ja jokainen uusi silmiin sattunut Mk1 Cab-ilmoitus on takuulla avattu, jos hinta ei ole ollut mitään kymppitonnia. No, melko sopivalla hintapyynnillä oli tullut tarjolle aikamoinen herkku. Yritin kuitenkin tässä vaiheessa vielä uskotella itselleni, että vaikka hinta on halpa, minun ei ole välttämättä järkevää tunkea kaikkia rahojani vanhaan Volkkariin. Minun typerä automiehen sieluni sen sijaan heitteli ilmoille ajatuksia jatkuvasti nousevasta kysynnästä ja arvosta, sekä kaikenlaisia tunneasioita.

Pystyin hillitsemään itseni vuorokauden verran, ja tein rästiin jääneitä pakkohankintoja, jonka jälkeen pyyntihinnan vertaa raheja ei edes enää löytynyt. Olin edellisenä päivänä mielenkiinnosta kohteliaasti kysynyt myyjältä, olisiko tuotteessa tinkivaraa, sen kummemmin näkemyksiäni kertomatta (pyyntikin oli jo kohtuullinen), saamatta heti vastausta. Seuraavana päivänä vastaus tuli, ja hinnasta lähti heti roima siivu pois - Mutta ei riittävä siivu, joten tein tarjouksen mihin vielä pystyin, ja se pienen harkinnan jälkeen hyväksyttiin. Pakkohan sitä oli sitten lähteä 400km päähän ostoksille.

Kyseessä siis Mk1 Cabrio, valmistettu loppuvuodesta 1990, erittäin poikkeuksella Karmannin harmaalla nahkasisustalla, joka kattaa ovipahvit ja kahvat, eikä ommelkaan taida vakio olla. Ja ulkoväri jatkaa samaa harmaata linjaa, eikä sekään mikään tavanomainen hopea. K-jet ruisku ja ohjaustehostin tekevät tästä oikeasti mukavan ajettavan verrattuna aiempaan Cabriooni, ja penkit ovat yhtä hyvät istua, kuin miltä näyttävät!





Itse tykkään näistä loppupään muovipuskurivehkeistä, ja monessa muussakin autossa väkisin faceliftaukset ovat mielestäni persoonallisia. En toistaiseksi projektiosioon ketjua tehnyt, koska auto on aikalailla kunnossa. Pieniä töpöteltyjä virheitä korissa siellä täällä, ja imuvuotoa/muu syy humppaavalle tyhjäkäynnille. En ole ehtinyt esim. Tulpan johtoja tarkistamaan, eli ei välttämättä sen kummempaa.